Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: hyvinvointi

Vähän lisää laatua

Luoko työsi laatua elämääsi?

Tarina kertoo tutkimuksesta, jossa ihmiset arvioivat oman elämänsä suurimpia voimavara- ja rasituksen lähteitään. Top kahteen pääsivät kummassakin kategoriassa kaksi asiaa: työ ja parisuhde. Jokainen parisuhde on siis tsäänssi siinä missä jokainen työ on mahdollisuus.

Seuraavilla kysymyksillä voit arvioida työelämäsi laatua viidellä osa-alueella:

Terveys ja hyvinvointi. Mitkä tekijät työssäsi lisäävät suoraan tai välillisesti terveyttäsi ja hyvinvointiasi? Mikä uhkaa niitä?

Luottamus ja turvallisuus. Lisääkö työ luottamustasi elämään, omaan osaamiseen, toisiin ihmisiin ja itseesi? Oletko luottavaisella mielellä?

Näyttökuva 2014-12-16 kohteessa 10.55.56

Ilo ja tyydytys. Millaista iloa ja tyydytystä pääset kokemaan työssäsi, päivittäin? Mitkä ovat keskeiset ilon ja tyydytyksen lähteesi?

Fokus ja priorisoiminen. Onko sinulla selkeä fokus suhteessa työhösi ja saatko palautettua sen, häiriöiden keskelläkin? Miten paljon voit itse vaikuttaa oman työsi priorisoimiseen?

Tarkoitus ja tärkeys. Voitko kokea päivän päätteeksi, että sillä mitä teit ja sait aikaiseksi, oli tarkoitus? Mitä tärkeitä arvojasi voit työssäsi toteuttaa?

Työ, kuten monet ulkoisen elämän asiat, kulkee akselilla, jonka toisessa päässä ovat omat tarpeet ja toisessa päässä muiden ihmisten tarpeet. Näiden välillä tasapainoilu edellyttää ihmiseltä kykyä ohjata itseään, ehkä enemmän kuin koskaan.

Missä määrin kykenet ohjaamaan itseäsi? Mitä enemmän koet, että voit ja kykenet itse vaikuttamaan, sitä laadukkaammaksi todennäköisesti koet työsi. Silloin työ ei enää luo laatua elämääsi vaan sinä teet sen itse.

Voit tehdä työelämäsi laatua mittaavan testin täällä.

Mainokset

hr vai HR

”Mä tapaan HR-ihmisiä säännöllisesti. Ja ikävä sanoa, että HR on suurimmassa osassa yrityksiä kuin vaimo perisaksalaisessa perheessä: täysin alistettu yksinvaltiaalle isälle (toimari/johto) ja jota lapset (alaiset/henkilöstö) katsoo joko säälien ja kaunaa kantaen: mikset sä helvetissä tee jotain?!” Toimitusjohtaja

Näyttökuva 2014-03-31 kohteessa 21.31.55hr

Joissakin yrityksissä HR puolestaan on kuin kulissi tai kuten joku hauskasti sanoi ”alibi HR”:

”Se on ihan kuin oltava mutta mitään todellista merkitystä sillä ei alun perin ole ollutkaan. Siihen on palkattu joku keskinkertaisuus, joka ei välttämättä edes ymmärrä, että hänen tehtävänään ei ole saada aikaan mitään.”

Poikkeuksen muodostaa muutama virkistyspäivän, joiden suunnittelemiseen hän saa helposti kulumaan muutaman kuukauden. Ja seuraavat kuukaudet kuluvat, kun hän metsästää palautetta virkistyspäivästä ja analysoi sen merkityksiä tulevaa virkistyspäivää silmällä pitäen.

”Tiedätkö kuinka moni HR on aivan pihalla siitä, mitä heidän pitäisi tehdä? Aivan-liian-moni. Useimmiten ne on tosi hyväntahtoisia samalla kun ne on tahdottomia.”

HR

Jossain skaalan toisessa päässä ovat HR-ihmiset, joilla on paitsi omaa tahtoa, heille on myös annettu runsaasti valtuutusta, tilaa ja itsenäisyyttä toteuttaa sitä. Usein tällaisilla HR:llä on ajatus siitä, miten ”ihmiskapitaalia” hoidetaan niin että sen arvo kasvaa kaikkien eikä vähiten ihmisten omissa silmissä.

Näyttökuva 2014-03-31 kohteessa 21.34.42

”Meidän HR:n aktiivisuus näkyy siinä, että hän elää arjessa mukana ja keskustelee ihmisten kanssa ja kuuntelee. Näin hän on aika hyvin selvillä, miten ihmiset jaksavat ja samalla, mitä heillä on menossa. Ihmisistä näyttää nousevan hyvää settiä myös HR:lle kun on taitoa poimia se.” Esimies

HR kulkee rinta rinnan ja edelläkin johdon strategioista eli on oikeasti kehittämässä yritystä henkilöstön toiminnan, hyvinvoinnin ja mahdollisuuksien kautta. HR on proaktiinen ja hänellä on koko ajan menossa jotakin hanketta joidenkin ihmisten kesken tai suhteen yrityksessä.

