Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: energia

Kenet tunnet todella?

Eräs esimies tuli aamuisin työpaikalle aina vihaisena, meni huoneeseensa sanomatta sanaakaan ja paiskasi oven kiinni. Kukaan ei tiennyt, mitä hän puuhasi huoneessaan aamun ensimmäisinä tunteina, mutta kun hän lopulta ilmestyi yhteiseen office spaceen, hän kiersi jokaisen luona ja löysi jokaisen työstä jotakin ”parannettavaa”. Kuitenkaan kyseinen esimies ei ymmärtänyt, miksi hänen tehokasta ja asiantuntevaa työtään ei arvostettu vuotuisissa työtyytyväisyyskyselyissä.

Vaikkei aina näin räikeästi, niin vaatimaton itsetuntemus aiheuttaa ongelmia päivittäin. Turhaa törmäilyä väärinkäsitysten, pettymysten ja syyttelyn ja muun osaamattomuuden muodossa.

Siksi työelämässä puhutaan itsensä tuntemisesta nyt enemmän kuin koskaan.

Ammatillinen osaaminen ei enää yksin riitä, koska on tarve nousta seuraavalle tasolle. Tietoa ja taitoa alkaa olla yhä useammalla ja siksi huomio kiinnittyy siihen, mitä on harvemmalla: todellista kyvykkyyttä toimia olosuhteissa ja hetkissä toisten ihmisten kanssa parhaalla mahdollisella tavalla. Se edellyttää itsensä tuntemaan oppimista, mieluiten jatkuvaa sellaista.

Kun päivittäisessä toiminnassa oman mielen kartta on täynnä valkoisia laikkuja tai muuten tuiki tuntematonta toimintaa, siitä seuraa sattumanvaraisesti kaikenlaista. Siksi itsetuntemuksen polusta kieltäytyminen tarkoittaa käytännössä tälle huonolle sattumanvaraisuudelle antautumista.

Miksi itsensä tunteminen on nykybisneksen kannalta merkityksellistä?

·     Kun ymmärrys toisia kohtaa laajenee samassa mitassa itsetuntemuksen lisääntymisen kanssa, yhteistyö paranee kaikilla tasoilla. Mielen kartta laajenee ja tarkentuu ja sitä voi hyödyntää paremmin.

·     Itsetuntemus johtaa tasapainoisempaan suhteeseen itseen. Hyvinvointi ja onnellisuus heijastuvat muihinkin suhteisiin. Kokonainen suhde itseen on tervehdyttävää myös ympäristölle.

·     Ihmisten välinen yhteinen energia ja ymmärrys joko liitää tai laahaa. Oman toiminnan ja osallisuuden vaikutusten näkeminen on hyvän muutoksen moottori. Parhaassa tapauksessa näin syntyy yhdessä tilaisuus löytää aiemmin tuntemattomiksi jääneet mahdollisuudet – ja sen myötä nostaa koko toiminta ja yhteinen tekeminen liitoon.

·     Todellinen yhteys itseen ja toisiin syntyy vain itsensä tuntemisen kautta. Yhdessä harjoitteleminen on yhteyden täyden hyödyntämisen aarreaitta. Jatkuvan yhdessä oppimisen merkitystä kaikessa nykyisessä työssä on vaikeaa yliarvioida.

Monet kulkevat kohti elämänsä loppua oppimatta koskaan tuntemaan läheisintä ihmistä, itseään. Miksi hukkaisit tämän parhaan mahdollisuutesi?

Itsetuntemus vahvistuu harjoittelemalla – voin näyttää sinulle polun. Terveisin Mikko@Peilaus, p. 050 3840727.

Mainokset

Se alkoi jo lapsena

Nurmijärven serkut olivat ihan tyhmiä. Niiden kanssa ei koskaan syntynyt hyviä leikkejä, niillä oli vain hienoja leluja eikä niiden kanssa ollut edes puhuttavaa. Piinaavaa kyläilyä. Loviisassa asuvat pikkuserkut olivat sen sijaan todella kivoja. Niillä ei ollut paljon leluja, joku rikkinäinen kirjoituskone ja käytöstä poistettu kassakaappi. Leikit syntyivät itsestään ja itku pääsi, kun ne piti lopettaa kesken.

Tämä kahtiajako olisi voinut jäädä lapsuuteen eikä jatkua työelämänkaaressa. Mutta.

