Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: havahtuminen

Enemmän parempaa

Lapsena se ja tämä olivat kiellettyä. Silloin päätin monta kertaa, että aikuisena ainakin teen mitä haluan enkä kysy siihen keneltäkään lupaa.

Nyt aikuisena mahdollisuuteni ovat monet, ja luvan tarvitsen vain itseltäni. Silti paljon elämisen riemua tuottavista asioista jää tekemättä – miksi?

Kesti yli puolet elämästä havahtua näihin kahteen aika itsestään selvään kysymykseen:

1)  Mikä on tämä vankila, jossa kukaan tai mikään ei näytä minua rajoittavan?

2)  Mitä kaikkia mahdollisuuksia minussa ja elämässäni todella on?

Käsitykseni synty itsestäni ja omista rajoistani on hämärä. Enkä ole uskaltanut katsoa kovin kauas maailmaan ja sen mahdollisuuksiin.

Nämä kaksi havaintoa sytyttivät minut.

Rohkaistuin, aloin tehdä haluamiani asioita, päästää irti mielikuvistani ja annoin itselleni luvan. Innostunut kirmailuni ja pörräämiseni oli lapsenomaisen luovuuteni vapautumista. Ja tietysti aloin saarnata ihmisille havahtumisestani siihen, miten elämä voi olla enemmän ja mikä potentiaali heidän sisällään odottaa toteuttajaansa.

Tietoisemmaksi tuleminen merkitsi minulle ennen kaikkea huomion kiinnittämistä niihin ohimeneviin hetkiin, jotka kertovat suuremmasta elämästä. Jostakin todella tärkeästä.

Joku sanoi joskus, että sisäinen vankila on kuin labyrintti, jonka lasiseiniin me törmäämme ja pidämme niitä luonnollisina, todellisuutena. Näiden itse luomiemme uskomusten ohjaamaa elämää jäämme helposti elämään.

Elämän suurimpia haasteita on lähteä kyseenalaistamaan perususkomuksiaan, joiden olemassaolosta ei ole tietoinen.

Ja silti se on tehtävä, jos haluaa oikeasti elää eli toteutua ja ylittää itsensä. Jotta elämä oikeasti tuntuu jossain.

Millaiseksi sinä kuvittelet elämäsi, mistä sinä haaveilet sisimmässäsi? Kaikki nuo näyt kertovat siitä, mihin sinusta todella on. Ne ovat sinun mahdollisuuksiasi, useimmiten toistaiseksi käyttämättömiä.

Pystytkö kuvittelemaan, miltä työpäiväsi näyttäisi, jos antaisit lasiseiniesi kaatua ja antaisit vähän enemmän parhaan itsesi näkyä?

Konmarita kalenterisi

Tiedätkö mikä EI ole trendikästä vuonna 2017? Täysi kalenteri.

Miksei? Koska

  • on todellisempiakin tapoja kokea itsensä tärkeäksi
  • on parempi pysähtyä kuin jatkaa juoksemista syistä, joita ei itse tiedä
  • reflektoimisen hetket nostavat esiin sen, minkä on laiminlyönyt, ennen kuin liian myöhäistä

Sillä: minkä määrässä voittaa, sen laadussa kadottaa.

Kuten kiire, josta olen kirjoittanut esimerkiksi täällä, syntyy huonosta (itsensä) johtamisesta ja kyvyttömyydestä tehdä hyviä päätöksiä.

Ehtimisen illuusio voittaa järjen & sydämen äänen.

Paremmassa kalenterissa on

  • tyhjiä slotteja, joissa ei ole ennalta suunnitellusti mitään sisältöä. Ne ovat aikaa pysähtyä ja ihmetellä ja tähyillä taivaalle tai kattoon.
  • pysähtymisen ja reflektoimisen hetkiä, jossa on aikaa tutkailla omaa mieltään, itseään ja työtään. Meneekö tämä niin kuin haluaisin? Ohjaako kalenteriani itseni sijasta se sama tiedostamaton, johon en ole koskaan ehtinyt tutustua?
  • tilaa seurata omaa iloaan eli sitä mistä sydän kaikkein eniten nyt iloitsee.

Nämä hetket ovat kohtaamisia varten, yhteyden luomista varten – sinun kokonaishyvinvointiasi varten. Ja myös sitä varten, että kykenet paremmin olemaan itseesi yhteydessä siten, ettei elämäsi kohina vie sinulta tätä yhteyttä.

