Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: harjoittaminen

Näkökulmien sisäistäminen

Näkökulman vaihtaminen on aidon yhdessäolon ja todellisen dialogin edellytys.

Ihmisten kanssa oikeasti eläminen, toisen kuunteleminen ja todesta ottaminen edellyttävät kykyä vaihtaa näkökulmaa, asettua toisen asemaan, näkemään maailman hetkeksi hänen näkökulmastaan.

Onko irtipäästäminen omasta näkökulmasta helppoa? Tavallisesti ei, ellei sitä ole harjoittanut. Avarakatseisen ihmisen tunnistaa tavallisesti siitä, ettei hänelle oma näkökulma ole itsestään selvästi toista näkökulmaa parempi. Oman näkökulman ”markkinoimisesta” tai sillä manipuloimisesta puhumattakaan.

Jotenkin tällaisen ihmisen kanssa tuntuu helpolta keskustella ja erityisesti ajatella yhdessä, koska energia ei kulu vastakkainasetteluun eikä myöskään yhden oikean näkökulman rynnäköltä puolustautumiseen.

Näyttökuva 2014-11-07 kohteessa 11.19.56

Askel näkökulman vaihtamisesta eteenpäin on erilaisten, jopa vastakkaisten näkökulmien sisäistäminen. Eli kyky antaa mielessään elää ja vaikuttaa toisilleen ristiriitaisiakin näkökulmia, joista jokainen on mahdollisesti tosi. Sillä: mistä oikeastaan tiedät?

Tämä haaste ilmeni esimerkiksi ihmisten reaktioina nk. Tapaus Rautavaaran yhteydessä.

Ensin kirjoitti Katri Manninen blogissaan myötäelävän kirjoituksen. Tapaukseen reagoi seuraavana päivänä Ulla Appelsin Iltasanomien kommentissa. Monet ihmiset reagoivat jyrkästi jommankumman puolesta tai vastaan. Onko se välttämätöntä?

Näkökulmien sisäistämiseen yltäminen edellyttää harjoitetun kyvyn lisäksi sisäistä voimaa. Sitä voimaa, joka estää ihmistä antamasta periksi, luovuttamasta ja palaamasta yhteen näkökulmaan, vieläpä oikeaan sellaiseen.

Jos ihminen on suostunut elämään dialogissa toisten ihmisten kanssa, hän oikeastaan tietää, että maailma on monimutkaisempi ja moniulotteisempi kuin hänen yksinkertaistettu käsityksensä siitä.

Kun tähän tietämiseen havahtuu, herää samalla oman mielen moniulotteisuuteen, jossa laiskuus ja mukavuudenhalu taistelevat todenmukaisempiin käsityksiin pyrkimisen kanssa. Kumpi voittaa?

Loppupeleissä se, jonka tahtoo voittavan. Kun suostuu säännöllisesti vaivaamaan mieltään keskellä arjen keskusteluja peilaamalla erilaisia näkökulmia, huomaa ennen pitkää, että on vahvistunut sekä kyvyssä että voimassa.

Väitetään, että matkailu avartaa mieltä. Näin voi käydä kenelle tahansa.

Kohota

Elämä muuttuu, kun havahtuu sille, etteivät asiat vain mene eivätkä jutut vain tapahdu, edes mielen sisällä. Yksi tällainen tilanne elämässä on se, kun asiat lähtevät menemään huonoon suuntaan.

Oma energiataso alkaa laskea ja se tuo mukanaan kaikki huonot ajatukset ja fiilikset. Menenkö niiden mukana vai löydänkö itsestäni voiman, jolla kohotan itseni ja estän itseäni vajoamasta? Saattaa tuntua mielikuvitukselliselta, mutta tätäkin voi harjoitella. Kun totun asettamaan itsessäni jotakin tuota alaspäin vetävää voimaa vasten, tuo sisäinen voima vahvistuu ja se on yhä useammin käytettävissä silloin, kun sitä tarvitsen.

Näyttökuva 2014-05-29 kohteessa 23.41.33

Harva tunne elämässä on riemukkaampi kuin se, että tajuaa olevansa voimakkaampi kuin se, mikä ennen vei mukanaan.