On ihmisiä, joiden kanssa tulee välittömästi toimeen. On ihmisiä, joiden jutut puhuttelevat ja innostavat. On ihmisiä, jotka ovat ihan erilaisia mutta joiden kanssa työn tekeminen sujuu itsestään.

Sitten on ihmisiä, joiden kanssa maito kaatuu lattialle välittömästi ja jos tilanne sallii, keskinäinen syyttely alkaa. On ihmisiä, joiden jutut ovat latteita, tylsiä ja jotka ovat piinallisen normaaleja. On ihmisiä, joiden kanssa jo perustoimeentuleminenkin vie suuren osa päivän energiasta – ellei pidä varaansa.

Oletko jäänyt vastustamaan todellisuutta? Vai kuitannut tilanteen sillä, että elämä on tällaista ja yrität tulla todellisuuden kanssa toimeen parhaalla mahdollisella tavalla? Vai oletko uteliaana halunnut tietää, mistä on kyse.

Todellisuuden hyväksyminen on hyve, samoin todellisuuden tutkiminen.

Tässä tapauksessa erityisesti sisäisen todellisuuden, josta tämä tilanne syntyy: sisäisestä vasteesta ulkoiselle todellisuudelle.

Jostain syystä nuo ihmiset ovat ja vaikuttavat meidän elämässämme, sattumalta tai tarkoituksella. Oma elämä helpottuu merkittävästi, kun ei jää lapsen tasolle hilloamaan, että toiset ovat tyhmiä ja toiset eivät. Tai toivomaan, että he menisivät muualle tai heitä ei olisi.

Mustavalkoisuus ei tarvitse olla pääteasema. Mikään ei pakota olettamaan, että kaiken pitäisi sujua tai tapahtua itsestään. Meistä jokainen pystyy parempaan. Se mikä lapsena oli selvää ja kahtiajakautunutta, voi aikuisena olla kiinnostavaa ja moniulotteista. Näkökulman vaihtamisen harjoitteleminen tuo virkistävää runsautta arkeen.

Voit sanoa: better deal with it. Minä sanon: deal better with it.

Sinun visiosi?

Jokaisella ihmisellä on visio. Se on usein enemmän tai vähemmän oma ja enemmän tai vähemmän tietoinen. Jokin näky ohjaa meitä toiminnassamme.

Mitä tietoisempi oma visioni on, sitä todennäköisemmin ja johdonmukaisemmin se toteuttaa niitä arvoja ja arvoihin liittyviä hyveitä, joita haluan olla edistämässä.

Silloin visio menee ihon alle kuin Vasili Grossmanin kirjat. Ja joskus syvemmällekin.

Visiosta tulee toimintaani eteenpäin sykkivä voima.

Mitä enemmän on itse osallistunut visionsa luomiseen, sitä vahvemmin visio on oma ja siltä se myös tuntuu. Silloin se ei ole vain tiedostamattomassa jokin muiden haluja ja ajatuksia toteuttava viritelmä, vaan jotakin, joka luo ja luotsaa omaa elämää.

book-3dVisio toimii tällöin kuin johtotähtenä:

tuota kohti, tuollaista elämää tavoittelen. Visiota vasten voin ajoittain tarkistaa omaa suuntaani toiminnassani ja ajattelussani. Kun kyse on arvoista, on mahdollista kysyä, elänkö arvojeni mukaisesti. Kun kyse on jostakin itseäni suuremmasta, voin peilata, miten toimintani edistää sen toteutumista. Ja ehkä ennen kaikkea: miten kommunikoin visiollani ja liitän visioni toisten visioihin?

Tällainen oman sisäisen ja ulkoisen elämän tarkasteleminen toiminnan valossa merkitsee tietoisemmaksi tulemista, tietoisempaa elämää ja sitä, että olen elämäni myötä kehittymässä suuntaan, jota itse tavoittelen. Näin elämä ei todennäköisesti jää elämättä eikä se ole muiden unelmien toteuttamista eikä muiden elämää.

Elämä antaa omansa eikä siltä voi eikä edes kannata yrittää suojautua.

Vision tehtävä on pitää minut suunnassa ja auttaa minua korjaamaan suuntaani sen kaiken uuden myötä, jota elämä opikseni tielleni tuo. Vision arvo näyttäytyykin erityisesti silloin, kun elämä koettelee, haastaa ja panee lujille. Myös silloin, kun olen luomassa jotakin uutta uudessa vaiheessa ja tilanteessa. Jos tunnen visioni huonosti tai se on heikko, jään ulkoisten voimien armoille.

