Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: mielen ohjaaminen

Mahdollisuus

Olen joskus aloittanut työpajan seuraavalla johdannolla:

”Tämän työpajan tarkoitus on havahduttaa siihen, että teissä jokaisessa on käyttämätöntä potentiaalia ja että jokainen päivä tarjoaa useita tilaisuuksia tämän potentiaalin hyödyntämiseen ja toteuttamiseen.

Peilaus peili

Kyse on siitä, että olemassa olevia kykyjä ja mahdollisuuksia harjoitellaan tietoisesti. Suurin osa teistä tietää, että näin voi tehdä. Mutta uutta on useimmille se, että oikeasti tekee niin: harjoittelee. Oman mielen jäsentämisessä ja ohjaamisessa meistä useimmat ovat tiensä alussa.

Nyt teillä on periaatteessa ja käytännössäkin neljä vaihtoehtoista asennetta ja sen seurausta:

1)   Taas yksi puolitoistatuntinen haaskattua aikaa, jonka olisi voinut käyttää oikeiden töiden tekemiseen. (Ei seurauksia.)

2)   Ihan kiinnostavia ajatuksia. (Ei saa tehdyksi.)

3)   Todella hyvä! Testaan tota ekaa harjotusta jo huomenna. (Muistaa tehdä harjoituksen kaksi kertaa, sitten se unohtuu.)

4)   Teen harjoituksista päivittäisen rutiinin. (Harjoittelemisesta tulee osa elämää.)

Vain neljännellä asenteella on käytännön merkitystä. Muu on oikeastikin käytännössä hukkaan heitettyä aikaa.

Tai ei ehkä kokonaan. Sillä tämä työpaja on yksi niistä mahdollisuuksista havahtua näkemään, miten paljon te voitte oikeasti vaikuttaa itseenne eli oman mielenne toimintaan ja sitä kautta elämäänne. Ellei havahtumisen hetki ollut nyt, se tulee myöhemmin. Sillä jokainen herää nukuttuaan tarpeeksi.”

Jokaisen ihmisen kohtalo on elää unessa, kunnes on aika havahtua. Tämä hetki on paitsi tsäänssi, myös mahdollisuus.

Unelmia ja harjoitushommia

Olen intohimoinen harjoittelija ja oppija. Niistä minä saan kicksini ja elämisentunteeni. Samalla ne ovat tapani kanavoida innostustani ja – innostua vähän lisää.

Osa harjoittelemisestani liittyy esikuviin ja ihailuun. Lapsesta saakka olen ihaillut ihmisiä, jotka ovat taitavia tekemään asioita. Itse en kuulu niihin. En oikeasti osaa mitään kunnolla. Muuta kuin harjoitella.

Kaksi unelmaa

Joitakin vuosia sitten lapsuuteni unelma nousi pintaan: olin aina halunnut oppia jonglööraamaan. Muutama kuukausi ahkeraa harjoittelemista ja kas, kolme palloa pysyi ilmassa niin pitkään kuin halusin. Hauskaa oli huomata, että suurin osa harjoitteluajasta meni irtipäästämisen opettelemiseen – oli vaan annettava mennä.

Näyttökuva 2014-03-06 kohteessa 21.54.44                                                       Meitä on kohta monta.

Nyt vuodenvaihteessa muistin toisen unelmani: halusin osata pyörittää hulavannetta. Kumma kyllä, vanhana opin sen hetkessä enkä tajua, miten se lapsena oli niin vaikeaa. Ihan älyttömän hauskaa: let it roll, baby roll.

Tällä hetkellä on meneillään näiden kahden yhdistäminen. Vaihe on tämä: kun heitän palloa kädestä toiseen, vanne pysähtyy. Aivan mahtavaa. Itselleen nauraminen on todella naurettavaa.

Mikä on sinun pieni, toteutumaton unelmasi?

Harjoittelu

Harjoitteleminen on asenne, tapa elää ja äärimmäisen tehokas tapa oppia ja muuttaa niitä asioita, joita haluaa muuttaa. Harjoitella koska tuntuu hyvältä, harjoitella koska harjoitteleminen on hauskaa ja samalla lisätä omaa hyvinvointiaan minkä tahansa asian suhteen.

Harjoitteleminen tuo myös laatua kaikkiin suhteisiin, ennen kaikkea suhteessa itseen. Se auttaa tunnistamaan kätketyn lahjakkuuden ja myös kätketyn osaamattomuuden ja ylittämään rajat ja itsensä. Eli luomaan omaa elämää oman näköiseksi.

Lisäksi harjoitteleminen on aito ja alkuperäinen tapa itseohjautua. Tai kuten suomeksi sanotaan: ottaa opikseen. Suhteessa omaan mieleen harjoitteleminen osoittaa todellisen voimansa: itsetuntemuksen, oman tahdonvoiman ja taitavuuden yhdistelmällä on tässä maailmassa enemmän käyttöä kuin itsekään tajuan.

