Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: luominen

Jokainen osaa enemmän

Ei ole samantekevää, millaisiin olosuhteisiin satumme syntymään. Eikä varsinkaan, millaisissa olosuhteissa saamme kehittyä ihmiseksi.

Olosuhteista riippumatta meidän kaikkien ihmiseksi kasvaminen jää puolitiehen.

Samoin jää meissä olevien mahdollisuuksien toteutuminen. Tämän voimme todeta itseksemme jokaisen päivän päätteeksi, kun reflektoimme päiväämme taaksepäin, viskilasi kädessä tai ilman.

Eikä kyse ole vain meistä itsestämme vaan kaikista niistä ihmisistä, joihin yksityisenä ja julkisena ihmisenä vaikutamme.

·     Annanko kaikille mahdollisuuden, riippumatta ovatko he minun kaltaisiani vai eivät ja pidänkö heistä vai en?

·     Avaanko heille heidän omia mahdollisuuksiaan kasvaa vai tarjoilenko omiani?

·     Luonko sanoillani, käytökselläni ja teoillani parempia olosuhteita vai rajoitanko olosuhteita kapealla ja jälkeenjääneellä ajattelullani ja mielikuvillani?

Ennen sanottiin, että jokainen on hyvä jossakin. Ja että työ tekijäänsä neuvoo.

Nämä pitävät edelleen paikkansa. Noita lauseita voi laajentaa koskemaan sitä osaa ihmisessä, joka vielä odottaa toteutumistaan. Pelkän osaamisen ja kykyjen lisäksi esiin tulee se, mikä on kätkettyä, koska kukaan tai mikään olosuhteissa ei ole kutsunut sitä esiin. Ja siksi jotakin olennaista jää hyödyntämättä.

Eräs pitkään johtajana toiminut ystäväni on kohdannut lukuisia tuoreita esimiehiä ensimmäisten todellisten vaikeuksiensa keskellä. Kun maailma ja alaiset ovat haastaneet heitä todella, luovuttaminen on näyttänyt ainoalta vaihtoehdolta uskon loputtua ja itkemisen alettua. Kuunteleminen, keskusteleminen, oikeat kysymykset – eli oikea pysähtyminen ja ajan antaminen – ja toisessa nähty potentiaalin sanoiksi pukeminen ovat auttaneet silloin eteenpäin. Kriisistä läpi meneminen ja paikkansa löytäminen on tehnyt heistä aitoja ja parempaan ihmisiä johtavia esimiehiä.

Miten voimme luoda parempia olosuhteita kaikille?

Jokainen omalle mielelleen ja aktiivisesti ympärilleen ja me kaikki yhdessä, jotta kukin meistä tulee tietoisemmaksi ja voi valita paremmin itse, mihin ja miten hyvin aikansa käyttää.

Kyetä ohjaamaan itseään, olemaan kokonaisempi ja ehyempi ja toimimaan sellaisen tarkoituksen puolesta, joka on itseä suurempi eikä sen hyödyt palaudu itselle.

On turha jäädä odottelemaan parempia olosuhteita, kun niitä voi luoda itse tai ainakin osallistua niiden luomiseen. Varsinkaan oman mielen olosuhteiden osalta sitä ei edes voi tehdä kukaan muu.

Toisaalta me voimme kaikki olla avuksi itsellemme ja toisillemme. Hymyillä, katsoa silmiin, iloita ja nähdä toisessa ja olosuhteissa se parempi. Vähän niin kuin olisimme rakastuneita elämään. Vähän joka päivä.

Saatko sinä ihmiset ympärilläsi kukoistamaan? kysyy Mikko, p. 050 3840727.

Mainokset

Minän voima

Itsensä johtaminen merkitsee sisäisten impulssien ja ulkoisten ärsykkeiden ohjaamista haluttuun suuntaan. Sisäisellä voimallaan ihminen kykenee halutessaan ohjaamaan tahtonsa muuhun kuin hetkellisen mielihyvän saamiseen. Tai ylittämään itsensä hyveitä harjoittaessaan. Eli suuntaamaan sinne missä olennainen on.

Olennainen on sitä tärkeää, jossa ihminen keskittyy oikeasti uuden luomiseen. Tämä tarkoittaa käytännössä itsenäisten valintojen tekemistä. Valintoja ärsykkeen ja reaktion välillä – siinä on ihmisen vapaus johtaa itseään.

