Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: hyveet

27.1.2017

Moraalinen varmuus

Elämässäni oli vaihe, jolloin psyykkasin itseäni aamuisin kysymyksellä: Are you dressed to kill – valmis kohtaamaan mitä tahansa kuin kasakka?

Moraalinen varmuus syntyy, kun tiedät tehneesi kaiken,

mitä päivän kuntosi antoi myöten valmistautuessasi tulevaan. Käytit ne resurssit, jotka olivat sillä hetkellä käytössä. Ei vähempää mutta ei myöskään enempää. Siitä seuraa ensin hyvä uni, sitten hyvä päivä.

On kahdenlaista valmistautumista, pitkää ja lyhyttä.

·     Pitkä on harjoittelemista: mitä haluat kehittää, missä sinun on hyvä kehittyä, miksi haluat tulla. Hyveiden harjoittaminen johtaa hyvempään ihmiseen. Eli ihmiseen, joka luo kasvun mahdollisuuksia ympärilleen.

·     Lyhyt on valmistautumista tulevaan päivään & viikkoon. Kun valmistaudut ajoissa, asioilla on mahdollisuus täydentyä. Siitä seuraa se, että olet valmis olemaan spontaani, valmis improvisoimaan. Koska olet valmistautunut.

Ja se tarkoittaa: olet harjoitellut. Kaikki mitä teet itsesi suhteen tunteaksesi itsesi paremmin, ollaksesi valmiimpi eli osataksesi paremmin. Vähän enemmän kuin tänään.

Se on sinun lahjasi. Se on sinun kontribuutiosi.

Näetkö vaivaa sen eteen? Sillä kun se päivä koittaa ja se koittaa sinulle huomenna: oletko valmis?

Moraalinen varmuus on sitä, että sinä tiedät valmistautuneesi niin hyvin kuin mahdollista. Se on sinulle tärkeää, vaikka kukaan ei sitä sinulta olisi vaatimassa. Se on sitä, koska sinä haluat olla hyvä ja antaa parastasi. Se on sinun antaumuksesi niitä kohtaan, joista sinä olet omalta osaltasi vastuussa. Ne ovat sinun asiakkaasi, työkaverisi, lähimmäisesi. Oletko valmis?

Moraalinen valmius on se tunne, kun se todellinen haaste tulee yhtäkkiä, täysin yllättäen eteesi ja olet valmis sen kohtaamaan, koska tiedät, että olet valmistautunut.

Joku osaa ehkä selittää hienommin (= tieteellisemmin) sen intuitiivisen varmuuden, kun sinä olet antanut kaikkesi ja universumi tulee puoliväliin vastaan. Koska sinä haluat antaa parastasi, maailma auttaa sinua: järjestää olosuhteita, auttaa sinua oivaltamaan juuri sen, mikä siinä hetkessä on tarpeen. Ellet valmistaudu, tätä ei tapahdu.

Eli oletko valinnut toisin? Suhtaudutko välinpitämättömästi tulevaan päivään?

Pilaatko huomisen päivän elämällä tänään sellaista elämää, ettei sinusta ole vastaamaan huomisen päivän haasteeseen ja ihmisten tarpeisiin? Voi olla että tärvelet tulevan päiväsi sillä, miten vietät sitä edeltävän iltasi. Ryömit riman ali. Tai vaadit itseltäsi aivan liikaa.

Kummassakin tapauksessa elät ristiriidassa sen maailman kanssa, jota sinun on määrä palvella. Paljon pahempaa et voisi tehdä suhteellesi itseesi ja maailmaan. Se syö sinua & sinun valmiuttasi. Sinusta ei ole palvelemaan. Haaste voittaa sinut, yllätys yllättää housut nilkoissa. Ja tiedät sen itse.

Mutta tiedätkö: sinä voit lakata tekemästä niin.

Järjestä itsesi. Valmistaudu.