Näyttökuva 2014-03-06 kohteessa 21.56.44

Kun niska taipuu harjoittelemiseen, se pitää samalla egon sopivan kokoisena. Sen kokoisena, ettei se aseta ylivoimaisia esteitä oppimiselle. Pysyä harjoittelijana, vaikka osaisikin.

Ymmärrättekö nyt, miksi olen niin rakastunut harjoittelemiseen?

 

Otsikko on otettu Leevi and the Leavingsin biisistä Unelmia ja toimistohommia. Osuu tähänkin hyvähyvin.

Syty, pala, sytytä

Ihmiskunnan suurimpia keksintöjä on tulitikku. Siinä ihminen on tehnyt luonnossa sattumanvaraisesti tapahtuvasta syttymisestä järjestelmällistä: tikun leimahtamisesta seuraa palaminen ja palava tikku sytyttää mitä ikinä tarpeen.

Näyttökuva 2014-02-27 kohteessa 18.32.03

Kömpelö vertaus ihmiseen palvelee tässä tarkoitustaan: miten sattumanvaraisesta syttymisestä, innostumisesta voi tehdä järjestelmällisempää?

Miten sytyt?

Onko sinussa sellaiset ainesosat sellaisessa suhteessa, että lämpenet ja innostut vähäisestäkin kitkasta? Mikä saa (läsnä)olosi, mielialasi, elämisentunteesi, energiasi ja voimasi tähän optimitilaan?

Sillä: optimitila arjen keskellä on harvoin todellisuutta. Siksi vain olosuhteista riippumaton sisäinen elämä eli tietoinen kyky ja voima ohjata itse muualle kuin mihin olosuhteet veisivät, ratkaisee. Muutoin on ulkoisen armoilla, eikä se ole useinkaan sytyttävää.

Edellä mainittujen ainesosien huolehtimisesta ja ylläpitämisestä on kyse.

  • Voinko olla aktiivinen ja hereillä
  • Olenko palautunut ja minulla on voimaa innostua
  • Olenko päästänyt irti niin, että voin olla hetkessä ja energinen

Ellen järjestä sisäisiä elämääni ja olosuhteitani, minusta on siihen vain silloin, kun osaset sattuvat kohdalleen.

Mikä saa sinut palamaan?

Asialle palaminen on sitä, että kykenee ylläpitämään liekkiään, innostumistaan. Tämä tapahtuu helpoiten ja onnistuneimmin siten, kun kykenee liittämään itsensä siihen mille palaa. Parhaimmillaan nämä ovat sama asia.

Palaminen on ’staying poweria’: asiassa ja asian ääressä pysymistä. Samalla se on todelliseen lähteeseensä itsensä liittämistä ja asiasta saman ytimen ja merkityksen löytämistä. Eli onko asialle minulle jokin tarkoitus.

Samalla se on tahdon päätös: tämän otan asiakseni, tähän sitoudun. Sitoutuessani löydän uusia teitä siihen, miten liityn siihen.

Bonuksena palamisessa vapautuu lämpöä ja valoa – olennaisia tapahtumia kumpikin ihmisten ja asioiden kanssa toimiessa. Ja joskus käy niin onnekkaasti, että jotakin turhaa palaa samalla pois.

Onko sinusta sytyttämään?

Tunnetusti innostunut ihminen ei aina ole innostava. Miksei? Koska usein tällainen ihminen on innostumisessaan itseensä sulkeutunut. Kuin uskoon tullut, joka ei ymmärrä, ettei hän jaa muiden käsitystä todellisuudesta.

Toisin on silloin kun näyttää esimerkkiä eli ON innostunut. Samalla ottaa muut mukaansa löytämällä ne tiet, joiden avulla muut voivat löytää asian ja innostuksen luo. Tämä edellyttää sosiaalista taitavuutta ja pelisilmää: mistä kohtaa sinä sytyt, missä on sinun syttymispisteesi?

Näyttökuva 2014-02-27 kohteessa 18.37.02

Kyse on usein näyttämisen, innostamisen ja (oman) tilan antamisen välisestä tasapainosta. Joskus taas siitä, että onnistutaan luomaan kokemus, että ollaan samassa veneessä. Joskus se vaatii, että jaksaa olla yksin innostunut kunnes muutkin ymmärtävät innostua. Ja joskus jää vain yksin innostumaan, mikä sekin voi olla ihan hyvä.

Sillä palaminen jättää aina jälkensä. Siksi kannattaa syttyä.

Hyvä harjoitus, parempi mieli

”Just do your practice and all will come to you.” Niin sanotaan. Kun pidät huolta harjoittelusta, harjoittelu pitää huolta sinusta.

Mieli paranee, kun tahtoo sitä.

Mitä harjoittelusta saa?