Tämä sisäinen aktiivisuus edellyttää ihmiseltä voimaa, jota voi kutsua minävoimaksi. Tavallisesti se on ihmisellä melko heikko, koska

  • Ihminen ei ole aktiivisesti harjoittanut sen vahvistamista.
  • Ihmiseltä ei ole edellytetty vahvaa kykyä johtaa itseään, tehdä päivittäin tietoisia itsenäisiä päätöksiä ja valintoja.
  • Virran mukana meneminen on ollut sekä suositumpaa että suositellumpaa.

Nykyisissä aineellisissa olosuhteissa yhä useammalla ihmisellä olisi mahdollisuus toteutua aidoista sisäisistä toteutumisen tarpeista eikä ulkoisista olosuhteista käsin. Selviämisestä on siirrytty elämiseen ja mahdollisuuksiin. Mutta onko ihminen löytänyt oman tahtonsa, jonka varassa hän luo elämäänsä ja toteutuu sitä kautta elämässään muidenkin onneksi?

Joku sanoi joskus, että ihminen on siirtynyt mutkattomasti raadannasta viihteen maailmaan. Jokapäiväisen leivän hankkiminen vei aiemmin ajan, voiman ja energian. Kun näin ei enää ollut, tuon tyhjiön täytti ulkoapäin tarjolla oleva, iloinen viihteellisyys.

Siis sen sijaan, että ihminen olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseen: löytänyt yksilöllisen tahtonsa, joka odottaa toteutumistaan.

Vaikka viihteellisyys edelleen lisääntyy, jotakin on tapahtumassa.

  • Ulkoinen suorittaminen vähenee samassa mitassa kuin se lakkaa kiinnostamasta ihmisiä.
  • Googlen Search Inside Yourself löytää paikallisia muotoja.
  • Merkitysten ja tarkoituksen etsiminen leviää elämän eri osa-alueille.
  • Olemisen ja tekemisen tapa yksilöityvät, aito itsensä johtaminen vahvistuu.

Näyttökuva 2014-09-30 kohteessa 11.40.32

Minävoiman vahvistamisesta saattaa tämän kehityksen myötä tulla yksilön ponnistelun tueksi joukkoistettu hanke. Luodessamme elämme tulevaisuutta.

Edisty

Kun puhutaan siitä, mikä oikeasti tuottaa iloa ja todellista ja tarkoituksellista sisältöä (työ)elämään, on kaksi kovaa ylitse muiden: autonomia ja edistyminen.

Edistyminen tarkoittaa ennen kaikkea kokemusta siitä, että edistyn joka päivä jonkin asian suhteen mutta ennen kaikkea itseni suhteen. Olen vähän taitavampi, vähän tietoisempi, vähän vahvempi tänään kuin eilen. Ja näiden avulla luon enemmän uutta ja ratkaisen luovemmin eteen tulevia ongelmia.

Parhaassa tapauksessa joku lähelläni – työkaveri, esimies – tukee minua tässä ponnistelussani. Hän innostaa siihen, luo siihen tilaisuuksia ja halutessani muistuttaa siitä.

Vaikka itse pyrkimys on luonnollisesti minun vastuullani – sitähän autonomia on parhaimmillaan.

Edistymisen kokemus syntyy kahdesta:

  • Joku antaa minulle palautetta edistymisestäni. Näkee minut ja kehitykseni.
  • Työ itsessään antaa palautetta. Ongelma ratkeaa, asia saa uuden käänteen, olen oppinut uutta.

Tässä oikeasti riemu ratkeaa! Harva asia maailmassa tuottaa sellaista iloa kuin se, että voin todeta menneeni eteenpäin itseni suhteen. Näen kehitykseni ja joku muukin näkee sen.

Näyttökuva 2014-08-29 kohteessa 10.10.00

Se ei ole pelkästään kehitystä ammattitaidossani vaan Ammatillisuus 2.0 –kehitystä: kokonaispotentiaalistani yhä suurempi osa tulee käyttöön ja toteutuu niin työn tekemisen kuin yrityksen kokonaisuudessa.

Itsensä ylittäminen, joka on oikeasti kovaa duunia jos sen ottaa päivittäiseksi hommakseen, on silloin oikeasti palkitsevaa. Aivan kuten parhaansa yrittäminen. Eli oikeasti yritän vähän enemmän kuin aiemmin ja teen sen parhaalla mahdollisella tavalla. En sillä millä aina enkä edes sillä, mihin minusta luontaisesti olisi. Vaan vähän enemmän.

