Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: läsnäolo

Kaupunkiretriitti

Kun katson elämääni taaksepäin, voin todeta, että olen ollut useammin väärässä kuin oikeassa. Asioiden, tilanteiden, itseni mutta erityisesti toisten ihmisten suhteen.

Vetäytyminen eli retriitti on yksi tällainen asia. Vuosia ajattelin, että sinne menevät vain elitistiset kynsien viilaajat tai itsensä kuilun partaalle ajaneet surkimukset. Olin väärässä.

Retriitin ydin

Muutaman vuorokauden mittaisessa kaupunkiretriitissä istuneena voin vain todeta, miten hyvää se tekee mielelle. Se, että istuu paikoillaan useita tunteja päivässä ja antaa mielensä rauhoittua. Kun sitä seuraa, se alkaa jäsentyä. Ja sitten seuraavat erilaiset oivallukset.

Näyttökuva 2014-02-17 kohteessa 23.57.57

Kaikki tämä tapahtuu tavalla, johon mieli arjen keskellä harvoin yltää. Aina on liikaa kaikkea. Siksi mieli saa vetäytymisessä mahdollisuuden.

Lisää ja enemmän

Tiedän ihmisiä, joille retriitti on tyhjentyminen. Sitä, että tekee tilaa uudelle, sille mikä hautautuu työn ja toiminnan tuoksinassa. Uusi ei mahdu syntymään elämän täyteyteen enempää kuin uudet tavarat ennestään täyteen kaappiin.

Minulle retriitti on samalla hiljaista mietiskelyä ja kirjoittamista. On aikaa istua aidossa kontemplaation tilassa ja päästä syvälle niihin syviin ja elintärkeisiin kysymyksiin, jotka nousevat istumisen tilassa kuin luonnostaan.

Tai seisomisen tilassa. Löysin viime retriitissä seisomisen jalon taidon. Kokemus mielen aktiivisuudesta seisoessa on sykähdyttävä. Mikä on tärkeää ja olennaista, mitä rakastan?

Mitä seuraa?

Hiljentyminen on yksi itsestään selvä seuraus. Hetken katsoo samalla omaa ja muiden elämää ihmetellen, kuin ulkopuolinen: Onko tuo kaikki oikeasti tärkeää? Miksi ihmiset syövät niin paljon? Mistä nuo suhteettomat reaktiot nousevat?

Innostuminen on toinen yhtä merkille pantava seuraus. Itseen tuleminen, olennaisen peilaaminen omaa elämää ja elämäntilannetta vasten tekee kaikesta selkeää, kirkasta ja innostavaa.

Parempi mieli on kuin peili, kun on saanut tarvitsemaansa lepoa ja ravintoa. Paremmalla mielellä on käyttöä arjen maailmassa, erityisesti oppimisessa, halussa auttaa ja kohdata. Voimaa niihin löytyy kun saa mahdollisuuden vahvistaa yhteyttä itseensä. Ja sitähän retriitti myös on.

 

 

 

 

 

Hyvä harjoitus, parempi mieli

”Just do your practice and all will come to you.” Niin sanotaan. Kun pidät huolta harjoittelusta, harjoittelu pitää huolta sinusta.

Mieli paranee, kun tahtoo sitä.

Mitä harjoittelusta saa?

Harjoituksensa kannattaa valita hyvin, sillä niillä on seurauksia. Harjoituksia voi arvioida monestakin näkökulmasta:

  • Lisäävätkö ne sitä voimaa, jolla ohjaan itseäni?
  • Tuottaako niiden tuoma kehitys iloa myös ihmisille, joiden kanssa olen tekemisissä?
  • Saanko niiden kautta paremman yhteyden itseeni?

Näyttökuva 2014-02-14 kohteessa 9.39.34

Harjoitteleminen on arvojen harjoittamista, samalla omien hyveiden harjoittamista. Hyveet muuttuvat käytännön teoiksi, mistä seuraa parempi mieli. Mieli, jonka toiminta vastaa eilistä paremmin siihen, mitä sen avulla on mahdollista saavuttaa. Harjoittelemisen kautta kohottaa itsensä sinne, missä haluaa olla.

Harjoitteleminen on

Harjoitteleminen on tietoinen suhde harjoittelemisen kohteeseen: asiaan, tilanteeseen, toisiin ihmisiin, itseen. Se on läsnäoloa, aktiivista uuden suhteen ja elämän luomista.

Ei siis rutiinia, ei toistoa vaan havahduttavaa ja toisinaan vavahduttavaa uutta. Mahdollisuuksien kohtaamista, näkemistä ja luomista.

