Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: itsetuntemus

Kenet tunnet todella?

Eräs esimies tuli aamuisin työpaikalle aina vihaisena, meni huoneeseensa sanomatta sanaakaan ja paiskasi oven kiinni. Kukaan ei tiennyt, mitä hän puuhasi huoneessaan aamun ensimmäisinä tunteina, mutta kun hän lopulta ilmestyi yhteiseen office spaceen, hän kiersi jokaisen luona ja löysi jokaisen työstä jotakin ”parannettavaa”. Kuitenkaan kyseinen esimies ei ymmärtänyt, miksi hänen tehokasta ja asiantuntevaa työtään ei arvostettu vuotuisissa työtyytyväisyyskyselyissä.

Vaikkei aina näin räikeästi, niin vaatimaton itsetuntemus aiheuttaa ongelmia päivittäin. Turhaa törmäilyä väärinkäsitysten, pettymysten ja syyttelyn ja muun osaamattomuuden muodossa.

Siksi työelämässä puhutaan itsensä tuntemisesta nyt enemmän kuin koskaan.

Ammatillinen osaaminen ei enää yksin riitä, koska on tarve nousta seuraavalle tasolle. Tietoa ja taitoa alkaa olla yhä useammalla ja siksi huomio kiinnittyy siihen, mitä on harvemmalla: todellista kyvykkyyttä toimia olosuhteissa ja hetkissä toisten ihmisten kanssa parhaalla mahdollisella tavalla. Se edellyttää itsensä tuntemaan oppimista, mieluiten jatkuvaa sellaista.

Kun päivittäisessä toiminnassa oman mielen kartta on täynnä valkoisia laikkuja tai muuten tuiki tuntematonta toimintaa, siitä seuraa sattumanvaraisesti kaikenlaista. Siksi itsetuntemuksen polusta kieltäytyminen tarkoittaa käytännössä tälle huonolle sattumanvaraisuudelle antautumista.

Miksi itsensä tunteminen on nykybisneksen kannalta merkityksellistä?

·     Kun ymmärrys toisia kohtaa laajenee samassa mitassa itsetuntemuksen lisääntymisen kanssa, yhteistyö paranee kaikilla tasoilla. Mielen kartta laajenee ja tarkentuu ja sitä voi hyödyntää paremmin.

·     Itsetuntemus johtaa tasapainoisempaan suhteeseen itseen. Hyvinvointi ja onnellisuus heijastuvat muihinkin suhteisiin. Kokonainen suhde itseen on tervehdyttävää myös ympäristölle.

·     Ihmisten välinen yhteinen energia ja ymmärrys joko liitää tai laahaa. Oman toiminnan ja osallisuuden vaikutusten näkeminen on hyvän muutoksen moottori. Parhaassa tapauksessa näin syntyy yhdessä tilaisuus löytää aiemmin tuntemattomiksi jääneet mahdollisuudet – ja sen myötä nostaa koko toiminta ja yhteinen tekeminen liitoon.

·     Todellinen yhteys itseen ja toisiin syntyy vain itsensä tuntemisen kautta. Yhdessä harjoitteleminen on yhteyden täyden hyödyntämisen aarreaitta. Jatkuvan yhdessä oppimisen merkitystä kaikessa nykyisessä työssä on vaikeaa yliarvioida.

Monet kulkevat kohti elämänsä loppua oppimatta koskaan tuntemaan läheisintä ihmistä, itseään. Miksi hukkaisit tämän parhaan mahdollisuutesi?

Itsetuntemus vahvistuu harjoittelemalla – voin näyttää sinulle polun. Terveisin Mikko@Peilaus, p. 050 3840727.

Mainokset

Vähän parempaa

Kävin kerran pitkän keskustelun erään toimitusjohtajan kanssa, joka oli erityisen kiinnostunut toiminnan kehittämisestä. Pyysin häntä keskustelun päätteeksi summaamaan hänen mottonsa. Hetken mietittyään hän vastasi: ”Vähän parempaa.” Ja jatkoi: ”Se kuulostaa vähään tyytymiseltä, mutta jos suurin osa meistä täällä tekisi yhdenkin asian tänään vähän paremmin kuin eilen, tämä homma lentäisi verrattuna nykyiseen.”

Mieleeni muistui tarina shakkipelin keksijän palkkiosta.

Mistä voisi olla kyse? Ainakin tietoisuuden tason nostamisesta ja heräämisestä.