Kun visioni on vahva, minusta tulee sisukas ja pysäyttämätön.

Mikä on tietoisemman elämän suurin ilo? Täydempi elämä, jossa minun ei tarvitse yrittää olla pienempi kuin olen. Visiollani kerron näkyvän kannanottoni ja asenteeni maailmalle.

Näkyväksi tuleminen on yhtä pelottavaa kuin palkitsevaakin.

Onko minulla tehtävä? Onko minulla oikeasti jotakin, jonka haluan toteuttaa tai saavuttaa? Silloin oman vision löytäminen ja esiin luominen ovat parhaita asioita, jonka voin tehdä. Sillä samalla löydän itselleni ja tunteilleni paikan tässä maailmassa. Minun energiani liikkuu vapaammin ja on paremmin myös muiden ihmisten käytössä.

Mistä muusta päivittäisessä toiminnassani on kyse kuin oikean laatuisesta energiasta, joka on suunnattavissa todella merkitykselliseen?

Visio tuo elämään arvokkuutta.

Vaikka menneisyyteni ei tiedä, mihin olen menossa, visio liittää menneen tulevaan ja tekee minusta kokonaisen. Osip Mandelstamin sanoin, se on elämän ”herooista hyväilyä”. Visiolla on voima voittaa aika silloin, kun se juuret ovat tulevaisuudessa.

Sitä kohti tänään ja tänään erityisesti.

 

Pitäisikö?

Mieli laulaa, että pitäisi niin montaa yhden päivän ja viikon aikana. Mikä sen lauluista on totta?

Kun hetkeksi nostaa sormet näppäimistöltä ja pysähtyy kuuntelemaan mielessä tapahtuvaa draamaa, huomaa melko pian mielen illusorisen luonteen. Äänet kyllä vievät, jos suostuu niiden vietäväksi, mutta näin ei tarvitse käydä.

Äänten alkuperä jää toisinaan tuntemattomaksi, mutta ei se välttämättä ole tärkeää. Tärkeintä on voida sanoa seis! ja sitten katsoa, millä oikeasti on merkitystä ja mitä oikeasti on aika tehdä.

Näyttökuva 2015-02-01 kohteessa 8.47.35

Meillä on ihmisinä velvollisuutemme toisia ihmisiä ja itseämme kohtaan. Molemmat tarvitsevat meitä. Mitä ja miten tekemällä täytän tuon velvollisuuteni ja vielä ilolla noita kumpaakin kohtaan? Kun vain tekojen seurauksilla eli lopputuloksella on väliä.

Tämä on sama kuin siirryttäisiin siihen, että palkkaa maksetaan työstä eikä työajasta. Elämä maksaa siitä, millaisia vaikutuksia sain aikaiseksi, ei siitä mihin kaikkeen ehdin ja mitä kaikkea tein.

Tämä on herääminen. Elämä jäsentyy tästä yksinkertaisesta katsauksesta toisin:

Juoksemisen sijasta kävele – useimpiin asioihin ehtii paremmin rauhassa

Piiskaamisen sijasta kiinnostu – asenne avaa asioita uudesta näkökulmasta

Sättimisen sijasta kannusta – olet oikeasti enemmän, kun annat itsellesi tilaisuuden

Stressaantuneena ja väsyneenä olen vain puolet siitä mitä voisin olla. Turhasta taakasta irtipäästäminen ja ”pitäisin” korvaaminen sanoilla voisin ja haluaisin – saan jostain syystä paljon enemmän aikaiseksi. Saman tien olen pelkästään energiani puolesta enemmän myös muille. Tämäkin on hieno päivä.

Ylämäki, alamäki

Energian johtamisesta puhutaan. Teeman äärellä käy aina uudestaan selväksi, ettei energiaa voi johtaa, ellei ole millä johtaa. Eikä toisten energiakaan voi johtaa, ellei oma energiataso ole riittävän korkealla. Tai ei siis johtaa ainakaan halutuin seuraamuksin.

Energian synty

Tunnen ihmisiä, jotka avaavat aamulla silmänsä, ovat saman tien hereillä ja valmiina päivään. Heidän punaposkinen energiansa kumpuaa syvästä lähteestä ja virtaa riittää.

