Huomio

by Mikko Taskinen

Olen viime aikoina valmentaessani huomannut, miten ratkaiseva asia huomion kiinnittäminen on. Ja se, miten mieli valikoi sen, mihin se kulloinkin kiinnittyy. Huomion kiinnittäminen voi tehdä päivästä, työstä ja ihmissuhteesta onnettoman tai paremman.

Huomion kiinnittäminen tapahtuu useimmiten automaattisesti, mutta sen taustalla oleviin tekijöihin voi vaikuttaa. Niin suhteessa aistimuksiin kuin ajatuksiinkin.

Havaitsemisessa on paljon opittua. Havaitsen sen, mille minulla on sanat. Ja sanat syntyvät usein siitä, mihin minut on opetettu kiinnittämään huomioni eli mitä minulle on näytetty.

Kun pysähdyn, sallin itseni huomata asioita, joita ei hetki sitten ollut minulle. Kun opin sanoittamaan näitä asioita, opin samalla sanoittamaan tuttuja asioita uudestaan. Samalla uudet sanat auttavat havaitsemaan uutta ja kurkottamaan uuteen.

Mihin minun oma kiinnostukseni suuntautuu – mikä puhuttelee minua, vetää puoleensa. Tämän yksilöllisen impulssin vastapainona toimii koko evoluution paino, se kaikki mihin selvitäkseen on ollut pakko oppia kiinnittämään huomio.

Tietoisempi ote auttaa minua näkemään itseni kuin ulkopuolinen. Se näyttää evoluution mukanaan tuoman negatiivisen ja näyttää mahdollisuuden itse kiinnittää huomion myönteiseen. Kun automaattinen kohtaa itseohjautuvuuden, itsetuntemus nousee ohjaavaksi voimaksi. Vapaus ja uskallus kiinnostua, kaikesta, ja sen merkityksen oivaltaminen.

Hetkelliset olotilat ja olosuhteet, mielentila ja mieltä sillä hetkellä ohjaavat voimat värittävät vahvasti huomiotani. Väsymys ja stressi kapeuttavat havaintoani ja sen tulkintaa. Hormonit ohjaavat huomiotani. Energiataso vaikuttaa siihen, mitä ”jaksan” havaita.

Kun alan pitää huolta elämäni ulkoisista olosuhteista ja mielentiloistani, tulen tietoisemmaksi siitä, mikä huomiotani ohjaa. Kun kehitän parempia tapoja, huomio alkaa kiinnittyy vapaammin. Havahduttavaa on pidättäytyä jostakin tavasta joksikin aikaa – millainen voima!

Asenteet itseen, toisiin, elämään, työhön – kaikki vaikuttaa siihen, mitä havaitsen. Eli se, mitä olen alun perin havainnut ja mihin olen kiinnittynyt, mistä olen tehty ”vallitsevan tulkinnan” ja mitä olen alkanut toistaa.

Voin muuttaa asenteitani eli alkaa sivistää itseäni. Voin kyseenalaistaa tapani ja harjoittaa avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta – ja tuoreutta. Kuuntelemalla ja oppimalla itsestäni saan huomioni liikkeeseen.

Huomion kiinnittyminen rakentaa ajatukseni ja kokemukseni. Se rakentaa päiväni ja osaltaan myös minua. Kun uskallan kiinnittää huomioni olennaiseen, luon elämääni syvemmän merkityksen.

Mainokset