Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: harjoittelu

Ei haukku haavaa tee

Outoa havahtua siihen, että tuota sanontaa on viljelty vielä hetki sitten ihan tosissaan. Kuin ihmisillä ei olisi ollut minkäänlaista tuntevaa tietoisuutta siitä, millaisia seurauksia latistavilla ja pahantahtoisilla sanoilla on. Miten sanat voivat viiltää, satuttaa ja haavoittaa, murentaa perusluottamusta ja traumatisoida vuosikymmeniksi. Eli erottaa ihmisen toisista.

Kyse ei arjessa aina ole pahantahtoisuudesta vaan aivan tavallisesta arkipäivän tolloudesta ja osaamattomuudesta,

joskus omien kokemusten sokeasta siirtämisestä eteenpäin. Siis normaalista myötätunnottomuudesta itseä ja muita kohtaan.

Valmentaessani olen usein kysynyt itseltäni, kuinka paljon tämänkin yrityksen tuottavuus kohoaisi, jos ihmiset oppisivat oikeasti ottamaan toiset huomioon puheessaan ja käytöksessään.

Tuottavuuden kasvu edellyttää mielestäni selkeästi kahta asiaa: matkaa ulospäin ja matkaa sisäänpäin.

Tosin sanoen halua oppia eli aktiivisesti hakea tarkoituksenmukaista muutosta omaan toimintaan.

Elämään kuuluu se, että viestit eivät aina mene perille ihan tarkoitetussa muodossa, väärinkäsityksiä syntyy ja loukkaantumisiakin. Jokainen voi silti nostaa tasoaan viestimisensä selkeydessä, varsinkin ruutuviestinnässään. Ja aivan erityisesti siinä, että harjoitellaan yhdessä käsittelemään asioita niin, ettei työnnetä hernettä entistä syvemmälle nenään.

Matka sisäänpäin tapahtuu harjoittelemisen ja reflektoimisen kautta. Miten toisaalta kirkastan ajatteluani ja toisaalta lämmitän yhteistä tunnetta niin, että viestilläni on mahdollisuudet hyviin seurauksiin? Ja miten opin aidosti päästämään irti esimerkiksi kerran koetuista loukkauksista, joista kiinnipitäminen tuhoaa tulevan hyvän.

Usein tarvitaan selkeitä tapoja ja toimintamalleja, joissa yksilön hyvä sulautuu yhteiseen hyvään.

Tällöin ihmiset oppivat löytämään enemmän yhteistä tonttia sen sijaan että kiinnittäisivät huomionsa pikkuasioihin – eli ylittämään pettymyksensä ja traumansa – jotka heitä erottavat. Ja sehän on jokaisessa kelpo työyhteisössä tavoitteena.

Tarvitsetko apua tavoitteiden käytäntöön viemiseen? Keskustellaan: Mikko@Peilaus, p. 050 3840727.

Mainokset

Ajatella!

Kysyin kerran erään yrityksen toimarilta, saako teillä ajatella ihan itse. ”Totta kai”, hän vastasi naureskellen. – ”Sitähän me täällä yritämme kaikin keinoin saada ihmisistä esiin!”

Kysyin samaa yhdeltä saman yrityksen esimieheltä hetkeä myöhemmin: ”Totta kai, jos suostut maksamaan siitä hinnan: Naureskelua, eristämistä, outoja katseita, ei-vakavasti ottamista, nimittelyä ja naljailua. Eli kaikkea sitä, millä halutaan viestiä, ettei joku enää kuulu joukkoon.

Tässä on monen organisaation ja työyhteisön ristiriita: ajattelusi on tervetullutta, kunhan se on paljolti samaa kuin meidän muiden. Toisinaan johto jopa kuvittelee, että ”kyllä meillä voi olla aidosti eri mieltä ja uskalletaankin olla”, ja silti henkilöstön kokemus on aivan toinen.

Askel uskaltavaan epävarmuuteen ja sen myötä sekä-että-ajatteluun näyttää olevan monissa yrityksissä todellinen uskonloikka.

Niin paljon helpompaa on pysyä kiinni DNA:hamme koodatussa joko-tai-ajattelussa.

Miten tunkkaisesta ja menneeseen jumittavasta päästään ajattelun vapauteen?

Usein yhdessä ajatteleminen edellyttää turvallisen, luottamuksellisen ilmapiirin luomista. Yritykset ovat täynnä toinen toistaan kirkkaampia mieliä, joiden potentiaalia ei kyetä hyödyntämään, koska ilmapiiri on tyrmäävä. Niin työyhteisö kuin siinä asiakkaita palvelevat yksilötkin voivat kuitenkin haastaa ajatteluaan.

·     Kuinka raikasta ajattelumme on?

·     Olemmeko tyytyväisiä ajatteluumme vain, koska se on helppoa ja sujuu melkein itsestään?

·     Pidämmekö pakolla kiinni sovinnaisuudesta, yhteenkuulumisesta ja yhteisön koossa pysymisestä? Mahtuuko meille vain yksi totuus vai myös moniäänistä ajattelua?

·     Puristaako yrityskulttuurimme ihmisistä rohkeimman ajattelun pois vai tekevätkö he sen itse? Mitä tapahtuu, kun joku uskaltaa ajatella toisin ja sanoa sen ääneen?

Entä käytännössä? Yhdessä voi harjoitella

·     Erimielisyyttä eli siedättyä sallimaan, antamaan sille tilaa, haluamaan sitä – ja lopulta jopa palvomaan sitä. Se on todellinen mahdollisuus oppia toisiltamme – ja oppia olemaan yhdessä enemmän.

·     Ego-checkiä: erimielisyys ei ole sitä, että ollaan tyhmiä ja räyhäpettereitä, vaan että ajattelumme oikeasti palvelee yritystä ja sen kehitystä.

