Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: harjoittelu

27.1.2017

Moraalinen varmuus

Elämässäni oli vaihe, jolloin psyykkasin itseäni aamuisin kysymyksellä: Are you dressed to kill – valmis kohtaamaan mitä tahansa kuin kasakka?

Moraalinen varmuus syntyy, kun tiedät tehneesi kaiken,

mitä päivän kuntosi antoi myöten valmistautuessasi tulevaan. Käytit ne resurssit, jotka olivat sillä hetkellä käytössä. Ei vähempää mutta ei myöskään enempää. Siitä seuraa ensin hyvä uni, sitten hyvä päivä.

On kahdenlaista valmistautumista, pitkää ja lyhyttä.

·     Pitkä on harjoittelemista: mitä haluat kehittää, missä sinun on hyvä kehittyä, miksi haluat tulla. Hyveiden harjoittaminen johtaa hyvempään ihmiseen. Eli ihmiseen, joka luo kasvun mahdollisuuksia ympärilleen.

·     Lyhyt on valmistautumista tulevaan päivään & viikkoon. Kun valmistaudut ajoissa, asioilla on mahdollisuus täydentyä. Siitä seuraa se, että olet valmis olemaan spontaani, valmis improvisoimaan. Koska olet valmistautunut.

Ja se tarkoittaa: olet harjoitellut. Kaikki mitä teet itsesi suhteen tunteaksesi itsesi paremmin, ollaksesi valmiimpi eli osataksesi paremmin. Vähän enemmän kuin tänään.

Se on sinun lahjasi. Se on sinun kontribuutiosi.

Näetkö vaivaa sen eteen? Sillä kun se päivä koittaa ja se koittaa sinulle huomenna: oletko valmis?

Moraalinen varmuus on sitä, että sinä tiedät valmistautuneesi niin hyvin kuin mahdollista. Se on sinulle tärkeää, vaikka kukaan ei sitä sinulta olisi vaatimassa. Se on sitä, koska sinä haluat olla hyvä ja antaa parastasi. Se on sinun antaumuksesi niitä kohtaan, joista sinä olet omalta osaltasi vastuussa. Ne ovat sinun asiakkaasi, työkaverisi, lähimmäisesi. Oletko valmis?

Moraalinen valmius on se tunne, kun se todellinen haaste tulee yhtäkkiä, täysin yllättäen eteesi ja olet valmis sen kohtaamaan, koska tiedät, että olet valmistautunut.

Joku osaa ehkä selittää hienommin (= tieteellisemmin) sen intuitiivisen varmuuden, kun sinä olet antanut kaikkesi ja universumi tulee puoliväliin vastaan. Koska sinä haluat antaa parastasi, maailma auttaa sinua: järjestää olosuhteita, auttaa sinua oivaltamaan juuri sen, mikä siinä hetkessä on tarpeen. Ellet valmistaudu, tätä ei tapahdu.

Eli oletko valinnut toisin? Suhtaudutko välinpitämättömästi tulevaan päivään?

Pilaatko huomisen päivän elämällä tänään sellaista elämää, ettei sinusta ole vastaamaan huomisen päivän haasteeseen ja ihmisten tarpeisiin? Voi olla että tärvelet tulevan päiväsi sillä, miten vietät sitä edeltävän iltasi. Ryömit riman ali. Tai vaadit itseltäsi aivan liikaa.

Kummassakin tapauksessa elät ristiriidassa sen maailman kanssa, jota sinun on määrä palvella. Paljon pahempaa et voisi tehdä suhteellesi itseesi ja maailmaan. Se syö sinua & sinun valmiuttasi. Sinusta ei ole palvelemaan. Haaste voittaa sinut, yllätys yllättää housut nilkoissa. Ja tiedät sen itse.

Mutta tiedätkö: sinä voit lakata tekemästä niin.

Järjestä itsesi. Valmistaudu.

Tämä on elämän parhaita asioita: voit muuttaa elämäsi kulkua, voit milloin tahansa ottaa uuden suunnan. Se on sinun päätöksesi. Päätät, että olet huomenna vähän enemmän kuin tänään.

Miten sinä valmistaudut tulevaan työpäivääsi? Oletko kuin huippu-urheilija: kaikki osaset balanssissa. Ehkä sinulle riittää tänään tunti, koska osaat eli olet oppinut käyttämään sen tunnin oikein. Johtaako tunteesi kohtaamaan, täyttämään omat tai omaksi ottamasi tavoitteet ja tekemään päivästäsi myös moraalisesti paremman?