Arkkitehtiystäväni lainasi kerran jotakin kuuluisaa kollegaansa, jonka mukaan arkkitehtuuri on valon leikkiä tilassa.

Voit tehdä kalenteristasi kodin,

jossa sinun on mahdollista nauttia tilasta, jossa puolestaan oma sisäinen valosi pääsee leikkimään. Se valo, joka syttyy kehityksestäsi ja laajenemisistasi lähemmäs potentiaalisi ääriä. Jos kotisi täyttyy roinalla, tilaa tälle elämäsi kannalta olennaiselle prosessille on kuristavan vähän.

Oletko sinä oman elämäsi arkkitehti?

Ihminen voi paremmin kun tärkeille asioille on aikaa. Yksi tärkeimmistä ovat ihmissuhteet, joista tärkein on suhde itseen. Voit testata elämäsi ihmisten tärkeyttä pysähtymällä hetkeksi ja peilaamalla omaa suhdettasi ympärillä oleviin ihmisiin: millaisia tunteita heidän ajattelemisensa synnyttää?

Onko tämä se kohta, jossa kehotan sinua opettelemaan sanomaan ei? Ei, sen sijaan kehotan sinua sanomaan kyllä paremmille asioille. Tilan luominen on yksi tärkeimpiä asioita, joita voit tänä vuonna tehdä.

Usein kannattaa lukea hiljaisia merkkejä suhteista asioihin ja ihmisiin ennen kuin laiminlyönnit lyövät takaisin. Kun havahtuu sille, miltä oma elämä oikeasti tuntuu, näistä yhteyksistä oppii pitämään paremmin huolta.

Sillä elämisentunteestasi kumpuaa se, miten teet työtäsi ja miten olet ihmisten kanssa. Ja sitä on lupa kehittää eli harjoitella.

Osaatko erottaa olennaisen epäolennaisesta? Kaipaatko apua kalenterisi eli mielesi konmarittamiseen? kysyy Mikko, p. 050 3840727

Autonomisaatio

Kenelle sinä myyt itsesi, aikasi ja työpanoksesi? Tätä kysymystä Marx pohti aikoinaan ansiokkaasti Pääoma-teoksessaan. Nimenomaan pohti, sillä hänen ratkaisunsa eivät olleet aivan hänen pohdintojensa veroisia, hänen nimeensä vannoneista käytännön soveltajista puhumattakaan.

Mutta kysymys, se osuu ja upottaa edelleen. Ja kaiken takana voi tuntea tämän kysymyksen leijailevan kuin kommunismin aave: ”Kenen elämää elät?”

Olemme eläneet viimeisinä vuosina suurta automatisaation liittymistä autonomisaatioon. Suorittavan työn väheneminen on paradoksaalisesti nostattanut kysymyksen suorittamisen mielekkyydestä. Tai ehkei se olekaan niin paradoksaalista, pikemmin itsestään selvää.

Ihmiset alkavat havahtua, ja olosuhteiden muutos auttaa havahtumisessa. Suorittamisessa ja puurtamisessa oli mielekkyytensä niin kauan kuin ihmiset elivät unessa, jolle harvat näkivät vaihtoehtoja. Totteleminen, käskyjen ja määräysten ja ohjeiden itsestään selvä noudattaminen sopi hyvin tuohon eilisen maailmaan.

Vahvistuva kaipuu itsensä liittämiseen, vapauteen toteuttaa ja toteutua näkyy ja kuuluu. Eikä se ole vain uuden sukupolven vaan kaikkien sukupolvien asia. Mielekkyyden ja merkityksen kokeminen on osa ihmisyyden dna:ta eikä se synny ilman ihmisen mahdollisuutta vaikuttaa työhönsä.

Tämä kiteytyy työn omistajuudessa. Omistajuus on omaksi tekemistä. Sitä, ettei mikään eikä kukaan ole esteenä suhteen ja yhteyden luomiselle ja vahvistamiselle omaan työhön.

Näyttökuva 2015-01-23 kohteessa 7.12.11

Miten tätä omistajuutta sitten luodaan? Omaamalla rohkeutta ottaa vastuu, itsenäisesti. Vastuu tarjoaa vapauden ja riippumattomuuden liittyä kaikella sillä, millä voi. Sillä ensin on oltava itsenäisyyttä ennen kuin aitoa ja hedelmällistä liittymistä tosiin. Tai kuten Stephen R. Covey kirjassaan Tie menestykseen sen muotoilee: ”Hyvät suhteet muihin perustuvat itsekuriin ja itsensä hallitsemiseen.”