Harjoitteleminen merkitsee isoa askelta laiskuudesta ja vähään tyytymisestä kohti yrittämistä. Vähän paremmin, sekin on jo hyvä.

Oletko valmis vahvistamaan yrityksesi menestystä vapauttamalla ja kirkastamalla ajattelua? kysyy Mikko, p. 050 3840727.

Itsestään selvyydet = harmaus

Mieli on bitch – ristiriitainen ja aina haluamassa jotakin. Vähintään huomiota omille agendoilleen. Ja ellet kiinnitä mielen toimintoihin tietoisesti huomiota, se toimii varmuudella sinua vastaan. Koska sillä on oma elämänsä ja koska se vie sinua, ellet sinä vie sitä.

Katso vaikka tätä.

·     Mieli alkaa pitää kaikkea saamaansa itsestään selvyytenä ja haluaa pitää siitä kiinni. Mieli rakastaa turvaa – ja saavutettuja etuja.

·     Mieli katsoo eteenpäin ja haluaa uutta. Se on utelias, vaihtelunhaluinen silloin ja siten kun sille itselle sopii.

·     Mieli näkee mahdollisuuksien runsauden ja rajoittaa niihin tarttumista.

·     Mieli antaa sinun kärsiä siitä kaikesta, mitä ei ole eikä se omasta mielestään(!) voi saavuttaakaan. Niukkuus kuristaa.

Näiden taipumusten ja eri suuntaan vetävien voimien keskellä ei ole välttämättä helppoa elää. Taannoin joku kirjoitti, että jos parisuhde ei anna sinulle sitä mitä haluat, voit kysyä itseltäsi, mitä olet itse antanut siihen.

Mielen terveys edellyttää ponnistuksen, mielen tasapaino samoin.

Onko aika ymmärtää se tosiasia, että harva asia kehittyy itsestään parempaan suuntaan eivätkä näennäiset korjausliikkeet pelasta kokonaisuutta?

Olenko mieluummin tietoisten päätösteni kuin itsestään puuhastelevan mieleni tuote?

Kaikkien suhteiden pitäminen tuoreena edellyttää tietoisen huomion suuntaamisen ja siihen liittyvän tekemisen.

Ongelma: työ on tylsää. Ratkaisu: muuta tapasi katsoa ja tehdä asioita.

Ongelma: keskustelukulttuuri on rikki. Ratkaisu: harjoittele omia dialogitaitojasi käytännössä.

Ongelma: twitter on täynnä itsestään selvää jankuttamista. Ratkaisu: luo & tuo sinne parempaa sisältöä.

Useimmiten toisten ihmisten kanssa tietoisempi eläminen ja toimiminen auttaa torppaamaan mielen pimeän uhkan. Tietoisempi ja parempi on jotakin, joka palvelee muitakin ja parhaassa tapauksessa jotakin paljon suurempaa.

Tyytyväisyys ei aina tässäkään johda tyyneyteen vaan liian vähään tyytymiseen. Lopeta se.

Terveisin Mikko, p. 050 3840727

Go meta!

Mitä teet, kun ajaudut konfliktiin jonkun kanssa etkä pääse tilanteessa eteenpäin? Tai kun olet eri mieltä jonkun kanssa ja se vaivaa sinua kohtuuttomasti?

Tällaista tapahtuu, haastavimmissa olosuhteissa useammin, vaan mikä ratkaisuksi? Vastaus: go meta. Mieltäsi pyrkivät liikuttamaan useat samanaikaiset ja ristiriitaisetkin viestit. Oppimista tässä on oikean viestin valitseminen juuri kyseisessä tilanteessa.

Kun tietoisesti siirryt konkreettisesta tilanteesta hetkeksi metatasolle,

ongelma näyttäytyy saman tien toisin.

·     Näet itsesi ja tilanteen kuin korkeammasta perspektiivistä

·     Et ole upoksissa vain omiin ajatuksiisi ja tunteisiisi

·     Pystyt ajattelemaan selkeämmin ja laajemmin

Mitä hyötyä tästä on?

Ennen kaikkea se, ettet tee vääriä ja hätäisiä päätöksiä tai päätelmiä asiasta, tilanteesta tai henkilöstä, joiden suhteen arviointikykysi on hetkellisesti hämärtynyt. Yksipuolinen näkemyksesi ja selkäytimestä kumpuava reaktiosi eivät auta tilanteessa. Et sinä eikä maailma tarvitse sitä. On aika oppia ja siirtyä seuraavalle levelille, siitä tässä elämässä myös on kyse. Oman elämän asiantuntijuus on kovaa valuuttaa.

Miten tällaisen kyvyn voi hankkia?

Ennen kuin teet päätöksesi tai ratkaisusi, ota hetki itsellesi. Löydä kaksi vaihtoehtoa:

·     Vetäydy reflektoimaan heti tilanteen jälkeen, esimerkiksi kirjota yksin tai puhu jonkun kanssa. Ensimmäinen kysyy ennen kaikkea itseluottamusta, jälkimmäinen luottamusta. Ota rehellisesti itsesi haltuun ja ote siitä, kuka olet.

·     Reflektoi tilanteessa. Kun olet harjoittanut edellä mainittua, opit vähitellen poistumaan lyhyeksi hetkeksi metaan, tasolle, josta näet selvemmin oikean teon siinä tilanteessa. Ensin kirkastuu näkemyksesi, sitten toimintasi. Tunne välittömästi ajatuksesi ja vähitellen opit vaistomaisesti tekemään oikein.

Tämä on puhdas harjoittelemisen asia, jonka lopputuloksesta erityisesti sinä voit olla ylpeä ja joskus kumpikin teistä. Vuosituhansia vanha viisaus pätee tähänkin:

Harjoitus tekee mestarin.

Mestari on mestari harjoittelemaan.

Mestari harjoittelee aina.

Haluatko oppia mestarin johdolla? Soita Mikko, p. 050 3840727.