Miten sinä valmistaudut? Avaa salaisuuttasi kommentissasi.

Tai soittele, p. 050 3840727/Mikko

Jätä kommentti
23.1.2017

Ote itsestä

Muistaakseni ensimmäinen elämäntapamuutokseni tapahtui siinä seitsemänvuotiaana. Ryhdyin silloin karkkilakkoon. Vuodeksi. Makea ja mielihyväkeskukseni keskustelivat jo silloin vilkkaasti keskenään, mutta päätökseni oli järkkymätön. Mind over matter, olisin sanonut, jos olisin osannut.

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Otin vuodenvaihteessa haasteekseni kolme asiaa.

  • Aloin juoda sitruunavettä ensimmäiseksi aamuisin.
  • Aloin tehdä lankkua herättyäni ja mennessäni nukkumaan.
  • Aloin tehdä ajatuksen kuljettamisharjoitusta iltaisin ennen valmistautumistani seuraavaan päivään. (Yksinkertaisesta esineestä syntyneitä ajatuksia liitetään ketjuksi noin viisi minuuttia niin, ettei ajatusten kulku häiriinny muista mieleen tulevista ajatuksista.)

Kaksi ensimmäistä on ollut helppoa saada päivärytmiin, kolmas vaatii edelleen erillisen ponnistuksen.

Olen vuosia koetellut itseäni ja rajojani. Se on osa luontoani, panna itseni koetukselle ja katsoa, mistä minut on tehty.

Sinäkin olet todennäköisesti ollut tilanteessa, jossa sinun on ollut välttämätöntä tai olet vain halunnut muuttaa tapojasi. Lisätä jotakin, jättää jotakin pois, muuttaa jotakin olemassa olevaa paremmaksi. Millaista se on ollut?

Tapojen muuttaminen edellyttää itsekuria.

Toisaalta vastustaa houkutusta tehdä kuten vanha rutiini veisi. Toisaalta ohjata omaa mieltä niin, että uusi tapa saa tilaisuuden syntyä.

Itsekuria eli voimaa tietoiseen itsen ohjaamiseen ihmisellä on rajallinen määrä. Siksi se kannattaa viisaasti kohdistaa parempien tapojen luomiseen. Pelkällä itsekurilla ei kukaan jaksa pitkään. Tai jos yrittää, joko uupuu tai sitten muutoksen paatti alkaa vuotaa toisesta reunasta kuin korjaavana liikkeenä. Syntyy kuin itsestään toisia huonoja tapoja tai muuten vaan sellaista välitöntä halujen tyydyttämistä, jonka tietää itselle huonoksi.

Miksi sitten on järkevää käyttää tahdonvoima parempien tapojen luomiseen?

Koska tahdonvoimaa on tarpeen käyttää vain siinä hetkessä, jolloin luo tapaa. Se on mielen gymi – harjoitellaanhan oikealla gymilläkin tavallisesti vain kerran päivässä. Tulokset syntyvät levossa.

Harjoittelu eli toistaminen eli tapojen luominen, se tapahtuu hetkissä. Ne ovat tekoja, jotka teen arvojeni ja tavoitteitteni mukaisesti. Haluan parempaa kuin mitä on nyt. Harjoitteleminen on tie parempaan itseen ja parempaan elämään. Se on ihmisen tapa pysyä liikkeessä, jotta pysyisi elävänä ja kokisi olevansa elossa. Uskollisuus harjoittelemiselle on itsekurin muoto, jolla tavoittelemastaan hyvästä syntyy parempia tapoja.

Tiedät tai olet ainakin kuullut, miten vaivalloista uusien tapojen opettelu tai vanhojen tapojen muuttaminen on. Mutta harva tuntuu tietävän, miten meissä jokaisessa on vaste tälle tietoiselle harjoittelulle. Vaste on se, kun tavat ”vuotavat yli” eli jonkin asian harjoitteleminen auttaa minkä tahansa muun harjoittelemisessa.

Tästä seuraa kaksi asiaa.

  • Kun ylität itsesi jonkin asian suhteen, se luo uskoa ja varmuutta siihen, että kykenet siihen toistenkin asioiden suhteen. Tämä on tie saada ote itsestäsi ja päivästäsi. Teet kaikenlaista ja mielesi harhailee ja saa sinut haluamaan kaikenlaista ja välttämään jotain, jonka tiedät päättäneesi. Mutta harjoittelun takia sinulla on voima viedä läpi päätöksesi.
  • Kaikenlainen mailan puristaminen väistyy tämän kokemuksen myötä. Miksi tikistää, kun tietää, että voi päästää irti ja saa halutessaan otteen milloin vain.

