Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: autenttisuus

Oo vaan oma ihtes*

Olla oma itsensä ei ole itsestään selvyys. Eikä edes helppoa. Pikemmin luova kitka, jonka suurin osa ihmisistä näyttäisi jakavan.

Kun ihmiset sanovat: ”Ole vaan oma itsesi.”, he tarkoittavat sillä tavallisesti jotakin, joka saattaisi olla sysäys kohti autenttisen ihmisen löytymistä.

Esteitä on…

Omana itsenä olemisen esteeksi syntyy matkan varrella monenlaista.

Harhautuminen. Nk. sosiaalisaatio irrottaa lapsen tehokkaasti itsestä. Lapsen on tehtävä ja toimittava tavalla, johon ei voi liittää kokonaista itseään. Koulu on tästä hyvä esimerkki. Usein kyse ei ole siitä mitä tehdään vaan miten tehdään.

Ehdollistumat: Elämän varrella saadut kokemukset ehdollistuvat tottumuksiksi reagoida tilanteisiin. Ehdollistumat eivät ole ihminen itse eivätkä ne välttämättä vastaa ollenkaan sitä, mitä ihminen haluaisi olla.

Ehdollistumien alalaji: traumat. Käsittelemättä jääneet, liian voimakkaat kokemukset ovat este elämiselle, itsensä hyväksymiselle ja itsenä toteutumiselle.

Näyttökuva 2014-03-20 kohteessa 22.13.04

Avoimuuden pelko. Sosiaalinen paine on usein itsessään riittävä este sille, että uskaltaisi elää sydän auki, ilmaisten avoimesti tunteitaan ja ajatuksiaan ja tarpeitaan. Arkisovinnaisuuskalvon läpi on usein vaikeaa päästä, varsinkin kun häpeä ja epäonnistuminen vaanivat.

En tiedä, kuka syvimmältäni olen. On vaikeaa olla aikuisen oikeasti oma itsensä, kun ei tunne itseään. Toisaalta on se inhimillinen ihminen tarpeineen, toisaalta se yksilöllistä toteutumistaan kaipaava syvempi itse. Kumpaankin on luotava omansalainen yhteys.

Tie olemiseen

Onneksi voi laskea sen perusajatuksen varaan, että jokaisen ihmisen ydin on eheä ja kokonainen. Siitä voi lähteä rakentamaan omaa elämäänsä ja luomaan itsensä.

Irtipäästäminen. Milloin tahansa on mahdollista päästää irti kokemastaan ja niistä syntyneistä ajatuksista ja mielikuvista.

Luottamus. Luottamukselliset suhteet toisiin ihmisiin ovat parasta ehdollistumien purkuterapiaa.

Rohkeus. Rohkeuttaan olla avoin voi harjoitella joka päivä. Voin uskaltaa tänään vähän enemmän kuin eilen.

Yhteys. Kun luon tietoisesti yhteyttä sekä itseeni että toisiin ihmisiin, tämä luominen vahvistaa yhteyttä kumpaankin suuntaan. Toisissa ihmisissä tunnistan itseni, itsessäni toiset ihmiset. Dialogissa maailman ja itsen kanssa on mahdollisuus luoda oma oleminen.

On se mahdollista

Itsetuntemuksen vahvistaminen on tie, jota kulkemalla voin oppia olemaan enemmän oma itseni. Tietoiseksi tuleminen pienessä ja suuressa on vapautumista todelliseen itseen.

Näyttökuva 2014-03-20 kohteessa 22.15.18

Lisäksi tietoinen pyrkimys saattaa yhteen kaksi minussa olevaa ihmistä on pitkä ja koukuttava tie kulkea. Tutustua siihen ihmiseen, jonka kanssa viettää koko elämänsä ja voittaa sen luottamus. Paitsi että se on innostavaa, mikä voisi palvella enemmän omaa ja toisten hyvää elämää?

Meistä useimmilla on hetkemme, jolloin jotakin autenttisesta ihmisestämme pääsee loistamaan esiin. Tällaiset hetket antavat toisille luvan ja mahdollisuuden loistaa kanssamme.

 

* Isän neuvo pienelle pojalleen, joka on koko elämänsä yrittänyt olla neuvolle uskollinen.