Ja tämän kautta tulee mahdolliseksi – mikä muu kuin parhaan toteutuminen: ”Rohkaisemme (toisissa) heidän luonnollista kasvuaan, minkä ansiosta he pystyvät panostamaan yhteistoimintaan, toisten auttamiseen, itsekuriin ja henkiseen ryhtiin – löytämään itsestään sen, mikä heissä on ylevintä ja parasta, ja elämään sen mukaisesti.” (sama)

Kun heimoistuminen ja co-working-tilat yleistyvät myös yritysten sisällä, on autonomian perustalta pienempi mahdollisuus eksyä joukkoon, joka latistaa tai on tehoton. Parhaan antamisesta tulee hyvää työarkea.

Ohjaustuokio

Milloin elämässä on hetkensä?

Kun havahtuu sille, että voi ohjata kaiken aikaa käynnissä olevaa muutosta. Itsessä ja vähän ympärilläkin.

Aiemmin uskottiin, ettei vanha koira opi uusia temppuja. Nyttemmin tiede on osoittanut uskomuksen vääräksi. Ihminen aivojaan myöten muuttuu kuolemaansa asti. Kaikki on plastista, muovattavissa olevaa.

Polttavin kysymys: mistä motivaatio ja voima muotoilijaksi ryhtymiseen?

Nykyisissä elinolosuhteissa tuskin mikään vaatii tuon motivaation löytämistä ja sisäisen voiman kasvattamista. Ja koska niin on ja jokainen voi jo ennalta aavistaa homman vaivalloisuuden, juuri mitään ei tapahdu.

Ellei ulkoista pakkoa ole, monestakaan ihmisestä ei ole asettamaan itselleen sellaisia tavoitteita, jotka veisivät tähän suuntaan. Ihmisestä vain harvoissa tapauksissa on ohjaamaan itseään ellei hänellä ole siihen ulkoista tukea.

Tämä tosiasia saattaa radikaalisti muuttua tulevaisuudessa. Jostakin syystä ihmiset ovat havahtumassa: Voin itse tehdä asioille jotakin. Myös sille, mitä mielessäni liikkuu.

Näyttökuva 2014-11-18 kohteessa 11.34.59

Mitä jotakin? Mikä tämä oppimispolku on?

Vanha yksinkertainen tie on edelleen olemassa: ohjaamaan oppii ohjaamalla.

Yhtä yksinkertaisia ovat harjoitukset:

  • Koita ohjata ajatuksiasi yhdessä asiassa niin kauan kuin mahdollista.
  • Näe toisessa ihmisessä vain myönteisiä asioita.
  • Havainnoi sitä, miten muodostat käsityksiä asioista.

Sitten yritä uudestaan.

Toistamisesta on kyse. Ihminen kykenee toistamisen kautta mihin vaan ja enempäänkin. Sitten hän alkaa huomata, mitä kaikkea tapahtuu.

Lisää aiheesta Neuroplasticity -blogissa.

Mahdollisuus

Olen joskus aloittanut työpajan seuraavalla johdannolla:

”Tämän työpajan tarkoitus on havahduttaa siihen, että teissä jokaisessa on käyttämätöntä potentiaalia ja että jokainen päivä tarjoaa useita tilaisuuksia tämän potentiaalin hyödyntämiseen ja toteuttamiseen.

Peilaus peili

Kyse on siitä, että olemassa olevia kykyjä ja mahdollisuuksia harjoitellaan tietoisesti. Suurin osa teistä tietää, että näin voi tehdä. Mutta uutta on useimmille se, että oikeasti tekee niin: harjoittelee. Oman mielen jäsentämisessä ja ohjaamisessa meistä useimmat ovat tiensä alussa.

Nyt teillä on periaatteessa ja käytännössäkin neljä vaihtoehtoista asennetta ja sen seurausta:

1)   Taas yksi puolitoistatuntinen haaskattua aikaa, jonka olisi voinut käyttää oikeiden töiden tekemiseen. (Ei seurauksia.)

2)   Ihan kiinnostavia ajatuksia. (Ei saa tehdyksi.)

3)   Todella hyvä! Testaan tota ekaa harjotusta jo huomenna. (Muistaa tehdä harjoituksen kaksi kertaa, sitten se unohtuu.)