Jokaisesta yrityksestä löytyy kahdenlaisia tyyppejä:

·     Niitä, jotka katsovat ensin, mitä saavat ja antavat sitten (jos).

·     Niitä, jotka antavat ensin ja katsovat sitten, mitä siitä seuraa.

Jälkimmäiset menestyvät tavallisesti paremmin. Elleivät tuossa yrityksessä, niin seuraavassa, jossa heidän paikkansa oikeastaan on. Kyse on asenteesta ja otteesta elämään ja itseen. Ja siitä, kuinka paljon heillä on valtaa oman toimintansa ja mielensä ohjaamiseen. On menestyjiä, jotka käyvät luovasta esimerkistä parempaan ja ennen kaikkea kokonaiseen.

Mikä sitten voisi olla vähän parempaa? Sellaista, johon jokainen pystyy kun yrittää.

·     Asioiden tekeminen kerralla oikein ja sovitussa aikataulussa. Ja – mikä yllättävän vaikeaa – puheeksi ottaminen, jos ei onnistu tai on muutostarpeita.

·     Vastuu oman työnsä tekemisestä ja sen tuloksista.

·     Ystävällisyys ja hyväntahtoisuus – toisen hyväntahtoisuus on lähtökohta ja oma käyttäytyminen on vähän hyväntahtoisempaa.

·     Yhteisen tunteen kokeminen ja luominen. Tarpeeton erillisyys, vastakkaisuus ja muu ihmisiä erottava on mahdollista ylittää kerran päivässä.

·     Itsetuntemuksen kehittäminen siten, että ymmärtää paremmin oman osansa ja osuutensa kokonaisuudessa, jotta toisten ihmisten auttaminen helpottuu.

Muutosten ei tarvitse olla isoja, jotta ne ovat todettavissa suhteessa asiakkaisiin ja tulokseen. Jokainen voi osallistua & yhdessä se on hauskempaa.

Mikä olisi teidän pienin seuraava askel? Kysyy Mikko@Peilaus

Mitä tekee mieli?

Erään keskustelun yhteydessä muistelin kaikkien aikojen ensimmäistä valmennettavaani. Hän oli menestyksekkäästi tiimiään vetävä asiantuntija. Sitten kaikki alkoi murentua hänen ympäriltään: ensin tiimin sisältä hyökkäykset hänen esimiestaitojaan kohtaan, sitten yt-neuvottelut, avioliiton hajoaminen,… Aloimme rakentaa hänen identiteettiään melko alusta. Ja kun olen seurannut hänen elämäänsä, onneksi aloimme. Sanat usein toimivat hyvin sydämen jatkeena.

Mietin tätä tapausta, koska ytimeltään vastaavanlaisia on tullut vastaan kymmeniä. Ydin on siinä, että oma mieli on jätetty niin sanotusti oman onnensa nojaan, luonnontilaan. Tai ehkä tarkemmin: ulkoisten tukien nojaan. Ja kun nämä pettävät, mieli jää tyhjän päälle ja paljastaa itsensä, salatun elämänsä.

Mitä silloin tekee mieli?

Tämä hädissään oleva ja huomiota vaativa, ei-aikuisen tasolle kehittynyt mieli voi heittäytyä todella hankalaksi. Parempien tarinoiden puuttuessa se alkaa uskoa todella huonoja tarinoita, ennen kaikkea itsestä mutta myös ympäristöstä. Syntyy paljon pakkoa, mielen mustuutta ja harhojakin.

Vaikka useat ovat valinneet suhteeksi mieleensä ”näillä mennään”, voi aina valita toisin.

Parasta on luoda ja vahvistaa sisälleen omaa tukipilaria.

Se ei tarkoita, etteikö edelleen tarvitsisi työtä ja ihmissuhteita ja toisten apua, mutta oma tasapaino ei ole yksin niistä riippuvainen. Koska sinä olet sinä, paras ystäväsi.

·     Omaan mieleen voi luoda vähitellen suhdetta eikä se ole edes vaikeaa. Suuri osa mielestä heijastuu näkyvään eli ulkoiseen toimintaan, sanoihin ja ajatuksiin. Tätä näkyvää reflektoimalla oppii hyvinkin tuntemaan itseään.

·     Itsetuntemuksen vahvistuessa oman mielen toimintaa voi alkaa muuntaa toivomaansa, omien arvojensa ja todellisen minänsä suuntaan. Tämä on usein hidasta työtä, sillä se on samalla sisäisten työkalujen kehittämistä.