Tästä syntyy elämisentunne, jota ei voi saada muuten. Olet vahvempi kuin mielesi. Sinä päätät, sinä ohjaat.

Hyvää alkavaa viikkoa sinulle! Tarvitsetko vahvistusta muutoskykyysi? Soita Mikolle, p. 050 3840727.

Jätä kommentti
19.1.2017

Laadukas päivä, parempi uni

Olet ehkä kuullut tarinan suutarista, joka ennen nukkumaan menemistään leikkasi valmiiksi nahan palaset kenkiä varten, jotka hän tekisi herättyään. Kun hän heräsi aamulla, kengät olivat valmiit.

Tämä on se työ, jonka uni tekee meidän puolestamme yön aikana. Uni luo fragmenteista kokonaisuuksia. Unta sanotaan myös pesulaksi, sillä se huuhtelee turhan ryöhnän pois aivoistamme (ja mielestämme). Uni myös uudistaa, ja tunnetusti kaikki kasvu tapahtuu nukkuessa. Siksi aamu on iltaa viisaampi ja yön yli nukkuminen kannattaa. Samasta syystä kannattaa luoda mielikuvia tulevasta päivästä, sillä yön aikana ne auttavat sinua saamaan paremman otteen siitä, mitä teet ja mitä kohtaat.

Unen tarpeen arvoitus on vielä ratkaisematta, mutta tutkimukset paljastavat unesta viikottain uutta. Unen merkitys tajutaan ehkä selvemmin kuin koskaan, varsinkin sen negaation eli univajeen avulla.

Väsymys, univaje ja muutamaksi tunniksi jäänyt yöuni vaikuttavat tutkimusten mukaan suoraan kykyymme ajatella, olla luova ja tuottelias ja siihen, miten herkästi sairastumme. Sen lisäksi väsymys vie parhaan osan ihmisenä olemisestamme: kykymme aidosti kuunnella, kohdata ja tuntea empatiaa sekä ulottua uuteen ja harjoitella uusia asioita. Väsymys on kuin näkymätön kelmu, joka erottaa meidät maailmasta. Tämän useimmat meistä tietävät: väsymys harvoin tuo parasta esiin meistä.

Mitä laadukkaampaa uni on, sitä paremmin se täyttää tehtävänsä. Vuonna 2017 suurimpia paradokseja on se, että tiedämme paremmin kuin koskaan nämä asiat ja silti suuri joukko ihmisiä on avuton toteuttamaan sitä, minkä hyväksi tietää.

Kyse ei ole tiedon vaan tahdon ongelmasta.

Sama koskee syömistä ja liikkumista. Kyky seistä tahtonsa päällä eli pitää kiinni päätöksistä ja itselle annetuista lupauksista – harvoin itsestään selvää, siksi tahtoa on voimistettava harjoittelemalla.

Ahneus ajaa ehtimään enemmän kuin ehtii. FOMO eli pelko jäädä jostakin paitsi on illuusio, joka kannattaa rikkoa. Määrällinen saavuttaminen laadun kustannuksella ja vähällä unella ylpeily ovat edelleen tätä päivää – tämänkin typeryyden voi lopettaa.

Olennaisempaa kuin määrillä todistelu on elää sellainen päivä, jossa aito ja innostava tekeminen imaisee sinut päivän sisään. Sillä mitä kauemmas ulotut päivään, sitä syvemmälle uppoat yöhön. As above, so below. Laadukas päiväsi raivaa alitajunnallesi tilaa vaeltaa sen tietoista mieltäsi suuremmissa resursseissa.

Suosittelen kokeilemaan kolmea asiaa:

  • Päätä mennä nukkumaan, kun iltaväsymys kutsuu sinut uneen. Näin vältät sen, että piristyt myöhemmin ja illanviettosi venyy yöhön.
  • Anna meditaation rauhoittaa mielesi, ja mielesi jäsentyy aivan kuin unessa. Kun annat tapahtua, erilaiset oivallukset ja asioiden ”loksahtaminen” paikalleen tapahtuvat meditaatiossa yhtä vaivattomasti kuin unessa. Siksi meditaation harjoittamisella illalla viimeiseksi tai aamulla ensimmäiseksi on merkitys, jota vasta aletaan arvostaen ymmärtää.
  • Yksi tapa vähentää unen kuormittamista on käydä ennen nukahtamista läpi kulunut päivä takaperin, viimeksi kuluneesta hetkestä heräämisen hetkeen. Tällainen intensiivinen päivän kelaaminen – kuin katselisi itseään elokuvassa – auttaa kohtaamaan päivän tapahtumat tavalla, joka johdattaa uneen vailla päivän tapahtumien kuormaa.

