Peilaus

Kun juoksen ja vastaani tulee muita juoksijoita, huomioni kiinnittyy heidän askellukseensa. Siitä syntyy kaksi kysymystä: Miksi he juoksevat noin? Tietävätkö he juoksevansa noin?

Mitä voi tietää?

Jos heidän askeleensa näyttää vaivalloiselta, mietin, ovatko he

• juosset jo pitkään ja ovat uupuneita
• juoksemassa ensimmäistä kertaa
• palaamassa juoksemaan tauon jälkeen
• saaneet jonkin vamman
• kärsivät asioista, jotka estävät heitä parhaasta suorituksesta

Ihmisen kohtalosta ei voi tietää eikä aina voi kysyä. Mutta jo pelkkä itseltä kyseleminen herättää ymmärrystä ja myötätuntoa kanssajuoksijoita ja heidän kärsimystään kohtaan.

Mitä paremmin oma juoksu kulkee, sitä enemmän on sisäisiä resursseja peilata omaa onnekkuuttaan, terveyttään ja tahtoaan. Me emme ole samassa kohdassa. On asioita ja tilanteita, joissa toiset juoksevat toisia edellä.

Kuvittelua

Myös ihmisen kuva omasta juoksemisestaan saattaa olla aivan toinen kuin mitä se todellisuudessa on. Harva näkee itseään ulkopuolisin silmin.

Kuvitelma omasta toiminnasta ja performanssista, joka ei aina vastaa todellisuutta, voi olla yksi kärsimyksen lähde. Huono, epätaloudellinen juoksuasento ja epärytminen juoksutyyli voivat olla tuntematon asia sille, joka juoksee.

Apua ei useinkaan osata hakea. Taustalla saattaa olla mielikuva siitä, että ulkopuolista apua käyttävät vain huiput tai ne joilla on todellisia ongelmia. Useinhan vaan lähdetään tekemään jotakin ajattelematta, että asian voisi tehdä toisin tai että asiasta voisi oppia jotakin jo etukäteen.

Yhdessä

Luontaista erillisyyden tunnettaan, sitä katsetta jolla minä olen tässä ja sinä siellä, voi muuttaa

• Olemalla myötätuntoinen. Jokainen ihminen kärsii. Moni siitä, ettei saa parastaan esiin vaikka haluaisikin. Yhtä moni siitä, ettei tiedä, mitä kärsimykselleen tekisi.
• Olemalla kannustava ja hyväntahtoinen. Joskus rohkaiseva hymy on sitä.
• Peilaamalla itseäsi ja ajatuksiasi. Näe, mistä lähteestä erillisyyttä lisäävät ajatuksesi kumpuavat.

Olet myös saattanut saada osaksesi sellaista, mitä toiset eivät ole saaneet.

Ehkä sinun eteesi on nähty enemmän vaivaa kuin monen muun. Ehkä olet luontaisesti ahkerampi, lahjakkaampi tai onnekkaampi. Havahtuminen ja kiitollisuus tulevat tällaisissa tilanteissa mahdolliseksi. Vähitellen ne muuttavat asennettasi siten, että näet enemmän sellaista, mikä yhdistää kuin mikä erottaa sinut toisista.