·     Mielen vajaatilat vaihtuvat vähitellen täysitiloiksi: mielen rajoitusten purkaminen ja kaikesta ankeuttavasta irtipäästäminen merkitsee elämän laajentumista. Vähitellen havahtuu huomaamaan, että minusta on paljon enempään ja olen ihanampi kuin kuvittelin.

Tämä prosessi on tie tarvittavan etäisyyden ottamiseen omaan mieleen,

joka ei kaikesta samastumisesta huolimatta ole sama kuin minä. Mieli on joukko toimintoja, joita minän tehtävä on johtaa. Etäisyyden ottaminen on tie paremman näkemiseen ja paremman tekemiseen.

Mielelle kannattaa antaa huomiota ja siihen kannattaa tutustua ennen kuin on pakko. Ottaa – koska niitä ei kukaan anna – hetkiä, jolloin kääntää katseensa ulkomaailmasta sisäänpäin. Siitä se alkaa.

Saatko mielesi toimimaan omaksi ja muiden parhaaksi vai kaipaatko apua? kysyy Mikko @ Peilaus

Ora et labora

Keskustelin erään valmennettavani kanssa siitä, millaisia askelia työelämä tällä hetkellä on ottamassa. Hänen mielessään oli

kaksi ajatusta: työn selkeämpi tarkoitus ja ihmisen tietoisempi suhde itseensä.

Mieleeni nousi vanha munkkiluostarimotto ”Rukoile ja tee työtä” ja se tuntui yllättävän ajankohtaiselta. Vaan mitä on rukoileminen ja työn tekeminen nyt?

·     Erityisiä hetkiä, jolloin ihminen kääntää katseensa sisäänpäin. Niiden seurauksena oma oleminen ja toiminta ovat tietoisemmin oikealta tuntuvassa suhteessa maailmaan. Käytännössä nämä hetket voivat olla esimerkiksi meditaatiota, toisten tietoisempaa ja hyväntahtoisempaa ajattelemista, tulevien töiden voittoisaa visualisointia tai oman mielen tarkempaa seuraamista ja johtamista.

·     Arkisissa työrutiineissa on jotakin hienoa ja juhlavaakin, jos työ liittyy syvällisemmin ymmärrettynä maailman palvelemiseen. Ja samalla tarkoitukseen omasta osasta ja siitä, mitä on antamassa itsensä ja työnsä kautta niille, joita varten työtä teemme. Jotta he puolestaan voivat ratkaista ongelmia, toimia ja voida paremmin sekä auttaa paremmin muita.

Nämä kaksi yhdessä muodostavat kestävän siteen, ykseyden, jossa kokonaisemmalle ihmiselle on tilaa. Ne luovat myös yksilöllisen ja konkreettisen suunnan elämän tarkoitukselle: olen täällä palvelemassa muita sillä parhaalla, joka minussa on ja jota itsessäni kehitän. Tuon parhaan toteutuminen täyttää elämämme syvemmän tarkoituksen.

Munkit elivät ja tekivät töitä kiinteässä yhteisössä toistensa tukena. Nykyisin itsenäisesti ja itsensä varassa toimivat ihmiset muodostavat uuden, parhaimmillaan samaan kurottavan työn yhteisön.

Tämä autonomisempi yhteisö on evoluution ja tietoisuuden askel, jonka tekemiseen ja edistämiseen jokainen voi omalta osaltaan osallistua.

Miten tämä tietoisuuden seuraava askel otetaan?

·     Vahvistetaan itsetuntemusta ja annetaan sisäisen kompassin johtaa omaa työtä: autonomia lisääntyy ”oikeiden” ihmisten kanssa työskennellessä.

·     Pyritään olemaan kokonainen elämässä, jonka luonteva osa työ on.

·     Luodaan aikaa suuremman merkityksen ja tarkoituksen reflektoimiselle. Samalla edistetään toisten ihmisten hyvää: erillisyyden illuusio muuntuu todemmaksi yhteisyydeksi ja oman työn merkityksen laajuus paljastuu.

Onko teillä jo selvillä evoluutionne seuraavat askeleet? kysyy Mikko, p. 050 3840727

Löydä uusi yhteys

Muutama viikko sitten Telia antoi koskettavan mainoksensa vyöryä eri kanavissa. Siinä ihmisten ääneen lausumattomat kysymykset ja pelot kiteytyivät kolmeen ratkaisuun:

Kun yhteys on katkennut, se pitää korjata.

