Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: Esko Kilpi

Me ja minä

Joskus opiskeluaikana kuulin kahden vanhan spurgun jakavan keskenään elämänviisauksia ratikassa.

–      Ei oo ihmisen hyvä olla yksin… Mut ei myöskään kenenkään kanssa.

Kiteytys jäi pysyvästi mieleen. Ehkä tämän – elämän – ei ole tarkoituskaan olla helppoa tai ainakaan ratkaistavissa lopullisesti?

Onko jännite yksilön ja ryhmän välillä Uuden työn tekemisen muotojen myötä liudentumassa? Ei, mutta vanhoja ajatuksia ne selvästi haastavat.

Ryhmä. Toisaalta nähdään yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen – heijastuksena kaipuusta heimoon – sekä yhteenkuulumisen ja yhteyden voima. Se on edellytys kaiken vähänkin suuremman aikaansaamiseen ja samalla myös turvan ja yhteisen voiman alkulähde.

Yksilö. Samanaikaisesti ja vähintään yhtä voimakkaana elää kaipuu olla minä, se mitä pohjimmiltani olen: ainutkertainen, toteutumistani tahtova, sellaisenaan nähdyksi ja kohdatuksi tulemista toivova, jotta voisin kokea itseni aidosti tarpeelliseksi.

Jokainen on erilainen ja olosuhteissa muuntuva, myös suhteessa yksin ja yhdessä toimimiseen.

Toiset syttyvät elämään toisten kanssa, toisille erillisyys tuo oman voiman parhaiten esiin. Kummassakin tapauksessa on kyse yksilön voimasta ja panoksesta yhteiseksi hyväksi – ja samalla erillisyyden voittamisesta, temperamentin ja luonteen tuolla puolen.

Miten nämä välttämättömät ja toisinaan vaikeasti yhteen sovitettavat tarpeet toteutuvat?

Erityisesti nyt, kun algoritmitalous tekee tuottavuustavoitteiden näkökulmasta osasta meistä tarpeettomia ja haastaa meistä jokaisen entistä tietoisemmin punnitsemaan omaa arvoamme ja arvokkuuttamme, mutta ennen kaikkea yhteyttämme suhteessa ryhmään ja sen tarkoitukseen.

Yksi avain on edelleen keskinäisriippuvuutemme eli se, miten muut toiminnallaan mahdollistavat minun elämiseni ja miten minä sen avulla teen omalla panoksellani, osaamisellani ja vaikuttamisellani muille paremman elämän mahdolliseksi.

Työ on toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutusta. Esko Kilpi

Ajankohtaiseksi tämän tekee nyt se, miten

·     meiltä odotetut kyvyt liittävät meidät kiinteämmin toisiimme, esimerkkeinä empatia, syväkuunteleminen, vahvuuksiin kannustaminen, intuitio, uteliaisuus, vuorovaikutus ja tietoisemmaksi tuleminen – työssä syntyy todellisia ihmis-suhteita

·     keinoälyavusteiset projektit vapauttavat keskittymään olennaiseen – asiakkaiden auttamiseen ja heidän kanssaan kommunikoimiseen

·     kokeileminen ja vertaisoppiminen sekä avoimuus ja aiempaa suurempi luottamus hyväntahtoisuuteen tekevät yhteistyöstä aidompaa ja merkityksellisempää

·     potentiaali ja motivaatio jatkuvaan kehittymiseen ja nopeaan muutokseen näyttäytyvät paitsi jokaisen meidän oppimisprofiilissa myös kyvyissä oppia toisilta ja auttaa toisia oppimaan – ja oppia yhdessä ja auttaa organisaatiota/verkostoa kehittymään

Yksilön paras mahdollinen elämä ryhmässä ja ryhmän paras mahdollinen keskinäinen yhteistoiminta kiteytyvät seuraavaan maksiimiin (koskee myös verkostoja):

Organisaation tarkoitus elää jokaisessa yksilössä ja jokaisen yksilön voima pääsee täysimittaisesti vaikuttamaan organisaatiossa.

Kun tunnistetaan yhteinen ydin – arvot ja niihin liittyvä merkitys – ihmiset avautuvat, tulevat tietoisemmiksi ja keksivät ja löytävät siksi yhä parempia tapoja sen toteuttamiseen. Juuri niissä olosuhteissa ja niiden ihmisten kesken.

Tässä mukana olemisesta on helpompaa löytää tarkoitus elämälleen.

Onnellisuus on lämmin

Kärsivän aikalaisen profiilin voi piirtää nopealla kädellä seuraavasti: Ei ehdi kerran päivässä kysyä, mikä on olennaista. Ei ehdi kerran elämässä kysyä, mikä on olennaista.