 

Paremmaksi tyypiksi 2

Esittelin alla olevan kuvan Paremmaksi tyypiksi paremmassa työelämässä –kirjan julkistamistilaisuudessa. Avasin tuon kuvan taustalla olevia ajatuksia edellisessä bloggauksessani ja tässä tulevat loput.

Näyttökuva 2013-12-03 kohteessa 12.59.48

Kuusi polariteettia

Joista tässä loput kolme:

Tyytyväinen – Onnellinen.

Ihmisellä on luonnollinen taipumus järjestää elinolosuhteensa maksimoimalla mielihyvän ja minimoimalla mielipahan. Ihminen voi olla järjestelyihinsä todella tyytyväinen mutta ei onnellinen, ellei hän koe syvimmältään toteutuvansa. Tyytyväisen elämän tavoittelussa syvin kaipuu jää täyttymättä.

Onnellinen elämä syntyy mielekkyyden ja merkityksen kokemuksesta. Ja siitä, että ihminen kokee voivansa toteuttaa potentiaaliaan ja mahdollisuuksiaan ja antaa parhaansa muiden käyttöön. Onnellisuus syntyy mahdollisuudesta rakastaa elämäänsä.

Muutosvastarinta – muutostahto.

Ulkoinen maailma synnyttää illuusion pysähtyneisyydestä ja muuttumattomuudesta. Tähän illuusioon yhtyvät usein ihmisen pelot ja muutokseen liittyvä tunne vaivalloisuudesta. Näin syntyy muutosvastarinta, halu säilyttää asiat sellaisena kuin ne ovat olleet.

Muutostahto syntyy ihmisen sisäisestä kokemuksesta, että kaikki on liikkeessä ja kaikki virtaa. Samalla kaikki on jatkuvassa muutoksen tilassa ja muutoksen vastustaminen ei ole todellisuuden mukaista eikä järkevääkään. Muutostahto toteutuu aktiivisena asenteena ja toimintana muutoksen myötäelämiseksi ja -luomiseksi.

Ennustettavuus – tuoreus.

Ihminen, joka elää perimän ja ympäristön tuotteena, elää usein myös ihmiselle ominaista ’lajielämää’ eli yleisiä ominaisuuksia. Tietyt asiat saavat hänet käyttäytymään tietyllä tavalla, minkä varaan voidaan laskea ja mihin vedota. Tällainen ihminen on ennustettava.

Sellaisen ihmisen, joka on päässyt tietoisesti kosketuksiin sisäisen elämänsä kanssa, elämää leimaa läsnäolon kautta syntyvä tuoreus. Ihminen, joka on hereillä, vastaa siitä hetkestä sen hetken tietoisuudestaan käsin, ei menneestä tai tiedostamattomista impulsseista käsin.

Paremman tyypin synty

Ero hyvän ja paremman tyypin välillä ei aina ole ulkoisesti suuri. Hyville tyypeille käy toisinaan niin, että heidän todellinen potentiaalinsa ja parhaansa ikään kuin tihkuu tuon kynnyksen toiselta puolelta. Siksi he ovat kuin luonnostaan parempia tyyppejä.

Mikä kuitenkin erottaa hyvän paremmasta on juuri se, että siinä missä hyvä toimii, parempi tietää myös, miksi hän toimii. Tietoisuus tekee sen eron, että parempi tyyppi tietää ne arvot jotka saavat hänet liikkeelle. Lisäksi hän tietoisuutensa kautta osaa antaa todellisen merkityksen arvoilleen, joiden seuraukset hän näkee. Se tekee lopputuloksesta kokonaisemman. Parempi tyyppi näkee myös selvemmin kanssaihmisten vaikeuteen toteuttaa arvojaan.

Elämän tarkoitus?

Ihminen, joka 2010-luvulla kertoo löytäneensä elämän tarkoituksen, on lähinnä naiivi. Koko kysymystä on helppoa välttää asennoitumalla siihen kyynisesti. Tarkoituksen ja merkityksen hakeminen on kuitenkin erottamaton osa ihmistä.

Kaiken edellä esitetyn perusteella elämän tarkoituksen voi muotoilla seuraavasti:

Elämän tarkoitus on palvella muita parhaalla mahdollisella itsellään. Kohdata toisen ihmisen todelliset tarpeet, vastata niihin ja auttaa ihmistä hänen kärsimyksessään ja yrityksessään toteutua ja toteuttaa se, mikä hänen tulee.

