Kuolema ja elämä

by Mikko Taskinen

Kävin saattamassa anoppini hautaan muutama päivä sitten. Kuolema ja siihen liittyvä seremonia herättivät minut miettimään sitä, millä oikeasti on merkitystä. Pohdinnasta sukeutui matka aikaan, määrällisestä (kronos) laadulliseen (kairos).

Työelämän kronos on mitattavia ja toisiaan seuraavia minuutteja, tunteja, työpäiviä – ja tehokkuutta suorituksissa.

Kaikki elävä – ihmiset, suhteet, projektit ja yritykset – tekee itsensä näkyväksi kehityksenä ja elinkaarena ajassa.

Elastinen ajan kokemus – toisinaan pitkästymisen tunne ja toisinaan taas liiankin nopea ajan kiitäminen – kertoo paljon meistä ja suhteestamme itseemme ja työhömme.

Intiimi kairoksen kokemus on mahdollista meditaatiossa, aidossa dialogissa ja kohtaamisessa ajattomuuden kanssa: mitä todella olen liittyy siihen, mitä teen ja miten toimin.

Miten työelämässä sitten päästään kronoksen ulkoisesta ja suorittamista korostavasta otteesta kokonaiselle ihmiselle tilaa antavan kairoksen suuntaan?

Todellisen yhteyden vahvistuminen on sytyke ihmisen halulle antaa parastaan työssään. Tämä on raikas mahdollisuus askelille kohti uudenlaista työtä ja työyhteisöjä.

Kun mitataan aikaansaatuja tuloksia eikä vain lusittua työaikaa, tekemisen mielekkyys auttaa kohdistamaan huomion yhteisön ja yksilön kehittymiseen sekä siihen, mitä todellisuudessa voimme antaa maailmalle – sekä yksilöinä että työyhteisönä. Ajattomassa ajassa koettavasta merkityksestä ei tule vain todellista ja ohjaavaa, vaan silloin voimme kokea olevamme elossa myös työtä tehdessämme.

Muistoseremonian lopuksi pappi tiivisti täydesti eläneen anopin elämäkerran kolmeen lauseeseen. Kysyin silloin itseltäni, huudahtaisinko omaa muistopuhetta kuunnellessani innokkaana: ”Kyllä! Kyllä! Voin tunnistaa eläneeni merkityksellisen elämän.”

Milloin viimeksi koit tarvetta toisenlaiseen aikaan? kysyy Mikko, p. 050 3840727/Peilaus Oy

Mainokset