Harjoituksensa kannattaa valita hyvin, sillä niillä on seurauksia. Harjoituksia voi arvioida monestakin näkökulmasta:

  • Lisäävätkö ne sitä voimaa, jolla ohjaan itseäni?
  • Tuottaako niiden tuoma kehitys iloa myös ihmisille, joiden kanssa olen tekemisissä?
  • Saanko niiden kautta paremman yhteyden itseeni?

Näyttökuva 2014-02-14 kohteessa 9.39.34

Harjoitteleminen on arvojen harjoittamista, samalla omien hyveiden harjoittamista. Hyveet muuttuvat käytännön teoiksi, mistä seuraa parempi mieli. Mieli, jonka toiminta vastaa eilistä paremmin siihen, mitä sen avulla on mahdollista saavuttaa. Harjoittelemisen kautta kohottaa itsensä sinne, missä haluaa olla.

Harjoitteleminen on

Harjoitteleminen on tietoinen suhde harjoittelemisen kohteeseen: asiaan, tilanteeseen, toisiin ihmisiin, itseen. Se on läsnäoloa, aktiivista uuden suhteen ja elämän luomista.

Ei siis rutiinia, ei toistoa vaan havahduttavaa ja toisinaan vavahduttavaa uutta. Mahdollisuuksien kohtaamista, näkemistä ja luomista.

Parempi mieli on parempi yhteys, se on levollinen ja sopusoinnussa oleva ja elävä mieli. Se on jotakin omempaa kuin aiempi, jotakin, mistä sydänkin iloitsee. Aluksi se on mahdollista lyhyessä hetkessä, sitten sen soitto laajenee.

Elämän paradoksi

Saat sen, mitä harjoittelet. Saat myös sen, mitä tiedostamattasi toistat.

Elämä tuo eteen peilin ja kysymyksiä: Mitä oikeastaan haluat? Mikä sinulle on olennaista? Millainen elämä riittää sinulle?

Kun pääsee rentoon tilaan,  löytää vastauksia, jotka ovat itsessään peili.

Voimaharjoittelua

Harjoitteleminen on ylevä asia. Kun harjoittelee, kohtaa vastuksen eli sen, mitä ei vielä osaa tai mihin ei kykene ja minkä suhteen on ylitettävä vanha – ja itsensä.

Harjoittelu muuttaa kolme asiaa: kasvaa voimassa, taidossa ja tietoisuudessa. Mieli on lihas: harjoittamalla se vahvistuu ja kykenee vastaamaan eteen tulevaan tarpeeseen.

Voima

Ilman sisäistä, mielen voimaa ei ole itsensä johtamista. Sisäisen voiman avulla voin ohjata itseäni, tehdä tietoisia valintoja ja saada tehdyksi sen, mitä päätän ja miten tahdon.

Näyttökuva 2014-02-03 kohteessa 22.08.12

Taito on hyödytön, ellei ole voimaa toteuttaa sitä. Tämän itsestään selvyyden taakse kätkeytyy tragedia: taitoja harjoitellaan useammin kuin voimaa. Ja usein asiat jäävät tekemättä.

Tietoisuus, jota voi kutsua myös herkkyydeksi tai läsnäoloksi, ilman voimaa ei kykene vastaamaan siihen, minkä tunnistaa tarpeeksi. Toisaalta voima vailla tietoisuutta on sokeaa ryntäilyä.

Kolme yhdessä

Taidot liittyvät taitavuuteen ja taitavuus puolestaan on viisautta, josta on tullut käytäntöä tässä hetkessä. Taitavuutta tarvitaan erityisesti kohtaamisissa itsen ja muiden ihmisten kanssa. Ja sitä on myös kaikkien helpointa ja luontevinta harjoitella juuri kohtaamisen rajapinnassa.

Taito ilman tietoisuutta ja läsnäoloa hetkessä elää aina menneessä. Siksi sellaisesta taidosta seuraa törmäyksiä. Juuri tästä syystä ihmiset, jotka näkevät valveunta omasta osaamisestaan, eivät ole kovin taitavia.

Tietoisuuden kehittäminen on tärkeää juuri siksi, että ihminen voi elää tässä hetkessä ja vapautua menneisyydestään, joka on usein esteenä tässä hetkessä. Herkkyyden kehittäminen tapahtuu helposti hyödyntämällä johdonmukaisesti viiden aistin iloja. Tietoisuuteen herääminen ja sen aktiivinen herättäminen luo vahvempaa itsetuntemusta. Tuota maagista taitoa, jonka merkitystä ei voi ylikorostaa millään elämän alueella.

Sanon: harjoittele

Harjoitteleminen on tunnustus elämälle: tahdon oppia, tahdon voimistua, tahdon kehittyä. Oikeastaan se on rakkaudentunnustus itselle ja kanssaihmisille.