Autenttista itseään kohtaamalla ihminen saa aavistuksen siitä, mikä tai kuka hän on. Oman potentiaalin kohtaamisen kautta siitä, mitä hän on täällä tekemässä. Itsetuntemuksen vahvistuminen tuo näkyviin myös ne ominaisuudet, joita ihminen hyveiden avulla kehittää tullakseen paremmaksi palvelijaksi.

Näin ollen voi puhua kutsumuksesta, jossa oma toteutuminen kohtaa maailman tarpeet. Voi puhua onnellisuudesta, joka syntyy syvemmästä toteutumisesta. Ja voi myös puhua autenttisuudesta, joka tarkoittaa samalla parhaan itsessä olevan toteuttamista ja samanaikaisesti itsensä uhraamista jonkin itseä suuremman asian edestä.

 

Paremmaksi tyypiksi 1

Esittelin alla olevan kuvan Paremmaksi tyypiksi paremmassa työelämässä –kirjan julkistamistilaisuudessa. Avaan tuon kuvan taustalla olevia ajatuksia tässä ja tulevan torstain bloggauksessani.

Näyttökuva 2013-12-03 kohteessa 12.59.48

Elämä voi olla enemmän

Perimä. Jokaisen ihmisen kohtalo on syntyä johonkin perimävirtaan. Ihmisen saama perimä antaa puitteet elämisellä ja tiettynä ihmisenä olemiselle.

Ympäristö. Ihminen syntyy tiettyyn kasvuympäristöön, joka antaa ihmiselle eväitä elämään. Ja joka ehdollistaa ihmisen sekä hyvälle että huonolle.

Havahtumisen kynnys. Raja, jonka ihminen ylittää silloin kun hän ylittää itsensä.

Mahdollisuudet, potentiaali. Ihminen voi alkaa vähitellen tunnistaa ja tunnustaa itsessään olevan enemmän kuin mitä itse on tajunnut ja ympäristö on antanut ymmärtää. Ihmisessä on paljon sellaisia mahdollisuuksia, joista ihminen tulee tietoiseksi vasta, kun ihminen ryhtyy tekemään asioille jotakin.

Autenttisuus. Ihmisessä oleva aito ja alkuperäinen ja paras puoli. Ylittäessään itsensä ihminen tulee tietoiseksi siitä puolesta itseä, mikä ei ole opittua ja omaksuttua. Vasta tutustuessaan autenttisuuteensa, ihminen voi antaa parhaansa loistaa.

Ennen kuin ihminen ylittää tuon rajan, ihminen elää puolikasta elämää, usein perimän ja ympäristön tuotteena. Elää ’vajareilla’, kuten Jukka-Poika kuvaa laulussaan ’Potentiaali’.

Kun ihminen ylittää tuon rajan, elämä täydentyy kokonaiseksi. Ihminen alkaa kirjaimellisesti luoda itseään ja omaa elämäänsä, ja hänen elämästään tulee päivä päivältä enemmän hänen itsensä tekemä luomus.

Kuusi polariteettia

Joista tässä ensimmäiset kolme:

Ulkoinen – Sisäinen.

Kun ihminen elää perimän ja ympäristön tuotteena, elämä rakentuu ulkoisista asioista. Niihin hän kiinnittää huomionsa, ne vievät häntä ja niihin hän myöskin usein takertuu.

Kun ihminen ylittää kynnyksen sisäiseen maailmaansa, ulkoiset asiat säilyttävät merkityksellisyytensä, mutta niiden rinnalle tulee muita tärkeitä asioita ja arvoja. Mikä tärkeintä, sisäiset arvot alkavat aiempaa enemmän johtaa ja ohjata ihmisen toimintaa.

Normaali – Paras.

Ympäristön ja perimän ohjatessa ihmisen elämää ihminen omaksuu kulttuurista asioita niitä kyseenalaistamatta. Ihminen tyytyy normaaleihin asioihin ja hakee myös arvoilleen vahvistusta ympäristöstä.