7 syytä harjoitella

Harjoitteleminen on itsensä eli oman mielen johtamisen perusta.

Harjoitteleminen on myös orgaanisin tapa oppia, kehittyä ja muuttua. Sellaiseksi kuin haluat.

Siksi kerron nyt lyhyesti seitsemän syytä harjoitella.

1)  Haluat oppia jonkun taidon tai kyvyn. Hyvä, harjoittele. Mitä tahansa voi harjoitella ja mistä tahansa asiasta voi tehdä harjoituksen. Se on juuri niin yksinkertaista kuin miltä se kuulostaa.

2)  Kun harjoittelet, harjoittelet tapoja. Harjoitteleminen on säännöllistä ja mielekästä toistamista. Jos pystyt siihen, opit mitä tahansa. Sellaistakin, mitä et vielä osaa ollenkaan.

3)  Kun harjoittelet, et koskaan harjoittele pelkästään taitoa tai kykyä. Harjoittelet samalla tietoisemmaksi tulemista, koska mitä pidemmälle edistyt, sitä paremmin opit tuntemaan itsesi ja sen, mistä sinut on tehty. Lisäksi kun harjoitat itsekuria, harjoitat samalla omaa toimintaasi ohjaavaa voimaa. Mitä enemmän harjoittelet, sitä vahvemmaksi tämä voima kasvaa.

4)  Tärkeintä harjoittelussa on harjoitteleva asenne. Kun suhtaudut mihin tahansa tekemiseen harjoittelevalla asenteella, kynnys tekemiseen ja sen aloittamiseen laskee. Voit alkaa tehdä mitä tahansa, koska harjoittelet ja harjoittelemiseen kuuluu opetteleminen ja erehtyminen ja epäonnistuminen. Harjoitteleminen levittyy vähitellen kaikkeen elämään.

5)  Harjoitteleminen tuo sinulle mielekkyyden kokemuksen. Olet koko ajan kehittymässä ja muutosprosessit elävät sinussa kaiken aikaa. Ja koska olet itse antanut niille suunnan, olet koko ajan menossa oikeaan suuntaan: enemmän parempaa sinulle ja muille.

6)  Kun huolehdit harjoittelemisesta, harjoitteleminen huolehtii sinusta. Ja siitä, että pysyt liikkeessä. Jatkuva muutos on vastakohta niille pakoille (”pitäisi”) ja muureille, jotka pysähtyneessä elämässä vaanivat ennen kaikkea sisäistä elämääsi.

7)  Harjoitteleminen näyttää sinulle konkreettisesti mahdollisuutesi rajattomammin kuin mikään muu. Se antaa sinulle vahvoja aavistuksia siitä kaikesta potentiaalista, joka sinussa on ja joka odottaa vapautumistaan. Ja jota sinä joka kerta harjoitellessasi vapautat.

Haluatko tulla paremmaksi? Harjoittele.

Niin sydämes rakastuu turvaan

Näin sanaili Ismo Alanko Sielun veljien ensimmäisellä levyllä kappaleessa Turvaa. Siitä, mitä tarrautuminen turvaan ja siitä kiinni pitäminen merkitsevät. Turvaan voi jäädä kiinni – ja helposti jääkin.

Koska se käy itsestään. Miten?

Naurettiinko sinulle koulussa, kun vastasit väärin? Katsoivatko kollegat sinua oudosti, kun teit aloitteen palaverissa? Tällaiset kokemukset, niihin ”oikean” tarinan liittäminen ja kokemusten aika ajoin tapahtuva hautominen vahvistavat tarvetta turvallisuuteen. Ja liittävät elämisentunteen biologiseen perustaan:

·     Turva on aivojen perustavin toiminto. Aivojen perimmäisin tehtävä on pitää ruumis hengissä.

·     Mielen tärkein tehtävä on estää mieltä hajoamasta eli turvata itsensä.

Näiden kahden sidos on todella luja ja jyrää kaiken muun alleen tavalla, joka ei jätä ihmettelemiselle sijaa. Turvallisuus ensin.

Tämänkö edessä on antauduttava: noukänduu? Tehdasasetuksilla mennään elämän läpi?

Tuskin, sillä tällaisia asetuksia ihmisessä on muitakin:

·     Rasvan ja sokerin yhdistelmä on ikiaikaisesta tarpeesta muistuttava mielihyvän lähde, jolle estoitta antautumisesta ei tavallisesti seuraa hyvää. Vähemmällä voi paremmin.

·     Negatiivisuus on aivojen ja mielen oletusasetus: huonoimman vaihtoehdon olettaminen on pitänyt meidät hengissä. Negatiivisuus myös jättää syvemmän kokemusjäljen. Meidän ei tarvitse silti olla ja asennoitua negatiivisesti. Sitä kutsutaan myönteisyyde(n harjoittelemise)ksi eli paremmin voimiseksi.

Antautumisen sijasta voimme itse luoda itsessämme ja teoissamme parempaa tasapainoa Aristoteleen kolmijaon mukaisesti: pelon vastakohta ei ole rohkeus vaan uhkarohkeus. Rohkeus on tasapainoa – rohkeus elää vähän isommin, toteutua itseään syvemmin ilmaisten ja toisten kasvua edistäen. Mieluiten nämä kolme yhdessä.

Tästä voi tehdä yksinkertaista kysymällä oikeat kysymykset:

·     Mitä pelättävää minulla todellisuudessa on? Miten luon avoimemman suhteen itseeni?

·     Miten luon sellaisen suhteen esimerkiksi kollegoihini, ettei minulla ole pelättävää – eli opin tuntemaan heidät paremmin ja tajuan, etteivät he halua vahingoittaa minua?

·     Miten vahvistan rohkeuttani ja luottamusta suhteessa itseeni esimerkiksi kysymällä aika ajoin vaikeita kysymyksiä: Kohtaanko itseni ja todellisuuden rehellisesti? Uskallanko kysyä elämän suuria kysymyksiä?