Näyttökuva 2014-02-03 kohteessa 22.10.55

Samalla se on merkki siitä, että olen voimissani. Väsyneenä en edes halua oppia uutta enkä pystyisikään.

Harjoitellessani luon = olen elossa. Olen ihminen inhimillisimmilläni. Itse itseään vahvistavana.

Jotain mieltä?

Aiemmin mieleltä odotettiin vain työn nopeaa ja täsmällistä hoitamista. Nykyisin yhä useampi työ vaatii itsenäistä ajattelua, jonkinlaisen kokonaisuuden hallintaa sekä itseohjautuvuutta.
Tämä vaatimus ei täyty itsestään selvästi. Täyttymys edellyttää taitoa ja voimaa maailmassa, jossa sinua ja mieltäsi häiritään jatkuvasti.

 

Kyllä kannattaa

Kannattaa pitää omasta mielestä huolta. Eikä ainoastaan ylläpitää sen hyvinvointia vaan kehittää sen taitoja ja kykyjä ja vahvistaa sen voimaa. Siis sen sijaan, että antaa sen toimia omalla automatiikallaan.

Miksi? Koska automatiikka luo sattumanvaraisia tuloksia. Siitä johtuvat myös vaihtelut niin päivissä kuin aikaansaannosten lopputuloksessa. Lisäksi ehdollistumien tuottamat tavat eivät todellakaan ole aina paras mahdollinen vaihtoehto toimia.

Miten saada tasaisempaa jälkeä aikaan, sellaista, mitä saa aikaan parhaimpina päivinä mutta useammin? Harjoita mieltäsi.

Energia

Opi johtamaan omaa energiaasi. Pidä huolta omista voimistasi ja pidä huolta ennen kaikkea siitä, että sinulla on sitä jatkuvasti varastossa. Sillä voit säädellä ja tasapainottaa tilojasi. Ja ennen kaikkea Tilanteita, joita tulee jatkuvasti.

Näyttökuva 2013-12-12 kohteessa 21.25.39

Kun sinulla on energiaa johtaa energiaasi, myös häiriöt ovat voitettavissa. Joku keskeyttää sinut. Puhelin soi. Saapunut meili vilkuttaa näytön alalaidassa. Nouseeko verenpaine? Energiasi auttaa sinua selviämään kunnialla ja organisoimaan päättäväisesti.

Olosuhteet

Eri olosuhteita voit muuttaa suotuisammiksi. Tärkein on saada omaa rauhaa työn tekemiselle. Ennen kaikkea ajattelulle, suunnittelulle – näkemyksille ja sille, mikä on oikeasti tärkeää, olennaista ja merkityksellistä.

Laitat ison digitaaliajastimen näyttämään, kuinka monen minuutin sinua saa taas häiritä. Tai nostat punaisen lipun salkoon, ja kun se on alhaalla, olet jälleen tavoitettavissa. Et vastaa puhelimeen vaan vastaat soittopyyntöihin kun olet valmis. Meileihin ehtii vastata myöhemmin.

Sinä voit vaikuttaa. Sinä olet oman työsi asiantuntija. Tänään voit näyttää sen kaikille.

Mieli

Anna mielen rauhoittua ja jäsentyä. Ota suhde omaan mieleen ja opi elämään yhteydessä sen kanssa. Käy mielen gymillä lyhyesti monta kertaa päivässä. Harjoittele. Don’t wish for it, work for it. Se on askel kohti itseohjautuvuutta, mielen johtamista ja itsesi johtamista.

Näyttökuva 2013-12-12 kohteessa 21.27.41

Ei ole mitenkään tavoiteltavaa ulkoistaa terveyttäsi ja mielesi hyvinvointia työterveyshuollolle. Voit ottaa tilasi ja itsesi haltuun olemalla aktiivinen.

Pidä huolta mielestäsi, niin mieli pitää huolen sinusta. Pohjimmiltaan se on hyvin yksinkertaista.

Lätkää pimeässä

Olen alkanut uskoa vetovoiman lakiin. Samalla ylpeänä esitän, että minulla on aivan mahtavia valmennettavia.

Eräässä työpajassa syntyi harjoitusreflektion jälkeen tiukka keskustelu sisäisen maailman todellisuudesta eli lähinnä siitä, onko se todellista. Vääntö oli hurja, kunnes eräs äijä latasi kuin herätyksen saatuaan: ”Sisäisen maailman epämääräisyys johtuu siitä, ettei sisäiseen lätkäkaukaloon ole sytytetty valoja. Siel pelataan pimeessä. Sä näät vaan varjojen liikkuvan.”Näyttökuva 2013-10-25 kohteessa 11.53.19

Se oli kuin kohtaus Suomi-filmin klassikosta, jossa pehtoori osoittautuukin agronomiksi. Tästä ehkä myöhemmin.