Ihmissuhteissa tai –kohtaamisissa toimii sama periaate. Syntyy erimielisyys tai väärinymmärrys ja asiat lähtevät menemään pieleen, mistä seuraa usein asemiin vetäytyminen ja poteroihin kaivaminen, joista ei peräännytä askeltakaan. Huono homma.

Näyttökuva 2014-05-29 kohteessa 23.51.58

Kun tällaisissa tilanteissa havahtuu omalle ihmisyydelleen ja kykenee harjoittelemaan toimintaansa sen pohjalta, syntyy konfliktia ehkäisevää toimintaa. Eräs ystäväni kuvasi tällaista tilannetta puolisonsa kanssa: ”Tajusin, että tilanteessa jossa olemme jämähtämässä, se voin aivan hyvin olla minä, joka nostaa silmikkonsa, laskee aseensa ja kävelee ei-kenenkään-maalla häntä vastaan niin pitkälle kuin jalat kantaa.” Oman kohottautumisen voiman löytäminen tuo samalla kyvyn voittaa itsessään luontainen taipumus reagoida ja toimia sen sijaan omien arvojen mukaisesti.

Arjessa voi pyrkiä samaan. En anna itseni vajota negatiivisuuteen, en valita asioista, en kulje tuolla pitkin naama nutturalla. Voin milloin tahansa pyrkiä löytämään mistä tahansa myönteisen puolen, voin toimia niiden asioiden eteen joihin voin vaikuttaa. Voin hymyillä elämän kauneudelle ja nauraa omalle inhimillisyydelleni.

Kun harjoitan omaa ihmisenä olemisen voimaani, vaikutan ympäristööni toisin kuin jos en sitä tee. Jotkut sanovat, että heikkous ja sen paljastaminen on hyve, ja rehellisyyden ja itsetuntemuksen valossa näin onkin. Minusta vahvuus on vielä hyvempi. Sen avulla voin auttaa muita ihmisiä vahvistumaan, olemaan enemmän ja antamaan paremman itsestään loistaa.

Pieni ponnistaminen ja itsensä ylittäminen arjessa luo laatua elämään. Ilon, valon ja lämmön jakaminen on mahdollista joka päivä. Kun pyrkii laatuun siinä, mitä ja miten tekee asioita, puhuu, ajattelee ja asennoituu, kaikki voittavat ja tämä kaikki on tänään eilistä parempaa.

Epämukavaa

Joillakin ihmisillä – tuleeko tämä Amerikasta? – on tapana jankuttaa tätä: pitää vain käväistä mukavuusalueella ja että epämukavuusalueella pitäisi asustaa, koska todellinen elämä on siellä.

Mikä tässä on ongelma? Se, ettei sellaista fakiiria olekaan, joka pystyy asustamaan epämukavuusalueella, jossa on oikeasti sietämätöntä. Eihän sillä muuten olisi sellaista nimeä. Epämukavuusalue ei ole ikävä puoliso tai pomo, jota opitaan sietämään. Sietäminenhän tarkoittaa sitä, ettei enää olla epämukavuusalueella.

Mukavuusalueella oleskelua tukee koko tai lähes koko sisäinen maailma. Kaikki se, mikä on automaattista ja itsestään sujuvaa aivotoimintaa, on mukavuusalueella. Eikä sieltä poistuta noin vain.

Sieltä voidaan pistäytyä ja sekin vaatii tahdonponnistuksen, jonka jälkeen on usein palauduttava ja ihmeteltävä, mitä tuli koettua. Oman pelon ja kivun kohtaaminen ja ylittäminen on oikeasti epämukavaa.

Itsensäylittämisalueelle kannattaa mennä aina kun voi ja resurssit antavat periksi. Asennetta sinne menemiseen voi kasvattaa. Elämisentunteen syvimmät kokemukset syntyvät siellä.

Näyttökuva 2014-05-02 kohteessa 0.52.21

Mutta kukaan ei jaksa juosta täysillä kovin kauaa. Sisäinen voima hiipuu tai rohkeus ei riitä itsensäylittämisalueella. Usein molemmat.