Hän ei odota mitä tulevaisuus tuo tullessaan vaan luo sitä. Kaikkien parhaaksi.

Millainen hr tai HR teillä on? Miten sinä omalta osaltasi autat yritystäsi HRstymään?

Vaikuttavaa

Omaa vaikuttavuutta on usein vaikea nähdä ja arvioida. Itsen peilaaminen suhteessa itseen ja ympäristöön on aito haaste: miten nähdä itsensä kuin ulkopuolisin silmin? Millä todentaa oma vaikutus, joskus pitkälle tulevaisuuteenkin?

Näyttökuva 2014-03-14 kohteessa 7.46.24

Kokemus ja havainto sanoisivat, että tämän asian suhteen meidät erottaa toisistamme vain unemme syvyys. Unesta voi kuitenkin herätä – ja toiset auttavat.

Vaikutus itseen

Saan itseni liikkeelle satoihin erilaisiin toimiin päivän mittaan. Millaisessa suhteessa tekoni ovat itseeni ja siihen, mitä syvimmältäni olen. Niin kauan kuin onnistun olemaan yhteydessä syvimpään itseeni, tekoni ovat sopusoinnussa sen kanssa mitä olen. Silloin voin hyvin.

Psykologi Mikael Saarinen toteaa HS:n haastattelussa: ”Jokaisen kannattaisi välillä pysähtyä miettimään, mistä asioista innostuu, ja mille haluaa omistautua. Innostuksen alkulähde on se, että ollaan lähellä tunteita ja tarpeita.”

Jokaiseen päivään mahtuu tilanteita, joissa kohtelen itseäni eri tavoin. Usein oppimieni ehdollistumien pohjalta, käytöstäni juuri huomaamatta. Suhtautumiseni itseeni on sisäisen yhteyteni peili. Samalla se synnyttää elämää niin sisälleni kuin ulospäin.

Olenko onnellinen siitä, miten elän itsessäni? Tunnenko vahvan yhteyden itseeni vai onko yhteys ohut ja katkeileva? Kannatan toistuvasti miettimään pysähtymistä.

Vaikutus toisiin

Millaista elämää luon ympärilleni? Teoilla ja sanoilla voin saada aikaan iloa ja elämää, joka luo ja avaa uusia mahdollisuuksia.

Näyttökuva 2014-03-14 kohteessa 7.45.43

Tärkeä osa vaikuttamisesta tapahtuu sillä, mitä olen ja miten olen. Sisäinen kireys, pakko ja koleus vaikuttavat vastakkaisesti kuin parhaassa tapauksessa valoisa ja ennakkoluuloton ajattelu, maailmaan kauttani leviävä lämpö.

Toisissa ihmisissä tapahtuvat reaktiot ja reagointi ovat osa sitä palautetta, jota voi harjoitella lukemaan. Lisäharjoittelua tarjoaa taito osata ottaa vastaan palautetta ja ottaa siitä opikseen. Kohtaamiset ovat mahdollisuuksia tulla tietoisemmaksi ja taitavammaksi.

Vaikutus maailmassa

Työ on keskeinen vaikuttamisen mahdollisuus. Usein vaikuttaminen on laajempaa ja pitkäkestoisempaa kuin kuvitteleekaan: minne tekojeni jäljet ulottuvat?

Sosiaalinen media ja siinä toimiminen peilaa tätä vaikuttavuutta. Palaute – kommentit, tykkäämiset ja uudelleen twiittaamiset – ovat pieni osa sitä, mitä tapahtuu todella. Mitä eri ihmiset ottavat vastaan ja saavat kaikesta siitä, mitä verkkoon tuottaa.

Miten kauas aikaan saamani aallot kantautuvat ja miten pitkän ajan päästä? Ja toisaalta: miten pitkät ovat toimintani varjot ja onko tämä muutakin kuin valon leikkiä tilassa?

Perintöä jakamaan

Päivän päätteeksi olen ottanut tavakseni miettiä, mitä päivästä jäi jäljelle ja minkä jäljen jätin maailmaan. Haikeuden iltaan tuo ajatus siitä, että olisin voinut antaa itsestäni enemmän, olisin voinut olla taitavampi. Onneksi huominen tarjoaa tilaisuuden päästä näkemään, auttoiko asioiden ymmärtäminen niiden toteuttamisessa.

Toisinaan ajattelen tämän elämän päättymistä ja kysyn saman kysymyksen. Mikä on perintöni, jonka jätän jälkeeni? Millaisia asioita sain aikaan, millaisia seurauksia niillä oli – mitä lisäsin ja vahvistin tässä maailmassa?

Oliko elämäni ”rikas, rämä mutta oma”? Tähän vastaisin nyt kyllä.