Itse en luontaisesti ole sellainen, mutta olen harjoittanut asioita saadakseni jotakin tuosta laadusta itseeni. Olen pyrkinyt järjestämään olosuhteet niin, että on mahdollista herätä voimissaan. Todellista tekemistä päivällä, rauhoittuminen riittävän ajoissa illalla ja irtipäästäminen.

Tässä onkin jo kaksi energiatasoa ylläpitävää asiaa: rasitus ja palautuminen. Kolmantena tulee polttoaine: ravinto niin fyysisessä kuin henkisessä mielessä eli kaikki mitä otan vastaan ja minkä annan vaikuttaa ja miten annan vaikuttaa.

Näyttökuva 2014-02-10 kohteessa 21.26.54

Kaiken taustalla on tietoinen yhteys. Ennen kaikkea itseen, mikä on aitoa opettelua ja matkalla oloa. Mikä minussa synnyttää energiaa, mikä saa sen virtaamaan ja mikä saa virtauksen jatkumaan niin kauan kuin näen sen hyväksi. Elämä opettaa tässäkin kun sen antaa opettaa.

Energiatason säätely

Päivät eivät ole samanlaisia, energiatasot vaihtelevat. Mistä se johtuu, kukaan ei oikeastaan tiedä. Siihen voi itse vaikuttaa jossain määrin – esimerkiksi ei olla tuhoamassa seuraavaa päiväänsä.

Näyttökuva 2014-02-10 kohteessa 21.25.44

Tämä kaksinaisuus: Olosuhteet ja suhde-toiminta suhteessa olosuhteisiin on itse asiassa meidän arkemme. Voin käyttäytyä kuin Solzhenitsynin kuollut kala* tai sitten voin luoda ikioman suhteen sisäisiin ja ulkoisiin olosuhteisiin. Näin se käy:

  • Kohota itsesi, ylitä itsesi – lisäät voimaasi matalan energian tilassa. Vajoaminen tunteiden ja olotilojen mukana luo puolestaan huonon tavan, joka alkaa itsepintaisesti toistaa itseään.
  • Pidä tauko ja virkistäydy antamalla mielesi rauhoittua ja jäsentyä.
  • Peilaa aika ajoin elämääsi ja siinä toistuvia asioita kysymyksellä ”Onko tämä minulle hyväksi?”

Hyvinvointi kuten energiakin syntyy itsensä haastamisesta ja itsensä rakastamisesta.

 

*Solzhenitsyn: ”Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan.”

Run, baby, run*

Jos sinut on saatu uskomaan, että sinun pitää juosta, ja olet lähtenyt juoksemaan, sinä todennäköisesti juokset edelleen. Juoksemista on vaikea lopettaa jos on kerran aloittanut. Jopa Forest Gump tietää sen.

”Meillä on kiire”

Välillä voi kysyä, minne ja miksi kiire. Yleisesti tiedetään, ettei kiire ole samaa kuin tehokkuus. Juoksemalla päivänsä läpi saa aikansa kulumaan saamatta mitään hyödyllistä aikaan. Samat asiat voisi hoitaa puolet hitaammin ja saada ne tehtyä kaksi kertaa paremmin.

Eikö se näyttäisi yhtä hyvältä – tai vakuuttaisi ketään?

Kiire syntyy usein osaamattomuudesta ja ajatusharhoista. Kiireholisti tarvitsee (itse)apua.

Näyttökuva 2014-01-27 kohteessa 21.54.43

Omia ajatuksia ja uskomuksia kannattaa aika ajoin tarkistaa: mistä ne ovat syntyneet ja mikä niitä pitää elossa. Yllättävän usein huomaa, että monet omista uskomuksista ovat syntyneet ulkopuolisen maailman näkemyksistä, käsityksistä ja uskomuksista. Joskus asioiden kyseenalaistaminen ja näkeminen kokonaisuutta vasten pelastaa ihmisen.

Vapaus valita

Jos on kiire, voinko rauhoittaa mieleni? Kyllä, voin harjoitella tämän taidon. Täytyykö minun stressaantua, jos ympäristö stressaa? Ei tarvitse. Valinnan vapaus on minulla.

Kyse on usein siitä, osaanko pysähtyä itse vai pitääkö minut pysäyttää. Uskonko keltaista korttia vai tarvitaanko punainen? Jos ajattelisin vain ja ainoastaan omaa etuani, olisin proaktiivinen ja tekisin asioille saman tien jotakin.

Mitä edellä kuvatun peilaamisen lisäksi?