Parempi mieli on parempi yhteys, se on levollinen ja sopusoinnussa oleva ja elävä mieli. Se on jotakin omempaa kuin aiempi, jotakin, mistä sydänkin iloitsee. Aluksi se on mahdollista lyhyessä hetkessä, sitten sen soitto laajenee.

Elämän paradoksi

Saat sen, mitä harjoittelet. Saat myös sen, mitä tiedostamattasi toistat.

Elämä tuo eteen peilin ja kysymyksiä: Mitä oikeastaan haluat? Mikä sinulle on olennaista? Millainen elämä riittää sinulle?

Kun pääsee rentoon tilaan,  löytää vastauksia, jotka ovat itsessään peili.

Märkä tosi

On aistitodellisuus ja sitten on mielen todellisuus. Useimmille aistitodellisuus on se ainoa oikea todellisuus eli mistä mielen todellisuudesta puhuvat oikein puhuvat.

Unta vai totta

Unet tuntuvat joskus todelta. Märät unet eivät ole poikkeus.

Uppoaminen tuollaiseen uneen voi olla päivän todellisin tai todellisimmalta tuntuva kokemus. Muuten rutinoitunut, autopilotilla pyörivä elämä tuntuu syystäkin varjomaiselta. Miltä elämä oikeasti tuntuisi, jos lakkaisi olemasta himmeä?

Näyttökuva 2014-02-06 kohteessa 20.52.39

Milloin oikeastaan tuntee todella elävänsä? Silloin kun kokee yhteyden johonkin. Joku on viisaasti verrannut tätä kokemusta siihen, miten vasta jonkin suuremman hyvän tai päämäärän palveleminen antaa elämälle merkityksen.

Vaan miten päästä todellisuuden yhteyteen?

Mielen aktiivisuus

Siinä missä viiden aistin käyttäminen tuo meidät tehokkaasti aistitodellisuuteen, vastaavasti on oltava aktiivinen suhteessa mieleen.

  • Läsnäolo. Tuoda itsensä tähän hetkeen ja olla ja pysytellä siinä. Siinä on hommaa – lapsuuden luontainen kyky hajoaa aikuisen arjen kohinaan.
  • Harjoitteleminen. Havahduttaa tähän hetkeen, koska uutta voi oppia vain olemalla tietoisesti paikalla ja ponnistamalla yli luontaisen ja saavutetun kyvyn.
  • Antautuminen. Kun lakkaa yrittämästä mitään, on vain sisäisesti hereillä ja valpas.
  • Meditaatio. Intensiivinen eläminen niissä sisällöissä joita joko mieli tuottaa tai joihin itse on päättänyt upota hetkeksi. Herättää mielen toiminnalle ja sisällöille.

Mielen voima kasvaa, suhde ja yhteys syvenevät. Epämääräisyys muuttuu selkeydeksi, kaaos järjestäytyy. Ja jossakin vaiheessa tulee kokemus: this is real. Mielessä tapahtuvat asiat ja sen todellisuus on yhtä reaalista kuin ulkoinen todellisuus. Se ei ole kuvitelmaa eikä unta vaan totta.

 

Jostain kumman syystä tieteen, taiteen ja uskonnon kolmikosta taide on päässyt kaikkein vahvimmin kuvaamaan sisäistä todellisuutta.

Mitä sitten on todellisuus? Mielen projektio? Jos tämä olisi läksynä, miten sinä sen määrittelisit? Kun keksit, anna todellisuudelle märkä pusu. Tukea voi hakea Morphikselta:  http://www.youtube.com/watch?v=WnEYHQ9dscY

Näyttökuva 2014-02-06 kohteessa 20.48.25

 

Voimaharjoittelua

Harjoitteleminen on ylevä asia. Kun harjoittelee, kohtaa vastuksen eli sen, mitä ei vielä osaa tai mihin ei kykene ja minkä suhteen on ylitettävä vanha – ja itsensä.

Harjoittelu muuttaa kolme asiaa: kasvaa voimassa, taidossa ja tietoisuudessa. Mieli on lihas: harjoittamalla se vahvistuu ja kykenee vastaamaan eteen tulevaan tarpeeseen.

Voima

Ilman sisäistä, mielen voimaa ei ole itsensä johtamista. Sisäisen voiman avulla voin ohjata itseäni, tehdä tietoisia valintoja ja saada tehdyksi sen, mitä päätän ja miten tahdon.

Näyttökuva 2014-02-03 kohteessa 22.08.12

Taito on hyödytön, ellei ole voimaa toteuttaa sitä. Tämän itsestään selvyyden taakse kätkeytyy tragedia: taitoja harjoitellaan useammin kuin voimaa. Ja usein asiat jäävät tekemättä.