Epäluuloisuuden voi vaihtaa lähtökohtaiseen luottamiseen: päätän tietoisesti luottaa jatkuvan epäilemisen sijasta. Itsensä ja evoluution vähäinenkin ylittäminen tekee suuren eron entiseen. Seuraa vapautuminen jatkuvasta varuillaan olemisesta ja ennakkoluulojen suojaamasta elämästä.

Se on varma tapa varmistaa sellainen… keskikaikenlainen elämä… Pelkistetty elämä pelkureille, ja yhteiskunta tukee. Alf Rehn (Minna Marshin kirjassa Intohimo – lukusuositus)

Tämä maailma on varovaisten kamreerien.

Ole kuivan asiallinen mieluummin kuin intoilija. Sano mieluummin vähemmän kuin liikaa ja jätä kaikki ei-välttämätön tekemättä. Parempi olla varovainen ja sovinnainen ja varmistaa, että olet turvassa etkä ylitä rajoja.

Seuraus: järkyttävä määrä potentiaalia jää käyttämättä päivittäin.

Minun ei tarvitse olla kamreeri. Voin muuttaa tätä asetelmaa ja muuttua niin, ettei turvan tarve ole etusijalla. Ja voin houkutella muut mukaan.

Voin siedättää turvan tarvettani ja oppia antamaan pelon olla vaikuttamatta niin paljon. Kyse on asettumisesta biologiaa ja evoluutiota vastaan. Kyse on sivistymisestä, itsensä voittamisesta – siitä, miten todellinen kehitys tapahtuu. Sisäisessä avaruudessa nämä ovat suuria askeleita yksilölle –  ja ihmiskunnalle.

Voin vähentää turvallisuuden tarvettani harjoittelemalla.

·     Katson itseeni syvemmälle kuin aiemmin.

·     Otan esiin itselleni vaikean asian.

·     Teen itselleni merkityksellisiä asioita pelosta huolimatta.

·     Leikin pelkoni ja rohkeuteni rajapinnassa.

Tehdä, pieniä askeleita tai suuria asioita. Voin todeta itselleni: en tarvitse näin paljon turvaa tässä. Voin kuoriutua sen alta esiin. Voin sivistyä, tämä on tietoiseksi tulemisen ja harjoittelemisen tie.

Luottamusta niin itseen kuin maailmaan voi harjoitella kuten mitä tahansa muutakin asiaa. Asiat eivät vain näytä toiselta vaan ne ovat toisin.

Kai sä maksat mitä vaan pikku pisarasta turvaa. Ehkä ei enää näin?

Kaipaatko apuja harjoittelemisessasi? Soita 050 3840727/Mikko.

Haasteet, harjoittelu ja seuraukset

Toistaiseksi vain pieni joukko edelläkävijöitä harjoittelee tietoisesti oman mielensä kanssa. Joukko tosin kasvaa, kun ihmiset tulevat tietoisemmaksi itsestään ja siitä, miten sisäisen elämän harjoittaminen vaikuttaa ulkoiseen elämään: työhön, ihmissuhteisiin ja yleiseen elämisen laatuun.

Tietoisemmaksi tuleminen onkin usein avain harjoittelemisen aloittamiseen.

Eräs kollegani kuvasi omaa aloittamisen motiiviaan kuin sisällä kasvaneena paineena, joka pakotti tekemään jotakin päivittäin häiritseville asioille. Toisilla paine ei kasva riittävän suureksi jotta he aloittaisivat – ja miksi aloittaa, jos elämä sujuu riittävän hyvin ilmankin?

Ne, jotka ovat aloittaneet, kertovat seuraavaa.

Haasteet. Arjessa omaan osaamattomuuteen tai voimattomuuteen törmääminen.

·     Reagoin äkkipikaisesti ja usein ensimmäinen reaktioni on negatiivinen. En innostu, näen ensimmäisenä virheet, suhtaudun nuivasti ihmisiin.

·     Ikävät ajatukset jäävät pyörimään mieleeni ja pyörivät siellä vielä pitkään. Esimerkiksi saamani palaute tuntuu useimmiten loukkaukselta. Yritykseni saada tämä ”mielen satunnaisgeneraattori” vaikenemaan epäonnistuu toistuvasti.

·     Asiat, jotka ovat minulle tärkeitä ja nostaisivat elämäni laatua, jäävät toistuvasti tekemättä ja jään toistamaan huonoa tapaani. Kiroan sitä, että häviän itselleni aina uudestaan.

·     En pysty päättämään vaan odotan, että asiat hoituvat jotenkin itsestään tai joku muu päättäisi puolestani.

Harjoittelu. Harjoitteleminen tapahtuu niissä arjen tilanteissa, joissa kohtaa haasteen. Harjoittelu on parempien tapojen luomista ja vahvistamista. Eli niiden kynnysten ylittämistä, joiden taakse usein jää.

·     Helpoin tapa alkaa harjoitella parempia reagointitapoja on aluksi tietoisesti jättää reagoimatta. Ja katsoa, mitä itsessä tapahtuu: miten tunteiden aallokko lyö joskus kiivaanakin mutta vain hetken. Tämän havainnon pohjalta voi lähteä kehittämään myönteisempiä ja kannustavampia tapoja suhtautua asioihin ja ihmisiin.

·     Irtipäästämistä on harjoiteltava tietoisesti. Kannattaa aloittaa jostakin itselle melko yhdentekevästä, päästää siitä irti ja siirtyä vähitellen haasteellisempiin asioihin. Loukkaannuinko oikeasti tuollaisesta pikku jutusta? Tapahtuiko se edes oikeasti?