Jos yhteyttä ei ole, sen voi rakentaa.

Löydä uusi yhteys.

Mitä sanoa tällaisesta taidokkaasta manipulaatiosta, jonka tarkoitus on vastata syvään ja inhimilliseen yhteyden tarpeeseen ja kaipuuseen tarjoilemalla rasvaa ja sokeria? Kun vedotaan ihmisen vahvaan ja toistuvaan alitajuiseen puutteeseen ja epävarmuuteen, voidaan tarjota sen korvikkeeksi jotain, mitä ihminen ei muuten ymmärtäisi tarvita.

Toistuuko sama työssä silloin, kun työ tarjoaa merkityksellisyyttä vain näennäisesti eikä siten vastaa ihmisen todellisiin tarpeisiin?

Jokaisella työpaikalla tiedetään (tai olisi hyvä tietää), että kun puhutaan totta ja ketju tausta-ajatuksista toimenpiteisiin ja niiden seurauksiin on läpinäkyvä ja moraaliltaan kestävä, se vahvistaa luottamuksen.

Jokainen työyhteisö ansaitsisi rehelliset toimintatavat ja parempaa luottamusta,

koska ne nostavat esiin sen, miten paljon parempaan ihminen pystyy.

Tämä voi kuitenkin syntyä vain, kun useampi ihminen luo ulkoisesta riippumatonta sisäistä elämää. Niin vahvaa, että siihen pääsee vaikuttamaan todella ainoastaan, jos ihminen itse antaa siihen luvan. Jokaisessa on paljon tällaista sisäistä voimaa, joka kaipaa vahvistamista. Tällainen todellisen tasapainon etsiminen ulkoisen ja sisäisen välillä on siksi tarpeen, koska moni elää edelleen ulkoisen armoilla eli tarvitsee toistuvaa ulkoista vahvistamista omalle arvolleen. Katseen kääntäminen aika ajoin sisään päin ja mielen konmarittaminen ovat askeleita tasapainon suuntaan.

Ihminen on koodattu pyrkimään kohti suurempaa vapautta, ei riippuvuutta.

Stephen R. Covey kuvaa klassikkokirjassaan The 7 habits of Highly Effective People matkaa riippuvuudesta riippumattomuuden kautta keskinäiseen riippuvuuteen. Oikotietä ei tässäkään kuitenkaan ole. Riippumattomuus on ensin lunastettava sisäistä voimaa vahvistamalla: syventämällä itsetuntemusta, harjoittelemalla sisäisiä kykyjä kuten ajattelua ja empatiaa.

Tämä on tie vapaampiin ja parempiin suhteisiin ja toimintatapoihin, joissa sanat ja teot vastaavat toisiaan – ja sitä kautta myös organisaation menestykseen. Samalla toteutuu ihmisen todellinen tarkoitus elää aidossa yhteydessä toisten kanssa, kukin tavallaan.

Tahdotko tietää, miten tällaista tietoisempaa yhteyttä itseen ja toisiin vahvistetaan, jotta työyhteisö kukoistaa? Soita Mikko, p. 050 3840727.

Kärpänen paratiisissa

Olin todella onnekas, kun olin päässyt valmentamaan huipputiimiä.

Valmennusprosessi alkoi koko tiimin juhlistaessa esimiestään siitä, että tämä oli pitänyt heidän puoltaan toimitusjohtajan kyseenalaista aloitetta vastaan. Harvoin tulee aloitettua valmentamista skumpan kilistelyllä.

Hyvä alku vei koko valmennusta: itsetutkiskelua ja systeemikehitystä, työtottelemattomuutta, vakavoitumista elämän peruskysymysten ääressä ja vedet silmissä nauramista.

Sitten haastoin heidät vertaiscoachingilla ja astuin miinaan.

Jokainen sai parin, jota sparrata haastavilla kysymyksillä ja sitten toisen parin, jonka tehtävänä oli sparrata.

Jotkut olivat innoissaan ja etsivät välittömästi yhdessä sopivaa aikaa. Mutta sitten alkoi kuulua surinaa:

–      En minä kyllä halua sille paljastaa ajatuksiani tulevaisuudestani…

–      En kestä, jos se alkaa neuvomaan minua, esimiestään…

–      Ei tunnu kyllä yhtään luontevalta kysellä tuollaisia siltä

Nopea leikkaus loisteesta varjojen valtakuntaan, pintaa raaputtamalla toisiin maailmoihin. Kuin ystävällinen keskustelu, joka yhdestä väärästä sanasta muuttuu huutamiseksi.