Unelmia ja harjoitushommia

Olen intohimoinen harjoittelija ja oppija. Niistä minä saan kicksini ja elämisentunteeni. Samalla ne ovat tapani kanavoida innostustani ja – innostua vähän lisää.

Osa harjoittelemisestani liittyy esikuviin ja ihailuun. Lapsesta saakka olen ihaillut ihmisiä, jotka ovat taitavia tekemään asioita. Itse en kuulu niihin. En oikeasti osaa mitään kunnolla. Muuta kuin harjoitella.

Kaksi unelmaa

Joitakin vuosia sitten lapsuuteni unelma nousi pintaan: olin aina halunnut oppia jonglööraamaan. Muutama kuukausi ahkeraa harjoittelemista ja kas, kolme palloa pysyi ilmassa niin pitkään kuin halusin. Hauskaa oli huomata, että suurin osa harjoitteluajasta meni irtipäästämisen opettelemiseen – oli vaan annettava mennä.

Näyttökuva 2014-03-06 kohteessa 21.54.44                                                       Meitä on kohta monta.

Nyt vuodenvaihteessa muistin toisen unelmani: halusin osata pyörittää hulavannetta. Kumma kyllä, vanhana opin sen hetkessä enkä tajua, miten se lapsena oli niin vaikeaa. Ihan älyttömän hauskaa: let it roll, baby roll.

Tällä hetkellä on meneillään näiden kahden yhdistäminen. Vaihe on tämä: kun heitän palloa kädestä toiseen, vanne pysähtyy. Aivan mahtavaa. Itselleen nauraminen on todella naurettavaa.

Mikä on sinun pieni, toteutumaton unelmasi?

Harjoittelu

Harjoitteleminen on asenne, tapa elää ja äärimmäisen tehokas tapa oppia ja muuttaa niitä asioita, joita haluaa muuttaa. Harjoitella koska tuntuu hyvältä, harjoitella koska harjoitteleminen on hauskaa ja samalla lisätä omaa hyvinvointiaan minkä tahansa asian suhteen.

Harjoitteleminen tuo myös laatua kaikkiin suhteisiin, ennen kaikkea suhteessa itseen. Se auttaa tunnistamaan kätketyn lahjakkuuden ja myös kätketyn osaamattomuuden ja ylittämään rajat ja itsensä. Eli luomaan omaa elämää oman näköiseksi.

Lisäksi harjoitteleminen on aito ja alkuperäinen tapa itseohjautua. Tai kuten suomeksi sanotaan: ottaa opikseen. Suhteessa omaan mieleen harjoitteleminen osoittaa todellisen voimansa: itsetuntemuksen, oman tahdonvoiman ja taitavuuden yhdistelmällä on tässä maailmassa enemmän käyttöä kuin itsekään tajuan.

Näyttökuva 2014-03-06 kohteessa 21.56.44

Kun niska taipuu harjoittelemiseen, se pitää samalla egon sopivan kokoisena. Sen kokoisena, ettei se aseta ylivoimaisia esteitä oppimiselle. Pysyä harjoittelijana, vaikka osaisikin.

Ymmärrättekö nyt, miksi olen niin rakastunut harjoittelemiseen?

 

Otsikko on otettu Leevi and the Leavingsin biisistä Unelmia ja toimistohommia. Osuu tähänkin hyvähyvin.

Jotain mieltä?

Aiemmin mieleltä odotettiin vain työn nopeaa ja täsmällistä hoitamista. Nykyisin yhä useampi työ vaatii itsenäistä ajattelua, jonkinlaisen kokonaisuuden hallintaa sekä itseohjautuvuutta.
Tämä vaatimus ei täyty itsestään selvästi. Täyttymys edellyttää taitoa ja voimaa maailmassa, jossa sinua ja mieltäsi häiritään jatkuvasti.

 

Kyllä kannattaa

Kannattaa pitää omasta mielestä huolta. Eikä ainoastaan ylläpitää sen hyvinvointia vaan kehittää sen taitoja ja kykyjä ja vahvistaa sen voimaa. Siis sen sijaan, että antaa sen toimia omalla automatiikallaan.

Miksi? Koska automatiikka luo sattumanvaraisia tuloksia. Siitä johtuvat myös vaihtelut niin päivissä kuin aikaansaannosten lopputuloksessa. Lisäksi ehdollistumien tuottamat tavat eivät todellakaan ole aina paras mahdollinen vaihtoehto toimia.

Miten saada tasaisempaa jälkeä aikaan, sellaista, mitä saa aikaan parhaimpina päivinä mutta useammin? Harjoita mieltäsi.

Energia

Opi johtamaan omaa energiaasi. Pidä huolta omista voimistasi ja pidä huolta ennen kaikkea siitä, että sinulla on sitä jatkuvasti varastossa. Sillä voit säädellä ja tasapainottaa tilojasi. Ja ennen kaikkea Tilanteita, joita tulee jatkuvasti.