·     Omat mielikuvat siitä, mitä tekeminen on ja mitä se vaatii, ovat usein ylimitoitettuja suhteessa itse tekemiseen. Just do it toimii tässäkin kohtaa hyvänä mottona – ylittää tahdonkynnys saman tien ja opetella ylittämään sen kevyemmin.

·     Päättämään oppii tekemällä päätöksiä. Asioiden yksinkertaistaminen, mustavalkoistaminen horisontin kokoisesta väripaletista, auttaa päättämään, kun tilanne tai asia sitä edellyttää.

Seuraukset. Harjoittelemisen seurauksia alkaa huomata usein hyvin pian aloittamisen jälkeen. Harjoittelemisen jatkaminen merkitsee uusien tapojen vahvistumista ja syvenemistä, myös järkevämpää harjoittelemista.

·     Kun en ole niin kireänä, ihmiset hengittävät ympärilläni kevyemmin. Tämä on ehkä tärkein seuraus. Ja sen myötä voin itsekin paremmin.

·     Aloin harjoitella itseni syyttelemisen vähentämistä. Tämä oli vaikeaa. Sillä aina kun sain itseni syyttelemisestä kiinni, aloin syytellä itseäni myös siitä. Mutta olin päättänyt päästää irti tästä tuhoavasta tavasta ja vähitellen sen ote alkoi hellittää.

·     Olen hyvä suoriutumaan työstäni, mutta työni ulkopuolella en saa kunnollista otetta siihen, mitä haluaisin tehdä. Näin kuvittelin, mutta olin väärässä. Harjoittelu toi minusta esiin puolen, jota en tuntenutkaan. Olin paljon parempi kuin kuvittelin. Eli jouduin harjoitteluni myötä toistuvasti päivittämään mielikuvani ja käsitykseni itsestäni. Este oli kirjaimellisesti sisälläni.

·     Heräsin sille ikävälle tosiasialle, että tunteeni tekivät päätöksiä puolestani. Päätin, että tämä asia muuttuu nyt. Tilanteissa, joissa tunteet alkoivat viedä, kysyin itseltäni, kumpi täällä päättää, minä vai tunteeni. Tämä oli ratkaiseva kysymys. Harjoittelu toi myös välittömämmän suhteen tunteisiini.

Kulku haasteisiin havahtumisen kautta tekoihin ja niiden seurauksiin on kiinnostava monestakin syystä. Se on

·     Aina yksilöllinen, koska niin jokainen meistä on rakennettu pienintä yksityiskohtaa myöten.

·     Tietoiseksi tulemisen prosessi. Tiedämme paljon enemmän kuin aloittaessamme. Moni kuvitelma saa väistyä harjoittelussa tapahtuneen todellisuuden kohtaamisen myötä.

·     Tutustumista itseen – mitä oikeastaan tiedän itsestäni ennen kuin altistan itseni tekemisestä syntyville prosesseille ja niiden kohtaamiselle?

Työpäivä tuo vastaan ulkoisia haasteita ja nostaa esiin sisäisiä haasteita.

Näihin haasteisiin vastaaminen eli niiden kohtaaminen riippuu siitä, miten olet vastannut niihin eilen. Jos haluat vastata huomisen haasteisiin paremmin, ryhdy harjoittelemaan.

Mielen harjoittelemisen myötä turha amatöörimäisyys väistää tekemisestämme ja meistä tulee todellisia ammattilaisia työssämme.

Oletko ajatellut liittyä edelläkävijöihin? Voin auttaa, p. 050 3840727/Mikko.

Vastaatko haasteisiin?

Eräs valmennettavani kuvasi oman harjoittelunsa lähtöpistettä seuraavasti: ”Istuimme jossakin rutiinipalaverissa, kun mieleeni nousi itsekriittinen kysymys: onko minusta oikeasti tällaisena vastaamaan päivittäin työni ja näiden ihmisten eteen tuomiin haasteisiin? Vastaus oli niin ilmiselvä ei, että tajusin saman tien, että jotain oli tehtävä.”

Harjoitteleminen on tahdon tie. Se on tie tietämisestä tekemiseen.

Tietäminen on saanut kohtuuttoman painon suhteessa tekemiseen. Me tiedämme usein liiankin hyvin, mikä olisi meille hyvä, mutta paljon tuosta hyvästä jää tekemättä. Tahdon kynnyksen ylittämistä on harjoiteltava. Ja se tapahtuu, kun harjoittelee.

Harjoitteleminen on mielekästä, tietoista ja johdonmukaista toistamista.

·     Mielekkyys syntyy siitä, että valitulla harjoituksella on itselle todellista, syvempää merkitystä. Varsinkin, jos haluaa jatkaa pitempään – saada harjoittelusta sen mitä haluaa – eikä ainoastaan aloittaa.

·     Tietoinen harjoitteleminen merkitsee tietoisia päätöksiä ja tietoista seuraamista. Se tarkoittaa myös tietoista läsnäoloa harjoituksen aikana. Muuten harjoitus on vain mekaanista toistamista, jonka vaikutukset jäävät ohuiksi.

·     Johdonmukaisuus tarkoittaa ennen kaikkea säännöllisyyttä ja sitä, että toimii parhaan taitonsa, ymmärryksensä ja tahtonsa mukaisesti edistääkseen harjoitteluaan.

·     Harjoitteleminen on toistamista eli tekemistä, aina uudestaan tekemistä. Tekemisestä tykkääminen ylipäätään auttaa hyvään alkuun ja toisaalta: tekemään oppii tekemällä, harjoittelemaan harjoittelemalla.