Mistä oli kyse? Viisi näkökulmaa.

·     Mukavasta yhdessä olemisesta tultiin omille rajoille ja kynnyksille, joiden ylittäminen tuntui mahdottomalta. Pelkkä ajatus itselle vieraaseen toimintaan ryhtymisestä johti pienen minän suojelemiseen, jarruttamiseen ja lamaantumiseen.

·     Uusi haastava tilanne herätti opitun mallin. Se oli latautunut, tahdonomainen ja trauman kaltainen muisto siitä, kun paikalla ei ollutkaan ketään ratkaisevalla hetkellä auttamassa eteenpäin. Miten osata tarttua ojennettuun käteen?

·     Tekeminen edellytti asennetta, että aina on kehitettävää ja kehittymisen varaa. Löytyikö halua olla osallisena luomassa ja johtamassa tätä kehittymistä ja oppimista?

·     Parempi antaa asioiden olla? Ei. Kahdestakin syystä: Ensinnäkin haudattu vaikeus on kehittymisen este arjessa – tiedostamaton estää paitsi toimintaa myös energian vapaata liikkumista.  Toiseksi kohtaaminen avaa uusia mahdollisuuksia ja vapauttaa potentiaalia. Kohtaaminen edellyttää päättäväisyyttä – ja mikä parasta – johtaa päättäväisyyden vahvistumiseen.

·     Mitä tavoittelen? Riittääkö, että pinnalla kaikki on hyvin? Tyytyväisyys on hyve, mutta vähään tyytyminen ei, sillä se luo aina uuteen lamaannukseen johtavaa elämisentunnetta.

Yhteisen hyvän synty on vanhan ylittämistä.

Jokaisella yksilöllä ja työyhteisöllä on kynnyksensä, siksi apu on välillä tarpeen.

Kun kaipaat sellaista, soita Mikko, p. 050 3840727.

Tulevaisuuden kyvyiksi

Loistavana vuonna 1964 Martha and The Vandellas levytti klassikon Dancing in the Street.

Calling out around the world: are you ready for a brand new beat?

Kun sinulle käy kutsu löytää oma äänesi, oletko valmis uuteen eli näyttämään, mitä oikeasti olet ja mihin kykenet?

Sillä ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustelija nähdäkseen, että seuraavien vuosien aikana tapahtuvat muutokset edellyttävät meiltä adaptaatiota, uudelleen orientoitumista ja uusien kykyjen omaksumista ja kehittämistä. Oletko valmis?

Millaisista kyvyistä on kyse? Tässä yhdeksän ensin mieleen tulevaa.

Systeemiset kyvyt, joista ehkä tärkein on taito nähdä asiat sekä-että sen sijaan että ne olisivat joko-tai, kuten luontaisesti tapahtuu. Kyvyn tarkoitus on vastakkainasettelun (me-ne, hyvä-paha, vahva-heikko) ja erillisyyden voittaminen, maailman turhan osiin jakamisen lopettaminen ja laajemman yhteisen tontin löytäminen. Samalla kehitetään ristiriitojen ja paradoksien sietämistä kohti kokonaisvaltaisempaa ajattelua.

Tunnetaidot eli voimistetaan tahtotunteita kuten uteliaisuus, rakastaminen ja intohimo.

Tunteiden käsittely eli opitaan empatiaa, hyväntahtoisuutta ja myötätuntoa. Jonkinlaisena maksiimina tässä voisi olla ”En voi olla todella onnellinen niin kauan kuin yksikin ihminen lähelläni on onneton.” Tähän liittyy myös syvempi kuunteleminen, jota harjoitetaan jotta ymmärretään ja autetaan toisia löytämään oikeat sanat, ei jotta korjataan heidän ”vääriä” käsityksiään.

Henkisten kykyjen kehittäminen: intuitio, visualisointi ja meditaatio, joiden avulla luodaan parempaa yhteyttä ja suhdetta todellisuuteen, myös sisäiseen todellisuuteen ja toisiin ihmisiin.

Itsensä johtaminen, itsetuntemus, itsensä selvittäminen, oman mielen reflektoiminen ja sen myötä omien mahdollisuuksien ja potentiaalin näkeminen. Omien tavoitteiden asettaminen & yrittäjämäinen asenteen kehittyminen elämässä: luon itse olosuhteita sille, mitä tahdon maailmassa saada aikaan ja miten siinä vaikuttaa.