Näyttökuva 2013-12-12 kohteessa 21.25.39

Kun sinulla on energiaa johtaa energiaasi, myös häiriöt ovat voitettavissa. Joku keskeyttää sinut. Puhelin soi. Saapunut meili vilkuttaa näytön alalaidassa. Nouseeko verenpaine? Energiasi auttaa sinua selviämään kunnialla ja organisoimaan päättäväisesti.

Olosuhteet

Eri olosuhteita voit muuttaa suotuisammiksi. Tärkein on saada omaa rauhaa työn tekemiselle. Ennen kaikkea ajattelulle, suunnittelulle – näkemyksille ja sille, mikä on oikeasti tärkeää, olennaista ja merkityksellistä.

Laitat ison digitaaliajastimen näyttämään, kuinka monen minuutin sinua saa taas häiritä. Tai nostat punaisen lipun salkoon, ja kun se on alhaalla, olet jälleen tavoitettavissa. Et vastaa puhelimeen vaan vastaat soittopyyntöihin kun olet valmis. Meileihin ehtii vastata myöhemmin.

Sinä voit vaikuttaa. Sinä olet oman työsi asiantuntija. Tänään voit näyttää sen kaikille.

Mieli

Anna mielen rauhoittua ja jäsentyä. Ota suhde omaan mieleen ja opi elämään yhteydessä sen kanssa. Käy mielen gymillä lyhyesti monta kertaa päivässä. Harjoittele. Don’t wish for it, work for it. Se on askel kohti itseohjautuvuutta, mielen johtamista ja itsesi johtamista.

Näyttökuva 2013-12-12 kohteessa 21.27.41

Ei ole mitenkään tavoiteltavaa ulkoistaa terveyttäsi ja mielesi hyvinvointia työterveyshuollolle. Voit ottaa tilasi ja itsesi haltuun olemalla aktiivinen.

Pidä huolta mielestäsi, niin mieli pitää huolen sinusta. Pohjimmiltaan se on hyvin yksinkertaista.

Mielen vika

On hetkiä, jolloin mieli lähtee vikaantumaan. Toisinaan mieli on herkempi vikaantumaan tai on jo lähtökohtaisesti vikaantunut.

Ihmismielestä ei tiedä. Milloin se pysyy raja-arvojen sisäpuolella, jolloin voi kokea olevansa normaali. Mutta kuinka hyväksi normaalikaan aina on?

Toiset meistä

Onko jokin mielestä kumpuava tai mielen ilmaus normaalia, riippuu ihmisestä.

Näyttökuva 2013-11-26 kohteessa 11.54.15

Joidenkin normaali on lähellä normeja, ympäristön tuotosta yleisesti hyväksyttyä. Nämä ihmiset ovat aina pitäneet jämäkällä selkärangallaan yhteiskuntia pystyssä, hyvässäkin mielessä.

Toisten normaalin rajat ovat etäällä ja niiden puitteisiin mahtuu monenlaista. Nämä avantgardistit ja muut rajojen loitommas työntäjät ovat avanneet uusia maailmoja tai ainakin mahdollisuuksia nähdä uudella tavalla. Ei aina mitään tukipilareita, edes itselleen.

Kummassakin on kysymys yksilöllisestä kokemuksesta. Omien rajojen kokemisesta ja sen projektiosta ulospäin. Minun omista rajoistani tulee luontaisesti normi muillekin. Jos ihminen olisi tietoisempi siitä, miten oma maailma peilautuu ulkomaailmaan, harva pitäisi sen oikeellisuudesta kiinni niin tiukkaan. Edes itselleen.

Raja-arvoja

HS:n artikkelissa 24.11. Kenen mieli on sairas kommentoidaan Amerikan psykiatrinen yhdistyksen hiljattain julkaisemaa uutta mielen sairauksien tautiluokitusta. Ottamatta siihen tässä kantaa, jutussa nousee esiin kolme keskeistä asiaa mielen häiriön seuraamuksista.

Näyttökuva 2013-11-26 kohteessa 11.50.41

  • Kärsimys syntyy usein elämänhallinnan ja kontrollin kadotessa. Se on jokaiselle sitä kokevalle todellista ja pelottavaa. Omaan mieleen tulee periaatteessa voida luottaa.
  • Häiriöstä koituva haitta on konkreettinen ja arkipäiväinen. Arjelta putoaa pohja siinä tutussa muodossa. Ja jos häiriö tuottaa kärsimystä myös lähipiirille, haittaa se tuottaa varmasti.
  • Valinnan vapauden rajoittuminen on osa itsenäisten valintojen tekemisen vaikeutta ja toisinaan myös ihmistä itseään suojelemaan tarkoitettua vapauden kaventamista.

 

Mieli särkyy

Toisenlaisen näkökulman aiheeseen tuo Sari Maanhilla blogitekstissään Särkyminen on kaunista. On monia tapauksia, joissa mielen särkyminen ei ole huono vaan tarpeellinen asia.