Lopuksi: Asiakkaasi ja työkaverisi eli sinulle tärkeät ihmiset iloitsisivat kuorossa, jos he saisivat katsella sirkeitä silmiäsi ja levänneitä kasvojasi. Sen sijaan, että heitä vastassa on aamusta toiseen näytönsäästäjän kaltainen univajenaama.

Jos tarvitset tukea elämän muutoksen tekemisessä, soita Mikko, p. 050 38407

Lue myös:

http://www.hs.fi/elama/art-2000002926202.html?jako=3a0740a87d6378ff587bda86d597b125&ref=tw-share

http://jamesclear.com/sleep

http://ariannahuffington.com/books/the-sleep-revolution-hc

Jätä kommentti
25.9.2015

Hyvän edistäjät

Mikä sinussa edistää hyvää? ystäväni kysyi minulta, kun olin aikani innostunut puhumaan hyveistä, tavoista ja lempiaiheestani harjoittelemisesta.

Sauhuamisen keskelle ufon lailla laskeutunut kysymys sai mieleni puolustuskannalle eli sille tuli mieleen vain latteuksia:

  • Nautinto
  • Ilo
  • Hyvät ihmiset
  • Se että saa tehdä mitä haluaa
  • Se että saa olla se mitä on

Samalla vauhdilla olisi ollut helppoa jatkaa luetteloa. Hetken sit back palautti järjen valon takaisin ja auttoi ymmärtämään, että vastakohdat auttavat yhtälailla hyvän edistymisessä vaikka prosessi onkin tällöin toinen.

  • Kipu
  • Suru
  • Ikävät ihmiset
  • Se ettei saa tehdä mitä haluaa
  • Se ettei saa olla se mitä on

Kun olin päässyt tähän oivallukseen, seuraava oli jo tulossa:

  • Ihminen kestää rajallisesti nautintoa mutta rajattomasti iloa.
  • Maailma herättää hyvään – usein poikkeuksen tai yllätyksen kautta, kivun tai ilon.
  • Hyvän mahdollisuus elää toteutumisessa mutta myös toteuttamatta jäämisessä.
  • Usein vasta kärsimys luo mahdollisuuden syvempään myötätuntoon.
  • Jokaisella kohtaamisella on oma osansa siinä, mitä voin oppia toiminnastani.

Ihmiset ovat erilaisia eikä ihmisestä tiedä. Ihmisen yksinkertaistaminen ei ole vain pinnallista vaan myös lamauttavaa. Ja silti on selvästi joitakin hyveitä, jotka innostavat minua hyvän edistämisessä:

  • Uteliaisuus, kiinnostus oppimiseen.
  • Hyväntahtoisuus ja hyvän tekeminen, hyvä synnyttää hyvää.
  • Kiitollisuus, ainoa järkevä asenne elämään.
  • Hymy ja nauru tuovat usein taivaan tähän hetkeen.

Vaikka nuo ovat asenteita, usein niiden harjoitteleminen luo olosuhteita, joissa ne toteutuvat silloinkin, kun ei muuten jaksaisi.

Jätä kommentti
28.4.2015

Mielen lean osa 2

Kirjoitin muutama kuukausi sitten Mielen leanista. Bloggauksen jälkeen on spontaanisti syntynyt keskusteluja leaniin ja harjoittelemiseen sekä erityisesti reflektoimiseen liittyen.

Leanin ytimessähän on kehä: rakenna-mittaa-opi. Kuten leanille on tyypillistä, tästäkin on olemassa lukuisia versioita, jokaisella yrityksellä vähän omansa. Esimerkiksi Futuricella on oheinen kuvansa Lean Service Creationista.

Näyttökuva 2015-02-11 kohteessa 20.56.31

Kun leanin kehää ja yllä olevaa kuvaa soveltaa harjoittelemiseen, syntyy seuraavaa:

Rakenna eli harjoittele. Jokainen harjoitus luo parempia tapoja ja kehittää ja nostaa esiin uusia kykyjä eli lisää potentiaalin toteutumista kaikkien eduksi. Lisäksi harjoittelemiseen aina itsestään selvästi kuuluva läsnäolo auttaa tietoiseksi tulemisessa niin itsestä kuin työstä. Samalla oma, mieltä ohjaava sisäinen voima vahvistuu.