Tämä on elämän parhaita asioita: voit muuttaa elämäsi kulkua, voit milloin tahansa ottaa uuden suunnan. Se on sinun päätöksesi. Päätät, että olet huomenna vähän enemmän kuin tänään.

Miten sinä valmistaudut tulevaan työpäivääsi? Oletko kuin huippu-urheilija: kaikki osaset balanssissa. Ehkä sinulle riittää tänään tunti, koska osaat eli olet oppinut käyttämään sen tunnin oikein. Johtaako tunteesi kohtaamaan, täyttämään omat tai omaksi ottamasi tavoitteet ja tekemään päivästäsi myös moraalisesti paremman?

Miten sinä valmistaudut? Avaa salaisuuttasi kommentissasi.

Tai soittele, p. 050 3840727/Mikko

Jätä kommentti
25.9.2015

Hyvän edistäjät

Mikä sinussa edistää hyvää? ystäväni kysyi minulta, kun olin aikani innostunut puhumaan hyveistä, tavoista ja lempiaiheestani harjoittelemisesta.

Sauhuamisen keskelle ufon lailla laskeutunut kysymys sai mieleni puolustuskannalle eli sille tuli mieleen vain latteuksia:

  • Nautinto
  • Ilo
  • Hyvät ihmiset
  • Se että saa tehdä mitä haluaa
  • Se että saa olla se mitä on

Samalla vauhdilla olisi ollut helppoa jatkaa luetteloa. Hetken sit back palautti järjen valon takaisin ja auttoi ymmärtämään, että vastakohdat auttavat yhtälailla hyvän edistymisessä vaikka prosessi onkin tällöin toinen.

  • Kipu
  • Suru
  • Ikävät ihmiset
  • Se ettei saa tehdä mitä haluaa
  • Se ettei saa olla se mitä on

Kun olin päässyt tähän oivallukseen, seuraava oli jo tulossa:

  • Ihminen kestää rajallisesti nautintoa mutta rajattomasti iloa.
  • Maailma herättää hyvään – usein poikkeuksen tai yllätyksen kautta, kivun tai ilon.
  • Hyvän mahdollisuus elää toteutumisessa mutta myös toteuttamatta jäämisessä.
  • Usein vasta kärsimys luo mahdollisuuden syvempään myötätuntoon.
  • Jokaisella kohtaamisella on oma osansa siinä, mitä voin oppia toiminnastani.

Ihmiset ovat erilaisia eikä ihmisestä tiedä. Ihmisen yksinkertaistaminen ei ole vain pinnallista vaan myös lamauttavaa. Ja silti on selvästi joitakin hyveitä, jotka innostavat minua hyvän edistämisessä:

  • Uteliaisuus, kiinnostus oppimiseen.
  • Hyväntahtoisuus ja hyvän tekeminen, hyvä synnyttää hyvää.
  • Kiitollisuus, ainoa järkevä asenne elämään.
  • Hymy ja nauru tuovat usein taivaan tähän hetkeen.

Vaikka nuo ovat asenteita, usein niiden harjoitteleminen luo olosuhteita, joissa ne toteutuvat silloinkin, kun ei muuten jaksaisi.

Jätä kommentti
12.12.2014

Mielen lean

Toistakymmentä vuotta sitten Toyota Production System sai lännessä nimekseen lean, virtaustehokkuuteen keskittyvä tuotantojärjestelmä. Tätä nykyisin niin tuotannossa kuin palveluissa, yksityisellä ja julkisella sektorilla laajalle levinnyttä järjestelmää voi katsoa mielen valossa.

Mitä virtaustehokkuus merkitsisi mielessä?

Näyttökuva 2014-12-11 kohteessa 23.04.20

Arvot. Mielen toimintaa ohjaavat arvot, joko tietoiset tai tiedostamattomat. Mikä on tietoisen mielesi valossa parasta, tärkeintä ja olennaisinta ja miten haluat mielesi ohjautuvan näistä arvoista? Mikä tekee sinun mielestäsi kauniimman?