”Mielen rikkoutuminen ei ole huonoutta eikä edes sairautta, vaan että rikkimeneminen on mahdollisuus löytää syvempi elämän tarkoitus. Sellainen todellakin on olemassa.”

On hetkiä, jolloin mielen tulee heilahtaa pois totunnaisesta, rikkoa ne rajat, jotka ovat pitäneet elämää otteessaan ja samalla itseä mielen vankilassa.

”Pahin ihmismielen menetys on ehdottomasti kovettuminen ja herkkyytensä menettäminen, ei niinkään osaamisen tai tasapainoisuuden menetys. Mielen oireilu on kutsu elvyttämään omaa itsessä vallitsevaa luovuutta ja persoonallista herkkyyttä. Yleensä mielen oireet kertovat juuri siitä, että ihminen on menettänyt kosketuksen itseensä ja herkkyyteensä.”

Paljonko tästä kaikesta riippuu siitä, millaisiin tarinoihin uskoo ja millaisia tarinoita uskon varassa kertoo. Normi- ja epänormitarinoilla on suuri ero. Syvimmältään tarinat peilaavat omia arvojani eli sitä, mikä on minulle tärkeää ja mihin uskon.

Kärsimystä

Moni mielen ilmiö ei mene normaalin piiriin mutta monien onneksi ihminen ei huomaa niitä. Ihmisellä on omituisia kokemuksia, mutta ihminen sivuuttaa ne, koska mieli kaventaa havainnot ja kokemukset ja fokusoi mielen tuttuun ja turvalliseen.

Sitten on ihmisiä, joiden mieli suuntautuu epänormaaliin. Ne taiteilijat, esimerkiksi. Muut hörhöt. Ihmiset, joiden herkkyys ei mahdu tähän maailmaan ennen kuin yhteisö julistaa heidän ilmaisunsa sopivaksi ja käyttökelpoiseksi. Niin käy kuitenkin melko harvalle.

Normaalin rajojen tuolla puolen on usein melko yksinäistä. Oman mielen vika on usein yritys elämisen kustannuksella pysytellä noiden rajojen sisäpuolella.

Siinä määrin kuin meidän jokaisen tehtävä on lievittää toistemme elämään väistämättä kuuluvaa kärsimystä, tässä on selkeästi tuon palveluksen paikka. Jokaisen mielessä on mahdollisuus mihin vain. Tilan tekeminen omituisuudelle vähentää ei-toivottua yksinäisyyttä. Pysähtymisestä ja oman mielensä avoimesta kuuntelemisesta voi aloittaa.

 

 

Puhuttelu

Elämässä saapuu yllättävän usein oikeita hetkiä, jolloin elämä puhuttelee. Herääminen vastaavuudelle.

Hetki

Sanotaan, että vain salama puhuttelee suoraan. Kaikki muut viestit on aktiivisesti havaittava. Sattuvasti sanottu. Auki ja hereillä oleminen tilanteessa on elämän edellytys.

Tietyssä kohdassa elämää jokin kirja tai ihminen puhuttelee niin, ettei sitä voi saada tarpeekseen. Se osuu juuri oikeaan kohtaan ja menee syvälle. Elämä vastaa tarpeeseen. Se voi olla

  • löytämisen tunne
  • itsessä olevan hämärän tunnon ja uskomuksen vahvistumisen tunne
  • muutoksen tunne, jopa suuri käänne.

Puhuttelu voi vedota ihmisen alempaan tai ylempään luontoon. Siinä on sen vastaavuus. Puhuttelua seuraava oma valinta antaa elämälle suunnan. Seiska-lehti voi puhutella yhtä paljon kuin aitoa itsetuntemusta kehittävä taideteoskin.

Puhuttelu voi vahvistaa ennakkoluuloja, paisuttaa vääriä käsityksiä omasta voimasta – lisätä oman varjon voimaa. Tai auttaa ymmärtämään paremmin itseä ja kanssaihmisiä. Se voi jalostaa johonkin enempään kanssaihmisten hyväksi.

Siitä voi tulla pysyvää. Se voi muuttaa asioita loppuelämäksi ja jättää elinikäisen jäljen. Tai se voi mennä ohi nopeastikin. Jättäen jäljelle vain ihmetyksen, miten saatoin olla niin lumoissa  asiasta, joka nyt vaikuttaa oudolta ja yhdentekevältäkin.

Puhuttelussa

Moni meistä on aikanaan ollut rehtorin puhuttelussa tai ainakin opettajan tai esimiehen. Kärvistelemässä. Millaista oli ottaa viesti vastaan?

Näyttökuva 2013-11-22 kohteessa 11.47.48

Yhdenlaista puhuttelua on toisinaan tarjolla puolisoltakin. Kuinka usein viesti menee perille, vaikka se on ilmaistu äärimmäisen selvästi?

Kuka tahansa ihminen tarjoaa mahdollisuuden tulla puhutelluksi. Mutta kaikki eivät silti puhuttele. Eivät läheskään kaikki. Vastaavuus puuttuu.