4)   Teen harjoituksista päivittäisen rutiinin. (Harjoittelemisesta tulee osa elämää.)

Vain neljännellä asenteella on käytännön merkitystä. Muu on oikeastikin käytännössä hukkaan heitettyä aikaa.

Tai ei ehkä kokonaan. Sillä tämä työpaja on yksi niistä mahdollisuuksista havahtua näkemään, miten paljon te voitte oikeasti vaikuttaa itseenne eli oman mielenne toimintaan ja sitä kautta elämäänne. Ellei havahtumisen hetki ollut nyt, se tulee myöhemmin. Sillä jokainen herää nukuttuaan tarpeeksi.”

Jokaisen ihmisen kohtalo on elää unessa, kunnes on aika havahtua. Tämä hetki on paitsi tsäänssi, myös mahdollisuus.

Rakennekynsiblondit

Olen tänä keväänä törmännyt yhtä itsestään selvään kuin outoonkin ilmiöön. Eli ihmisiin, jotka ovat jotakin muuta kuin minä he itse ja heidän ympäristönsä heistä luulevat.

Näyttökuva 2014-06-10 kohteessa 15.06.22

Otsikon mukaisesti tutustuin eräässä yrityksessä valmentaessani klassikkoblondiin, joka oli viittä vaille klisee, naurua myöten.

Havahtuminen tapahtui, kun yksilövalmennussessiossa paljastui, että kyseinen ihminen kärsi hirveästä tyhjän paperin kammosta eikä saanut siksi kirjoitettua sanaakaan silloin kun olisi pitänyt.

Kuitenkin hän pystyi pohdiskelemaan uskomattomalla tarkkuudella ja elävyydellä mahdollisia syitä, jotka estävät häntä kirjoittamasta. Vähitellen kävi selväksi, ettei hänellä ollut aavistustakaan, millainen lahjakkuus hän oli kirjoittajana.

Toinen havahtuminen liittyi tarjoamaani harjoitukseen Näkökulman vaihtaminen. Hän sanoi heti ensimmäisessä työpajassa, että tuo on hänelle helppoa. Ja oikeastaan hänen pitäisi harjoitella uskollisuutta omalle näkökulmalleen eikä luopua siitä ja antaa periksi muiden näkökulmien edessä.

Nämä kaksi asiaa tulivat yhteen eräänä aamuna häntä miettiessäni. Hän oli selvästi pitänyt itseään tyhmempänä kuin oli, ja ympäristö oli vahvistanut hänen käsitystään kulkemalla hänen ylitseen. Itseään vahvistava ikävä kierre – eikä kovin harvinainen sellainen.

Ei ihme, että pelotti kirjoittaa tyhjälle paperille, kun ei uskonut itseensä ja varsinkaan omiin ajatuksiinsa ja kykyihinsä pätkän vertaa.

Näyttökuva 2014-06-10 kohteessa 15.10.41

Hän ei ole ainut väärä ihminen väärässä paikassa. Koska hän on todellisuudessa juuri oikea ihminen oikeassa paikassa, paljon mielikuvia parempi ja ansaitsee itselleen paremman ympäristön.

He ovat keskuudessamme. He heräävät, kun joku näkee heidän rakennekynsiensä alle.

Tässä tämä?

Toisinaan havahdun ajattelemaan omituisia: Jotkut ihmiset näyttävät olevan aivan hereillä lapsena, uteliaana ihmetellen ja kysellen. Sitten he nukahtavat siihen, mitä on tarjolla. Uskovat toisten ajatuksiin, toisten uskomuksiin siitä, miten elämä tulee elää.

Näyttökuva 2014-05-19 kohteessa 20.47.02

Maailma näyttää pysyvältä ja pysähtyneeltä. Vähitellen oppii pitämään myös itseään pysyvänä, sellaisena samanlaisena päivästä toiseen. Kielikin kuvaa pääasiassa sitä mikä on, eikä sitä, mikä on muutoksessa ja liikkeessä.

Tässä maailman unessa ja pysähdyksissä ihminen vähättelee päivittäin omia mahdollisuuksiaan vaikuttaa, alkaen itsestä. Jonkin erityisen sumuisan päivän iltana ihminen katselee kaikkea häntä ympäröivää ja hänet tuohon hetkeen tuonutta elämää ja kysyy: tässäkö tämä?

