Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: kiitollisuus

Mustat pisteet

Muistan lapsuudesta isotätini, jolla oli tapana kiitellä Jeesusta milloin mistäkin asiasta. Kyllä meitä lapsia nauratti, kun täti siunaili raitiovaunuun ehtimistään, sitä ettei kaatunutkaan vaan sai tasapainonsa viime hetkessä takaisin ja että kauppalaskukin oli odotettua pienempi – kiitos, Jeesus, siitä!

Vuosikymmeniä myöhemmin tajusin, millainen edelläkävijä isotätini oikeasti oli. Kiitollisuus on hyvinvoinnin ja onnellisuudenkin perustekijöitä, niin tutkimukset osoittavat. Count your blessings – eikä turhaan.

Päivittäisenä tapana kiitollisuus auttaa kiinnittämään huomion siihen, miten paljon elämässä on ja tapahtuu kaikenlaista hyvää.

Kesken palaverin, kesken työpäivän tai työpäivän päätteeksi voi – ja kannattaa – katsoa kiitollisuuden aiheisiin. Huononakin hetkenä tai päivänä se tuo kaivattua tasapainoa synkkyyteen vetävien voimien vastapainoksi. Ja samalla kuin huomaamatta välttämätön kritiikkikin kirkastuu eli oikeat sanat löytyvät.

Miksi tähänkin pitää vielä erikseen kiinnittää huomiota? Eletty on ennenkin ja ihmisiä meistäkin tuli. Vaan millaisia: parhaaseen itsessämme ja toisissamme näkeviäkö?

Huomio kiinnittyy ja jää helposti kiinni negatiiviseen itsestään – se on aivojen ja mielen oletuksena.

Mieli hakeutuu valkean paperin mustaan pisteeseen kuin valo mustaan aukkoon.

Kiitollisuutta herättäviin asioihin huomion kiinnittäminen on mielen tehdasasetuksen vastalääke, jonka tarpeellisuutta voi arvioida itse: katso maailmaa.

Kiitollisuuden aiheita on meidän etuoikeutettujen elämässä todella paljon.

Aamulla herään lämpimässä asunnossa, laitan vedenkeittimen päälle, käyn lämpimässä suihkussa, kokoan haluamani aamiaisen ja alan selata verkosta aamun uutisvirtaa. Jos yksikin näistä ei toimi toivomallani tavalla, minun on ponnisteltava erikseen, jotta

·     Aamuni ei ole pilalla

·     Mieleni ei jää kiinni vikaan menneeseen asiaan

Siitäkin huolimatta, että kaikki muut asiat ovat juuri niin kuin haluan – toisin kuin hyvin monella muulla maan asukkaalla.

Joku vuosi sitten kehitin kiitollisuusharjoitukseen muunnelman: ole kiitollinen niistä asioista, joita sinulla ei ole.

Niitäkin löytyy yllättävän helposti paljon.

En sairasta syöpää. Minulla ei ole addiktioita. Minulla ei ole ikävää anoppia. Sosiaalinen velvollisuus ei pakota minua syömään mämmiä.

Kuten usein, asiat johtavat toisiin:

harjoitus herätti minut pohtimaan, aliarvioinko vai yliarvioinko elämässä kokemaani kärsimystä. Ilman itsetuntemusta en löydä tasapainoa noiden kahden välillä ja ilman tasapainoa hylkään itseäni ja kokemukseni tai vajoan suhteettomuuden suohon.

Miksi edelläkävijät harjoittavat tällaista reflektoimista työpaikoillaan?

Koska nämä asiat vaikuttavat siihen, miten syvälle intohimo pääsee kaivautumaan ja miten kauas uteliaisuus ulottuu. Kaksi avaintekijää tuloksen tekemisessä, saman tien.

Puhuttelu

Elämässä saapuu yllättävän usein oikeita hetkiä, jolloin elämä puhuttelee. Herääminen vastaavuudelle.

