How’s your inner GPS, my friend?

Yläasteikäisenä minulle oli kaveri, joka aina minut nähdessään huudahti: ”No moi, mitä jäbä?” Aina. Jossakin ärsyttävyyden lähimaastossa odotin noita sanoja, joita myöhemmin olen huomannut kaipaavani.

Nykyisin skypetän toisen ystäväni kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti ja jossakin kohtaa keskustelun aikana ystäväni kysyy: ” How’s your inner GPS, my friend?”. Onko jokin olennainen muuttunut 30 vuodessa…

Sisäinen GPS

Kun juoksen, puhelimeni app piirtää juoksureittiäni GPS:n avulla olosuhteista riippumatta. Niin ikään sisäisen GPS:n suhteen olennaisinta on yhteys lähettäjän ja vastaanottajan välillä.

Lähettäjä. Sillä on koordinaatti juuri siitä paikasta, jossa olen nyt: energiataso, mielentila, tunnelma, henkisestä kapasiteetti.

Vastaanottaja. Peilaan vastausta siinä määrin kuin peilini on kirkas: sellaisenaan, tulkitsemaan ja ymmärtämään sitä viestistä itsestä käsin.

Näiden kahden perustalta on mahdollista ottaa suunta ja suunnata oma toiminta juuri oikein siihen hetkeen ja elämäntilanteeseen nähden ja tietää, mihin seuraavaksi. Jos yhteys toimii, voin huoletta heittäytyä sen varaan enkä voi tehdä väärin. Näin onkin parhaimmillaan.

Tähdet, tähdet

Eräänä iltana ihmettelin, miten ideat ja oivallukset syntyvät, ja mieleeni nousi (tai laskeutui) seuraava kuva:

Kun katsot pilviselle iltataivaalle, yhtäkkiä näet, miten pilvipeitteeseen syntyy aukko ja siinä loistaa tähti. Tähti on hetken näkyvissä, kunnes pilvet peittävät sen jälleen.

Ideoiden maailma on olemassa kaiken aikaa, mutta sisäisestä pilvipeitteestä johtuen yhteys siihen katkeaa aika ajoin. Tämä sisäinen pilvipeite voi olla kaikkea mahdollista stressin aiheuttamasta mielen käpertymisestä aina siihen, että vauhdissa menee kaikesta siitä ohi, mitä olisi tarjolla.

Sateentekijä

Onko mahdollista vaikuttaa sisäiseen tilaan niin, että yhteys säilyy katkeamattomana? Uskallan oman kokemukseni perusteella väittää, että on.

Yhteys edellyttää joidenkin ehtojen täyttymistä.

Ensimmäinen niistä on ristiriitainen: GPS huolehtii, että pysyn suunnassa mutta se ei voi huolehtia siitä, jos eksyn niin, ettei se enää kykene vastaanottamaan signaalia. (Ristiriita syvenee, kun muistelen, kuinka monta kertaa olen juuri tuon signaalin ohjaamana eksynyt itsestäni, kadottanut itseni jotta voisin löytää itseni uudestaan.)

Toinen:  Siinä määrin kuin olen yhteyteen valmis.

Kolmas: Peilin kirkkaus vaikuttaa seurauksiin. Samea peili johtaa sameaan tulkintaan ja kulkuun. Kirkas peili kirkastaa elämän.

Neljäs: Olosuhteet vaikuttavat siinä määrin kuin annan niiden vaikuttaa. Jos yhteys on enemmän riippuvainen olosuhteista kuin tahdosta, yhteys jää useimmiten laimeaksi tai sitä ei ole.

Viides: Mahdollisuus nähdä kokonaisuus kuin ulkopuolisin silmin – se on kokonaisen kuvan sallimista, kaikkine seurauksineen. Jos suostun luopumaan, olen siihen valmis.

Toimiiko GPS?

Mitä paremmin kohtelen itseäni

Mitä selkeämmin elän arvojeni mukaisesti

Mitä tietoisempi olen

 Sitä paremmin.