Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: itseohjautuminen

Opin tiellä

Sain kerran seurata läheltä sellaista yrityskulttuuria, jossa oppiminen oli sijoitettu kaikkien toimintojen keskiöön. Oppimista buustattiin erityisesti kolmella alueella.

·     Yrityksen kulttuuri rohkaisi ihmisiä olemaan aloitteellisia tekemisen suhteen, itseohjautumaan ja itseorganisoitumaan. Ihmisiin ja heidän oppimiskykyynsä ja –tahtoonsa luotettiin niin paljon, että kaikenlaisesta kontrollista oli vähitellen päästy eroon.

·     Jokainen velvoitettiin pitämään huolta siitä, että hän tekee merkityksellisiä asioita joka päivä. Sitä pidettiin niin yksilön kuin yhteisön mutta ennen kaikkea yrityksen etuna. Yrityksen menestyminen palautui jokaiselle tekemisen ja hyvinvoinnin nosteena.

·     Asiakasrajapinnassa tapahtuvat onnistumiset ja epäonnistumiset olivat juhlan ja palkitsemisen aihe. Yrittäjämäisyys oli nostettu johtavaksi ”tahtoperiaatteeksi”. Ennakoivuus eli jatkuva uteliaisuus vietynä tekoihin, kehittämiseen ja muuttamiseen, oli jotakin sellaista, jonka eteen jaksettiin nähdä vaivaa.

Kaikilla oli omat käytäntönsä, joita koko ajan päivitettiin.

Poisoppiminen ja irtipäästäminen loivat käytännön ymmärrystä siihen, miten kerran opittu muodostuu vähitellen kahleeksi. Osaaminen on usein este omalle oppimiselle, mutta se on nopeasti esteenä ja tiellä myös muiden oppimiselle. Siksi kaikki valmensivat toisiaan. Sparraaminen ja palautteen antaminen olivat arkisia asioita.

Onko tällainen jokapäiväinen tavoitteellisuus ja parempaan pyrkiminen stressaavaa?  Ei tällainen tietenkään sovi kaikille, eikä isompi organisaatio ilman selkeää johtamista ja yhteistä visiota taivu tällaiseen helposti. Kyseisen yrityksen ihmiset kokivat sen useimpina päivinä todella innostavana. Hyvän meiningin ja sitoutumisen lisäksi yritys menestyi.

Tarkoitus ja tekemisen riemu edellä

on mahdollista tehdä eettisesti kestävää ja kasvavaa liiketoimintaa.

Jotain juhlavaa tässä on yksilön, organisaation ja asiakkaan näkökulmasta. Siinä sivussa maailmakin muuttuu paremmaksi. Missä teidän oppimisen fokuksenne on? kysyy Mikko@Peilaus.

Mainokset

Rasittavaa

Miksi rasittaa itseään ellei ole pakko? Tämän kysymyksen monet ovat itseltään kysyneet sen jälkeen, kun elintaso nousi ja arki keveni.

Vastaus on yksinkertainen: ellet rasita itseäsi, elämä alkaa tosissaan rasittaa sinua. Alirasituksen tila on yhtä vaarallinen kuin ylirasituksen tilakin. Ja tasapaino on tiloista haastavin.

Näyttökuva 2014-04-07 kohteessa 20.53.32

Jos ihminen haluaisi vain päästä mahdollisimman helpolla, mitään ristiriitaa ei olisi. Mutta ihmiseen näyttäisi olevan uurrettuna syvään tahto kehittyä ja kasvaa – rasittua ja kestää kipua.

Tyytyväisyys

Sanotaan, että tyytyväisyys on paitsi oppimisen myös kehittymisen este.

Rasituksella ja levolla on hieno tasapainonsa, joka tekee mahdolliseksi sekä hyvinvoinnin että kehittymisen. Elämisentunteeseen vaikuttaa eniten laatu, kummassakin.

Mutta kuinka itseohjautuva todella olen? Kysymystä voi tarkentaa: kuinka omaa elämäni on eli missä määrin olen ulottunut tekemään sitä omakseni?

Omaa tyytyväisyyden tunnettaan voi järkyttää haastamalla eli rasittamalla itseään. Perinteisen liikkumisen ohella voi

  • Muuttaa tapojaan tekemällä toisin.
  • Kiinnostua, kuunnella, nähdä toisin silmin.
  • Ajattelemalla ja muodostamalla sen kautta tietoisen, oman näkemyksen.
  • Ja klassikko: rasita itseäsi pysähtymällä joka päivä hetkeksi.

Näyttökuva 2014-04-07 kohteessa 20.59.36

Sillä on eri asia soittaa kuin kuunnella musiikkia.

Elämän tai ainakin rasittamisen tarkoitus

Ketä varten rasittaa itseään? Kun ihminen rasittaa itseään eli pitää itsestään, omasta hyvinvoinnistaan ja kehityksestään huolta, hän on voimavara taakan sijasta.

Proaktiivinen asenne merkitsee ennen kaikkea kykyä nähdä itsensä ja oman elämänsä ulkopuolisin silmin: mitä minä ja muut ihmiset minulta tarvitsevat nyt ja kohta?

Kun tämä kysymys tuodaan työpaikalle, noustaan seuraavalle levelille: Entä jos seuraavaan työpäivään oltaisiinkin valmistauduttu kuten urheilija suoritukseensa? Pidetty niin sisäisistä kuin ulkoisista olosuhteista sellaista huolta, että kokee omalta osalta tehneensä kaikkensa? Se muuttaisi aika monta asiaa, eikö niin?

Miten tämä tehdään?

  • Olen antanut alitajunnalle sysäyksiä seuraavalle päivälle: luonut katsauksen seuraavaan päivään ja kirjoittanut siitä muutaman spontaanin luetelmaviivan.
  • Rauhoitan illan ja pääsen ajoissa nukkumaan.
  • Hyvät aamurutiinit saavat ”koneen” käyntiin.
  • Odotan mielenkiinnolla sitä, mitä tuleva päivä tuo tullessaan.

Yksi menestyksekäs tapa rasittaa itseään on kokeilla uusia asioita.