Hetki

Sanotaan, että vain salama puhuttelee suoraan. Kaikki muut viestit on aktiivisesti havaittava. Sattuvasti sanottu. Auki ja hereillä oleminen tilanteessa on elämän edellytys.

Tietyssä kohdassa elämää jokin kirja tai ihminen puhuttelee niin, ettei sitä voi saada tarpeekseen. Se osuu juuri oikeaan kohtaan ja menee syvälle. Elämä vastaa tarpeeseen. Se voi olla

  • löytämisen tunne
  • itsessä olevan hämärän tunnon ja uskomuksen vahvistumisen tunne
  • muutoksen tunne, jopa suuri käänne.

Puhuttelu voi vedota ihmisen alempaan tai ylempään luontoon. Siinä on sen vastaavuus. Puhuttelua seuraava oma valinta antaa elämälle suunnan. Seiska-lehti voi puhutella yhtä paljon kuin aitoa itsetuntemusta kehittävä taideteoskin.

Puhuttelu voi vahvistaa ennakkoluuloja, paisuttaa vääriä käsityksiä omasta voimasta – lisätä oman varjon voimaa. Tai auttaa ymmärtämään paremmin itseä ja kanssaihmisiä. Se voi jalostaa johonkin enempään kanssaihmisten hyväksi.

Siitä voi tulla pysyvää. Se voi muuttaa asioita loppuelämäksi ja jättää elinikäisen jäljen. Tai se voi mennä ohi nopeastikin. Jättäen jäljelle vain ihmetyksen, miten saatoin olla niin lumoissa  asiasta, joka nyt vaikuttaa oudolta ja yhdentekevältäkin.

Puhuttelussa

Moni meistä on aikanaan ollut rehtorin puhuttelussa tai ainakin opettajan tai esimiehen. Kärvistelemässä. Millaista oli ottaa viesti vastaan?

Näyttökuva 2013-11-22 kohteessa 11.47.48

Yhdenlaista puhuttelua on toisinaan tarjolla puolisoltakin. Kuinka usein viesti menee perille, vaikka se on ilmaistu äärimmäisen selvästi?

Kuka tahansa ihminen tarjoaa mahdollisuuden tulla puhutelluksi. Mutta kaikki eivät silti puhuttele. Eivät läheskään kaikki. Vastaavuus puuttuu.

Onko kaistaa?

Hyvinvoivana ja hyvinvointireserviä hyödyntävänä jaksan ottaa vastaan ja tietoisesti kehittyä. Ellei puhuttelu tapahdu luonnollista tietään, reservin käyttö on tarpeen. Jotta havahdun mahdollisuudelle, joka on tarjolla: tässä minä voin mennä eteenpäin.

Peilaaminen tarkoittaa tässä sitä, että suostun katsomaan itseäni ja myös itse puhuttelua: miksi tämä tuli tähän juuri nyt, mikä sen viesti on ja mihin suuntaan minun kannattaisi lähteä?

Puhuttelu on aina lahja. Jos jaksan olla siitä kiitollinen, elämäni laatu paranee.

Viesti

Viestin tehtävä on herättää tietoisuus asialle ja itselle: Herää itsellesi. Huomaa, millaiset asiat ovat sinulle oikeasti tärkeitä.

Usein varsinkin itsen suhteen kyse on suostumisesta ja antautumisesta, itseen katsomisesta. Suostun näkemään, suostun ottamaan tosissaan ja suostun ottamaan itseeni.

Miten elän oikein, auki sille kaikelle kehityspotentiaalille, joka maailmasta tulee vastaan? Sillä se resonoi sisälläni ja siitä on luettavissa paljon, siinä määrin kuin olen opetellut lukemaan.

Rakastu

Sanotaan, että rakastuneen ihmisen aivot ovat mielenvikaisuuden tilassa ja rakastuminen on tunnetusti sokea ja onneksi se menee ohi.

Entä jos rakastumisesta tekisi tietoisesti pysyvän olotilan?