Tietoisuus, jota voi kutsua myös herkkyydeksi tai läsnäoloksi, ilman voimaa ei kykene vastaamaan siihen, minkä tunnistaa tarpeeksi. Toisaalta voima vailla tietoisuutta on sokeaa ryntäilyä.

Kolme yhdessä

Taidot liittyvät taitavuuteen ja taitavuus puolestaan on viisautta, josta on tullut käytäntöä tässä hetkessä. Taitavuutta tarvitaan erityisesti kohtaamisissa itsen ja muiden ihmisten kanssa. Ja sitä on myös kaikkien helpointa ja luontevinta harjoitella juuri kohtaamisen rajapinnassa.

Taito ilman tietoisuutta ja läsnäoloa hetkessä elää aina menneessä. Siksi sellaisesta taidosta seuraa törmäyksiä. Juuri tästä syystä ihmiset, jotka näkevät valveunta omasta osaamisestaan, eivät ole kovin taitavia.

Tietoisuuden kehittäminen on tärkeää juuri siksi, että ihminen voi elää tässä hetkessä ja vapautua menneisyydestään, joka on usein esteenä tässä hetkessä. Herkkyyden kehittäminen tapahtuu helposti hyödyntämällä johdonmukaisesti viiden aistin iloja. Tietoisuuteen herääminen ja sen aktiivinen herättäminen luo vahvempaa itsetuntemusta. Tuota maagista taitoa, jonka merkitystä ei voi ylikorostaa millään elämän alueella.

Sanon: harjoittele

Harjoitteleminen on tunnustus elämälle: tahdon oppia, tahdon voimistua, tahdon kehittyä. Oikeastaan se on rakkaudentunnustus itselle ja kanssaihmisille.

Näyttökuva 2014-02-03 kohteessa 22.10.55

Samalla se on merkki siitä, että olen voimissani. Väsyneenä en edes halua oppia uutta enkä pystyisikään.

Harjoitellessani luon = olen elossa. Olen ihminen inhimillisimmilläni. Itse itseään vahvistavana.

Oikeesti ne auttaa sua

Laiska saattaa kuvitella, että kehitys tapahtuisi itsestään ilman että jokin pakottaisi. Useimmiten ei.

Maailmaa voi katsella näin: toiset ihmiset opettavat meitä, minkä seurauksena meistä tulee taitavampia palvelijoita heille.

Hienovarainen apu vai nyrkillä naamaan?

On kolmenlaista opettajaa, siis ihmistä, joita kohtaamme päivittäin.

Lähellä olevat, jokapäiväiset ihmiset haastavat eniten ja lujimmin. Kaivavat esiin sen, missä olisi vielä kehityttävää. Vaativat että opit tai itket ja opit. Lapset, puoliso, esimies, sukulaiset, työkaverit,… Ja joskus myös itse.

Näyttökuva 2014-01-30 kohteessa 22.21.11

Ne ihmiset, joihin törmää muuten vaan maailmassa liikkuessaan. Hetkessä nämä ihmiset saattavat pakottaa valitsemaan esimerkiksi toiminnan tai ei-toiminnan välillä. Tai he ovat ihmisiä, jotka auttavat oivaltamaan.

Monesti luulee saavansa elämält turpaan vaik oikeesti elämä antaa juuri isällistä avaria herättääkseen sua ettet jumitu paskaan tilanteeseen. Arman Alizad ‏@titmeister

Sitten vielä ne ihmiset, jotka ohimennen sanovat tai tekevät jotakin, josta voi ottaa opikseen ja havahtua. Esimerkiksi käytöksessä jokin on esimerkillistä, hyvässä tai huonossa.

Kaikki kolme elämänopettajatyyppiä edellyttävät oppimiselta samaa.

  • Tietoista läsnäoloa, herkkyyttä, hereillä oloa.
  • Tahtoa, voimaa ja taitoa oppia.
  • Suostumista, nöyrtymistä, antaumusta.
  • Rohkeutta.

Astua ’kohtaloaan’ vastaan?

Voinko sisäisellä kuin ulkoisella toiminnallani vaikuttaa siihen, mitä kohtaan. Arjen kokemukset vahvistaisivat sen, että kyllä.

Jos minulla on edes joitakin edellä luetelluista ominaisuuksista eli suostun oppimaan, oppimista ei tarvitse pakottaa eikä se tunnukaan niin kamalalta, tavallisesti. Jos vielä katsoo omaa opin saunaansa silmästä silmään, ei tarvitse venkoilla vastaan.