Periaatteet: oikea ajoitus ja tietoiseksi tuleminen. Elämän täyden toteutumisen ja virtaamisen kannalta tärkeää on se, että asiat tapahtuvat kehityksen kannalta oikea-aikaisesti. Ei liian aikaisin (koska haluaa) eikä liian myöhään (koska pelottaa). Tietoiseksi tuleminen merkitsee mielen toimintojen ja sisältöjen läpinäkyvyyttä – millaisia päätöksiä teen – ja mitä ja miten voi oppia niistä lisää.

Menetelmät. Sellaisten menetelmien vakioiminen ja vahvistaminen, jotka toteuttavat arvoja ja periaatteita. Menetelmät kertovat, miten niitä toteutetaan. Kun on suuntauduttu vahvistamaan parhaita arvoja, niistä poikkeaminen herättää tietoisuuden ja auttaa kysymään, mitä asialle voi tehdä.

Työkalut ja toiminnot toteuttavat menetelmän. Yksittäisten hyveiden harjoittaminen ja yksittäisten mieltä ohjaavien tekojen harjoitteleminen toimivat työkaluina. Niiden toistuva käyttö luo tapoja ja tottumuksia, jotka lujittavat periaatteiden kautta arvoja.

Kun arvot virtaavat toimintoihin asti ja toiminnot hienosäätävät arvoja, koko järjestelmä on vastaamassa siihen kysymykseen, mitä haluaa olla luomassa ja kehittämässä, jotta oman olemisen ja tekemisen tarkoitus toteutuu.

Arvot tuottavat arvoa itselle ja muille ihmisille. Periaatteet luovat sielunelämään vakautta. Menetelmät ovat keinoja toteuttaa tosinta itseään, joka arjessa kykenee toimimaan sitä voimallisemmin ja omia ja muiden tarpeita vastaavammin, mitä enemmän se on itseään siihen harjoittanut.

Lean on dynaaminen tila, jolle on ominaista jatkuvat parannukset. Mitä lähtisit ensimmäiseksi parantamaan?

Jätä kommentti
30.5.2014

Kohota

Elämä muuttuu, kun havahtuu sille, etteivät asiat vain mene eivätkä jutut vain tapahdu, edes mielen sisällä. Yksi tällainen tilanne elämässä on se, kun asiat lähtevät menemään huonoon suuntaan.

Oma energiataso alkaa laskea ja se tuo mukanaan kaikki huonot ajatukset ja fiilikset. Menenkö niiden mukana vai löydänkö itsestäni voiman, jolla kohotan itseni ja estän itseäni vajoamasta? Saattaa tuntua mielikuvitukselliselta, mutta tätäkin voi harjoitella. Kun totun asettamaan itsessäni jotakin tuota alaspäin vetävää voimaa vasten, tuo sisäinen voima vahvistuu ja se on yhä useammin käytettävissä silloin, kun sitä tarvitsen.

Näyttökuva 2014-05-29 kohteessa 23.41.33

Harva tunne elämässä on riemukkaampi kuin se, että tajuaa olevansa voimakkaampi kuin se, mikä ennen vei mukanaan.

Ihmissuhteissa tai –kohtaamisissa toimii sama periaate. Syntyy erimielisyys tai väärinymmärrys ja asiat lähtevät menemään pieleen, mistä seuraa usein asemiin vetäytyminen ja poteroihin kaivaminen, joista ei peräännytä askeltakaan. Huono homma.

Näyttökuva 2014-05-29 kohteessa 23.51.58

Kun tällaisissa tilanteissa havahtuu omalle ihmisyydelleen ja kykenee harjoittelemaan toimintaansa sen pohjalta, syntyy konfliktia ehkäisevää toimintaa. Eräs ystäväni kuvasi tällaista tilannetta puolisonsa kanssa: ”Tajusin, että tilanteessa jossa olemme jämähtämässä, se voin aivan hyvin olla minä, joka nostaa silmikkonsa, laskee aseensa ja kävelee ei-kenenkään-maalla häntä vastaan niin pitkälle kuin jalat kantaa.” Oman kohottautumisen voiman löytäminen tuo samalla kyvyn voittaa itsessään luontainen taipumus reagoida ja toimia sen sijaan omien arvojen mukaisesti.