Ihmisen löytäessä kosketuksen parhaaseensa, hän löytää sisältään merkityksellisiä, omia arvoja. Näitä arvoja toteuttaessaan ihminen alkaa loistaa parastaan. Jokainen ihminen on paljon enemmän ja parempaa kuin osaa kuvitellakaan.

Unessa – hereillä.

Perimän ja ympäristön tuotteena ihminen voi elää unessa kohdusta hautaan kertaakaan kyseenalaistamatta elämäänsä ja kysymättä merkityksellisemmän elämän perään. Elämän uni jättää jälkeensä usein elämätöntä elämää ja toteutumattomia toiveita.

Havahduttuaan ihminen alkaa ensin tulla tietoiseksi ja sitten johtaa elämäänsä tästä tietoisuudesta käsin. Ihminen alkaa olla hereillä elämän eri tilanteissa niin itsensä kuin omien tarpeiden kuin toisten ihmisten ja heidän tarpeidensa suhteen. Hän myös kykenee paremmin vastaamaan näihin tarpeisiin.

(loppuosa torstaina)

Ennen suota

Suomalais-kansalliseen arkkikuvastoon kuuluu kohtaus, jossa Joukahainen haastaa Väinämöistä kilpalaulantaan kanssaan.

Näiden kahden hahmon kohtaaminen saattaa kaikessa mahtavuudessaan kuvata mielen kahta puolta: ulkopuolelta omaksuttua ja autenttista.

Havahtuminen

Ihmisen elämässä voi tulla hetki, jolloin havahtuu omalle äänelleen ja joutuu toteamaan: tuo en ole minä. Edes jutut, joita kertoilen, eivät ole minun juttujani. Ääni ja äänensävy ja asenne ja tapa, jolla kerron – ne tulevat joltakulta toiselta. Olen oikeasti jotakin muuta.

Tämä on yksi tärkeimpiä hetkiä elämässä. Kaikkien elettyjen vuosien jälkeen ihminen saapuu kohtaan, jossa ihminen kohtaa ihmisen itsessään, itsensä. Jotakin, joka ei olekaan ympäristön tuote vaan jolla on oma ääni ja oma tarina kerrottavanaan.

Varjoihin kätkeytyneinä

”Sano syntyjä syviä,

asioita ainoisia!” (Kalevala, 3:187-188)

On asioita, jotka tarttuvat matkalla kurkkuun. Asioita, jotka olisi hyvä tai pitäisi sanoa mutta ne jäävät sanomatta. Ne ovat tärkeitä, ne kuuluvat minuun ja kertovat minusta olennaisia asioita, mutta ne eivät vain tule suusta ulos.

Sillä niiden ääneen sanominen merkitsisi syvyyksien aukeamista ja syvyyden kohtaamista.  Todellisen itseni kohtaamista. Jotakin, jota vain minä olen, asia ainoinen.

Monet roolit

Muistatko mitä enemmin,

vain jo loppuivat lorusi?” (Kalevala, 3: 213-214)

Monet roolit alkavat vähitellen väsyttää. Varsinkin, jos niiden alta ei enää löydä itseään eikä enää muista, mikä on totta. Tulee hetki, jolloin ei enää vain jaksa. Lorut loppuvat. On aika liittää itsensä siihen, miten on.

Tulee mustia hetkiä, kuin ennen suohon syöksemistä: Miksi sielu alkaa laulaa itseään vastaan? Mitä ihminen pelkää autenttisessa parhaassaan?

Valetta!

Sen varsin valehtelitki!” (Kalevala, 3: 236)

Kyllästyä siihen persoonallisuuteen, joka toistaa muiden tapaa selvitä maailmassa. Isän sutkauksia, äidin kyynisyyttä, isoveljen älyllistämistä, parhaan ystävän ripustautumista yhteen oikeaan maailmankuvaan.

Näyttökuva 2013-11-06 kohteessa 23.33.48

Tämä en ole minä. Millaisesta hiljaisuudesta, hämärän vartijan takaa löytyy se ääni, josta tunnistaa itsensä ja aloittaa matkansa kohti autenttisempaa itseä?

Eksyminen romahduttaa epätodet ja vieraat rakenteet. Eksymisen jälkeen on mahdollista sukeltaa syvyyksiin, löytää itsensä uudestaan ja muistaa se eläessään elämäänsä.

Eksymisestään voi tehdä hyveen.