Tavallisesti tämä vaatii asennemuutoksen.

  • En reagoikaan haastamiseen viholliskuvillani.
  • En ohita arjen opetuksia välinpitämättömillä elämäntorkkumisillani.

Vaan

  • Herätän itseni asennerutiineistani ja ohjaan itseni peilaamaan itseäni maailman peilissä.

Resepti: Vähän nöyrtymistä. Vähän enemmän kiinnostusta. Lisää rakkautta elämää kohtaan.

Elämä muuttuu oman näköiseksi, ja sitten alamme elää aiempaa täydemmin.

Run, baby, run*

Jos sinut on saatu uskomaan, että sinun pitää juosta, ja olet lähtenyt juoksemaan, sinä todennäköisesti juokset edelleen. Juoksemista on vaikea lopettaa jos on kerran aloittanut. Jopa Forest Gump tietää sen.

”Meillä on kiire”

Välillä voi kysyä, minne ja miksi kiire. Yleisesti tiedetään, ettei kiire ole samaa kuin tehokkuus. Juoksemalla päivänsä läpi saa aikansa kulumaan saamatta mitään hyödyllistä aikaan. Samat asiat voisi hoitaa puolet hitaammin ja saada ne tehtyä kaksi kertaa paremmin.

Eikö se näyttäisi yhtä hyvältä – tai vakuuttaisi ketään?

Kiire syntyy usein osaamattomuudesta ja ajatusharhoista. Kiireholisti tarvitsee (itse)apua.

Näyttökuva 2014-01-27 kohteessa 21.54.43

Omia ajatuksia ja uskomuksia kannattaa aika ajoin tarkistaa: mistä ne ovat syntyneet ja mikä niitä pitää elossa. Yllättävän usein huomaa, että monet omista uskomuksista ovat syntyneet ulkopuolisen maailman näkemyksistä, käsityksistä ja uskomuksista. Joskus asioiden kyseenalaistaminen ja näkeminen kokonaisuutta vasten pelastaa ihmisen.

Vapaus valita

Jos on kiire, voinko rauhoittaa mieleni? Kyllä, voin harjoitella tämän taidon. Täytyykö minun stressaantua, jos ympäristö stressaa? Ei tarvitse. Valinnan vapaus on minulla.

Kyse on usein siitä, osaanko pysähtyä itse vai pitääkö minut pysäyttää. Uskonko keltaista korttia vai tarvitaanko punainen? Jos ajattelisin vain ja ainoastaan omaa etuani, olisin proaktiivinen ja tekisin asioille saman tien jotakin.

Mitä edellä kuvatun peilaamisen lisäksi?

  • Pidä päivittäinen rauhoittumistuokio, jossa annat mielesi rauhoittua ja jäsentyä. Ja jos ehdit (sic!), monta pientä tietoista taukoa sen lisäksi.
  • Kysy itseltäsi, mikä on olennaista. Ennen työpäiväsi alkua ja sen lopuksi.
  • Suuntaa energiasi yhteen asiaan ja ole siinä täysillä läsnä. Erittäin palkitsevaa!

Tänään on sinun päiväsi. Valitse siis vapaasti.

 

*70-luvun uskiskirjallisuuden helmi: Nicky Cruzin Juokse poika juokse. Kirjan alussa Nicky toteaa kuolemattomasti: ”Olin alkanut juosta, eikä mikään voinut enää pysäyttää minua.”

Ylijäämävoimat

Jos ihminen kykenee palautumaan elämään kuuluvasta rasituksesta ja stressistä, hän normaalisti voi hyvin. Jos ihminen tämän lisäksi kykenee rauhoittumaan ja luomaan yhteyden itseensä päivittäin, hänelle jää voimia, niin, vaikka muille jakaa.

Voimia

Jokainen voi halutessaan peilata omaa tilaansa:

  • Onko minulla voimaa olla läsnä?
  • Onko minusta aktiivisesti kuuntelemaan, mitä toinen sanoo?
  • Onko minulla myötätuntoa auttaa kanssaihmistä?
  • Oletko valmis oppimaan kohtaamissa?
  • Kykenenkö peilaamaan ikäviä tapahtumia tärkeinä oppimis- ja itsetuntemuskokemuksina?

Näihin kaikkiin tarvitaan sisäistä voimaa, joka ei ole arjessa itsestään selvyys.

Elämän huumoriin kuuluu se, että jos minusta on vain hoitamaan velvollisuuteni ja rutiinini niin työssä kuin vapaa-ajalla, elämän mielekkyyden tuntu tämän suorittamisen keskellä hiipuu. Voimat, joiden avulla ylitän tämän arjen elämän ja pääsen pinnan läpi, luovat puolestaan merkityksen kokemuksen.

