elämisentunne | Peilaus

Eksy

Mielestäni yksi kauneimpia elämänohjeita on seuraava:

Kadota itsesi, jotta itsesi löytäisit jälleen.

Eksyminen on tunnetusti vaarallista.

Kun antaa intohimolleen periksi, saattaa eksyä vaarallisille, harvemmin kuljetuille poluille.
Kun antautuu uteliaisuudelleen, saattaa eksyä mielen labyrintteihin, rämeille tai sen juoksuhiekkoihin.
Kun eksyy, eksyy useimmiten yksin.

Ehkä siksikin kiinnipitäminen on suositumpaa: kun ei liikahda rutiinien työstämiltä urilta eikä päästä itseään liikahtamaan liiaksi, pysyy turvassa eikä satu mitään.

Vaan monimutkaisemmaksi on tehty ihmiselo.

Ellei suostu eksymään eli kadottamaan itseään, alkaa sattua. Ellei päästä niin sitten sydämestä.
Kun elämää lipuu ohi kuin tuntematon alus sivustakatsojalta, joka ei koskaan oppinut tuntemaan itseään, elämätön elämä tuntuu sivullisistakin.

Surullista kuin mikä.

Samasta asiasta kirjoitti aikoinaan Kierkegaard:

Kun uskallat, kadotat hetkellisesti jalansijasi.

Ellet uskalla, kadotat itsesi .

Kun hyppää elämässään, elämisentunne raikastuu välittömästi. Paluuta ei ole eikä sitä outoa kyllä enää kaipaakaan.

Eksyminen on palaamista perimmäisiin kysymyksiin: mistä tässä kaikessa on oikeastaan kyse ja mikä minun osani on siinä? Ihmisenä olemiseen kuuluu sekin, että vastaukset kuluvat: ne olivat vakuuttavia aikanaan ja sitten niiden viimeinen päiväys meni jo.

Kaikella pysähtyneellä on taipumus jäykistyä. Elämän päivittäminen on liikkeessä pysymistä, jotta se voisi virrata vapaana. Eksyminen on hyvä tapa päivittää elämä. Ja itseä.

4 kommenttia

2.5.2014

Epämukavaa

Joillakin ihmisillä – tuleeko tämä Amerikasta? – on tapana jankuttaa tätä: pitää vain käväistä mukavuusalueella ja että epämukavuusalueella pitäisi asustaa, koska todellinen elämä on siellä.

Mikä tässä on ongelma? Se, ettei sellaista fakiiria olekaan, joka pystyy asustamaan epämukavuusalueella, jossa on oikeasti sietämätöntä. Eihän sillä muuten olisi sellaista nimeä. Epämukavuusalue ei ole ikävä puoliso tai pomo, jota opitaan sietämään. Sietäminenhän tarkoittaa sitä, ettei enää olla epämukavuusalueella.

Mukavuusalueella oleskelua tukee koko tai lähes koko sisäinen maailma. Kaikki se, mikä on automaattista ja itsestään sujuvaa aivotoimintaa, on mukavuusalueella. Eikä sieltä poistuta noin vain.

Sieltä voidaan pistäytyä ja sekin vaatii tahdonponnistuksen, jonka jälkeen on usein palauduttava ja ihmeteltävä, mitä tuli koettua. Oman pelon ja kivun kohtaaminen ja ylittäminen on oikeasti epämukavaa.

Itsensäylittämisalueelle kannattaa mennä aina kun voi ja resurssit antavat periksi. Asennetta sinne menemiseen voi kasvattaa. Elämisentunteen syvimmät kokemukset syntyvät siellä.

Mutta kukaan ei jaksa juosta täysillä kovin kauaa. Sisäinen voima hiipuu tai rohkeus ei riitä itsensäylittämisalueella. Usein molemmat.

Vain järjestelmällinen harjoittaminen ja vahvistaminen muuttavat tämän tilan. Kestävyys on yksi harvoja asioita, jotka eivät ole kenelläkään myötäsyntyistä. Se on opeteltava.

Uteliaisuuden tässä asiassa herättää kysymys, mikä saa vapaaehtoisesti lähtemään itsensäsäilyttämisalueelta? Kaikkihan eivät välttämättä saa lähdetyksi tai edes keksi lähteä. Itsensä voi myös alittaa.