Arjessa voi pyrkiä samaan. En anna itseni vajota negatiivisuuteen, en valita asioista, en kulje tuolla pitkin naama nutturalla. Voin milloin tahansa pyrkiä löytämään mistä tahansa myönteisen puolen, voin toimia niiden asioiden eteen joihin voin vaikuttaa. Voin hymyillä elämän kauneudelle ja nauraa omalle inhimillisyydelleni.

Kun harjoitan omaa ihmisenä olemisen voimaani, vaikutan ympäristööni toisin kuin jos en sitä tee. Jotkut sanovat, että heikkous ja sen paljastaminen on hyve, ja rehellisyyden ja itsetuntemuksen valossa näin onkin. Minusta vahvuus on vielä hyvempi. Sen avulla voin auttaa muita ihmisiä vahvistumaan, olemaan enemmän ja antamaan paremman itsestään loistaa.

Pieni ponnistaminen ja itsensä ylittäminen arjessa luo laatua elämään. Ilon, valon ja lämmön jakaminen on mahdollista joka päivä. Kun pyrkii laatuun siinä, mitä ja miten tekee asioita, puhuu, ajattelee ja asennoituu, kaikki voittavat ja tämä kaikki on tänään eilistä parempaa.

Jätä kommentti
10.12.2013

Palvelija

Kun pieni lapsi saa aikansa seurata aikuisen tai vanhemman sisarensa puuhia, syntyy luonnostaan kysymys: ”Voinko auttaa?” Tarpeessa olla avuksi on jotakin alkuperäistä.

Tahdon hämärä

Tämä aito, antaumuksellinenkin tahto hämärtyy vuosien lisääntyessä. Lopulta ihminen saattaa olla tilanteessa, jonka Joseph Loseyn elokuvan The Servant päähenkilö lausuu julki:

Näyttökuva 2013-12-09 kohteessa 20.09.33

”Palvelija? En minä ole kenenkään palvelija!”

Lapsen taipuisan niskan tilalle tulee jäykkäniska, joka taipuu palvelemaan ensisijassa omaa etua. Huomaamatta alkuperäisestä pyyteettömyydestä jää vähän jäljelle.

Tahto kiinnittyy uudella tavalla maailmaan. Haluelämän voimistuminen ja eriytyminen voimistaa itsekkyyttä ja egoa, palvelemisen vastakohtaa.

Maailma pyörii… jotenkin

Koko nykyaikainen maailma työnjaosta lähtien perustuu toisten tarpeiden tyydyttämiseen. Siitä saatava korvaus auttaa hankkimaan tyydytystä omille tarpeille. Me palvelemme toisia jotta he voisivat palvella meitä. Ja luotamme siihen, että näin tapahtuu, joka päivä.

Nämä ovat olosuhteet, joiden suhteen toimivassa tahdossa on jotakin sokeaa ja sattumanvaraista. Siksi se ei ulotu aina kovin kauas minimistä.

Arkisissa tilanteissa palvelemista voi arvioida seuraavilla kysymyksillä:

  • Oliko palvelua?
  • Sainko osakseni palvelua?
  • Palveltiinko minua?

Kun tulee aidosti palvelluksi, se jää pitkäksi aikaa mieleen. Niin harvinaista se edelleen on. Ja samalla se herättää kysymyksen: millainen palvelija itse olen?

Palvelijan idea

Keitä olen palvelemassa ja mitä varten? Tämä on avainkysymys, josta kaikki lähtee ja johon kaikki aina uudestaan palaa. Jo siksikin, että tätä kysymystä voi syventää loputtomasti: mitä oikeastaan olen maailmassa tekemässä?