Seuraako tästä luovuttaminen vai syvä elämänmuutos?

Vastaus riippuu siitä, millaisella asenteella on tottunut kohtaamaan haasteet tähän mennessä. Siitä elämä on rakentunut ja sitä ihminen on osaltaan myös saanut.

Niin tai näin, minä tahansa hetkenä voi kääntää kasvonsa kohti haastetta, katsoa mistä se on tehty ja mennä siitä läpi.

Ei onnistu välttämättä ensi yrittämällä, mutta toinen yritys on aina enemmän. Motivoiko se, että vaihtoehto eli nykyinen elämä ja tilanne ovat jo tiedossa. Haluttaako paluu siihen? Elämä on jo auttanut haastamaan päätöstä, ellei itse halua.

Jos ympäriltä löytyy pelkkiä luusereita, jotka eivät osaa hakata päätään seinän läpi, sellaisia, joista ei ole rohkaisijoiksi, luo katse kauemmas!

Näyttökuva 2014-05-19 kohteessa 20.51.31

Samanaikaisesti luo katse itseesi: mistä sinut on oikeastaan tehty. Löydä itsestäsi se ylpeys ja uskollisuus itsellesi ja arvokkuus, jonka varassa otat ensimmäisen askeleesi siihen elämään, joka on enemmän.

Enemmän sinä. Samalla enemmän sinä muille.

Renessanssinero tänään

Renessanssinerot ovat poissa. Paikalla on vielä hauskoja monitoimihenkilöitä, mutta mihin yleistaitavuutta vielä tarvitaan?

Näyttökuva 2014-03-25 kohteessa 8.13.42

Joidenkin mielestä on parasta keskittyä siihen, missä on hyvä eikä lähteä alueille, joihin ei ole taipumuksia. Toiset, vähemmistö, ovat päinvastaista mieltä.

Kykyä kehittämään

Kannattaako kehittää vain hyviä ominaisuuksiaan ja taipumuksiaan, jotta oikeasti voisi tehdä sitä, missä on hyvä? Kyllä. Ihminen palvelee parhaiten muita ihmisiä juuri sillä, mitä hän osaa parhaiten ja millä hän on hyödyksi muille.

Mutta: johtaako se mentaalis-sosiaalisen aspergerin kaltaiseen rajalliseen osaamiskierteeseen, jonka ulkopuolella ollaan aivan turisteja? Kun toteutuminen kapeutuu, elämä kapeutuu eivätkä seuraukset ympärille aina ole pelkästään myönteiset.

Monipuolisuus nyt

Mitä hyvä (työ)elämä edellyttää ihmiseltä? Mekaanisten, arjen rutiinien ja suorittavan työn yläpuolella nousevat kysymykseen mielen taidot, joita harjoitella kaiken keskellä.

Itseohjautuminen. Miten johtaa itseään sisältäpäin? Tunnistaa olennainen ja seurata sitä, tehdä itsenäisiä päätöksiä ja toteuttaa ne. Kynnykset on tarkoitettu ylitettäviksi.

Vuorotellen vaikutus. Osata olla kanssakäymisissä,  käydä aitoa dialogia,  kyetä aktiiviseen kuunteluun.

”Ihminen palvelee kokonaisuutta sitä paremmin, mitä tietoisemmin hän on itseään kehittänyt.”

Toisilta oppiminen. Arjessa oppiminen on kaikkien resurssien käyttöön ottamista, hyväksikäyttämistä sanan parhaassa merkityksessä.

Näyttökuva 2014-03-25 kohteessa 8.14.38

Itsesuhdetaidot – osaanko palvella itseäni niin että paras loistaa minusta ulospäin? Pitää huolta itsestä, jotta voin pitää huolta muista. Pysyä yhteydessä itseeni ja saada halutessa luotua yhteys.

Potentiaalin vapauttaminen

Jokaisessa ihmisessä on runsaasti vapauttamatonta potentiaalia. Eikä siinä kaikki: jokaisessa ihmisessä on jotakin paljon parempaa kuin pääsee esiin.

Sekä potentiaali että paras ovat varjoihin kätkeytyneinä, kunnes ihminen alkaa niitä tietoisesti kehittämään esiin. Tässä esiin kehittämisessä parempaa menetelmää kuin harjoitteleminen ei ole vielä löydetty. Tietoiseksi tuleminen, havahtuminen, osoittaa voimansa ja tien omien syvyyksien salaisuuksiin.