Vain järjestelmällinen harjoittaminen ja vahvistaminen muuttavat tämän tilan. Kestävyys on yksi harvoja asioita, jotka eivät ole kenelläkään myötäsyntyistä. Se on opeteltava.

Uteliaisuuden tässä asiassa herättää kysymys, mikä saa vapaaehtoisesti lähtemään itsensäsäilyttämisalueelta? Kaikkihan eivät välttämättä saa lähdetyksi tai edes keksi lähteä. Itsensä voi myös alittaa.

Näyttökuva 2014-05-02 kohteessa 1.00.41

Miksi joitakin ihmisiä näyttää ajavan ihan oma vimma? Sillä vaikkei itsensä ylittämisestä syntyvä kipu sinänsä ole erilaista kuin pakon edessä mukavuudesta poistuminen, siinä on laadullinen ero.

Ihmisellä, joka omasta tahdostaan lähtee ylittämään itseään, on aina mukanaan olemisenriemua. Jostakin syystä itsensä ylittäminen vielä lisää sitä.

Ylämäki, alamäki

Energian johtamisesta puhutaan. Teeman äärellä käy aina uudestaan selväksi, ettei energiaa voi johtaa, ellei ole millä johtaa. Eikä toisten energiakaan voi johtaa, ellei oma energiataso ole riittävän korkealla. Tai ei siis johtaa ainakaan halutuin seuraamuksin.

Energian synty

Tunnen ihmisiä, jotka avaavat aamulla silmänsä, ovat saman tien hereillä ja valmiina päivään. Heidän punaposkinen energiansa kumpuaa syvästä lähteestä ja virtaa riittää.

Itse en luontaisesti ole sellainen, mutta olen harjoittanut asioita saadakseni jotakin tuosta laadusta itseeni. Olen pyrkinyt järjestämään olosuhteet niin, että on mahdollista herätä voimissaan. Todellista tekemistä päivällä, rauhoittuminen riittävän ajoissa illalla ja irtipäästäminen.

Tässä onkin jo kaksi energiatasoa ylläpitävää asiaa: rasitus ja palautuminen. Kolmantena tulee polttoaine: ravinto niin fyysisessä kuin henkisessä mielessä eli kaikki mitä otan vastaan ja minkä annan vaikuttaa ja miten annan vaikuttaa.

Näyttökuva 2014-02-10 kohteessa 21.26.54

Kaiken taustalla on tietoinen yhteys. Ennen kaikkea itseen, mikä on aitoa opettelua ja matkalla oloa. Mikä minussa synnyttää energiaa, mikä saa sen virtaamaan ja mikä saa virtauksen jatkumaan niin kauan kuin näen sen hyväksi. Elämä opettaa tässäkin kun sen antaa opettaa.

Energiatason säätely

Päivät eivät ole samanlaisia, energiatasot vaihtelevat. Mistä se johtuu, kukaan ei oikeastaan tiedä. Siihen voi itse vaikuttaa jossain määrin – esimerkiksi ei olla tuhoamassa seuraavaa päiväänsä.

Näyttökuva 2014-02-10 kohteessa 21.25.44

Tämä kaksinaisuus: Olosuhteet ja suhde-toiminta suhteessa olosuhteisiin on itse asiassa meidän arkemme. Voin käyttäytyä kuin Solzhenitsynin kuollut kala* tai sitten voin luoda ikioman suhteen sisäisiin ja ulkoisiin olosuhteisiin. Näin se käy:

  • Kohota itsesi, ylitä itsesi – lisäät voimaasi matalan energian tilassa. Vajoaminen tunteiden ja olotilojen mukana luo puolestaan huonon tavan, joka alkaa itsepintaisesti toistaa itseään.
  • Pidä tauko ja virkistäydy antamalla mielesi rauhoittua ja jäsentyä.
  • Peilaa aika ajoin elämääsi ja siinä toistuvia asioita kysymyksellä ”Onko tämä minulle hyväksi?”

Hyvinvointi kuten energiakin syntyy itsensä haastamisesta ja itsensä rakastamisesta.

 

*Solzhenitsyn: ”Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan.”