Miksi joitakin ihmisiä näyttää ajavan ihan oma vimma? Sillä vaikkei itsensä ylittämisestä syntyvä kipu sinänsä ole erilaista kuin pakon edessä mukavuudesta poistuminen, siinä on laadullinen ero.

Ihmisellä, joka omasta tahdostaan lähtee ylittämään itseään, on aina mukanaan olemisenriemua. Jostakin syystä itsensä ylittäminen vielä lisää sitä.

Jätä kommentti

25.3.2014

Renessanssinero tänään

Renessanssinerot ovat poissa. Paikalla on vielä hauskoja monitoimihenkilöitä, mutta mihin yleistaitavuutta vielä tarvitaan?

Joidenkin mielestä on parasta keskittyä siihen, missä on hyvä eikä lähteä alueille, joihin ei ole taipumuksia. Toiset, vähemmistö, ovat päinvastaista mieltä.

Kykyä kehittämään

Kannattaako kehittää vain hyviä ominaisuuksiaan ja taipumuksiaan, jotta oikeasti voisi tehdä sitä, missä on hyvä? Kyllä. Ihminen palvelee parhaiten muita ihmisiä juuri sillä, mitä hän osaa parhaiten ja millä hän on hyödyksi muille.

Mutta: johtaako se mentaalis-sosiaalisen aspergerin kaltaiseen rajalliseen osaamiskierteeseen, jonka ulkopuolella ollaan aivan turisteja? Kun toteutuminen kapeutuu, elämä kapeutuu eivätkä seuraukset ympärille aina ole pelkästään myönteiset.

Monipuolisuus nyt

Mitä hyvä (työ)elämä edellyttää ihmiseltä? Mekaanisten, arjen rutiinien ja suorittavan työn yläpuolella nousevat kysymykseen mielen taidot, joita harjoitella kaiken keskellä.

Itseohjautuminen. Miten johtaa itseään sisältäpäin? Tunnistaa olennainen ja seurata sitä, tehdä itsenäisiä päätöksiä ja toteuttaa ne. Kynnykset on tarkoitettu ylitettäviksi.

Vuorotellen vaikutus. Osata olla kanssakäymisissä, käydä aitoa dialogia, kyetä aktiiviseen kuunteluun.

”Ihminen palvelee kokonaisuutta sitä paremmin, mitä tietoisemmin hän on itseään kehittänyt.”

Toisilta oppiminen. Arjessa oppiminen on kaikkien resurssien käyttöön ottamista, hyväksikäyttämistä sanan parhaassa merkityksessä.

Itsesuhdetaidot – osaanko palvella itseäni niin että paras loistaa minusta ulospäin? Pitää huolta itsestä, jotta voin pitää huolta muista. Pysyä yhteydessä itseeni ja saada halutessa luotua yhteys.

Potentiaalin vapauttaminen

Jokaisessa ihmisessä on runsaasti vapauttamatonta potentiaalia. Eikä siinä kaikki: jokaisessa ihmisessä on jotakin paljon parempaa kuin pääsee esiin.

Sekä potentiaali että paras ovat varjoihin kätkeytyneinä, kunnes ihminen alkaa niitä tietoisesti kehittämään esiin. Tässä esiin kehittämisessä parempaa menetelmää kuin harjoitteleminen ei ole vielä löydetty. Tietoiseksi tuleminen, havahtuminen, osoittaa voimansa ja tien omien syvyyksien salaisuuksiin.

Jos tahdot, että potentiaalisi tulee laajassa mitassa esiin, ryhdy tekemään asioita, toteuttamaan haluamaasi ja toteutumaan unelmissasi ja siinä, mikä oikeasti saa sinut innostumaan.

Useilla ihmisellä on kokemuksensa siitä, milloin paras loistaa hänestä esiin. Tällaisten hetkien laajentaminen ja toteuttaminen useimmin on harjoittelemisen paikka. Olla tietoinen mahdollisuuksista hetkessä, olla hereillä ja toimia – pitää kynnys tekemiseen matalana.

Tarvitseeko osata punoa verkkoja tai soittaa kannelta? Ei välttämästi. Mutta jos osaa liittää kätensä, sydämensä ja mielensä päivittäiseen tekemiseen, kokonaisena eläminen ja toteutuminen luo hyvää elämisentunnetta myös ympäristöön.