Metataidot eli taitojen taidot, jotka synnyttävät lisää taitoja. Tällaisia ovat esimerkiksi oppiminen ja oppimaan oppiminen, harjoitteleminen ja harjoittelemaan oppiminen, itsensä uudistuminen ja itsensä opettaminen eli itselle niiden taitojen opettaminen, joita kokee tarvitsevansa. Metataidot luovat ja vahvistavat kehittymisen tahtoa ja asennetta.

Mielikuvituksen vahvistaminen eli aiempaa parempi mahdollisuuksien havaitseminen ja niihin tarttuminen. Tarvittavia kykyjä tähän ovat rohkeus kokeilemiseen, unelmointi, improvisaatio ja leikkiminen.

Sisäisen tarkkailijan vahvistaminen ja kehittäminen. Tämä metakognitiivinen taito on käytännössä esimerkiksi kykyä ajatella omaa ajattelua, peilata omia tunteita ja tulla tietoisemmaksi omista mielenliikkeistä ja mielialoista.

Kokonaisuuden tarkoituksen tavoittaminen eli systeeminen hahmottaminen. Monimutkaisen systeemin osatekijöiden näkeminen dynaamisessa, keskinäisessä riippuvuussuhteessa. Samanaikaisesti tulevaisuuden organisaatiossa korostuu tarve olla kokonainen ihminen työelämässä, kaikkine kykyineen ja valmiuksineen antaa oma panoksensa yhdessä toisten kanssa.

Muuttuuko oikeasti jokin? Vai samako menoko jatkuu kuin eilenkin, kysyy Jukka Poika kappaleessaan Sotaisa rotu. Ja vastaa: sama meno jatkuu.

Huomennakin suurin osa ihmisistä menee samaan työpaikkaan, jonka järjestelmät ja sen sisällä toimivat tavat ja rutiinit pitävät huolen siitä, että kaikki tuntuu jatkuvan kuten aina. Pinnan alla tapahtuva kehitys muuttaa asioita usein hitaasti ja ellei muutokseen kiinnitä huomiota, se saattaa näyttäytyä äkillisenä ja yllättävänä.

Toivottavasti sinulle ei käy niin. Sillä oikeastaan kaikki edellä sanottu on jo näkyvissä.

Kaipaatko apua muutokseen liittyvien kykyjen kehittämisessä? Soita Mikko, p. 050 3840727.

5 syytä meditoida

Kun yrityksenne on siirtymässä teal- eli tulevaisuuden organisaatioksi, uudenlaisten mielenkykyjen kehittäminen on välttämätöntä.

Jos elät normaalia elämää, sinulla on arjessa sisäisiä haasteista, jotka saattavat eksyttää sinut siitä, mikä oikeasti on tärkeää.

Sinulla on aivot, joiden systeemi on koko ajan käynnissä. Se tekee elämästäsi usein aika levotonta. Itsesi ja oman menestyksesi takia opit ehkä aikoinaan suorittamaan eli tekemään asioita kyselemättä turhia. Sokea puurtaminen ei kuitenkaan ole enää cool tai edes oukei vuonna 2017.

Mentäisiinkö näillä silti loppuelämä? Moni menee, mutta sinun ei tarvitse.

Kun kolmekymmentä vuotta sitten aloin meditoida, sen kertominen julkisesti oli samaa kuin myöntää, että minulla on AIDS. Nykyisin meillä menee paremmin. Julkisiin meditaatioulostuloihin törmää viikottain.

I practice meditation for two hours every day, and I go for a long meditation retreat of 30 to 60 days every year, and this is a very fundamental plank in my personal happiness. But I am totally aware that this is not scalable. Yuval Noah Harari

Näiden edelläkävijöiden joukkoon voi melko huoletta liittyä, kun löytää oman tapansa, sillä meditoiminen itsessään on helppoa. Eikä sillä, mitä ja miten meditoit, ole suurtakaan merkitystä meditaatiosta saamiisi hyötyihin.

Missä meditaatio auttaa minua?

·     Se liittää minut todellisuuteen paremmin yhteyksin ja syventää suhdetta todellisuuteen ja sen ymmärtämiseen. Ja tuo varmuuden olemiseen ja toimimiseen. Turha säntäily, stressaaminen ja huolestuminen töiden suhteen vähenevät.