Say, this is real

Suosikkikohtaukseni MI3:ssa on se, kun Julia vetoaa tunteella Ethaniin: Say, this is real.

http://www.youtube.com/watch?v=fgG3mszLZAQ

(kohtaus alkaa 1:39 kohdalla)

Sano, että kokemukseni siitä maailmasta, josta vähän puhutaan ja silloinkin varoen, on vähintään yhtä totta kuin tämä näkyvä. Joskus vielä todempi, joskus vielä merkitsevämpi, joskus vielä vaikuttavampi. Ohjaavampi, sellainen, joka oikeasti muuttaa suunnan ja pitää siinä.

Miten sellaisen kokemuksen saa?

Pysähdy ja käänny. Käännä katse sisäänpäin. Havainnoi, mitä mielessä liikkuu. Katso sitä.

Suuntaa katse, toistuvasti. Jokainen yritys ja harjoitus muuttaa kokemusta ja vahvistaa näkemistä.

Sillä enemmistölle ihmisistä mielen maisema on ensi alkuun räme: villissä tilassa oleva paikka, jossa eksyy helposti, jossa sinne lähtee kuljeksimaan.

Joku viisas on lisäksi sanonut, että ennen kuin lähdet matkalle, varmista, että lampussasi on riittävästi öljyä paluumatkallekin. Jos sisäistä valoa ei ole harjoittanut, sen voima ei aluksi kanna kauas. Toisaalta, kun sitä harjoittaa, sen yhteys lähteeseen voimistuu.

Valo valaisee

Kun mielen valo alkaa valaista mieltä ja tuo kaaos näyttäytyy ja lähtee muuntumaan, se tuo tullessaan asioita.

Epäolennaisen keskeltä erottuu olennainen. Kun tuo kokemus alkaa toistua, alkaa oikeasti erottaa kaiken kohinan keskeltä sen, mikä on tärkeää, millä on merkitystä ja mihin kannattaa suunnata huomionsa. Ja ennen kaikkea: mitä lähteä seuraamaan.

Ohjaaminen seuraa tietoista ponnistelua ja pyrkimystä. Ja toistoa. Sillä mitään ei tapahdu, ellei ole sisäistä voimaa, jolla työn tekee. Muuten on kuin kuukauden sängyssä maannut, jolta lihasvoima on kadonnut. Harjoitella, toistaa, sisäinen lihas voimistuu ja sitä voi alkaa tietoisesti ohjata ja käyttää.

Lisää harjoituksia

Psykiatri Daniel J. Siegel on määritellyt mielen seuraavasti:

Ihmisen mieli on yhteisöllinen ja kehollinen prosessi, joka säätelee energian ja informaation virtaa.

Tässä omalla tavallaan nerokas määritelmä antaa neljä harjoitussuuntaa. Kaikissa on kyse tietoiseksi tulemisesta ja sitä seuraavasta sisäisestä työskentelystä.

Miten mieleen vaikuttaa ja miten siihen antaa vaikuttaa ympäristön ja ihmiset ja heidän mielensä.

Millaisia ikiaikaisia ja tuoreempia tapoja ja tottumuksia automaattinen aivotoiminta tuottaa mieleen ja miten niiden muuntaminen tapahtuu.

Millaisista asioista oma energia syntyy ja lisääntyy ja miten sitä ohjataan.

Miten aisti- ja muuta informaatiovirtaa suodatetaan tietoisemmin ja miten olennainen erotetaan epäolennaisesta.

Nämä neljä harjoitusmuotoa takaavat sen, että elämästä tulee tietoisempana. Olen hereisempi vastaamaan ja toimimaan suhteessa siihen, mitä elämässä tulee vastaan. Olla hereillä on oikeasti iso juttu.

Itsetuhoa

F.M. Dostojevski kirjoitti kirjeessä veljelleen: ”Ihminen on salaisuus. Jos koko elämäsi ajan ratkot tuota salaisuutta, et voi sanoa käyttäneesi aikaasi hukkaan. Minä syvennyn tuohon salaisuuteen, sillä haluan olla ihminen.”

Vajaa 150 vuotta myöhemmin päätin haluta selvittää ihmismielen salaisuutta. En vaan tiennyt, mihin ryhdyin. Enkä tiennyt, että mielen Impivaara on nimensä veroinen: neitseellinen paikka, jota kuilut ympäröivät.

Mielen tiloja ja tapauksia

Mielessä on tilaa aivan kaikelle, mille antaa tilan. Provosoin mielelläni koulutettaviani sanomalla heille aluksi: ”Teillä ei ole aavistustakaan, mihin mielelle kykenee.” Työpajan jälkeen he aavistavat.

Ihminen on ristiriitainen. Erilaiset voimat ja impulssit käyvät väsymätöntä taistelua keskenään, ja ihminen on joskus vain sivustaseuraaja. Toisinaan kannattaa vain toivoa, ettei peto herää tai ainakaan käy kimppuun. Toisinaan olisi monta hyvää syytä osallistua, karkottaa varjot nimeämällä ne ja paljastaa niiden – varjomaisuus.