Miten teen itsestäni paremman palvelijan?

  • Tulen entistä paremmaksi siinä, mitä teen ja mitä olen.
  • Liitän itseni ja intohimoni asian tekemiseen.
  • Ymmärrän joka päivä käytäntöön asti, että olen vastaamassa ihmisten tarpeisiin ja yritän vastata niihin kussakin tilanteessa kunkin ihmisen kohdalla mahdollisimman hyvin. Usein auttamalla heitä tulemaan paremmiksi.

Näyttökuva 2013-12-09 kohteessa 20.11.17

Olen joka päivä oppimassa paremmaksi palvelijaksi. Oppiminen liittyy itsetuntemukseen. Yhtäältä siten, miten voin oikeasti olla avuksi. Toisaalta siten, millaisia esteitä minun on raivattava palvelemisen asenteeni tieltä.

Mitä paremmin tässä onnistun, sitä enemmän se lisää myös omaa onnellisuuttani. Yksinkertaista mutta ei aina helppoa. Hyveiden harjoittamisessa näin on usein.

 

 

 

 

 

Jätä kommentti
14.6.2013

Sisäinen evoluutio

Kyllä tässä maailmassa kummasteltavaa riittää. Jokapojalle. Yksi näistä asioista on tämä: joillekin tuntuu olevan tärkeää korostaa ihmisen ja eläimen yhtäläisyyksiä. Jostain sekin tulee.

Tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus esittää uutta ajatusta evoluutiosta tai toivoa Raamatun paluuta ainoaksi auktoriteetiksi. Kunhan raapustan.

Tietoisen kehittämisen voima

Olen elänyt vuosia siinä kokemuksessa, että voin halutessani itse ohjata sisäistä ja ulkoista toimintaani. Niissä puitteissa, tietoisuuteni ja tahtoni ulottuvuudessa, joissa voin ja minulla on siihen mahdollisuuksia.

Tämä ulottuminen laajenee. Harjoiteltuani vuosikaudet tietoisesti esimerkiksi myönteisyyttä, en enää pelkästään ajattele asioita myönteisesti vaan myös näen yhä enemmän valtaosin myönteisiä asioita ympärilläni. Tämä on ollut minulle iso muutos lähtötilanteeseeni peilattuna.

Samoin on keskittymisen ja fokusoinnin suhteen. Aiemmin vielä sekavampi mieleni selkiintyy, hitaasti. (Vaikka näitä kirjoituksiani lukiessa näkee, että todelliseen selkeyteen on vielä matkaa.) Tämä tietoiseksi tuleminen ja selkeyden voimistuminen johtuvat siitä, että harjoittelen. Sinnikkäästi. En siksi, että se olisi luontaista tai edes hauskaa.

Hyveet

Hyveiden eli luonteenlujuuden harjoittamisella on näinä päivinä käyttöä.

Olin nuorempana todella usein oikeassa, ja se oli minulle tärkeää. Nykyisin katseeni suuntaa aiempaa enemmän seurauksiin eli ennen kaikkea siihen, mitä hyvää toiminnastani seuraa muille ihmisille ja itselleni. Tämä tuo totuusarvojen rinnalle myös kauneuden ja hyvyyden arvot, ja samalla tasapainoa.

Hyveet eivät siis ole jotakin, joiden tehtävä on olla jossakin saavuttamattomissa, ihmiskunnan henkisenä perintönä. Vaan jotakin, joita kohti voi tietoisesti ja aktiivisesti pyrkiä.

Tällä tietoisella pyrkimisellä on seurauksensa. En ehkä aina voi enempää työssäni kuin yksityiselämässäkään auttaa ihmisiä, mutta voin muuttaa asioita sillä, miten olemiseni ja asenteeni muuttuvat pyrkimällä konkreettisesti johonkin parempaan. Voin jättää huonoja asioita tekemättä, voin valita hyvän tekemisen. Arjessa tämä edellyttää usein hyveen vahvistamista.