Päivän läpi juoksemista ja päivän päättyessä hämmennystä, vaikka uskoo tehneensä kaiken, mitä pitikin. Läpi elämän juoksemista ja vaikka ei osaa olla kuin tyytyväinen siihen kaikkeen, miten on elämänsä ja elämänsä olosuhteet järjestänyt, on silti hämmentynyt.

Tyytyväisen alla

Moni ihminen asettaa tavoitteita elämässään ja ne saavutettuaan tuntee tyytyväisyyttä. Tavoitteet ovat usein ulkoisia. Harva ihminen asettaa samalla tavoin selkeäksi tavoitteekseen vankemman mielenrauhan tai paremman oppimiskyvyn kuin esimerkiksi omistusasunnon.

Mikä tässä on ongelma? Se kaksoisristiriita, että

  • Ihminen asettaa ulkoisia tavoitteita – lisää jotakin – joiden luonteeseen kuuluu vielä lisää.
  • Ihminen tyytyy itsensä suhteen niin vähään – ei nyt enää mitään lisää – että päivän tai elämän päättyessä on vaikeaa olla tyytyväinen.

Tyytyväisyys saattaa siis merkitä dynaamista ulkoista elämää ja aitoa alisuoriutumista sisäisessä elämässä. Minussa voi olla tyyneyttä hyväksyä tilani, mutta itsetyytyväisyys vie elämänhalun.

Kohti onnellisuutta

Voin tavoitella onnellisuutta, joka on ’sitten kun minulla on’.  Olla vai omistaa? kysyisi Erich Fromm. Vai kehittyä? kysyisin minä. Ulkoisten olosuhteitten tuoma onnellisuus on paitsi hetkellistä myös jotakin itselle tai rajatulle joukolle ihmisiä.

Voi yhtälailla tavoitella onnellisuutta, joka perustuu kahteen asiaan:

  • Kehitän sitä, mikä minussa on parasta.
  • Kehitän niitä ominaisuuksia, mahdollisuuksia, potentiaalia, joihin en ole vielä ikinä koskenut.

Tällä on se seuraus, että kun ihminen toteuttaa entistä enemmän sitä parastaan, mitä on, hän luo onnellisuutta kaikille ihmisille, jokaisessa kohtaamisessa. Sitä myötä, että hän on onnellinen, hän luo onnellisuutta, mikä tekee hänestä onnellisen. Tämä on hyvä kehä.

Tästä puhutaan

Sellaisen tavoitteleminen, joka parhaimmalla tavalla vastaa ihmisen syvintä kokemusta itsestä, luo perustan kutsumukselle. Sille, että voi antaa muille parastaan eli vastata muiden ihmisten todellisiin tarpeisiin.

Lauri Järvilehto puhuu intohimoa vastaavasta työstä.

Steve Jobs kehottaa etsimään kunnes löytää rakkautensa ja olemaan luovuttamatta ennen sitä.

Näyttökuva 2013-10-15 kohteessa 13.41.22

Mistä on kyse? Syvimmältään siitä, että suostuu oppimisen tilaan. Löytäminen on yhtä vähän kertakaikkinen tapahtuma kuin onnellisuuskin. Mikään todellinen ei pysy muuttumattomana ja paikoillaan.

Jonkin asian osaamisen sijasta luovan työn keskeinen logiikka lähtee siitä, että on aina jotain, jota emme voi tietää etukäteen. Tämän vuoksi työstä tulee yhä enemmän oppimista. Oppiminen ei enää ole yksilön ominaisuus, vaan yksilöiden vuorovaikutuksen välinen ominaisuus. Esko Kilpi

Rohkeus!

Rohkeutta on nousta vaivalla rakentamastaan tyytyväisyyden tilasta tavoittelemaan onnellisuutta.

Se tarkoittaa luopumista ja irtipäästämistä. Se tarkoittaa osaamisalueelta oppimisalueelle menemistä kaiken aikaa. Se tarkoittaa antautumista ja suostumista muuntumiseen eli jatkuvan tulemisen tilassa olemiseen ja toteutumiseen.

Ei ihme että pelottaa. Ei rooleja, ei suojauksia, ei turvaverkkoja. Palkintona on paras mahdollinen elämä

Sinun vastuusi on ennen kaikkea uskollisuutta itseäsi kohtaan. Ja jos haluat asettaa rimasi vähän korkeammalle, voit miettiä sitä, millaisen esimerkin haluat antaa muille ihmisille. Tyytyväinen vai onnellinen?