Mittaa* eli reflektoi: olenko harjoitellut oikeita asioita riittävästi (kertoja/viikko) ja oikealla tavalla (sitoutuneesti, ei rutiininomaisesti)? Näkyvätkö harjoittelemisen vaikutukset siten, että ne ovat todennettavissa, myös ulkopuolisin (esimies, tiimin jäsen) silmin? Reflektoiminen eli harjoitusten ja niiden ympäristön peilaaminen mittaa todellisuutta, tavoitteiden eli toivotun muutoksen saavuttamista ja samalla auttaa huomion kiinnittämisessä olennaiseen.

Opi eli oivalla ja paranna. Oppiminen tuottaa kokemusten ohessa ajatuksia ja oivalluksia siitä, mihin suuntaan harjoittelemista on kohdennettava: mitä ja miten on harjoiteltava lisää. Harjoitteleminen täsmentyy, uudistuu ja vahvistuu vastaamaan sitä tarkoitusta, jota varten alun perin ryhtyi harjoittelemaan eli kehittymään paremmaksi.

Miten mielen harjoitteleminen vaikuttaa mieleen?

  • Tietoinen mieli vahvistuu. Ihminen tekee tietoisemmin parempia päätöksiä ja kykenee vahvistuneella sisäisellä voimallaan myös pitämään päätöksistään kiinni eli toteuttamaan ne.
  • Mielen ohjaaminen arkipäiväistyy. Huomion kiinnittäminen, tulkintojen ja johtopäätösten tekeminen tapahtuu sattumanvaraisuuden sijasta tietoisemmin ja hyvinvointia voimistaen. Irtipäästäminen ja poisoppiminen tapahtuvat matalalla kynnyksellä.
  • Mieli muuttuu notkeaksi. Uusi ja muutos on helpompaa toivottaa tervetulleeksi. Tilanteiden ja toisten ihmisten tarpeisiin vastaaminen käy joustavammin.

Elämästä eli olemisesta ja toimimisesta tulee virtaavampaa. Leanin termein: virtaustehokkaampaa.

 

* Ulkoisten/fyysisten asioiden mittaaminen on lähtökohtaisesti helpompaa kuin sisäisten/mielen sisältöjen. Varsinkin mielen (kehitys)prosesseihin tietoisuus harvoin ulottuu. Lisäksi mielen liikkuvuus, elastisuus ja muuttuvuus tuottavat pulman: sen tarkasteleminen muuttaa sitä ja niitä asioita, joita tarkastellaan.

Oman mielen tarkastelemiseen on haasteellista saada ulkopuolisen tarkastelijan asemaa eli oman mielen objektiivinen havainnointi ja prosessien seuraaminen ovat lähtökohtaisesti vaatimatonta. Toisaalta tietoisemmaksi tuleminen esimerkiksi omista lähtökohdista ja taipumuksista ja niistä syntyneistä tavoista havaita ja tulkita niin ulkoista kuin sisäistä maailmaa harjoitteleminen luonnollisesti edistää. Tietoisemmaksi tulemisen tahto edistää mittaamistakin.

Jätä kommentti
6.3.2015

Muutosilo

Mielen harjoittelemisen yksi parhaista puolista on sen proaktiivisuus: se toivottaa muutoksen tervetulleeksi.

Kun muutokset itsessä ja elämässä tapahtuvat harjoittelemisen kautta, ne tapahtuvat sisältäpäin. Silloin muutos tapahtuu siihen suuntaan, johon itse haluaa sen suuntautuvan.

Kun puhutaan elämän luomisesta, tästä on kyse. Luon itse tietoisilla valinnoillani – kaikella sillä, jonka koen toistamisen arvoiseksi päivittäisistä rutiineista erityisiin hetkiin –elämäni ja samalla sen suunnan.

Siksi itse luotu muutos ei herätä muutosvastarintaa. Miksi vastustaisin itse haluamaani muutosta parempaan?

Aina muutosta ei tarvitse luoda aivan itse. Elämässä vastaan tulevat asiat opettavat, kun niihin onnistuu luomaan niitä vastaavan suhteen. Kuten Leo Buscaglia on todennut:

Kaiken todellisen oppimisen lopputulos on muutos.

Muutos parempaan kääntää esiin monet kasvonsa.

Yhdet niistä ovat kasvu ja kehitys. Kokemus siitä, että on jatkuvassa muuntumisen tilassa, kasvamassa jotakin parempaa kohti ja kehittymässä paremmaksi eläjäksi, saa sydämen iloitsemaan.