  • Pidä päivittäinen rauhoittumistuokio, jossa annat mielesi rauhoittua ja jäsentyä. Ja jos ehdit (sic!), monta pientä tietoista taukoa sen lisäksi.
  • Kysy itseltäsi, mikä on olennaista. Ennen työpäiväsi alkua ja sen lopuksi.
  • Suuntaa energiasi yhteen asiaan ja ole siinä täysillä läsnä. Erittäin palkitsevaa!

Tänään on sinun päiväsi. Valitse siis vapaasti.

 

*70-luvun uskiskirjallisuuden helmi: Nicky Cruzin Juokse poika juokse. Kirjan alussa Nicky toteaa kuolemattomasti: ”Olin alkanut juosta, eikä mikään voinut enää pysäyttää minua.”

Jotain mieltä?

Aiemmin mieleltä odotettiin vain työn nopeaa ja täsmällistä hoitamista. Nykyisin yhä useampi työ vaatii itsenäistä ajattelua, jonkinlaisen kokonaisuuden hallintaa sekä itseohjautuvuutta.
Tämä vaatimus ei täyty itsestään selvästi. Täyttymys edellyttää taitoa ja voimaa maailmassa, jossa sinua ja mieltäsi häiritään jatkuvasti.

 

Kyllä kannattaa

Kannattaa pitää omasta mielestä huolta. Eikä ainoastaan ylläpitää sen hyvinvointia vaan kehittää sen taitoja ja kykyjä ja vahvistaa sen voimaa. Siis sen sijaan, että antaa sen toimia omalla automatiikallaan.

Miksi? Koska automatiikka luo sattumanvaraisia tuloksia. Siitä johtuvat myös vaihtelut niin päivissä kuin aikaansaannosten lopputuloksessa. Lisäksi ehdollistumien tuottamat tavat eivät todellakaan ole aina paras mahdollinen vaihtoehto toimia.

Miten saada tasaisempaa jälkeä aikaan, sellaista, mitä saa aikaan parhaimpina päivinä mutta useammin? Harjoita mieltäsi.

Energia

Opi johtamaan omaa energiaasi. Pidä huolta omista voimistasi ja pidä huolta ennen kaikkea siitä, että sinulla on sitä jatkuvasti varastossa. Sillä voit säädellä ja tasapainottaa tilojasi. Ja ennen kaikkea Tilanteita, joita tulee jatkuvasti.

Näyttökuva 2013-12-12 kohteessa 21.25.39

Kun sinulla on energiaa johtaa energiaasi, myös häiriöt ovat voitettavissa. Joku keskeyttää sinut. Puhelin soi. Saapunut meili vilkuttaa näytön alalaidassa. Nouseeko verenpaine? Energiasi auttaa sinua selviämään kunnialla ja organisoimaan päättäväisesti.

Olosuhteet

Eri olosuhteita voit muuttaa suotuisammiksi. Tärkein on saada omaa rauhaa työn tekemiselle. Ennen kaikkea ajattelulle, suunnittelulle – näkemyksille ja sille, mikä on oikeasti tärkeää, olennaista ja merkityksellistä.

Laitat ison digitaaliajastimen näyttämään, kuinka monen minuutin sinua saa taas häiritä. Tai nostat punaisen lipun salkoon, ja kun se on alhaalla, olet jälleen tavoitettavissa. Et vastaa puhelimeen vaan vastaat soittopyyntöihin kun olet valmis. Meileihin ehtii vastata myöhemmin.

Sinä voit vaikuttaa. Sinä olet oman työsi asiantuntija. Tänään voit näyttää sen kaikille.

Mieli

Anna mielen rauhoittua ja jäsentyä. Ota suhde omaan mieleen ja opi elämään yhteydessä sen kanssa. Käy mielen gymillä lyhyesti monta kertaa päivässä. Harjoittele. Don’t wish for it, work for it. Se on askel kohti itseohjautuvuutta, mielen johtamista ja itsesi johtamista.

Näyttökuva 2013-12-12 kohteessa 21.27.41

Ei ole mitenkään tavoiteltavaa ulkoistaa terveyttäsi ja mielesi hyvinvointia työterveyshuollolle. Voit ottaa tilasi ja itsesi haltuun olemalla aktiivinen.

Pidä huolta mielestäsi, niin mieli pitää huolen sinusta. Pohjimmiltaan se on hyvin yksinkertaista.