Onko kaistaa?

Hyvinvoivana ja hyvinvointireserviä hyödyntävänä jaksan ottaa vastaan ja tietoisesti kehittyä. Ellei puhuttelu tapahdu luonnollista tietään, reservin käyttö on tarpeen. Jotta havahdun mahdollisuudelle, joka on tarjolla: tässä minä voin mennä eteenpäin.

Peilaaminen tarkoittaa tässä sitä, että suostun katsomaan itseäni ja myös itse puhuttelua: miksi tämä tuli tähän juuri nyt, mikä sen viesti on ja mihin suuntaan minun kannattaisi lähteä?

Puhuttelu on aina lahja. Jos jaksan olla siitä kiitollinen, elämäni laatu paranee.

Viesti

Viestin tehtävä on herättää tietoisuus asialle ja itselle: Herää itsellesi. Huomaa, millaiset asiat ovat sinulle oikeasti tärkeitä.

Usein varsinkin itsen suhteen kyse on suostumisesta ja antautumisesta, itseen katsomisesta. Suostun näkemään, suostun ottamaan tosissaan ja suostun ottamaan itseeni.

Miten elän oikein, auki sille kaikelle kehityspotentiaalille, joka maailmasta tulee vastaan? Sillä se resonoi sisälläni ja siitä on luettavissa paljon, siinä määrin kuin olen opetellut lukemaan.

Töissä nyt

Kaikuja juuri nyt meneillään olevasta Nordic Business Forumista, jossa London Business Schoolin professori Lynda Gratton puhui kehittyvän työelämän mahdollisuuksista.

Kolmio

Grattonin mukaan ihmisen kestävyyteen ja sinnikkyyteen vaikuttaa kolme asiaa: emotionaalinen elävyys, sosiaaliset yhteydet sekä älykkyys ja viisaus.

Emotionaalisen elävyyden haasteena on jatkuva vaatimusten ja haasteiden virta työssä ja kotona. Jaksamisen ytimessä ovat itsetietoisuus, itsensä ymmärtäminen ja itsen kanssa toimeen tuleminen. Todellinen voima kohdata sekä asioita että ihmisiä perustuu toisaalta tasapainoon ja toisaalta lujuuteen, jotka kummatkin syntyvät työskentelystä itsen ja oman mielen suhteen.

Sosiaaliset yhteydet tarkoittavat toisaalta verkostoja ja toisaalta läheisiä ihmissuhteita. Yhtälailla menestys kuin hyvinvointikin pohjaavat näihin yhteyksiin. Onko ympärillä pieni joukko ihmisiä, joiden kanssa jakaa ja peilata ideoita maksimaalisella avoimuudella ja aidolla palautteen annolla? Onko riittävästi ennakkoluulottomuutta tarkastella maailmaa, nähdä siinä tapahtuviin muutokseen ja sen olennaisiin tarpeisiin. Läheiset ihmissuhteet fyysistä läheisyyttä myöten ovat tärkeitä hyvinvoinnille ja elämän perusluottamukselle.

Älykkyys ja viisaus eivät enää tarkoita kerrytettyä tietoa vaan ennen kaikkea kykyä monimutkaiseen ongelmanratkaisuun. Tällainen kyky on tämän päivän maailmassa selkeä erottuvuustekijä, sillä se luo arvoa, se on harvinaista ja sitä on vaikea jäljitellä.

Lynda Gratton

Huono ja hyvä kehä

Vaikka kolmesta edellä esitetystä osaisikin huolehtia, Grattonin mukaan ihminen huomaamattaan joutua kodin ja työpaikan välillä kahteen mahdolliseen kehään.

Huono kehä syntyy siitä, että

  • ihminen menee aamulla töihin syyllisyydentuntoisena koska hänelle on ollut liian vähän aikaa esimerkiksi lasten kanssa ja omat voimavarat on ylitetty
  • ihminen palaa illalla töistä vihaisena ja turhautuneena, aliarvostettuna.

Hyvä kehä syntyy siitä, että

  • ihminen on saanut kotona olla autenttinen, hän on saanut tukea (ja saanut tukea) ja kokee voimistuneensa
  • töistä ihminen palaa oppimiskokemuksineen, inspiroituneena ja verkostoituneena.

Useimmat ihmiset elävät yllä kuvattujen kehien sattumanvaraisessa sekoituksessa. Mahdollisuus vahvistaa hyvää kehää edellyttää usein havahtumista ja halua vaikuttaa asioihin ja niiden kulkuun. Tietoista pyrkimystä arjen kohtaamisissa seuraa muutos, toisinaan nopeassakin tahdissa.

Esimerkkejä seuraten

Maailmalta löytyy esimerkkejä siitä, miten uusien tapojen kokeileminen tuottaa hyviä tuloksia esimerkiksi uusien hyvien kehien luomisessa.