Näyttökuva 2015-03-05 kohteessa 23.45.41

Toiset ovat oman parhaan kohtaaminen. Sen kokee niissä pienissä arkipäiväisissä hetkissä, joissa kuin yllättäin yltääkin parempaan kuin mitä odotti. Ja miten näitä hetkiä tulee useammin.

Kolmannet kasvot liittyvät edelliseen, mutta ovat kuin ilmeiden synty kasvojen takana. Se tapahtuu reflektoidessa omia pyrkimyksiään. Vaikka on selvää, että oikeastaan vain seurauksilla eli lopputuloksella on todellista merkitystä – samoin kuin vain teoilla on merkitystä – omia intentioita peilatessa tavoittaa sen toisen ihmisen, joka elää arkisen ihmisen rinnalla.

Tähän parempaan ihmiseen tutustuminen on aina uudestaan juhlavaa. Siinä kohtaa sen tyypin, joka on harjoittelemisen, itsensä ylittämisen, parempaan pyrkimisen ja kehittämisen taustalla.

Kohtaamiset tämän kuin todemman itsensä kanssa muuttavat kokemusta myös muutoksesta ja siihen liittyvästä ilosta. Muutos tulee ymmärrettävämmäksi, ilo syvemmäksi ja niistä tulee vähitellen uusi elämisentunne. Eli ihme tapahtuu.

Jätä kommentti
27.2.2015

Uusia ulottuvuuksia

Harjoitteleminen on sitä, että kehitetään olemassa olevia kykyjä ja vahvistetaan jo olemassa olevia resursseja seuraavalle tasolle.

Aktiivinen kuuntelu -harjoitus ei ole tästä poikkeus.

Jokainen oppii kuuntelemisen taidon lapsesta lähtien. Miten pitkälle koen tarpeelliseksi kykyäni kehittää: mikä minun tarpeeni on ja tunnistanko sen? Ihmiset erottaakin toisistaan se, millaisia tavoitteita ihminen luo tunnistamansa tarpeen perusteella.

Ja ennen kaikkea: tunnistanko toisten ihmisten tarpeet eli miten herkällä ja aktiivisella korvalla kuuntelemisesta olisi iloa ja hyötyä? Kyse on asenteesta: Miten pitkälle haluan ulottua kyvyssäni, miten pitkälle haluan kehittyä ihmisenä, ”paremmaksi eläjäksi”.

Sellaiseksi, joka itsetuntemuksensa perustalta osaa huolehtia itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan niin, että siitä jää annettavaksi muillekin?

Arkisen kuuntelemisen uusi ulottuvuus tulee näkyviin siinä, mitä kuunnellessaan alkaa kuulla.

  • Aktiivisuuden voimistuessa alkaa kuulla sellaista, mitä toinen pyrkii puheellaan sanomaan, välittämään ja toteuttamaan.
  • Seuraavassa vaiheessa alkaa kuulla sitä, mikä vasta toisessa elää impulssina, potentiaalin hämärissä.

Tällaiset kuulemisen hetket ovat aluksi harvinaisia, tähtihetkiä kohtaamisissa. Ne syntyvät usein energiatason ollessa kohdallaan. On voimaa läsnäoloon ja siinä ponnistamiseen.

Näyttökuva 2015-02-27 kohteessa 12.20.12

Erityisen hienoa harjoittelemisessa on se, ettei siinä kehitetä jotakin uutta ja erityistä esiin. Kyse on olemassa olevan kuten tässä tapauksessa erityisten hetkien tekemistä yleisemmiksi, arjen juhlaksi. Harjoitteleminen mahdollistaa tämän.

Kuunteleminen ja kuuleminen dialogisuuden ja todellisen vuorotellen vaikuttamisen perustana luo tässä uuden ulottuvuuden. Vaikeasti ymmärrettävä ja tavoitettava tulee ymmärrettäväksi. Syntyy yhteys, josta tulee läpäisevä eli sinun ja minun välinen erillisyys liudentuu.

Arjen ulottumisesta syntyy arjen ihme.

 

Jätä kommentti
30.1.2015

Tekeminen ja tapahtuminen

Mistä tietää, milloin olla aktiivinen ja tehdä ja milloin taas antaa asioiden tapahtua?

Joskus sen vain tietää, toisinaan olo on epävarma ja joskus arvio menee metsään kuin Hannu ja Kerttu. Voiko tietämisen varmuutta kehittää?

