Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: lämpö

Näytille

Vedin isohkoa, useiden kymmenien ihmisten työpajaa, jonka yhtenä osuutena oli pareittain esitettävä parannusidea työkäytäntöihin.

Esiintyminen oli joillekin todella paljon vaadittu ja joillekin aivan liikaa. ”Minua on lapsesta lähtien pakotettu esiintymään enkä kyllä aio esiintyä täällä.” Sama näkyi pöytäkeskusteluissa, joissa jotkut olivat pysyvästi hiljaa.

Ei ole vaikeaa päätellä, että tämä on arkea myös kun arkeen palattaisiin. Toisille näyttää olevan helpompaa tulla näkyväksi ryhmässä kuin toisille.

Näyttökuva 2014-09-12 kohteessa 11.43.57

Ja silti jokaisella on tarve tulla näkyväksi ja sitä myötä nähdyksi. Tunnistetuksi ihmisenä ja yksilönä, löydetyksi tavalla, joka voi tapahtua vain toisen ihmisen toimesta. Siksi toiset ilmaisevat itseään kirjaimin, jotkut kuvin, kolmannet sävelin, neljännet liikkein ja viidennet muuten vain elämällä. Hiljaisuudessa on oma rytminsä.

  • Jos näkymättömyys tapahtuu siksi, että he ovat ihmisinä sellaisia, kaikki on hyvin.
  • Jos näkymättömyys tapahtuu siksi, että jokin estää heitä tulevasta näkyväksi, kaikki ei ole hyvin.

On ihmisiä, jotka pelkäävät tulla näkyväksi edes itselleen. He pitävät itseäänkin kilometrin päässä itsestään. Mieli saattaa tuottaa häpeän kokemuksia, koska on sellainen kuin on: arvaamaton eikä tottele.

Jostakin samankaltaisesta syystä ihmiset eivät halua tulla näkyväksi ryhmässä, toisille ihmisille: Heidän näkyvyytensä on tehty naurettavaksi. Tai kukaan ei ole lämmöllä kutsunut sitä esiin.

Pelko jäytää sielua, jonka ytimessä ihmisen paras asustaa. Ihmisen elämä on suotta pienempää kuin se voisi olla. Ihmisen ainutkertainen anti maailmalle jää tässä kohtaa vailla kiekua ja kaikua. Ihminen itse menettää jotakin, sillä kohtaamisen kautta kaikella on mahdollisuus voimistua – me kaikki menetämme samalla jotakin.

Kaksi apua on aina tarjolla:

Olosuhteiden terapia. Ympäristö kutsuu tietoisesti ja myötäeläen enemmän näkyvää esiin. Tilaa vapaaehtoisuudelle.

Rohkaistuminen. Yksilö alkaa positiivisten esimerkkien valossa kaivata näkyväksi tulemista. Enemmän täydempää elämää.

Iloinen toistaminen on tässäkin yhteydessä vaikuttava muutosvoima.

Valoa ja lämpöä

Olen viime aikoina katsellut ihmisiä, jotka odottavat jotakuta. Kun tämä odotettu, usein ystävä tai rakastettu, sitten saapuu näköpiiriin, odottavan ihmisen silmistä alkaa loistaa valoa ja hänestä hulmahtaa ympärille lämpöpilvi.

Mitä on ihminen?

Jotkut kaivavat tässä kohtaa esiin tukun raadollisia esimerkkejä siitä, että ihminen on kaikkea muuta kuin tätä. Ja he ovat oikeassa: ihminen on muutakin.

Voi hyvin kysyä, miksi valo ja lämpö sitten loistavat niin harvoin esiin? Vaikka ihminen hakeutuisi lämpöön ja valoon kuten esimerkiksi näinä mustan ja kolean talven hetkinä.

Onko jokin kylmettänyt sydämen, himmentänyt valon? Saattaa olla, ettei ympäristö ole näyttänyt esimerkkiä siitä, miten valon ja lämmön annetaan säteillä. Vai onko niin, että toiset meistä ovat valon lapsia ja toiset yötä rakastavat?

Hienoa on kuitenkin se, että ne loistavat silti esiin. Mitä oikeasti tapahtuisi, jos valon ja lämmön loisteesta tulisi itsestään selvyys arjen keskellä? Tai mitä tulisi tapahtua, jotta näin kävisi?

Vaikutus

Voin itse vaikuttaa kohtaamisten kulkuun ja seurauksiin.

  • Voin tuoda keskusteluihin enemmän ajattelun valoa.
  • Voin suhtautua ihmisiin lämmöllä etäisyyden ja kylmyyden sijasta.
  • Voin varjella muiden ja omaa lämpöäni karuissa ja nuivissa (ihmis)olosuhteissa.

Kun näin pääsee vähänkin tapahtumaan, pääsee näkemään ihmisen aitoon kauneuteen. Ja samalla siihen, mitä ihminen pohjimmiltaan on. Lou Reediä mukaillen: Take a walk on the light side, babe!