Vahvistavassa kohtaamisessa

Jotta elämäni olisi enemmän ja jotta minusta olisi toisille ihmisille enemmän kuin vain ihmisen kuvatus, minun on vahvistettava sitä sisäistä voimaani, jolla kykenen edellä kuvattuun ”enempään”.

Näyttökuva 2014-01-17 kohteessa 8.59.26

Sisäinen voima kasvaa vastuksen kohtaamisessa. Aivan kuin lihakset kasvavat niiden ponnistellessa painovoimaa vasten, sisäinen voima kasvaa arjen sisäiset ja ulkoiset haasteet kohdatessaan ja niiden suhteen ponnistaessa. Ensin vastus on minua voimakkaampi, harjoittelemisen kautta minusta tulee sitä voimakkaampi.

Vanha kunnon ”Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin” muuntuu arjessa muotoon  ”Läsnä olevammin, intensiivisemmin, itsenäisemmin”.

Täällä maailmassa

On todellinen taito olla hereillä ja vastata tilanteeseen sen edellyttämällä tavalla.

Kyse ei ole pelkästä taidosta vaan myös voimasta jaksaa pysyä hereillä, kyetä kiinnittämään huomio olennaiseen ja pystyä ylittämään tekemiseen johtava kynnys. Yli yhdeksässä tapauksessa kymmenestä on helpompaa jättää tekemättä ja jäädä miettimään asiaa kuin toimia tilanteessa oikein.

Elämän kultainen sääntö on, että jos minusta ei ole johonkin, voin kysyä itseltäni: ”Olenko harjoitellut asiaa?” Jos asia ei suju, voin kysyä: ”Olenko harjoitellut tarpeeksi?” Useimmiten tästä on kyse.

Taitavuuden harjoitteleminen antaa pelivaraa tilanteessa. Harjoitteleminen auttaa säilyttämään tietyn tason silloinkin, kun on vaarassa vajota riman ali. Ellei jaksa, voima on riittämätön, mikä johtuu harjoittelemattomuudesta vastaamaan niihin olosuhteisiin, joissa elää ja joita kohtaa. Tämä on elämän haaste.

Paremmaksi tyypiksi 2

Esittelin alla olevan kuvan Paremmaksi tyypiksi paremmassa työelämässä –kirjan julkistamistilaisuudessa. Avasin tuon kuvan taustalla olevia ajatuksia edellisessä bloggauksessani ja tässä tulevat loput.

Näyttökuva 2013-12-03 kohteessa 12.59.48

Kuusi polariteettia

Joista tässä loput kolme:

Tyytyväinen – Onnellinen.

Ihmisellä on luonnollinen taipumus järjestää elinolosuhteensa maksimoimalla mielihyvän ja minimoimalla mielipahan. Ihminen voi olla järjestelyihinsä todella tyytyväinen mutta ei onnellinen, ellei hän koe syvimmältään toteutuvansa. Tyytyväisen elämän tavoittelussa syvin kaipuu jää täyttymättä.

Onnellinen elämä syntyy mielekkyyden ja merkityksen kokemuksesta. Ja siitä, että ihminen kokee voivansa toteuttaa potentiaaliaan ja mahdollisuuksiaan ja antaa parhaansa muiden käyttöön. Onnellisuus syntyy mahdollisuudesta rakastaa elämäänsä.

Muutosvastarinta – muutostahto.

Ulkoinen maailma synnyttää illuusion pysähtyneisyydestä ja muuttumattomuudesta. Tähän illuusioon yhtyvät usein ihmisen pelot ja muutokseen liittyvä tunne vaivalloisuudesta. Näin syntyy muutosvastarinta, halu säilyttää asiat sellaisena kuin ne ovat olleet.

Muutostahto syntyy ihmisen sisäisestä kokemuksesta, että kaikki on liikkeessä ja kaikki virtaa. Samalla kaikki on jatkuvassa muutoksen tilassa ja muutoksen vastustaminen ei ole todellisuuden mukaista eikä järkevääkään. Muutostahto toteutuu aktiivisena asenteena ja toimintana muutoksen myötäelämiseksi ja -luomiseksi.

Ennustettavuus – tuoreus.

Ihminen, joka elää perimän ja ympäristön tuotteena, elää usein myös ihmiselle ominaista ’lajielämää’ eli yleisiä ominaisuuksia. Tietyt asiat saavat hänet käyttäytymään tietyllä tavalla, minkä varaan voidaan laskea ja mihin vedota. Tällainen ihminen on ennustettava.