Jos tahdot, että potentiaalisi tulee laajassa mitassa esiin, ryhdy tekemään asioita, toteuttamaan haluamaasi ja toteutumaan unelmissasi ja siinä, mikä oikeasti saa sinut innostumaan.

Useilla ihmisellä on kokemuksensa siitä, milloin paras loistaa hänestä esiin. Tällaisten hetkien laajentaminen ja toteuttaminen useimmin on harjoittelemisen paikka. Olla tietoinen mahdollisuuksista hetkessä, olla hereillä ja toimia – pitää kynnys tekemiseen matalana.

Tarvitseeko osata punoa verkkoja tai soittaa kannelta? Ei välttämästi. Mutta jos osaa liittää kätensä, sydämensä ja mielensä päivittäiseen tekemiseen, kokonaisena eläminen ja toteutuminen luo hyvää elämisentunnetta myös ympäristöön.

Osallisena

Kun juoksen ja vastaani tulee muita juoksijoita, huomioni kiinnittyy heidän askellukseensa. Siitä syntyy kaksi kysymystä: Miksi he juoksevat noin? Tietävätkö he juoksevansa noin?

Mitä voi tietää?

Jos heidän askeleensa näyttää vaivalloiselta, mietin, ovatko he

  • juosset jo pitkään ja ovat uupuneita
  • juoksemassa ensimmäistä kertaa
  • palaamassa juoksemaan tauon jälkeen
  • saaneet jonkin vamman
  • kärsivät asioista, jotka estävät heitä parhaasta suorituksesta

Näyttökuva 2014-03-17 kohteessa 21.42.12

Ihmisen kohtalosta ei voi tietää eikä aina voi kysyä. Mutta jo pelkkä itseltä kyseleminen herättää ymmärrystä ja myötätuntoa kanssajuoksijoita ja heidän kärsimystään kohtaan.

Mitä paremmin oma juoksu kulkee, sitä enemmän on sisäisiä resursseja peilata omaa onnekkuuttaan, terveyttään ja tahtoaan. Me emme ole samassa kohdassa. On asioita ja tilanteita, joissa toiset juoksevat toisia edellä.

Kuvittelua

Myös ihmisen kuva omasta juoksemisestaan saattaa olla aivan toinen kuin mitä se todellisuudessa on. Harva näkee itseään ulkopuolisin silmin.

Kuvitelma omasta toiminnasta ja performanssista, joka ei aina vastaa todellisuutta, voi olla yksi kärsimyksen lähde. Huono, epätaloudellinen juoksuasento ja epärytminen juoksutyyli voivat olla tuntematon asia sille, joka juoksee.

Apua ei useinkaan osata hakea. Taustalla saattaa olla mielikuva siitä, että ulkopuolista apua käyttävät vain huiput tai ne joilla on todellisia ongelmia. Useinhan vaan lähdetään tekemään jotakin ajattelematta, että asian voisi tehdä toisin tai että asiasta voisi oppia jotakin jo etukäteen.

Yhdessä

Luontaista erillisyyden tunnettaan, sitä katsetta jolla minä olen tässä ja sinä siellä, voi muuttaa

  • Olemalla myötätuntoinen. Jokainen ihminen kärsii. Moni siitä, ettei saa parastaan esiin vaikka haluaisikin. Yhtä moni siitä, ettei tiedä, mitä kärsimykselleen tekisi.
  • Olemalla kannustava ja hyväntahtoinen. Joskus rohkaiseva hymy on sitä.
  • Peilaamalla itseäsi ja ajatuksiasi. Näe, mistä lähteestä erillisyyttä lisäävät ajatuksesi kumpuavat.

Olet myös saattanut saada osaksesi sellaista, mitä toiset eivät ole saaneet.

Näyttökuva 2014-03-17 kohteessa 21.46.43

Ehkä sinun eteesi on nähty enemmän vaivaa kuin monen muun. Ehkä olet luontaisesti ahkerampi, lahjakkaampi tai onnekkaampi. Havahtuminen ja kiitollisuus tulevat tällaisissa tilanteissa mahdolliseksi. Vähitellen ne muuttavat asennettasi siten, että näet enemmän sellaista, mikä yhdistää kuin mikä erottaa sinut toisista.