Tärkeä osa elämän mielekkääksi kokemista ja oman mielen terveyden vaalimista on oman mielen havainnointi ja havainnoinnin pohjalta tapahtuva mielen ohjaaminen. Ellei sitä tee itse, sen tekee jokin muu. Toisaalta synkimmälläkin käyttäytymisellä on aina mieli. Silloinkin kun se näyttää mielettömältä.

Mieli itseä vastaan, näytös 1

Mieli toimii toisinaan omaa parasta vastaan. Useimmiten hyvin arkisesti.

Ihminen ei näe omia mahdollisuuksiaan ja usein aktiivisesti kieltäytyy näkemästä niitä. Oman parhaan kohtaaminen on pelottavaa jo pelkästään sen mukanaan tuoman muutoksen ja vastuun takia. Tämän lisäksi ihminen ei tiedä eikä tunnista omaa etuaan, esimerkiksi asioita, jotka edistäisivät hänen hyvinvointiaan.

Yllättävän monen mielensä ohjaavana voimana on itsensä pitäminen huonona, pahana tai pelkkänä elukkana. Tällainen ihminen ei omasta mielestään ole ansainnut hyvää, ei myönteistä palautetta eikä todellakaan rakkautta. Sen sijaan, että ihminen vain ottaisi vastaan hyvän, hän rankaisee tai sättii itseään päivästä toiseen.

I’m definitely not worth it.

Ihmisen mieli harhailee ja eksyy ja alkaa aktiivisesti sabotoida niitä mahdollisuuksia, joita elämä tarjoaa. Usko omaan arvottomuuteen ja särkyneeseen kuvaan itsestä johtaa pyrkimykseen rikkoa kaikki vastaan tuleva ehjä ja kokonainen. Kuvitelmat ja ympäristöstä jo varhain opitut mallit pitävät mielen vankilan portteja kiinni.

Mieli itseä vastaan, näytös 2

Ihminen voi käydä myös epätoivoiselta näyttävää eloonjäämiskamppailua oikeaksi itseksi kokemansa puolesta. Sen, jota kukaan ei ole koskaan tunnistanut tai tunnustanut. Ihminen taistelee oman toteutumisensa ja siihen liittyvien vapauden ja parhaan puolesta. Kun varmuus puuttuu, on yritettävä ja erehdyttävä – ei voi lopettaa.

Tässä prosessissa teot saattavat ylittää järjen ja tietoisuuden. Ne näyttävät, järkevästi mutta ahtaasti perustellusta elämäntavasta käsin hullulta. Mutta jossain sisällään ihminen tietää, että tämä hänen on tehtävä.

Joissakin elää pyhä levottomuus. Joissakin toive saada kerran kokea se, miltä tuntuu olla minä. Saada jotakin aikaan, toisille ihmisille. Päästä jonakin päivänä astumaan sille tontille, jossa omat ja toisten tarpeet kohtaavat, ojentavat toisille kätensä ikuisen ystävyyden eli kutsumuksen merkiksi. Vaikka henki menisi.

Sen sijaan

Riuhtomisen ja ryntäilyn sijasta voi pysähtyä.

Havahtua eli tiedostaa se, että itse voi vaikuttaa omaan mieleensä ja sen kautta kaikkeen omassa elämässä. Nähdä kaiken tarpeettoman taakse ja samalla niihin mahdollisuuksiin, joiden kautta omaa mieltä voi ohjata.

Kun saa käsiinsä työkaluja, joiden avulla voi tietoisesti lähteä muuttamaan mielensä toimintoja ja varsinkin sen automatiikkaa, olotila helpottuu. Enää ei olekaan pelkän, usein ahdistavan tiedon kanssa lamaantuneena vaan tiedon avulla voi tehdä jotakin.

Harjoittelu eli elämän muuttaminen, muutoskyvyn voimistaminen ja ylläpitäminen, tuo muutoshaaveille konkreettisen muodon ja suunnan. Harjoitteleminen luo parempaa tätä päivää ja antaa toivon vielä paremmasta huomisesta.

Ihmisellä on vapaus valita, onko hänen mielensä hänen pahin vihollisensa vai hänen paras ystävänsä. Vapaus alkaa nyt.

Sisäinen evoluutio

Kyllä tässä maailmassa kummasteltavaa riittää. Jokapojalle. Yksi näistä asioista on tämä: joillekin tuntuu olevan tärkeää korostaa ihmisen ja eläimen yhtäläisyyksiä. Jostain sekin tulee.

Tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus esittää uutta ajatusta evoluutiosta tai toivoa Raamatun paluuta ainoaksi auktoriteetiksi. Kunhan raapustan.