Sellaisen ihmisen, joka on päässyt tietoisesti kosketuksiin sisäisen elämänsä kanssa, elämää leimaa läsnäolon kautta syntyvä tuoreus. Ihminen, joka on hereillä, vastaa siitä hetkestä sen hetken tietoisuudestaan käsin, ei menneestä tai tiedostamattomista impulsseista käsin.

Paremman tyypin synty

Ero hyvän ja paremman tyypin välillä ei aina ole ulkoisesti suuri. Hyville tyypeille käy toisinaan niin, että heidän todellinen potentiaalinsa ja parhaansa ikään kuin tihkuu tuon kynnyksen toiselta puolelta. Siksi he ovat kuin luonnostaan parempia tyyppejä.

Mikä kuitenkin erottaa hyvän paremmasta on juuri se, että siinä missä hyvä toimii, parempi tietää myös, miksi hän toimii. Tietoisuus tekee sen eron, että parempi tyyppi tietää ne arvot jotka saavat hänet liikkeelle. Lisäksi hän tietoisuutensa kautta osaa antaa todellisen merkityksen arvoilleen, joiden seuraukset hän näkee. Se tekee lopputuloksesta kokonaisemman. Parempi tyyppi näkee myös selvemmin kanssaihmisten vaikeuteen toteuttaa arvojaan.

Elämän tarkoitus?

Ihminen, joka 2010-luvulla kertoo löytäneensä elämän tarkoituksen, on lähinnä naiivi. Koko kysymystä on helppoa välttää asennoitumalla siihen kyynisesti. Tarkoituksen ja merkityksen hakeminen on kuitenkin erottamaton osa ihmistä.

Kaiken edellä esitetyn perusteella elämän tarkoituksen voi muotoilla seuraavasti:

Elämän tarkoitus on palvella muita parhaalla mahdollisella itsellään. Kohdata toisen ihmisen todelliset tarpeet, vastata niihin ja auttaa ihmistä hänen kärsimyksessään ja yrityksessään toteutua ja toteuttaa se, mikä hänen tulee.

Autenttista itseään kohtaamalla ihminen saa aavistuksen siitä, mikä tai kuka hän on. Oman potentiaalin kohtaamisen kautta siitä, mitä hän on täällä tekemässä. Itsetuntemuksen vahvistuminen tuo näkyviin myös ne ominaisuudet, joita ihminen hyveiden avulla kehittää tullakseen paremmaksi palvelijaksi.

Näin ollen voi puhua kutsumuksesta, jossa oma toteutuminen kohtaa maailman tarpeet. Voi puhua onnellisuudesta, joka syntyy syvemmästä toteutumisesta. Ja voi myös puhua autenttisuudesta, joka tarkoittaa samalla parhaan itsessä olevan toteuttamista ja samanaikaisesti itsensä uhraamista jonkin itseä suuremman asian edestä.

 

Puhuttelu

Elämässä saapuu yllättävän usein oikeita hetkiä, jolloin elämä puhuttelee. Herääminen vastaavuudelle.

Hetki

Sanotaan, että vain salama puhuttelee suoraan. Kaikki muut viestit on aktiivisesti havaittava. Sattuvasti sanottu. Auki ja hereillä oleminen tilanteessa on elämän edellytys.

Tietyssä kohdassa elämää jokin kirja tai ihminen puhuttelee niin, ettei sitä voi saada tarpeekseen. Se osuu juuri oikeaan kohtaan ja menee syvälle. Elämä vastaa tarpeeseen. Se voi olla

  • löytämisen tunne
  • itsessä olevan hämärän tunnon ja uskomuksen vahvistumisen tunne
  • muutoksen tunne, jopa suuri käänne.

Puhuttelu voi vedota ihmisen alempaan tai ylempään luontoon. Siinä on sen vastaavuus. Puhuttelua seuraava oma valinta antaa elämälle suunnan. Seiska-lehti voi puhutella yhtä paljon kuin aitoa itsetuntemusta kehittävä taideteoskin.

Puhuttelu voi vahvistaa ennakkoluuloja, paisuttaa vääriä käsityksiä omasta voimasta – lisätä oman varjon voimaa. Tai auttaa ymmärtämään paremmin itseä ja kanssaihmisiä. Se voi jalostaa johonkin enempään kanssaihmisten hyväksi.

Siitä voi tulla pysyvää. Se voi muuttaa asioita loppuelämäksi ja jättää elinikäisen jäljen. Tai se voi mennä ohi nopeastikin. Jättäen jäljelle vain ihmetyksen, miten saatoin olla niin lumoissa  asiasta, joka nyt vaikuttaa oudolta ja yhdentekevältäkin.