Edistyminen joka päivä edellyttää edistäviä tekoja. Ne voivat olla harjoituksia. Mistä tahansa voi tehdä itselleen harjoituksen. Asioiden harjoitteleminen johtaa resurssien tunnistamiseen, myös resurssien tarpeen tunnistamiseen.

Harjoittelemisesta seuraa edistymistä laajalla säteellä – ihmisenä kehittymistä.

Rohkea askel

Mitä on sen maagisen päätöksen takana, jossa astuminen itselle uuteen tai vaikealta tuntuvaan tekoon tulee tehdyksi – tai jossa se ei tapahdu.

Tällaisessa kohtaamisessa oman tahdon kanssa itsereflektio peilaa motivaatiota ja kysyy sen perään: onko asia prioriteettilistalla niin korkealla, että tahto riittää maaliin viemiseen?

Näyttökuva 2014-06-19 kohteessa 9.13.02

Motivaatiosta ei kuitenkaan ole arvoituksen ratkaisemiseksi. Motivaatio saattaa olla täysin kohdallaan mutta se ei riitä: minusta ei olekaan siihen, en uskallakaan.

Yksi kysymys on se, mistä rohkeuden puuttuminen ratkaisevassa paikassa syntyy. Mutta oikeasti kiinnostavampaa on se, miten rohkeutta vahvistetaan niin, että se on käytössä silloin kun sitä todella tarvitaan. Mikä on rohkeuden synty?

  • Itseluottamus vahvistuu niistä kokemuksista, joita tahdon kynnyksen ylittämisestä saa. Ja ehkä erityisesti niistä kokemuksista, jotka jättävät kynnyksen tälle puolen mutta jotka saavat yrittämään uudestaan kynnykselle ja siitä yli. Pelottomasti.
  • Sisu yhdistyneenä peräänantamattomuuteen luo tilanteita ja mahdollisuuksia aina uudestaan. Tässäkään kyseessä ei ole se että itsensä voittaminen johtaa haluttuun tulokseen. Vaan ennen kaikkea siitä, että tahdonomaisuus vie. Ammatista ja toimenkuvasta riippumatonta yrittäjyyttä, yrittämistä yli sen mitä luonnollisesti ja luontaisesti syntyy.
  • Usko siihen, että tämä tulee onnistumaan, minä pystyn siihen. Siinä on myönteiseen lopputulokseen uskominen yhdistyneenä syvempään merkitykseen: jos tämä aitoa, se toteutuu.

Tuntuu kun moneen sanaan liitettäisiin sitä itseään isompia mielikuvia. Harjoitteleminen mielletään jonkin ulkoisen taidon vuosia kestäväksi toistamiseksi vaikka se voi yhtälailla olla yksi tietoisesti ohjattu mielen liike. Rohkeus puolestaan ’tulta päin’ – syöksymiseksi vaikka se voi olla arkista silmästä silmään itsensä katsomista, pelottomuutta rakastaa ja tulla rakastetuksi, sanoa kyllä tai ei omaa tahtoa vastaavasti.

Näyttökuva 2014-06-19 kohteessa 9.08.55

Huomisen luomisesta on kyse. Ja siitä voi tehdä paremman, sinulle ja meille kaikille.

P.S. Olen kirjoittanut tänä keväänä noin 80 bloggausta tähän omaan blogiini ja vuoroviikoin Esimiehistymiseen ja Paremmaksi tyypiksi –blogeihin. Näiden lisäksi raapustanut kymmeniä muistioita työpajoista sekä luonnoksen kirjaksi. Omavaltaisesti lähden nyt kirjoituslomalle. Palataan, kun iloinen ja aurinkoinen Summer of Love on ohi. Ellei se jatku ikuisesti 🙂

Reggaepolvet

Ihmiset voi jakaa kahteen ryhmään: Toisia jännitys pääsääntöisesti häiritsee tai jopa lamauttaa. Toisia se innostaa parempaan suoritukseen. Kumpaan sinulla on enemmän taipumusta?