Rakkaus. Tärkein asia on valita, mitä haluat harjoitella. Kysymys on aina: tahdotko oikeasti? Ja miten rakkautesi ”lajiin” tai intohimosi liittyy siihen? On rakkautta joka liittyy harjoittelemiseen niiden asioiden suhteen, joissa jo olet hyvä. Sitten on rakkautta, joka liittyy siihen, että kehittyy ja tulee paremmaksi. Näistä jälkimmäinen on haasteellisempi, koska siihen kuuluu kaikki se, millä saisi työelämäänsä parannettua. Eli mitä juuri siksi olisi tarpeen harjoitella. Usein vasta harjoitteleminen auttaa vastaamaan kysymykseen, miksi oikeasti haluat tulla: ihmisenä, työsi tekijänä, kanssaihmisenä. Kaikki rakkaus ei tule valmiina.

Rytmi. Harva asia on niin tärkeä ja niin suuri apu harjoittelemisessa kuin rytmi. Kaikki elävä perustuu rytmiin. Jos haluaa elämän kantavan harjoittelua, kannattaa kokeilemalla luoda itselle oikea eli sopiva rytmi. Sen luominen vaatii itsensä tuntemista, koska itsepetos vaanii tuhansin tekosyin. Rytmin luominen edellyttää aluksi itsekuria, johdonmukaisuutta ja järjestelmällisyyttä. Kun harjoittelu on ”asettunut” päivärytmiin, erillistä päätöstä tai ponnistusta ei enää tarvita.

Reflektointi. Harjoittelemisen reflektointi merkitsee itsensä valmentamista. Teetkö oikeita asioita, teetkö niitä oikein, millainen asenteesi on? Valmistaudut eli virität itsesi ennen harjoittelemista, fokusoidut harjoittelemiseen ja siihen hetkeen kun harjoittelet. Harjoittelemisen jälkeen olet valmis reflektoimaan harjoitustasi, sen vaikutuksia itsessäsi ja harjoitteluasi eli olet valmis ottamaan vastaan palautetta harjoittelustasi. Vähitellen opit reflektoimaan harjoitustasi jo harjoituksen aikana sen häiritsemättä harjoitteluasi.

Tarvitseeko harjoittelu tavoitteen? Niinhän kaiken maailman kiilusilmäiset konsulentit kysyvät ensimmäiseksi: mikä on tavoitteesi? Harjoittelemisen ainut tavoite on tekeminen, oikea tekeminen. Siksi se on myös niin helppoa aloittaa: sinun tarvitsee vain ryhtyä tekemään.

Kaikki seuraa tekemisestä.

Jos haluat kehittää itseäsi, päästä eroon turhista työpäivääsi kuormittavista ongelmista ja vapauttaa itsesi oman näköiseen elämiseen, ryhdy harjoittelemaan. Silloin et vain elä elämääsi vaan luot sitä.

Onko jotain, mitä tahdot elämässäsi juuri nyt muuttaa, tulla jossakin paremmaksi? Kokeile: tee siitä itsellesi harjoitus. Jos tarvitset työssäsi parempaa kuuntelemista, harjoita kuuntelemista aina tilaisuuden tullen. Eron entiseen huomaat pian, sillä ihminen oppii sen, mitä hän harjoittelee.

Saatko aloitettua, jatkettua, vietyä päätökseen? Jos avulle on käyttöä, soita Mikko, 050 3840727.

Pysähdy ja pysy liikkeessä

Muutama päivä sitten vedin työpajaa, jossa panin ihmiset tekemään yksinkertaista harjoitustani Pysähtyminen. Siinä kahden minuutin ajan ihminen seuraa sitä, mitä hänen mielessään tapahtuu pyrkimättä tietoisesti vaikuttamaan mihinkään.

Harjoituksen tarkoitus ja vaikutus on moninainen.

·     Se opettaa pysähtyjää havainnoimaan omaa mielensä sisältöjä ja toimintoja.

·     Se auttaa havainnoimaan mieltä kuin ulkopuolinen. Siis irrottautumaan mieleen ja sen sisältöihin – ajatuksiin, tunteisiin, impulsseihin – samastumisesta, mikä arjessa tapahtuu itsestään.

·     Se auttaa tutustumaan itseen ja siihen, mitä juuri omassa mielessä tapahtuu ja miten sen kokee.

Alun perin harjoitus syntyi valmennettavieni tarpeesta harjoitella pysähtymään kesken kiireisen, hektisen ja stressaavankin arjen.

Harjoitus on kuin mikä tahansa mielen harjoitus: harjoitus on hyvin yksinkertainen, mutta sen tekeminen osoittautuu arjessa usein haasteelliseksi.

Kyky pysähtyä ei ole itsestään selvyys. Jos se olisi, sitä ei tarvitsisi harjoitella.

Miksi pysähtyminen sitten on niin tärkeää?

·     Se antaa mielelle tauon arjen kohinasta

·     Se luo hetken reflektoida työtä ja itseä

·     Se rauhoittaa mielen ja mieli saa mahdollisuuden jäsentyä

·     Jäsentynyt mieli on keskittyneempi ja toiminnassaan järkevämpi

·     Mielen ominaislaatu eli selkeys pääsee esiin ja yhdistyy valppauteen

·     Se auttaa löytämään tyhjyyden ja rauhan, toisinaan huomaamaan oman olotilansa, esimerkiksi väsymyksensä tai levottomuutensa.

·     Pysähtymisen hetket päivän mittaan vähentävät yöunen kuormittamista ja usein myös auttavat nukahtamaan ja vahvistamaan laadukkaampaa unta, suurta pysähtymistä.

Liikkeessä pysyminen on yhtälailla tärkeää ulkoisesti kuin sisäisesti.

Ulkoinen liikkuminen saa sisäisen liikkeelle, sisäinen liikkuvuus helpottaa ulkoista liikkeelle lähtemistä.

Sanotaan, että liike on lääke. Se on sitä ennakoivasti. Paljon hankaluuksia vältetään pysymällä liikkeessä. Sillä jähmettyminen, liikkumattomuus on vastoin sitä, miten ihminen toimii. Paikoillaan ihminen tukehtuu omiin prosesseihinsa.