Puhuttelussa

Moni meistä on aikanaan ollut rehtorin puhuttelussa tai ainakin opettajan tai esimiehen. Kärvistelemässä. Millaista oli ottaa viesti vastaan?

Näyttökuva 2013-11-22 kohteessa 11.47.48

Yhdenlaista puhuttelua on toisinaan tarjolla puolisoltakin. Kuinka usein viesti menee perille, vaikka se on ilmaistu äärimmäisen selvästi?

Kuka tahansa ihminen tarjoaa mahdollisuuden tulla puhutelluksi. Mutta kaikki eivät silti puhuttele. Eivät läheskään kaikki. Vastaavuus puuttuu.

Onko kaistaa?

Hyvinvoivana ja hyvinvointireserviä hyödyntävänä jaksan ottaa vastaan ja tietoisesti kehittyä. Ellei puhuttelu tapahdu luonnollista tietään, reservin käyttö on tarpeen. Jotta havahdun mahdollisuudelle, joka on tarjolla: tässä minä voin mennä eteenpäin.

Peilaaminen tarkoittaa tässä sitä, että suostun katsomaan itseäni ja myös itse puhuttelua: miksi tämä tuli tähän juuri nyt, mikä sen viesti on ja mihin suuntaan minun kannattaisi lähteä?

Puhuttelu on aina lahja. Jos jaksan olla siitä kiitollinen, elämäni laatu paranee.

Viesti

Viestin tehtävä on herättää tietoisuus asialle ja itselle: Herää itsellesi. Huomaa, millaiset asiat ovat sinulle oikeasti tärkeitä.

Usein varsinkin itsen suhteen kyse on suostumisesta ja antautumisesta, itseen katsomisesta. Suostun näkemään, suostun ottamaan tosissaan ja suostun ottamaan itseeni.

Miten elän oikein, auki sille kaikelle kehityspotentiaalille, joka maailmasta tulee vastaan? Sillä se resonoi sisälläni ja siitä on luettavissa paljon, siinä määrin kuin olen opetellut lukemaan.

Palaute – vaikeelta tuntuu

Vaikeinta elämässä on palautteen antaminen ja palautteen vastaanottaminen. Tekisi mieli lisätä: eikä sekään ole kovin vaikeaa, mutta en halua valehdella.

Kuitenkin: Palaute on vahvistunut peili. Sen saaminen on lahja omalle kehitykselle, sen antaminen on lahja toisen kehitykselle. Meistä voisi olla suurempi ilo toisillemme.

Antamisesta ja saamisesta

Palautteen antaminen on monille vaikeaa riippumatta siitä, antaako positiivista vai negatiivista palautetta. Pitkiä harkinta-aikoja, kakomista, käsien vääntelyä ja hikoilua ja lopuksi suusta ulos jotakin sellaista, jonka kanssa voisi elää pussi päässä viikon tai mieluummin kaksi.

Palautteen vastaanottaminen, sekä positiivisen että negatiivisen, on järkyttävän tuskastuttavaa. Jännittymistä, kiemurtelemista, venkoilua ja lopputuloksena jotakin, jota ilman olisi voinut elää.

Jokaisella on tämänsä, kuten P. Saarikoski aikanaan totesi. Mikä tämän oikeasti tekee niin vaikeaksi?

Vaikeus

Suhde itseen. Kutsuisitko suhdetta itseesi virtaavaksi vai katkonaiseksi? Miten voisit olla antamassa ja saamassa suhteessa toisiin, jos suhde itseesi ei luo sille perustaa?

Palaute itselle. Osaatko antaa itsellesi palautetta säännöllisesti? Siis tavalla, jolla on myönteiset ja kehitystä eteenpäin vievät seuraukset?

Kulttuuri. Opitko esimerkin kautta lapsuudessasi ja nuoruudessasi antamaan ja ottamaan vastaan palautetta myönteisin seuraamuksin? Jos, niin edustat noin prosenttia ihmiskunnasta. Hyviä esimerkkejä saa etsiä lyhdyn kanssa päivänvalossa.

Sanoa. Osaatko arjessa sanoa vaivattomasti, miltä sinusta tuntuu, mitä ajattelet, miten asiat näet vai onko kynnys tavallisesti muurin korkuinen ylitettäväksi? Edes läheisillesi – vaiko niille et ainakaan?

Harjoittelu. Kuinka paljon ja miten olet harjoitellut palautteen antamista ja vastaanottamista? Jos harjoittelu on jäänyt vähälle ja/tai olet harjoitellut ’mielen vääriä lihasryhmiä’, et voi varmaankaan odottaa lopputulokselta paljoa, vai?

