Eksy
Mielestäni yksi kauneimpia elämänohjeita on seuraava:
Kadota itsesi, jotta itsesi löytäisit jälleen.
Eksyminen on tunnetusti vaarallista.
- Kun antaa intohimolleen periksi, saattaa eksyä vaarallisille, harvemmin kuljetuille poluille.
- Kun antautuu uteliaisuudelleen, saattaa eksyä mielen labyrintteihin, rämeille tai sen juoksuhiekkoihin.
- Kun eksyy, eksyy useimmiten yksin.
Ehkä siksikin kiinnipitäminen on suositumpaa: kun ei liikahda rutiinien työstämiltä urilta eikä päästä itseään liikahtamaan liiaksi, pysyy turvassa eikä satu mitään.
Vaan monimutkaisemmaksi on tehty ihmiselo.
- Ellei suostu eksymään eli kadottamaan itseään, alkaa sattua. Ellei päästä niin sitten sydämestä.
- Kun elämää lipuu ohi kuin tuntematon alus sivustakatsojalta, joka ei koskaan oppinut tuntemaan itseään, elämätön elämä tuntuu sivullisistakin.
Surullista kuin mikä.
Samasta asiasta kirjoitti aikoinaan Kierkegaard:
Kun uskallat, kadotat hetkellisesti jalansijasi.
Ellet uskalla, kadotat itsesi .
Kun hyppää elämässään, elämisentunne raikastuu välittömästi. Paluuta ei ole eikä sitä outoa kyllä enää kaipaakaan.
Eksyminen on palaamista perimmäisiin kysymyksiin: mistä tässä kaikessa on oikeastaan kyse ja mikä minun osani on siinä? Ihmisenä olemiseen kuuluu sekin, että vastaukset kuluvat: ne olivat vakuuttavia aikanaan ja sitten niiden viimeinen päiväys meni jo.
Kaikella pysähtyneellä on taipumus jäykistyä. Elämän päivittäminen on liikkeessä pysymistä, jotta se voisi virrata vapaana. Eksyminen on hyvä tapa päivittää elämä. Ja itseä.
Peilaus 