Vaikuttavaa

Omaa vaikuttavuutta on usein vaikea nähdä ja arvioida. Itsen peilaaminen suhteessa itseen ja ympäristöön on aito haaste: miten nähdä itsensä kuin ulkopuolisin silmin? Millä todentaa oma vaikutus, joskus pitkälle tulevaisuuteenkin?

Näyttökuva 2014-03-14 kohteessa 7.46.24

Kokemus ja havainto sanoisivat, että tämän asian suhteen meidät erottaa toisistamme vain unemme syvyys. Unesta voi kuitenkin herätä – ja toiset auttavat.

Vaikutus itseen

Saan itseni liikkeelle satoihin erilaisiin toimiin päivän mittaan. Millaisessa suhteessa tekoni ovat itseeni ja siihen, mitä syvimmältäni olen. Niin kauan kuin onnistun olemaan yhteydessä syvimpään itseeni, tekoni ovat sopusoinnussa sen kanssa mitä olen. Silloin voin hyvin.

Psykologi Mikael Saarinen toteaa HS:n haastattelussa: ”Jokaisen kannattaisi välillä pysähtyä miettimään, mistä asioista innostuu, ja mille haluaa omistautua. Innostuksen alkulähde on se, että ollaan lähellä tunteita ja tarpeita.”

Jokaiseen päivään mahtuu tilanteita, joissa kohtelen itseäni eri tavoin. Usein oppimieni ehdollistumien pohjalta, käytöstäni juuri huomaamatta. Suhtautumiseni itseeni on sisäisen yhteyteni peili. Samalla se synnyttää elämää niin sisälleni kuin ulospäin.

Olenko onnellinen siitä, miten elän itsessäni? Tunnenko vahvan yhteyden itseeni vai onko yhteys ohut ja katkeileva? Kannatan toistuvasti miettimään pysähtymistä.

Vaikutus toisiin

Millaista elämää luon ympärilleni? Teoilla ja sanoilla voin saada aikaan iloa ja elämää, joka luo ja avaa uusia mahdollisuuksia.

Näyttökuva 2014-03-14 kohteessa 7.45.43

Tärkeä osa vaikuttamisesta tapahtuu sillä, mitä olen ja miten olen. Sisäinen kireys, pakko ja koleus vaikuttavat vastakkaisesti kuin parhaassa tapauksessa valoisa ja ennakkoluuloton ajattelu, maailmaan kauttani leviävä lämpö.

Toisissa ihmisissä tapahtuvat reaktiot ja reagointi ovat osa sitä palautetta, jota voi harjoitella lukemaan. Lisäharjoittelua tarjoaa taito osata ottaa vastaan palautetta ja ottaa siitä opikseen. Kohtaamiset ovat mahdollisuuksia tulla tietoisemmaksi ja taitavammaksi.

Vaikutus maailmassa

Työ on keskeinen vaikuttamisen mahdollisuus. Usein vaikuttaminen on laajempaa ja pitkäkestoisempaa kuin kuvitteleekaan: minne tekojeni jäljet ulottuvat?

Sosiaalinen media ja siinä toimiminen peilaa tätä vaikuttavuutta. Palaute – kommentit, tykkäämiset ja uudelleen twiittaamiset – ovat pieni osa sitä, mitä tapahtuu todella. Mitä eri ihmiset ottavat vastaan ja saavat kaikesta siitä, mitä verkkoon tuottaa.

Miten kauas aikaan saamani aallot kantautuvat ja miten pitkän ajan päästä? Ja toisaalta: miten pitkät ovat toimintani varjot ja onko tämä muutakin kuin valon leikkiä tilassa?

Perintöä jakamaan

Päivän päätteeksi olen ottanut tavakseni miettiä, mitä päivästä jäi jäljelle ja minkä jäljen jätin maailmaan. Haikeuden iltaan tuo ajatus siitä, että olisin voinut antaa itsestäni enemmän, olisin voinut olla taitavampi. Onneksi huominen tarjoaa tilaisuuden päästä näkemään, auttoiko asioiden ymmärtäminen niiden toteuttamisessa.

Toisinaan ajattelen tämän elämän päättymistä ja kysyn saman kysymyksen. Mikä on perintöni, jonka jätän jälkeeni? Millaisia asioita sain aikaan, millaisia seurauksia niillä oli – mitä lisäsin ja vahvistin tässä maailmassa?

Oliko elämäni ”rikas, rämä mutta oma”? Tähän vastaisin nyt kyllä.