Tekeminen ja tapahtuminen eivät ole ristiriidassa keskenään, koska kumpaankin liittyvä aktiivisuus on usein esteiden ja tilan raivaamisesta toteutumiselle.

Tietoisempaa huomiota kaipaavat mielessä olevat esteet, joista suurimpia ovat tunnistamattomat pelot. Tunnistan niiden jäytävän sieluani tavalla, joka estää ryhtymästä tai jatkamasta – myös sallimasta. Näistä arkipäivän motivaatio-ongelmien taustoista löytyy yllättävän usein tarpeita, joiden synty kestää huonosti päivänvaloa.

Näyttökuva 2015-01-30 kohteessa 8.41.47

Miten mielen harhailun ja harhaan astumisen keskellä oppii tunnistamaan, osaako prosessia jatkaa riittävän kauan ja osaako siitä laskea irti ajoissa, oikea-aikaisesti?

Kyllä: tämä muistuttaa sitä, miten olennainen erotetaan epäolennaisesta. On luotava olosuhteita ja sellaisia suhteita näihin olosuhteisiin, että erottelukyky voi paitsi kehittyä myös vahvistua.

Tähän liittyvä luomismatkani on alkanut uteliaisuudesta omaa mieltä ja sen toimintoja kohtaan. Olen sallinut itselleni pysähtymisen hetkiä, jossa mieleni on saanut laskeutua eli rauhoittua ja jäsentyä. Jäsentynyt mieli nostaa kohinan seasta ne asiat, jotka ovat olennaisia, tärkeitä ja merkityksellisiä.

Tällaisten mieleen yhteyttä luovien hetkien kautta olen havahtunut vähitellen saavani suhteen siihen, mitä sysään liikkeelle ja miksi. Usein asioiden laatu ja merkitys minulle määrää sitä, miten niiden kanssa tulee toimia.

Laadun tunnistaminen on harjoittelemisesta huolimatta aina oma matkansa:

  • Pidänkö sittenkin liikaa kiinni, yritänkö väkisin sen sijaan että luottaisin?
  • Luovutanko heikkouttani liian aikaisin vai eikö minulla ole ymmärrystä, mitä asian edistyminen oikeasti edellyttää?

Näillä matkoilla on juhlavaa tutustua itsessä siihen puoleen, joka oikeasti tietää, ja tehdä päätöksiä siltä pohjalta. Sillä kyse ei olekaan aina siitä, että antaisi asioiden mennä, vaan että uskaltautuu itse astumaan ja heittäytymään.

Joskus tämä ero tuntuu samalta kuin ero klassisen mekaniikan ja kvanttihypyn välillä: sen sijaan että olen sysäämässä kappaletta liikkeelle, aika taipuukin tapahtumien edessä ja ihmeet ovat todellisia, kun on silmät nähdä.

Kun sisäinen elämä muuttuu paremmaksi, ulkoinen seuraa kyllä.

Jätä kommentti
20.1.2015

Tietoinen valittaminen

Ihan ekaksi: en ole valittajatyyppiä yhtään. Siksi siedän rajoitetusti ihmisiä jotka valittavat. Itse asiassa pidän valittajia aika typerinä. Kaikkia niitä jotka valittavat säästä. Tai niitä, joitten mielestä valtio/kunta/yritys/joku mokasi taas ja sitä kannattaa päivitellä Facebook-seinällä.

Minusta ei kannata. Lopettakaa. Heti.

Huonoimmankin sään kauneuden voi nähdä ja kokea. Jos jokin/joku mokasi, voiko asialle tehdä jotain? Olen kiinnostunut hyvistä projekteista muuttaa asioita. Vähemmän niistä puhumisesta ja vielä vähemmän vinkumisesta, känisemisestä ja nikertämisestä.

Näyttökuva 2015-01-19 kohteessa 23.49.19

Voin kiteyttää lainatun elämänfilosofiani seuraavasti: hyväksy, muuta tai poistu. Toimii missä tahansa tilanteessa, on helppoa noudattaa ja mikä parasta: tekee olosta hyvän ja energisen koko päiväksi ja päivästä toiseen.

Naqu Oy:n Panu Luukka bloggasi muutama päivä sitten hienosta Varhaisen valittamisen mallista. Sen voi kiteyttää seuraavasti:

  • Valittamista ei suvaita siellä, missä ei ole päätöksentekijää paikalla.
  • Ongelman lisäksi sen esittäjän on tarjottava aina vähintään yksi ratkaisuvaihtoehto ongelmaan.

