Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: itsensä rakastaminen

Itseään vahvistava

Elämä näyttää noudattavan mekaniikan lakeja. Jokin liikkeelle sysätty asia jatkaa kulkuaan, kunnes löytyy syy sen pysähtymiseen.

Jotta elämä tuntuisi jossakin eikä olisi ihan yksinkertaista, ihmisessä tapahtuu paljon tietoisuuden kynnyksen alapuolella, mikä aiheuttaa kaikenlaista huonoa.

Suurin näistä huonoista kehittymisen kannalta on pelko, joka saa ihmisen jättämään tekemättä asioita, jotka olisivat hyviä niin hänen kuin muidenkin ihmisten kannalta.

Niin kauan kuin ihminen tottelee pelkonsa rajoja, hän vahvistaa noita rajoja. Samalla hänen ihmisenä olemisen lihaksensa pysyvät voimattomina. Muutosta vastustavien rajojen puolustaminen on omiaan synnyttämään kuvitelmia muutoksen negatiivisista puolista, mikä puolestaan ruokkii pelkoa ja epävarmuutta. Tämä on selvästi huono kehä.

Havahtuminen pelkojen rajoittavalla voimalle alkaa niiden tiedostamisesta ja sen jälkeen niiden siedättämisestä ja muuntamisesta. Kuten Henkka Hyppönen toteaa kirjassaan Pelon hinta: ”Jos siedättää itseään pelottavissa tilanteissa, pelko murtuu lopulta.”

Näyttökuva 2014-12-09 kohteessa 11.56.14

Kuten siedättämisen kohdalla, usein tietoisuuden liikkeelle sysäämä tahto tuo mukanaan hyviä kehiä.

Altistuminen. Altistuakseni eli itseni avatakseni minun on koettava sisäinen vahvuuteni, jolta saamani luottamuksen varassa avautuminen tulee mahdolliseksi. Jokainen avautuminen puolestaan vahvistaa sisäisyyttäni ja sen ohjaavaa voimaa.

Itsensä rakastaminen. Mitä enemmän kykenee rakastamaan itseään, sitä enemmän kykenee ja myös haluaa huolehtia sisäisten olosuhteiden parhaasta laadusta. Mitä enemmän kykenee olemaan parhaimmillaan, sitä enemmän kykenee rakastamaan, myös itseään.

Itsensä voittaminen. Muutoksessa, joka perustuu itsensä alastomaksi riisumiseen ja tuon alastoman olemuksen kohtaamiseen ja alastomalla olemuksella kohtaamiseen, ihminen voittaa itsensä, löytää itsensä ja vahvistaa itsensä. Tästä syntyy jälleen hyvä kehä: voittaminen auttaa löytämään ja vahvistumaan, löytäminen voittamaan ja vahvistumaan lisää, vahvistuminen voittamaan ja löytämään enemmän.

Tietoisemmaksi tuleminen on vapautumista ja mahdollisuuksien selvempää näkemistä. Siinä on elämisen kutsu.

Mainokset

Tykkään

Ihmiset muistavat monenlaisia hetkiä lapsuudestaan. Milloin oppi lukemaan. Milloin oppi ajamaan polkupyörällä. Sisäisten asioiden muistaminen on vaikeampaa. Esimerkiksi: milloin lakkasi rakastamasta itseään.

Näyttökuva 2014-10-07 kohteessa 11.39.45

Ihmisen on tavallisesti rakastettava itseään kyetäkseen rakastamasta toisia. Koska itsensä rakastaminen ei kuitenkaan ole itsestään selvyys vaan monen kohdalla näkyvästikin todella vaikeaa, luulisi, että ihmiset panostaisivat siihen ja sen kohentamiseen paljon nykyistä enemmän. Näin ei kuitenkaan juuri käy.

Miksi ei?

Sisäinen havahtuminen edellyttää havaittavaa ärsykettä. Ellei tiedä, että asialle voisi itse tehdä jotakin, sitä ei myöskään havaitse. Ja vaikka havaitsisikin, projekti tyssää tavallisesti siihen, ettei tiedä mitä tekisi. Avuttomuuden tunteen kanssa on ikävä elää – siis parempi, ettei koko asiasta tiedä mitään.

Rakasti itseään tai ei, se vaikuttaa moneen.

  • Palaute. On helpompi antaa myönteistä ja kannustavaa palautetta, jos pitää itsestään niin paljon, että osaa nauttia työnsä hedelmistä ja antaa kredittiä itselleen. Ilman muttia.
  • Oleminen. Toisten ihmisten kanssa luonnollinen, päkistämätön itsenä oleminen tuntuu muistakin luontaiselta, jos tykkää itsestään sellaisena kuin on. Häpeämättä.
  • Auttaminen. Kun rakastaa itseään, on mistä antaa toisillekin. Noin vaan.

Kaikki peilautuu itsestä eli siitä millainen suhde ja yhteys itseen on. On mahdollista harjoitella eli toistaa ja vahvistaa niitä asioita, jotka auttavat itsensä rakastamisessa. Tai vahvistaa sitä sisäistä häpeäpuhetta, joka pienentää itseä ja vie vähänkin itseluottamuksen: ”Mokasin taas! Olen minä kyllä tohelo!”

Hyväntahtoisuus ja kärsivällisyys myös itseä kohtaan ovat hyveitä, varsinkin matkalla itsensä tuntemiseen.