Luonnostaan

Mutta eihän rakastumista voi tietoisesti tehdä. Sehän syntyy luonnostaan, odottamatta ja on täysin hallitsematon prosessi. Ja riippuen näkökulmasta, aivan ihana tai ihan hirveä.

Näyttökuva 2013-10-31 kohteessa 19.59.22

Mutta mikä on oikeastaan rakastumisen anatomia?

Näkeminen

Rakastumiseen liitetyn sokeuden katsotaan tulevan siitä, että rakastunut ei näe muuta kuin mitä haluaa nähdä ja senkin kaikilla mahdollisilla tavoilla myönteisesti. Ja koko muu todellisuus katoaa usvaan jonnekin takavasemmalle.

Mutta mitä rakastunut sitten näkee? Sellaista mitä kukaan muu ei näe.

Rakastanut näkee sen parhaimman, jota rakastumisen kohde itsekään ei välttämättä näe. Rakastunut näkee johonkin, joka on kaikkein olennaisinta. Se mikä on mahdollista. Mikä olisi mahdollista, jos ei olisi kaikkia niitä esteitä, joita rakastunut ei useinkaan näe.

Kuuleminen

Jokainen rakastunut muistaa, että rakastettuaan olisi voinut vain kuunnella päiväkausia ja jokainen tämän suusta pudonnut sananen oli aarre verraton. Jota toisteli mielessään tai huokaili muuten vaan.

Eli rakastettu tulee kuulluksi, vaikkei välttämättä aivan kaikessa niin tärkeimmiltä osin. Palavin silmin kuunteleminen innostaa toista kertomaan lisää.

Tietoisen rakastumisen synty

Miten voi rakastua uudestaan joka päivä?

Kiitollisuudesta. Aivan kuten on kiitollinen rakastetulleen jokaisesta hetkestä – joita pitää lisäksi ihmeenä, mikä onkin totta – voi olla kiitollinen niistä hetkistä ja niihin liittyvistä asioista, joita saa elää toisten kanssa. Jokapäiväisen rakastumisen voi siis aloittaa jo edellisenä iltana ajattelemalla sitä kaikkea, mistä on kiitollinen.

Kiinnostus asioita ja ihmisiä kohtaan voi ilmetä samalla intensiteetillä kuin millä suhtautuu rakastettuaan kohtaan. Kaikki inhimillinen on kiinnostavaa. Lisäksi siihen suhtautuu laajalla ymmärryksellä, suvaitsevaisuudella ja avoimuudella.

Innostuminen asioista voi olla myös päätös. Siihen liittyy sellaisen näkökulman löytäminen, joka sytyttää tunteen ja tahdon asian suhteen. Aivan kuten rakastetun ideat ovat todella hyviä, joka ikinen.

Näyttökuva 2013-10-31 kohteessa 19.59.59

Viipyily syntyy läsnäolosta. Rakastetussa ja rakastuneessa herää tunne, että kaikki maailman aika on käytettävissä vaikka sitä on vain hetki. Kun oppii viipyilyn jalon taidon, aika on elastista ja sitä riittää uskomattoman moneen asiaan. Paljon.

Mikä ongelma?

Rakastuminen on luonnon tilassa pulmallinen monestakin syystä. Kun tietoisuus ei liity rakastumisen tunteeseen, sitä ohjaavat erilaiset toiveet ja pelot, jotka saavat näkökulman kapeutumaan ja usein myös vääristymään. Näkeminen ja kuuleminen ovat valikoivia, tunteen laimennuttua kuulee ja näkee sitten loput, ja masentuu.

Kun rakastuu tietoisesti, nämä sudenkuopat on mahdollista välttää. Sitä tietoisemmin eläminen muutenkin merkitsee: elämänansojen välttämistä, paremmin valitsemista.

Usein siitä seuraa kevyt olo, jossa kaikki on mahdollista. Siinä oikea asenne nousta ylös ja lähteä liikenteeseen näin marraskuun alun kunniaksi?