”Sekä ongelma, että esitetty ensimmäinen ratkaisuvaihtoehto kirjataan Varhaisen valittamisen –lomakkeelle ja samalla sovitaan riittävästä määrästä seurantapalavereista, joihin otetaan mukaan tarvittava määrä asiantuntijoita. Seurantapalaverien tarkoituksen on varmistaa, että esitettyyn asiaan tulee ratkaisu, joko esitetty tai parempi.”

Edellä esitetyllä mallilla saadaan työyhteisön tasolla merkittävää parannusta aikaiseksi. Kehitystä voi jokainen kohdallaan vielä edistää ottamalla otteen sisäisestä vinkulelustaan. Huomion kiinnittäminen myönteiseen vahvistaa myönteistä itsessä ja maailmassa. Sen lisäksi voi harjoittaa yksinkertaista Myönteistä näkemistä.

Harjoituksena on löytää kohtaamisessa mistä tahansa asiasta, ihmisestä tai itsestä jokin positiivinen puoli tai näkökulma. Harjoituksen tarkoitus on auttaa päästämään irti mieleen nousevasta ja sinne pyörimään jäävistä, tavallisesti negatiivisista ajatuksista ja tunteista. Samalla harjoitus auttaa pitämään yllä hyvän työenergian (-flown).

Millaisiin keinoihin valittamisen – ajan ja hapen tuhlaamisen – paremmaksi kanavoimiseksi sinä olet törmännyt?

 

 

Jätä kommentti
7.11.2014

Näkökulmien sisäistäminen

Näkökulman vaihtaminen on aidon yhdessäolon ja todellisen dialogin edellytys.

Ihmisten kanssa oikeasti eläminen, toisen kuunteleminen ja todesta ottaminen edellyttävät kykyä vaihtaa näkökulmaa, asettua toisen asemaan, näkemään maailman hetkeksi hänen näkökulmastaan.

Onko irtipäästäminen omasta näkökulmasta helppoa? Tavallisesti ei, ellei sitä ole harjoittanut. Avarakatseisen ihmisen tunnistaa tavallisesti siitä, ettei hänelle oma näkökulma ole itsestään selvästi toista näkökulmaa parempi. Oman näkökulman ”markkinoimisesta” tai sillä manipuloimisesta puhumattakaan.

Jotenkin tällaisen ihmisen kanssa tuntuu helpolta keskustella ja erityisesti ajatella yhdessä, koska energia ei kulu vastakkainasetteluun eikä myöskään yhden oikean näkökulman rynnäköltä puolustautumiseen.

Näyttökuva 2014-11-07 kohteessa 11.19.56

Askel näkökulman vaihtamisesta eteenpäin on erilaisten, jopa vastakkaisten näkökulmien sisäistäminen. Eli kyky antaa mielessään elää ja vaikuttaa toisilleen ristiriitaisiakin näkökulmia, joista jokainen on mahdollisesti tosi. Sillä: mistä oikeastaan tiedät?

Tämä haaste ilmeni esimerkiksi ihmisten reaktioina nk. Tapaus Rautavaaran yhteydessä.

Ensin kirjoitti Katri Manninen blogissaan myötäelävän kirjoituksen. Tapaukseen reagoi seuraavana päivänä Ulla Appelsin Iltasanomien kommentissa. Monet ihmiset reagoivat jyrkästi jommankumman puolesta tai vastaan. Onko se välttämätöntä?

Näkökulmien sisäistämiseen yltäminen edellyttää harjoitetun kyvyn lisäksi sisäistä voimaa. Sitä voimaa, joka estää ihmistä antamasta periksi, luovuttamasta ja palaamasta yhteen näkökulmaan, vieläpä oikeaan sellaiseen.

Jos ihminen on suostunut elämään dialogissa toisten ihmisten kanssa, hän oikeastaan tietää, että maailma on monimutkaisempi ja moniulotteisempi kuin hänen yksinkertaistettu käsityksensä siitä.

Kun tähän tietämiseen havahtuu, herää samalla oman mielen moniulotteisuuteen, jossa laiskuus ja mukavuudenhalu taistelevat todenmukaisempiin käsityksiin pyrkimisen kanssa. Kumpi voittaa?

Loppupeleissä se, jonka tahtoo voittavan. Kun suostuu säännöllisesti vaivaamaan mieltään keskellä arjen keskusteluja peilaamalla erilaisia näkökulmia, huomaa ennen pitkää, että on vahvistunut sekä kyvyssä että voimassa.

Väitetään, että matkailu avartaa mieltä. Näin voi käydä kenelle tahansa.

Jätä kommentti