Tietoisen kehittämisen voima

Olen elänyt vuosia siinä kokemuksessa, että voin halutessani itse ohjata sisäistä ja ulkoista toimintaani. Niissä puitteissa, tietoisuuteni ja tahtoni ulottuvuudessa, joissa voin ja minulla on siihen mahdollisuuksia.

Tämä ulottuminen laajenee. Harjoiteltuani vuosikaudet tietoisesti esimerkiksi myönteisyyttä, en enää pelkästään ajattele asioita myönteisesti vaan myös näen yhä enemmän valtaosin myönteisiä asioita ympärilläni. Tämä on ollut minulle iso muutos lähtötilanteeseeni peilattuna.

Samoin on keskittymisen ja fokusoinnin suhteen. Aiemmin vielä sekavampi mieleni selkiintyy, hitaasti. (Vaikka näitä kirjoituksiani lukiessa näkee, että todelliseen selkeyteen on vielä matkaa.) Tämä tietoiseksi tuleminen ja selkeyden voimistuminen johtuvat siitä, että harjoittelen. Sinnikkäästi. En siksi, että se olisi luontaista tai edes hauskaa.

Hyveet

Hyveiden eli luonteenlujuuden harjoittamisella on näinä päivinä käyttöä.

Olin nuorempana todella usein oikeassa, ja se oli minulle tärkeää. Nykyisin katseeni suuntaa aiempaa enemmän seurauksiin eli ennen kaikkea siihen, mitä hyvää toiminnastani seuraa muille ihmisille ja itselleni. Tämä tuo totuusarvojen rinnalle myös kauneuden ja hyvyyden arvot, ja samalla tasapainoa.

Hyveet eivät siis ole jotakin, joiden tehtävä on olla jossakin saavuttamattomissa, ihmiskunnan henkisenä perintönä. Vaan jotakin, joita kohti voi tietoisesti ja aktiivisesti pyrkiä.

Tällä tietoisella pyrkimisellä on seurauksensa. En ehkä aina voi enempää työssäni kuin yksityiselämässäkään auttaa ihmisiä, mutta voin muuttaa asioita sillä, miten olemiseni ja asenteeni muuttuvat pyrkimällä konkreettisesti johonkin parempaan. Voin jättää huonoja asioita tekemättä, voin valita hyvän tekemisen. Arjessa tämä edellyttää usein hyveen vahvistamista.

Minä

Kun harjoitan keskittymistä, huomaan, ettei minua ole yksi vaan kolme. Se joka yrittää keskittyä. Se joka antaa komennon tälle jollekin. Ja se, joka tarkkailee, miten homma sujuu.

Kun sain ensimmäisen kosketuksen näihin kolmeen ’minään’, tajusin, että olen jonkin peruskokemuksen äärellä. Voin olla jotakin suurempaa kuin mitä luonnostani olen. Ja samanaikaisesti: minussa on jotakin paljon suurempaa kuin mitä arkinen minäni on.

The right thing to guide us. Is right here, inside us.

Nickelback: When we stand together

Tästä ei mennyt kauaa tajuta, ettei kyse ole vain keskittymisestä vaan aivan kaikesta. Kyse on itseni ohjaamisesta ja siitä, että voin milloin tahansa liittää itseni siihen, joka minussa on suurempaa, enemmän, parempaa.

Kun on toistuvasti saanut kokemuksen ihmisestä itsessään, on vaikeaa enää uskotella itselleen olevansa ’vain eläin’.

Eläin vai ihminen

Jäljelle jäi kuitenkin vaikeita kysymyksiä:

  • Määrääkö kokemus itsestä sen, tulkitseeko ihminen olevansa eläin vain ihminen?
  • Onko vaikeaa havaita ihmistä itsessä – vaikka siitä olisi kokemuskin – ellei kukaan ole koskaan sanonut, että sellainen on olemassa?
  • Vai onko kyse tarpeesta tulkita ja antaa tuolle havainnoille tietynsuuntainen merkitys – miksi?

Jos kokee olevansa viettikone ja ehdollistumiensa ja tiedostamattomansa armoilla tai jos uskoo tietoisuuden ja inhimillisen vapauden olevan vain illuusiota ja kyvyttömyyttä nähdä rajoittavia tekijöitä, mitä muuta kokee kuin olevansa eläin?

Kun kokee itsessä olevan mahdollisuuden lisätä tietoisuuttaan ja toimia yhä enemmän siitä ohjautuen, voiko kokea olevansa muuta kuin ihminen, koko ajan enemmän ihminen?

                                                                  Tervetuloa ihmisen kehitykseen!

Eläimen tehtävä on olla eläin, mutta ihminen voi niin halutessaan tulla enemmän ihmiseksi.

Onko näillä uskomuksilla jokin seuraus? Auttaako ihmisen tunnistaminen itsessä ponnistamaan siinä kohtaa, jossa muuten luovuttaisi? Luoko ihmisen kehittymismahdollisuuksien näkeminen tilaa, uutta toivoa ja sitä myötä onnellisuutta?

