Uraa!

by Mikko Taskinen

Kohtaus päiväkodin eteisessä:

– Mitäs sinun äitisi tekeekään työkseen?

– Se on kuratoija. Vaikka oikeasti meidän perheen kuratoija olen minä, totesi poika pontevasti vetäessään keltaisia kurahousuja jalastaan.

Yksi tärkeimmistä yrityksen olosuhteista luovista tekemisistä on urapolun tai vaihtoehtoisten urapolkujen luominen yhdessä työntekijän kanssa. Se antaa näkymää tahtotilaan, tulevaisuuteen ja peilaa sitä, mikä ihminen on. Hyvästä tehtävästä parempaan siirtyminen olisi parempaa tätä päivää.

Ura voi olla lyhyt ja tuskainen. Eräs toimitusjohtajaksi valittu alkoi jo henkilöstölle suunnatun esittelypuheensa puolessa välissä huutaa ihmisille kiihtymyksestä. Väärät mielikuvat johtajuudesta saivat puolentoista vuoden kuluessa hiukset lähtemään ja naaman kalpeaksi, kunnes johtokunta päästi hänet vapaaksi. Näitä tarinoita useat ovat joutuneet seuraamaan läheltä.

Ura edellyttää osaamista – myös muiden osaamisen hyödyntämistä. Urasta tulee muuten helposti kuraa.

Samanaikaisesti aivotutkijat puhuvat uran kyntämisestä. Tavat, tottumukset ja rutiini kyntävät aivoihin uria – mitä toistetumpi, sitä syvempiä. Muuttuvassa maailmassa ja ihmisen muuttuessa kaiken aikaa tämä on no good.

Vaan mikä saa ihmisen kurkistamaan kynnetystä urasta takaisin pinnalle tai jopa kapuamaan urasta pois? Realisteina itseään pitävät sanovat, että ihminen tekee sen vain pakon edessä. Olen kuitenkin nähnyt riittävästi vastakkaisia esimerkkejä, jotta uskoisin tämän olevan aina näin.

Yksi tärkeimpiä motiiveja on rehellisyys. Kun katson työpäivääni ja kaikkea siinä tekemääni, voin peilata sitä kysymyksellä: mikä tässä oikeasti innostaa minua? Tai jos haluan uhrata asialle muutaman minuutin lisää, voin tehdä itselleni Taikaseinän: Kirjoitan kuvauksen siitä, millainen on unelmatyöpäiväni. Sitten siitä, millainen on tavallinen työpäiväni. Ja sitten vertaan näitä kahta.

Useimmiten tällainen tietoisemmaksi tuleminen on ensimmäinen askel muutokseen. Seuraava askel on osata pyytää apua tai tarttua ojennettuun käteen.

– Tai hankkia kunnon tikapuut, kuten eräs valmennettavani sanoi.

Mainokset