British Telecomilla ollaan kiinnitetty huomiota siihen, että työpaikalla suhteet ovat aikuinen-aikuinen –suhteita eikä perinteisen alisteisia. Tällä on ollut suuri vaikutus paitsi työilmapiiriin myös ihmisten työhön sitoutumiseen ja tasavertaisesta kohtaamisesta syntyvään vapauteen ajatella ja ideoida.

Goressa on puolestaan huomattu kaksi selvää menestystekijää:

Ihmisille on tietoisesti annettu runsaasti aikaa ja tilaa kokeilla asioita.

Työpaineen on huomattu vaikuttavan negatiivisesti lähes kaikkeen työn tekemiseen. Paineettomuutta on pyritty lisäämään kaikkialla, sillä sen on havaittu lisäävän työnilon lisäksi myös tuottavuutta.

How’s your inner GPS, my friend?

Yläasteikäisenä minulle oli kaveri, joka aina minut nähdessään huudahti: ”No moi, mitä jäbä?” Aina. Jossakin ärsyttävyyden lähimaastossa odotin noita sanoja, joita myöhemmin olen huomannut kaipaavani.

Nykyisin skypetän toisen ystäväni kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti ja jossakin kohtaa keskustelun aikana ystäväni kysyy: ” How’s your inner GPS, my friend?”. Onko jokin olennainen muuttunut 30 vuodessa…

Sisäinen GPS

Kun juoksen, puhelimeni app piirtää juoksureittiäni GPS:n avulla olosuhteista riippumatta. Niin ikään sisäisen GPS:n suhteen olennaisinta on yhteys lähettäjän ja vastaanottajan välillä.

Lähettäjä. Sillä on koordinaatti juuri siitä paikasta, jossa olen nyt: energiataso, mielentila, tunnelma, henkisestä kapasiteetti.

Vastaanottaja. Peilaan vastausta siinä määrin kuin peilini on kirkas: sellaisenaan, tulkitsemaan ja ymmärtämään sitä viestistä itsestä käsin.

Näiden kahden perustalta on mahdollista ottaa suunta ja suunnata oma toiminta juuri oikein siihen hetkeen ja elämäntilanteeseen nähden ja tietää, mihin seuraavaksi. Jos yhteys toimii, voin huoletta heittäytyä sen varaan enkä voi tehdä väärin. Näin onkin parhaimmillaan.

Tähdet, tähdet

Eräänä iltana ihmettelin, miten ideat ja oivallukset syntyvät, ja mieleeni nousi (tai laskeutui) seuraava kuva:

Kun katsot pilviselle iltataivaalle, yhtäkkiä näet, miten pilvipeitteeseen syntyy aukko ja siinä loistaa tähti. Tähti on hetken näkyvissä, kunnes pilvet peittävät sen jälleen.

Ideoiden maailma on olemassa kaiken aikaa, mutta sisäisestä pilvipeitteestä johtuen yhteys siihen katkeaa aika ajoin. Tämä sisäinen pilvipeite voi olla kaikkea mahdollista stressin aiheuttamasta mielen käpertymisestä aina siihen, että vauhdissa menee kaikesta siitä ohi, mitä olisi tarjolla.

Sateentekijä

Onko mahdollista vaikuttaa sisäiseen tilaan niin, että yhteys säilyy katkeamattomana? Uskallan oman kokemukseni perusteella väittää, että on.

Yhteys edellyttää joidenkin ehtojen täyttymistä.

Ensimmäinen niistä on ristiriitainen: GPS huolehtii, että pysyn suunnassa mutta se ei voi huolehtia siitä, jos eksyn niin, ettei se enää kykene vastaanottamaan signaalia. (Ristiriita syvenee, kun muistelen, kuinka monta kertaa olen juuri tuon signaalin ohjaamana eksynyt itsestäni, kadottanut itseni jotta voisin löytää itseni uudestaan.)

Toinen:  Siinä määrin kuin olen yhteyteen valmis.

Kolmas: Peilin kirkkaus vaikuttaa seurauksiin. Samea peili johtaa sameaan tulkintaan ja kulkuun. Kirkas peili kirkastaa elämän.

Neljäs: Olosuhteet vaikuttavat siinä määrin kuin annan niiden vaikuttaa. Jos yhteys on enemmän riippuvainen olosuhteista kuin tahdosta, yhteys jää useimmiten laimeaksi tai sitä ei ole.

Viides: Mahdollisuus nähdä kokonaisuus kuin ulkopuolisin silmin – se on kokonaisen kuvan sallimista, kaikkine seurauksineen. Jos suostun luopumaan, olen siihen valmis.

Toimiiko GPS?

Mitä paremmin kohtelen itseäni

Mitä selkeämmin elän arvojeni mukaisesti

Mitä tietoisempi olen

 Sitä paremmin.

Töppöhönö

Valmennukseen tulevilla ihmisillä on tavallisesti samanlainen kaava kuin ihmisillä, jotka vasta tutustuvat toisiinsa. He puhuvat itsestään kaikenlaista ja sitten kuin spiraalina kohti ydintä, olennaista.