Lähestymisen taide

Tunnelin päässä kajastaa kuitenkin valoa. Kaiken, mitä olet tähän asti oppinut, voit oppia pois. Ja kaiken sen tilalle voit harjoittelemalla opetella uusia ja parempia taitoja.

Näyttökuva 2013-10-20 kohteessa 20.34.50

Sheryl Sandbergin ’teesejä’ kirjasta Lean in.

  1. Voit harjoitella puhumaan totuudenmukaisesti toisen tunteita loukkaamatta. Tämä toimii parhaiten, kun yhdistät asiallisuuden aitouteen ja onnistut ilmaisemaan itseäsi niin, etteivät mielipiteesi ole raa’an rehellisiä, vaan hienovaraisen rehellisiä.
  1. Kun tajuat, että voit nähdä asiat vain omasta näkökulmastasi, pystyt kertomaan mielipiteesi niin, ettei se tunnu uhkaavalta. Mielipiteen ilmaiseminen on aina rakentavampaa ensimmäisessä persoonassa.
  1. Tästä huolimatta ihmiset eivät useinkaan pyydä tarpeeksi palautetta. Täydellistä palautetta, kuten totuuttakaan, ei ole. Palautteet ovat havaintoihin ja kokemuksiin perustuvia mielipiteitä, jotka kertovat sinulle, millaisen vaikutelman muut sinusta saavat. Koska nämä tiedot ovat paljastavia ja omiaan aiheuttamaan epämukavuutta, palautetta annetaan mieluiten niille, jotka ottavat sitä mielellään vastaan.
  1. Pyydä suoraa palautetta:
    1. Miten voin parantaa suoritustani?
    2. Mitä teen tietämättäni?
    3. Mitä en tajua jättäväni tekemättä?
  1. Puhu avoimesti omista heikkouksistasi, lisäät avointa palautteenantoa.
  1. Ihmisiä kannattaa kiittää julkisesti avoimuudesta ja rehellisyydestä.
  1. Huumori voi olla loistava väline rehellisen viestin välittämiseen sävyisällä tavalla.
  1. Jotta voit todella välittää toisesta, sinun tulee ymmärtää, mistä he pitävät ja eivät pidä, mitä he tuntevat ja ajattelevat.
  1. Jos tunnistat sen vaikutuksen, joka tunteilla on sinuun ja olet halukas puhumaan niistä, sinusta tulee parempi esimies, kumppani ja työtoveri. Koko persoona kannattaa tuoda työpaikalle. Ihmiset teeskentelevät usein, ettei yksityiselämällä ole vaikutusta heidän ammatillisiin päätöksiinsä.

Uimisen taito

Miten oppisit uimaan toisen sielun luo niin, että kosketuksesi on tosi, lempeä ja –terapeuttinen. Sellainen, että se kunnioittaa toisen ihmisen olemista tavalla, jonka toinen kokee ruumistaan myöten: tuo toinen ihminen tahtoo minulle hyvää.

Usein tämä edellyttää, että

  • Olet luonut häneen suhteen eli teidän välillä on ihmissuhde
  • Olet oppinut tuntemaan hänet
  • Olet oppinut tuntemaan itsesi
  • Olet harjoitellut tietoista toisen ihmisen lähestymistä 10000 kertaa

Olisi mukavaa, jos olisi oikotie, mutta sellaista ei ole. Jos haluat hyväksi, lähde elämäksi kutsutulle salille reenaamaan. Ennen pitkää opit antamaan suotuisaa palautetta myös sellaiselle, joka aiemmin kilahti palautteesta välittömästi nielurisansa punaisiksi tai muuten vaan jäi viikoksi sairauslomalle.

Yhteisötaidetta

Mikä olisikaan hienompaa, kun työyhteisö loisi puitteet aidolle harjoittelemiselle, jossa palautteen antaminen ja vastaanottaminen oli päivittäistä, kokoaikaista ja kohottavaa.

Mitä tapahtuisi? Sitä tapahtuisi, että

  • Ilmapiiri avautuisi
  • Yhteydestä ihmisten välillä syntyisi ja kehkeytyisi jatkuva
  • Kakistelu palautteen antamisen ja saamisen kynnyksen edessä katoaisi
  • Ihmiset ja vuorovaikutus muuttuisivat luontevammiksi
  • Yhteisön ja yksilöiden kehitys ottaisivat Suuren Loikan

Ihmiset ja tilanteet tarjoavat tähän mahdollisuuden. Tarttuisitko hetkeen?