Jäntevyyden eli mukautetun jännityksen avulla kykenemme helposti vastaamaan ja reagoimaan meitä vastaan tuleviin tilanteisiin ja uhkiin. Erilaisissa tilanteissa tapahtuu automaattisesti jännittyminen ja rentoutuminen – tahdosta riippumattomasti. Tilanteen lauettua jännitys purkautuu itsestään.

Mukauttamattomassa jännityksessä jännitystila jää pysyväksi. Sekä keho, erityisesti lihakset, ja mieli jäävät jännitystilaan. Tästä syntyy toisinaan noidankehä: ihminen huolestuu ja alkaa pelätä oireita ja jännitys lisääntyy. Mieli aiheuttaa itse esteen ja lisää kuormitusta: ihminen alkaa pelätä pelkoaan, ahdistuu omasta ahdistuksestaan jne.

Näyttökuva 2014-06-05 kohteessa 21.19.36

Jännittyneessä tai stressaantuneessa tilassa ihminen alkaa välttää kaiken uuden kokeilemista. Samalla hän helposti välttää itsessä nousevien asioiden kohtaamista ja samalla parhaan esiin tulemista ja toteutumista. Jännittynyt/stressaantunut/kiireinen(kireinen) ihminen ei luo uutta. Aivot etsivät turvallisuutta eli samoja polkuja: kerran luotuja käytänteitä, tapoja, tottumuksia, rutiineita. Oppiminen ja uusien tapojen luominen jäävät.

Miten haastaa rajansa, sen sijaan että rajaa haasteensa?

Keinoja vaikuttaa tilanteeseen ovat esimerkiksi Pysähtymisharjoitus, asioiden tarkasteleminen sellaisenaan lisäämättä asioihin omia tulkintojaan sekä aistia ja kokea oma kehotuntemus siinä hetkessä. Myös päätös olla uskomatta kaikkia ajatuksiaan auttaa. Samoin tietoinen tilanteeseen vastaaminen reagoinnin sijasta – luoda itselleen aikaikkuna ennen vastaamista.

Liikunta, oman hyvältä tuntuvan liikuntamuodon toteuttaminen on paras tapa purkaa stressiä ja kehoon kertyvää kuormitusta. Hyvänä kakkosena tulee oman mielen rauhoittaminen ja suhteen luominen siihen, mieluiten monta kertaa päivässä.

Ajan ja tilan raivaaminen järkevämmille työtavoille luo mahdollisuuksia uusien haasteiden kohtaamiseen.

Itseensä tutustuminen ja itsensä kuunteleminen auttavat riittävän energiantason luomisessa ja ylläpitämisessä. Myös tiedosta on hyötyä: mikä persoonallisuustyyppi olet, millainen taipumus reagoida/ajatella tietyissä tilanteissa jne. Kun ihminen tiedostaa oman yksipuolisuutensa, hän voi harjoitella sen tasapainottamista erilaisissa arjen tilanteissa sen sijaan että hän toistamisellaan vahvistaa yksipuolisuuttaan.

Näyttökuva 2014-06-05 kohteessa 21.21.51

Vastustamisen lopettaminen eli hyväksyminen lisää rentoutta. Aivan samoin kuin harjoiteltu kyky aistia koko kehonsa tuntemuksia samanaikaisesti. Rutiinit auttavat jännityksen purkamisessa ja rentoutumisessa. Löydä itsellesi parhaat käytännöt. Ja ole hereillä: kehitä niitä paremmiksi.

Vaikka itsestä tietoiseksi tuleminen ja harjoitteleminen ovat hyvin vakavia asioita, rennossa tunnelmassa oppii eniten ja se lisäksi tuntuu hauskemmalta.

Lähde liikkeelle ilosta, jousta polvista, siitä se lähtee!

Kun uskaltaa mielellään

Valmistuttuani opettajaksi opiskelin vuoden verran Saksassa musiikkia ja laulua.

Kuoronjohtamisenopettajamme kertoi sitten erään kerran, että seuraavaksi jokainen esittäisi vuorollaan yksinlauluna valitsemansa oman maansa kansanlaulun. Se oli se hetki ja tunne, kun seisoin kanssaopiskelijoitteni edessä ja oli aloitettava. Ei auttanut. Siitä oli väräytettävä Vain pieni kansanlaulu, vaikka jalat olivat lyijyä ja kurkkua kuristi.

Nyt tajuan, että tämä tunne on tullut myöhemminkin monta kertaa.