Minä

Kun harjoitan keskittymistä, huomaan, ettei minua ole yksi vaan kolme. Se joka yrittää keskittyä. Se joka antaa komennon tälle jollekin. Ja se, joka tarkkailee, miten homma sujuu.

Kun sain ensimmäisen kosketuksen näihin kolmeen ’minään’, tajusin, että olen jonkin peruskokemuksen äärellä. Voin olla jotakin suurempaa kuin mitä luonnostani olen. Ja samanaikaisesti: minussa on jotakin paljon suurempaa kuin mitä arkinen minäni on.

The right thing to guide us. Is right here, inside us.

Nickelback: When we stand together

Tästä ei mennyt kauaa tajuta, ettei kyse ole vain keskittymisestä vaan aivan kaikesta. Kyse on itseni ohjaamisesta ja siitä, että voin milloin tahansa liittää itseni siihen, joka minussa on suurempaa, enemmän, parempaa.

Kun on toistuvasti saanut kokemuksen ihmisestä itsessään, on vaikeaa enää uskotella itselleen olevansa ’vain eläin’.

Eläin vai ihminen

Jäljelle jäi kuitenkin vaikeita kysymyksiä:

  • Määrääkö kokemus itsestä sen, tulkitseeko ihminen olevansa eläin vain ihminen?
  • Onko vaikeaa havaita ihmistä itsessä – vaikka siitä olisi kokemuskin – ellei kukaan ole koskaan sanonut, että sellainen on olemassa?
  • Vai onko kyse tarpeesta tulkita ja antaa tuolle havainnoille tietynsuuntainen merkitys – miksi?

Jos kokee olevansa viettikone ja ehdollistumiensa ja tiedostamattomansa armoilla tai jos uskoo tietoisuuden ja inhimillisen vapauden olevan vain illuusiota ja kyvyttömyyttä nähdä rajoittavia tekijöitä, mitä muuta kokee kuin olevansa eläin?

Kun kokee itsessä olevan mahdollisuuden lisätä tietoisuuttaan ja toimia yhä enemmän siitä ohjautuen, voiko kokea olevansa muuta kuin ihminen, koko ajan enemmän ihminen?

                                                                  Tervetuloa ihmisen kehitykseen!

Eläimen tehtävä on olla eläin, mutta ihminen voi niin halutessaan tulla enemmän ihmiseksi.

Onko näillä uskomuksilla jokin seuraus? Auttaako ihmisen tunnistaminen itsessä ponnistamaan siinä kohtaa, jossa muuten luovuttaisi? Luoko ihmisen kehittymismahdollisuuksien näkeminen tilaa, uutta toivoa ja sitä myötä onnellisuutta?

Minä vastaan kyllä, mutta oikeasti voin puhua vain omasta puolestani.

Mikä on parasta?

Vaikka ympärillä tuntuu olevan vielä paljon fanaattisesti, uskonnon tavoin omaan eläimellisyyteensä tarrautuvia ihmisiä, ihmisten määrä lisääntyy kaiken aikaa. Tietoisuuden vahvistuminen tekee sen mahdolliseksi.

Tietoiseksi tuleminen vapauttaa.

Sillä seurauksella, että päätösvalta, valinta onkin yhtäkkiä minun. Ei jonkin ulkopuolellani, ei olosuhteissa eikä edes toisissa ihmisissä. Minä valitsen. Joka päivä ja periaatteessa joka hetki. Vaikka harvat ovat toistaiseksi ne hetket, joissa jaksan olla oikeasti tietoinen.

Onko ihminen siis sittenkin enemmän verbi kuin substantiivi?

 

P.S. Uskon, että jonain päivänä tästä ylletään keskustelemaan, vailla kiihkoa. Uskotko sinä?

Jätä kommentti