·     Se opettaa eli auttaa huomaamaan yhtälailla ulkoisia kuin sisäisiä asioita. Asiat avautuvat uusista näkökulmista. Meditaation avulla pääsen kokemaan asioita syvemmin, elämä rikastuu.

·     Valppaus lisääntyy. Se on herkistymistä tilanteille ja olosuhteille ja niistä syntyville signaaleille. Kun olen läheisemmässä ja paremmassa suhteessa itseni eli sisäisyyteni kanssa, intuition käyttämisen varmuus voimistuu.

·     Se luo tilaa ja rauhaa. Huomaan, miten tuhoavaa kiire on kaikelle sille, millä oikeasti on merkitystä minulle. Kun keskittyminen paranee, rauha luo mahdollisuuden havaita tarkemmin sellaista, joka ennen jäi epämääräiseksi mielikuvaksi. Lisäksi minussa on tilaa toisillekin, syvemmälle kuuntelemiselle ja toisten paremmalle ymmärtämiselle.

·     Se auttaa minua ymmärtämään paremmin, kuka olen ja mikä minussa elää ja vaikuttaa. Itseni paremmin tunteminen johtaa selkeämpään itseni ja oman elämäni johtamiseen. Myös kohtaamiset selkiintyvät, kun sisäinen erämaa muuttuu rajaseuduksi, räme pelloksi.

Osaatko kuvitella, miltä työpäiväsi näyttäisi meditaation valossa? Miltä tuntuisi olla useammin ja paremmin olennaisen äärellä? Meditoiminen avaa sinulle uusia mahdollisuuksia.

Kaipaatko orientaatiota meditoimisen aloittamiseen tai parempaan jatkamiseen? Soita Mikko, p. 050 3840727.

Parempi elämänkumppani?

Onko sinulle käynyt niin, että sait itsellesi elämänkumppanin, jonka kanssa vietät todella paljon aikaa? Mutta sitten huomasit, että et oikeastaan ole kiinnostunut hänen kokemuksistaan, siitä mitä hänen mielessään liikkuu tai mitä hänelle kuuluu?

Älä huoli, näin tuntuu käyvän monelle, joiden läheisin elämänkumppani voisi olla oma itse mutta ei olekaan.

Miksi utelias asenne itseen on harvinaisempaa kuin olisi (kaikille) hyväksi?

Siihen pätee usein samat syyt kuin muuhunkin uuden aloittamiseen ellei tarve ole pakottava: se tuntuu hankalalta, vieraalta ja sen edessä tuntee avuttomuutta.

Vaan ei hätää, se on todellisuudessa yksinkertaista ja sen voi aloittaa esimerkiksi nyt.

  • Yksinkertaisin tapa on pysähtyä, seurata hetki omaa mieltään: mitä täällä tapahtuu?
  • Voit myös valita päiväsi kulusta yhden uteliaisuuden kohteen:
    • Millaisia ajatuksia mielessäsi liikkuu?
    • Mitkä tunteet vaikuttivat toisia voimakkaammin?
    • Miten reagoit asioihin ja tilanteisiin?
    • Mitä asioita teet?
    • Mitkä ulkoiset ja sisäiset asiat saavat sinut haluamaan jotakin?
    • Mistä unelmoit?
    • Mitkä suunnitelmistasi toteutuivat ja mitkä eivät?
  • Miten meni ihmisten kanssa, niiden kauniiden ja kivojen ja niiden rumien ja ikävien?

Arkesi tarjoaa rajattoman aarresaaren tutustua siihen ihmiseen, joka täällä maailmassa sinuna elää ja vaikuttaa.

Jos tällaisia löytöretkiä tekee joka päivä vähän, elämä itsessä ja ympärillä alkaa jäsentyä.

Paljoon pääsee vaikuttamaan. Paljon suhteen pääsee valitsemaan. Elämästä tulee omempaa samalla kun monet käsitykset muuttuvat paremmiksi.

Kuka ei haluaisi parempaa elämää?

Siksi kannattaa mennä mielen gymille. Ja mieluiten tehdä siitä tapa.

Leveleitä on paljon ja niistä kannattaa valita sopiva.

  • Seurata itseä, omaa mieltä, ihan yksin.
  • Seurata itseä kohtaamisissa ihmisten kanssa.
  • Seurata omia tulkintoja: kuinka paljon omissa tulkinnoissasi ja toisten ”peilatessa” sinua on totta?