Kynnys

Elämässä on kynnyksiä, joiden yli on mentävä silloinkin, kun ei ole mitään varmuutta, mitä siitä seuraa. Näitä kynnyksiä riittää tässä maailmassa. Ja vaikka mielikuvituksen kynnys on vain yksi, niin siinäkin riittää ihmettelemistä. Keskellä arkea.

Koska: Mistä sitä tietää, milloin joku mielikuvituksen luomus on hyvä? Tietääkö sen itse vai vain siitä, millaisen vastaanoton se saa?

Mutta: Olisiko se saanut toisenlaisen vastaanoton toisten ihmisten kanssa? Toisena hetkenä? Toisella tavalla esitettynä? Useimmiten idea saa vain yhden mahdollisuuden. Tämä elämä on aika ankara.

Jokaisella muttei jokaiselle

Kuvitella mielessään ja mielellään (sic!) on myötäsyntyinen taito kuten kyky luoda. Ne ovat kumpikin tahdonomaisia ominaisuuksia, joita löytyy jokaiselta lapselta.

Sitten astuvat kuvioon rohkeus – ja rohkaiseminen.

Jotkut ovat myös alusta pitäen innokkaampia tuomaan ideoitaan esiin. Näillä leikin johtajilla on toisia parempia ideoita tai ainakin he ovat omista ideoistaan vakuuttuneempia. Toisilla ideoiden esillepano odottaa itseään, toisinaan koko elämän.

Vaikka tämä jako näkyy jo lapsena, uusia kierroksia eli mahdollisuuksia tulee myöhemmässä vaiheessa monta kertaa. Mutta yhtä selvää on: joillakin on sitä ja kaikilla on sitä. Toisilla se kätkeytyy, koska uskon vahvuus ja sen työkalu rohkeus loppuvat kesken.

Mihin sellainen mielikuvitusta tarvitsee, joka ei uskalla sitä käyttää?

Rohkeus on usein pelkkää tahtoa. Tässä kohtaa lopputulos on ainut, joka merkitsee: tuleeko asia tehtyä vai ei? Siitä huolimatta että pelottaa:  Menen rajan yli tuntemattomaan ja uuteen. Otan riskin että jään yksin. Että minuun sattuu.

Pelkokin on kaksiteräinen haulikko. Se suojelee tarpeellisesti ja tarpeettomasti. Mielikuvituksen rajana useimmiten tarpeettomasti. Siksi pelon siedättämistä tarvitaan.

Sen lisäksi, että pystyy kuvittelemaan mielellään, olennaista on se, mitä siitä tulee luoneeksi ja mikä on lopputulos. Tässäkin toiset näyttävät muille esimerkkiä: saavat tehtyä, luotua ja fokus säilyy loppuun asti.

Kun pää telmii, syntyy päätelmiä. Lauri Viita

Ollaanko asian äärellä? Kanssaihmisistä löytyy rohkaisevia esimerkkejä. Siitä, miten he sen tekevät – harvoin mitä he tekevät – ja sitä voi harjoitella. Rohkaistua luomaan ja tuomaan omat kuvat.

Harjoittelu

Mieli kuvittelee mahdollisen maailmoja kuin itsestään: ”Entäs jos?” ”Mahdollista on myös…” Sitten kynnyksen yli: suostua ja antaa luvan tapahtua. Aina uudestaan, kunnes se sujuu itsestään.

Maailmojen ja mahdollisuuksien luomisessa ratkaisevaa on se, mihin mieli tarttuu ja miten luominen siitä jatkuu. Miten valmiit mielikuvat antavat periksi mielen eläville kuville. Liikkeessä kaikki on vielä elävää – miten kauas uskaltaa lentää ilman rajoja ja muotoja?

Joskus on hauskempaa harjoitella yhdessä ja luoda yhteismielikuvituksella. Kun asenne on hyvä, se rohkaisee korkeammalle.

Miten rohkaistua? Joskus riittää pelkkä oikeuden ja luvan antaminen itselle, kuin kaikkea sitä uhmaten, joka kerran uskoi, että mielikuvitus on joutavanpäiväistä. Toisinaan taas on oltava sitkeä ja uskottava aina uudestaan: luomalla itseäni joka päivä uudestaan, lähtökohdista riippumatta, elämänlaatuni ja elämisentunteeni muuttuvat paremmiksi.