Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: energiataso

Motiivit

Mikä motivoi ja energisoi vision tekemiseen ja mikä ei?

Moni asia maailmassa käy vaikeaksi, kun haluaisi tai pitäisi tehdä jotakin, johon ei liity

  • Sisäistä tai ulkoista pakkoa tai tarvetta
  • Hetkellistä mielihyvää

Vision luomiseen liittyy harvoin kumpaakaan.

Silti sen tekeminen on tärkeää ja myös innostavaa.

Siksi sen tekeminen on tärkeää ja innostavaa – koska vapaus.

Kyse on siitä, löytääkö oikean tavan ja löytääkö tahtonsa sen tekemiseen.

img_9035

Mitä ne voisivat olla?

Kirjassamme Your Next Vision esittelemme useitakin tapoja luoda visiota. Yhteistä niille kaikille on yhdessä tekeminen.

Visio on yhteisen hyvän kautta johtamista.

Yhtäältä: Mitä paremmin asennoituu yhteiseen tekemiseen: mieluiten vielä yhteisen tunteen vallassa, silloinkin kun ollaan eri mieltä;

löytää sisältään voimaa ylittää erillisyyden ja ne esteet, jotka erottavat meidät toisistamme.

Toisaalta: johto tai kaikki yhdessä on onnistunut luomaan olosuhteet sille, että

jokaisen kontribuutiolle on paitsi tilaa myös tilaus, sitä kaivataan ja siitä innostutaan.

Merkityksellisintä on sen tunteminen, ettei visiota tehdä eikä edes pelkästään tätä yritystä varten vaan tähtäin on laajuudessa: niille ihmisille, joita varten työtä tehdään ja joiden kautta yritys lunastaa olemassaolonsa oikeutuksen. Fokus itsessä ei tässäkään kohtaa ole kohottavaa eikä innostavaa.

Visiot ovat toteutettavia unelmia.

Yhdessä konkreettisesti luominen on sytyttävää: nähdään yhteinen visio ja sitten piirretään se. Ja kuten ääneen sanottu tao ei ole muuttumaton tao,

visiopiirroskaan ei ole lopullinen vaan sen luominen jatkuu.

Varsinkin, kun se on seinällä kaiken aikaa kaikkien nähtävissä ja kaikkien osallistuminen sen parantelemiseen on toivottavaa.

Visio tarvitsee tuekseen tulevaisuuteen katsovia,

tietoisia ihmisiä – auttaako visio tekemään parhaansa?

Mikä sitten ei motivoi?

  • Oma Vaikeus – taipumukset ja mielikuvat elämästä rimanalituksena
  • Sisäiset ja ulkoiset olosuhteet – ei saa otetta eikä organisoiduttua
  • Energiataso – jatkuvasti alhainen energiataso, tekee aikaansaamisesta vaikeaa
  • Näköalojen puute – on rajoittunut ja mielikuvissaan kiinni

Siksi on hyvä aloittaa omasta visiosta:

Mihin pyrin vai pyrinkö mihinkään? Olenko juuttunut paikoilleni?

Tähän tilaan ja olosuhteeseen auttaa, kun luo tilaa energian virrata. Joskus riittää, kun auttaa muita. Tai keskustelee, pyytää apua ja opettelee ottamaan sitä vastaan.

Pienillä teoilla on yllättävän suuri vaikutus työelämässä muutenkin. Ne luovat vahvempaa yhteistä tunnetta, mistä suuri osa hyvästä kumpuaa.

 

 

Uusia ulottuvuuksia

Harjoitteleminen on sitä, että kehitetään olemassa olevia kykyjä ja vahvistetaan jo olemassa olevia resursseja seuraavalle tasolle.

Aktiivinen kuuntelu -harjoitus ei ole tästä poikkeus.

Jokainen oppii kuuntelemisen taidon lapsesta lähtien. Miten pitkälle koen tarpeelliseksi kykyäni kehittää: mikä minun tarpeeni on ja tunnistanko sen? Ihmiset erottaakin toisistaan se, millaisia tavoitteita ihminen luo tunnistamansa tarpeen perusteella.

Ja ennen kaikkea: tunnistanko toisten ihmisten tarpeet eli miten herkällä ja aktiivisella korvalla kuuntelemisesta olisi iloa ja hyötyä? Kyse on asenteesta: Miten pitkälle haluan ulottua kyvyssäni, miten pitkälle haluan kehittyä ihmisenä, ”paremmaksi eläjäksi”.

Sellaiseksi, joka itsetuntemuksensa perustalta osaa huolehtia itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan niin, että siitä jää annettavaksi muillekin?

Arkisen kuuntelemisen uusi ulottuvuus tulee näkyviin siinä, mitä kuunnellessaan alkaa kuulla.

  • Aktiivisuuden voimistuessa alkaa kuulla sellaista, mitä toinen pyrkii puheellaan sanomaan, välittämään ja toteuttamaan.
  • Seuraavassa vaiheessa alkaa kuulla sitä, mikä vasta toisessa elää impulssina, potentiaalin hämärissä.

Tällaiset kuulemisen hetket ovat aluksi harvinaisia, tähtihetkiä kohtaamisissa. Ne syntyvät usein energiatason ollessa kohdallaan. On voimaa läsnäoloon ja siinä ponnistamiseen.

Näyttökuva 2015-02-27 kohteessa 12.20.12

Erityisen hienoa harjoittelemisessa on se, ettei siinä kehitetä jotakin uutta ja erityistä esiin. Kyse on olemassa olevan kuten tässä tapauksessa erityisten hetkien tekemistä yleisemmiksi, arjen juhlaksi. Harjoitteleminen mahdollistaa tämän.

Kuunteleminen ja kuuleminen dialogisuuden ja todellisen vuorotellen vaikuttamisen perustana luo tässä uuden ulottuvuuden. Vaikeasti ymmärrettävä ja tavoitettava tulee ymmärrettäväksi. Syntyy yhteys, josta tulee läpäisevä eli sinun ja minun välinen erillisyys liudentuu.

Arjen ulottumisesta syntyy arjen ihme.