Parasta kaikessa on tietenkin se, että gymi kulkee aina mukana, sen rakentaa ihan itse, minne haluaa. Sinä olet se joka päättää mitä treenataan, se joka treenaa ja se jota treenataan ja vähitellen sinusta kehittyy itsellesi oma pt. Eikö tämä olekin ihan huippua?

Vielä kaksi vakavaa kysymystä:

  • Tunnistatko sen eron, milloin mielesi toimii puolestasi ja milloin sinua vastaan?
  • Ethän vain ole antanut maailman hämätä itseäsi sen suhteen, mitä oikeasti haluat?

Kaikkien maailmassa vaikuttaneiden viisaustraditioiden ydin on: ”Tunne itsesi!”

Koska

  • Itsestä luot elämääsi
  • Mieli ohjaa arkeasi ja valintojasi
  • Elämästäsi tulee täydempää, kun tiedät mistä siinä on kyse

Jos itsensä tunteminen tuntuu isolta palalta, voit lähteä tutustumaan itseesi.

Jos koet, ettet pääse yksin eteenpäin, voit aina soittaa minulle, lupaa

Mikko, p. 050 3840727

Huomio

Olen viime aikoina valmentaessani huomannut, miten ratkaiseva asia huomion kiinnittäminen on. Ja se, miten mieli valikoi sen, mihin se kulloinkin kiinnittyy. Huomion kiinnittäminen voi tehdä päivästä, työstä ja ihmissuhteesta onnettoman tai paremman.

Huomion kiinnittäminen tapahtuu useimmiten automaattisesti, mutta sen taustalla oleviin tekijöihin voi vaikuttaa. Niin suhteessa aistimuksiin kuin ajatuksiinkin.

Havaitsemisessa on paljon opittua. Havaitsen sen, mille minulla on sanat. Ja sanat syntyvät usein siitä, mihin minut on opetettu kiinnittämään huomioni eli mitä minulle on näytetty.

Kun pysähdyn, sallin itseni huomata asioita, joita ei hetki sitten ollut minulle. Kun opin sanoittamaan näitä asioita, opin samalla sanoittamaan tuttuja asioita uudestaan. Samalla uudet sanat auttavat havaitsemaan uutta ja kurkottamaan uuteen.

Mihin minun oma kiinnostukseni suuntautuu – mikä puhuttelee minua, vetää puoleensa. Tämän yksilöllisen impulssin vastapainona toimii koko evoluution paino, se kaikki mihin selvitäkseen on ollut pakko oppia kiinnittämään huomio.

Tietoisempi ote auttaa minua näkemään itseni kuin ulkopuolinen. Se näyttää evoluution mukanaan tuoman negatiivisen ja näyttää mahdollisuuden itse kiinnittää huomion myönteiseen. Kun automaattinen kohtaa itseohjautuvuuden, itsetuntemus nousee ohjaavaksi voimaksi. Vapaus ja uskallus kiinnostua, kaikesta, ja sen merkityksen oivaltaminen.

Hetkelliset olotilat ja olosuhteet, mielentila ja mieltä sillä hetkellä ohjaavat voimat värittävät vahvasti huomiotani. Väsymys ja stressi kapeuttavat havaintoani ja sen tulkintaa. Hormonit ohjaavat huomiotani. Energiataso vaikuttaa siihen, mitä ”jaksan” havaita.

Kun alan pitää huolta elämäni ulkoisista olosuhteista ja mielentiloistani, tulen tietoisemmaksi siitä, mikä huomiotani ohjaa. Kun kehitän parempia tapoja, huomio alkaa kiinnittyy vapaammin. Havahduttavaa on pidättäytyä jostakin tavasta joksikin aikaa – millainen voima!

Asenteet itseen, toisiin, elämään, työhön – kaikki vaikuttaa siihen, mitä havaitsen. Eli se, mitä olen alun perin havainnut ja mihin olen kiinnittynyt, mistä olen tehty ”vallitsevan tulkinnan” ja mitä olen alkanut toistaa.

Voin muuttaa asenteitani eli alkaa sivistää itseäni. Voin kyseenalaistaa tapani ja harjoittaa avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta – ja tuoreutta. Kuuntelemalla ja oppimalla itsestäni saan huomioni liikkeeseen.

Huomion kiinnittyminen rakentaa ajatukseni ja kokemukseni. Se rakentaa päiväni ja osaltaan myös minua. Kun uskallan kiinnittää huomioni olennaiseen, luon elämääni syvemmän merkityksen.