Kaksi kuukautta oli kulunut ’lämmitellessä’, kun nainen hetken hiljaisuuden jälkeen kysyi minulta: ”Mitä mun pitäis tehdä sen kotona olevan töppöhönön kanssa?”

Tehtävä

Vastasin spontaanisti:

”Kirjoita paperille hänen kolme parasta ominaisuuttaan.

Kun nainen oli tehnyt työtä käskettyä, kysyin häneltä:

”Onko hän sen arvoinen?”

Kun nainen oli lähtenyt, en tiennyt, aikoiko hän vielä palata.

Yllätys

Nainen soitti minulle seuraavalla viikolla, päivää ennen viikoittaista tapaamistamme.

”Voiko mieheni tulla mukaan?”

Seuraavana päivänä nainen melko kirjaimellisesti raahasi paikalle miehensä, joka vastasi olemukseltaan aika tavalla naisen sanavalintaa.

Juttu ja kuva eivät liity toisiinsa.

Katsoin heitä kumpaakin vuorotellen kysyvästi.

”Mikset sinä puhu minulle koskaan mitään?” nainen kysyi mieheltään.

”Koska sinä puhut kaiken aikaa.” mies vastasi.

Ulkoisesti hetki oli arkinen. Mutta minulle jäi hyytävä tunne siitä, että ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen nämä kaksi ihmistä kohtasivat ja kummankin kipu tuli näkyväksi.

Parisuhde

Seuraavalla viikolla nainen tuli sovittuna aikana. Hän näytti huojentuneelta. Kun hän alkoi puhua, hän puhui rohkeammin ja avoimemmin kuin koskaan. Tuntui kuin hänellä olisi vähemmän menetettävää ja suojeltavaa.

”Mistä voi tietää, milloin on rohkeutta jäädä ja milloin lähteä? Tällä hetkellä tuntuu, että pitäisi vain lähteä, tukehdun tähän 20+ -vuotiseen liittoon, joka on tyhjää täynnä. Mutta miltä se tuntuu sitten puolen vuoden tai kolmen vuoden päästä? Monet eronneet ystäväni viettävät ’itsenäistä’ elämää, mutta yksinäiseltä se minusta näyttää ja kuulostaa. Ja ketä viisikymppistä naista oikeasti enää lykästää miesten suhteen?”

Parisuhdepuoskaroinnin ja avun antamisen välinen vesiviiva liittyy usein kysymiseen. Voiko omaa elämää laajentaa suhteessa?

”Pahinta tässä on pelko haaleasta kompromissista. Koska siitä on ollut koko ajan kyse, alusta lähtien. Viimeviikkoinen vasta avasi silmät sille, mistä kaikesta olen luopunut tässä suhteessa, ja pelkään, että suurin osa on vielä näkemättä. Pahinta on, että luovuin… itsestäni, siitä, mitä olin, kun suhde alkoi. Eikä sitä saa enää takaisin.”

”Vai onko pahinta sittenkin tajuta se, etten aina ollut tällainen pelkuri. Mitä sitten oikein tapahtui? Miksi turvallisuudentunteesta on valmis maksamaan tällaisen hinnan? Eikö hinta ole liian kova?”

Tämä oli viimeinen kerta, kun nainen tuli tapaamaan minua. Vuotta myöhemmin olin näkevinäni hänet miehensä kanssa konsertissa, mutta en ole varma.

Viisastelua

Voi ajatella, että parisuhde on parisuhde ja työpaikalla tehdään työtä, mutta ei ihminen ole kone. Jos ilmeen tilalle on tullut näytönsäästäjä, se vaikuttaa ihan kaikkeen.

Sanotaan, että parisuhde on koulu. Ja lisätään, että onko se Kiva koulu vai Kova koulu, riippuu asenteesta ja sen takana olevasta päätöksestä. Sitten voikin kysyä, kuka antaisi sellaisen todistuksen, jolla pääsisi luokalta tai jopa seuraavaan kouluun.

Tavallisesti parisuhde ei ole helppo, koska siinä joutuu myöntymään ihmiseksi sekä itselle että toiselle. Näkemään ja kohtaamaan kaiken sen, minkä on onnistunut siihen asti kätkemään itseltään. Ja kohtaamaan toisessa saman.

Kova yhtälö, varsinkin kun eväät kohtaamiseen näyttävät keskimäärin heikoilta. Ehkä siksi suhteista ei aina tule ihmissuhteita vaan olosuhteita ja parisuhteita, joiden pääasiallinen tehtävä on koossa pysyminen ja koossa pitäminen.

Onko ihmisen hyvä olla yksin ja toisen kanssakaan, näyttää olevan riippuvaista siitä, millaista suhdetta itseen harjoittaa ja miten tämä suhde toteutuu toisen kanssa. Onnelliset parisuhteet näyttävät olevan yhtä harvassa kuin onnelliset ihmiset: asia- vaan ei syy-yhteys?