Pysähtyneisyyttä voi olla yhtälailla jatkuva sohvalla makailu kuin jäykistyneet tavatkin.

Ulkoinen liike syntyy yhtälailla tahdon kynnyksen ylittämisestä kuin sisäinenkin.

·     Saata itsesi liikkumiseen. Just do it – and keep it.

·     Saata mielikuvituksesi liikkeeseen yllättävän, esimerkiksi taiteen kautta.

Mieltään voi liikuttaa myös harjoituksella Näkökulman vaihtaminen, joka on vastalääke sisäiseen jäykkyyteen ja mielikuvien jähmettymiseen. Kumpikin pysyviä kärsimyksen lähteitä niin itselle kuin kanssaihmisille.

Harjoitus on kysyä itseltään, miksi minun näkökulmani olisi oikea tai oikeampi kuin toisen.

Tietoisesti voi vaihtaa näkökulmaa esimerkiksi

·     Asettumalla toisen asemaan, ”kävellä hänen kengissään” (empatia, myötätunto)

·     Asettamalla oma näkökulma suurempaan kokonaisuuteen tai yhteyteen

·     Nähdä epäonnistumisessa jokin myönteinen, eteenpäin vievä puoli

·     Nähdä vaikeassa tilanteessa oleva mahdollisuus kehittyä ja oppia

·     Ymmärtämällä, että voi itse valita asenteensa ja suhtautumisensa asiaan

Harjoituksen tarkoitus on

·     Arvioida kriittisesti omia näkökulmia ja näkemyksiä

·     Laajentaa ja monipuolistaa omaa, luontaisesti usein kapeaa näkökulmaa asioihin ja saada niihin tuoreutta

·     Lisätä ymmärrystä toisia ihmisiä ja heidän maailmojaan kohtaan

·     Itsensä sivistämisessä: avarakatseisuuden, ennakkoluulottomuuden ja suvaitsevaisuuden vahvistamisessa

Harjoitus syntyi ihmisten koettua, että he törmäilevät arjen työssään eli sosiaalisissa tilanteissa omien, yksipuolisten näkökulmiensa kanssa asiakkaiden ja työkavereiden näkökulmiin. Näkökulman vaihtaminen ei tarkoita omasta näkökulmasta luopumista vaan sen rikastamista toisilla näkökulmilla. Ei joko-tai vaan sekä-että.

Kun mieli on avoimena ja liikkeessä ja antaa sen liikuttaa ja saattaa liikkeelle, minä voin paremmin ja ympäristöni pääsee nauttimaan harjoitteluni hedelmistä.

Yksi parhaista asioista mielen harjoittelemisessa on se, että edellä kuvattuja harjoituksia voi harjoitella milloin vain työpäivän aikana. Haluatko tehdä jotain elämällesi? Harjoittele.

Päätätkö aloittaa mutta et saa aloitettua? Saatko aloitettua mutta sitten harjoittelu jää? Soita Mikko, p. 050 3840727

Mestaruus ja minä – mieli kehittyy tekemällä

Asian mestarilliseen hallitsemiseen tarvitaan 10000 tuntia harjoittelua. Tämä Anders Ericssonin tutkima ja Malcolm Gladwellin kirjassaan Kuka menestyy ja miksi? tunnetuksi tekemä ”totuus” on herättänyt ristiriitaisia kannanottoja.

Olen miettinyt tätä, koska olen intohimoisesti tutkinut ja harjoittanut mieltä yli 30 vuotta. 10000 tunnin raja on jäänyt minulta jo vuosia sitten kauas taakse.

Mitä tämä utelias harrastaminen on minulle ollut?

Tekemällä, kokeilemalla tutkimista.

Mielen sisällöt ja toiminnot. Oman ja toisten mielen sisältöjen ja toimintojen tarkastelu ja niistä oppiminen. Tähän joukkoon luen esimerkiksi mielessä tapahtuvan seuraamisen, ajatusten ohjaamisen ja käsitysten synnyn.

Tapojen harjoittaminen. Erityisesti paremmat sisäiset tavat: ajattelun selkeys, tilanteisiin vastaaminen reagoinnin sijasta, tunteiden voiman hyödyntäminen ja tasapainottaminen, ennakkoluulottoman asenteen harjoittaminen.

Tahdon vahvistaminen. Paljaan tahdon harjoittaminen yhtäältä, johdonmukaisessa rytmissä toistettujen tapojen harjoittaminen toisaalta. Sivutuotteena syntyy sellainen ote itsestä, jolla saa paremmin tehdyksi sen, mitä on itselleen kulloinkin tekemisekseen asettanut tai mitä olosuhteet edellyttävät.

Itsepetos, ristiriitaisuus ja mielettömyys. Mielen kyky pettää itseään, toimia itsetuhoisesti ja näihin liittyen: kaikessa toiminnassa mieli toimii itsensä kannalta mielekkäästi eli suojellakseen itseään. Tämän ymmärtäminen selittää paljon ihmisen toimintaa.

Tietoisemmaksi tuleminen. Mielen tietoisen osan kasvattamista ja tiedostamattoman osan tietoisempaa hyödyntämistä. Tiedostaminen, maailman tietoinen peilaaminen ja peiliksi asettuminen muuttavat mieltä ja sen rakenteita.

Syvyys, monimutkaisuus ja ikuinen liike. Jokaisen mielen yksilölliset syvyydet, muuntuminen ja elävyys avaavat jatkuvaa tarinaa meistä jokaisesta ja mahdollisuuksistamme.

Minua kutsutaan toistuvasti mielen asiantuntijaksi.

Joka kerta kun kuulen tästä, se herättää minussa ristiriitaisen tunteen.

1)  Mielen asiantuntijuuteen ei ole olemassa muodollista koulutusta. Oma muodollinen koulutukseni (KM, Ratkaisukeskeinen valmentaja) enempää kuin esimerkiksi psykologin tai NLP-mestarin koulutus eivät tee mitenkään oikeutta mielen ulottuvuuksille. Eli: siihen työhön, mitä päivittäin teen, minulla ei ole esittää sertifikaattia. Monen koulutetun asiantuntijan näkemykset mielestä kuulostavat korvissani opituilta fraaseilta. Omatkin näkemykseni koen usein pinnallisiksi, vaikka olen perehtynyt aiheeseen vuosikymmeniä.

2)  Mielen asiantuntijuus on oikeastaan vain tavallista vähemmän hapuilua sen suhteen, mikä mieli on, miten se toimii ja millainen on esimerkiksi mielen sisältöjen ja toimintojen/tilojen välinen vuorovaikutus. Kukaan ei oikeasti tiedä. Tutkivan katseen kääntäminen sisäänpäin on harvinaista. Tosin mieleen liittyviä tutkimuksia tehdään kiihtyvällä vauhdilla.

3)  Oma asiantuntijuuteni on kokemusasiantuntijuutta. Minulla on paljon omaa kokemusta mielen tutkailusta, sen kanssa uteliaasta harjoittelemisesta. Olen selkeästi enemmän käsi- kuin käsitetyöläinen eli kiinnostunut tekemisellä vaikuttamaan mieleen. Tätä olen täydentänyt itseopiskelulla kaikesta mielen liittyvästä. Erityinen kiitos kokemuksista kuuluu asiakkailleni yhteisestä ihmettelystä ihmismielen yksilöllisyyden ja ihmeellisyyden syvyyksissä.

4)  Vaikka olen koko aikuisikäni vaikuttanut maailmassa muun muassa perustamalla perheen, koulun ja yrityksen ja toiminut niissä intohimoisesti ja antaumuksella, huomioni kiinnittyy luontaisesti ulkoisen todellisuuden takana vaikuttaviin voimiin ja prosesseihin. Ne saavat minut aina uudestaan innostumaan ja tuntemaan, että olen jonkin oikeasti todellisen äärellä.

5)  Minulla on myötäsyntyinen kyky kokea toisen ihmisen potentiaalin laajuus hänet kohdatessani. Erityisissä luottamuksen hetkissä kohtaan valmennettavissani ne syvyydet, joista he eivät itse tiedä ja mihin heillä ei välttämättä ilman minua olisi pääsyä.

Olisi väärin jättää tällaiset kyvyt käyttämättä. Siksi olen luonut näistä edellä työstämistäni kyvyistäni ja taipumuksistani itselleni ammatin ja elämän.

Vain itseoppineet ovat oppineita, muut ovat opetettuja. Jokainen tuntee sisimmässään, että itseoppiminen on ainut vaikuttava oppimisen tapa. Juha Varto

Arvostan koulutusta suuresti. On tilanteita, joissa muodollinen asiantuntijuus (kirurgi, lentäjä) on välttämättömyys. Sellaiset ammatit, joihin ei ole valmista koulutusta, lisääntyvät kaiken aikaa. Maailma tarvitsee uusia kykyjä ja uutta osaamista, joita vain yksilöt kykenevät itseoppimalla ja –oivaltamalla kehittämään. Unohtamatta ehkä tärkeintä: yhdessä toinen toisiltamme oppimista.

Käytännön elämässä tämä tarkoittaa pätevyyttä vastata ihmisten ja maailman tarpeisiin. Se saavutetaan kyvyllä ja tahdolla oppia kaiken aikaa. Myötäsyntyiset taipumukset kohtaavat kiinnostuksen ja harjoittelemisen.

Kaiken ytimessä on tekeminen, joka on avain muutokseen ja muuttumiseen. Viisaammaksi pääksi tuleminen ei ole koskaan kiinnostanut minua. Tietoisemmaksi tuleminen on sen sijaan kiinnostanut minua aina – tekemällä. Kun tulee tietoisemmaksi, kykenee muuttamaan itseään ja tulee samalla vahvemmaksi. Jokaisessa on tähän valmius ja siksi tätä voi tehdä jokainen.

Useimmiten tekeminen ja harjoitteleminenkin suuntautuvat ulkoisiin tapoihin. Yhtälailla tahto voi suuntautua sisäisiin tapoihin: miten suhtaudun, miten reagoin, miten ajattelen, miten asennoidun. Miten se, mitä minun sisälläni elää, palvelee tekojeni kautta parhaiten ihmisten tarpeita?

Harjoittelemalla mielensä saa parempaan käyttöön – yhteiseksi hyödyksi. Se on olosuhteisiin ja tarpeisiin vastaamista, ilon ja avun tuottamista ja sitä, että on kehittämässä asioita parempaan suuntaan ja avaamassa ihmisille parempia mahdollisuuksia.

Parempi mieli, parempi vaikuttaminen. Eheämpi mieli, kokonaisempi toiminta.

Mitä mestaruus on minulle?

Käytännössä se on edellä kuvatun pohjalta parhaani antamista pitämissäni työpajoissa ja yksilövalmennuksissa. Se on jatkuvaa tiedon ja taidon syventämistä, asioiden harjoittelemista ja oivaltamiseen johtavaa uteliaisuutta. Kehittämieni taitojen ja työkalujen avulla kykenen kaiken aikaa paremmin vastaamaan niihin todellisiin tarpeisiin, joita asiakkaillani on. Tarpeisiin, jotka liittyvät yhtälailla bisneksen tekemiseen kuin muutokseen ja kehittymiseen ihmisinä ja joita ei kannata erottaa toisistaan.

Jokainen voi tuoda oman panoksensa mielen tutkimiseen ja mielen harjoittamiseen. Kohti omaa mestaruuttaan.

Oletko sinä jaksanut veivata jotakin 10000+ tuntia? Mitä se on?

Jos haluat päästä tielläsi eteenpäin, voin olla sinulle avuksi. Soita 050 3840727/Mikko.