Minä vastaan kyllä, mutta oikeasti voin puhua vain omasta puolestani.

Mikä on parasta?

Vaikka ympärillä tuntuu olevan vielä paljon fanaattisesti, uskonnon tavoin omaan eläimellisyyteensä tarrautuvia ihmisiä, ihmisten määrä lisääntyy kaiken aikaa. Tietoisuuden vahvistuminen tekee sen mahdolliseksi.

Tietoiseksi tuleminen vapauttaa.

Sillä seurauksella, että päätösvalta, valinta onkin yhtäkkiä minun. Ei jonkin ulkopuolellani, ei olosuhteissa eikä edes toisissa ihmisissä. Minä valitsen. Joka päivä ja periaatteessa joka hetki. Vaikka harvat ovat toistaiseksi ne hetket, joissa jaksan olla oikeasti tietoinen.

Onko ihminen siis sittenkin enemmän verbi kuin substantiivi?

 

P.S. Uskon, että jonain päivänä tästä ylletään keskustelemaan, vailla kiihkoa. Uskotko sinä?

Meidän mielestämme

Tältä se näyttää: sekava toiminta syntyy sekavasta mielestä, sekava puhe sekavasta ajattelusta. Harvoin törmää oikeasti jäsentyneeseen ja selkeään toimintaan, joka lisäksi ei tapahdu pelkkien olettamusten varassa.

Mitä tämä on? Saako harjaantumaton mieli sekavasta mielestä saa vain sekavan havainnon?

Pintaa

Mieli on jatkuvassa liikkeessä ja tapahtumisessa, aivan kuten ihmisen muukin sisäinen toiminta. Veri kiertää, aineet vaihtuu. Kaikki tapahtuu itsestään, luonnollisesti. Tästä näkökulmasta ihminen voi omalla toiminnallaan olla vain häiriöksi.

Kun ihminen on vauhdissa, hänen näkemyksensä ja elämisentunteensa on väistämättä pinnallinen. Mihin tahansa ja erityisesti mieleen syventyminen edellyttää pysähtymistä.

Vuosikymmeniä psykologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisen aistihavainto ei tavallisesti ole kovin täsmällinen. Se on pikemmin sinne päin. Havainnon epätäsmällisyyttä lisäävät erilaiset tulkinnat.

Sama pätee havaintoon mielestä, mutta potenssiin kaksi tai kolme. Tottumus havainnoida omaa mieltä eli katseen kääntäminen aistimaailmasta sisäiseen maailmaan on… sitä ei tavallisesti ole. Ulkoinen aistitodellisuus on monelle yhä ainoa todellisuus, johon voi jotenkin tukeutua.

Mutta tämä on ansa. Miksi? Siksi, että me rakennamme niin kuvamme kuin toimintammekin maailmassa siltä pohjalta, mitä mielessämme liikkuu. Katsoa välillä, mitä siellä oikein liikkuu ja miten se itseen vaikuttaa – ehkä kannattaisi.

Omaa elämää, sen kulkua ja tapahtumia alkaa siinä sivussa ymmärtää. Kaikki ei ’vain tapahdu’ vaan siihen kaikkeen itse on mitä suurimmassa määrin osallinen. Päivän ensimmäisestä ajatuksesta lähtien.

Luonnossa

Ensimmäiset havainnot mielestä voivat olla monenlaisia. Mieli voi näyttäytyä kuin

  • eksoottinen viidakko, jossa on kaikenlaista uutta ja ihmeellistä ja josta ei oikein tiedä, mitä siellä seuraavaksi tapahtuu
  • usvainen maisema, jossa paikoin välähtää jotakin tuttua, joka sekin katoaa saman tien
  • metsä, jossa kaikki on saanut kasvaa vapaasti ja jossa jäsentymättömyys vallitsee ja lopputulos on kaikesta päätellen sattumanvarainen.

 

Jäsentymätön havainto jäsentymättömästä, automaatin tavoin toimivasta mielestä. Missä on ihminen? Tai: mikä on ihminen?

Liikkeessä

Kukan katsominen luonnossa tai mielenliikkeiden katsominen mielessä – ero on kuin pelata ruoholla lepäävää golfpalloa tai kamppailun tuoksinassa kimpoilevaa jääkiekkoa.

Helpointa olisi, jos mielen voisi pysäyttää. Mutta koska ei, omaa havaintokykyä on vahvistettava ja tarkennettava. Lyhyesti: sinnikkäästi yhä uudestaan katsottava, mitä siellä tapahtuu.

Kun istuu hiljaa paikoillaan, voi vähitellen huomata, että tapahtuu kahtalaista: Mielen peiliin kuvastuva liike hidastuu ja tapahtuvat vähenevät. Toisaalta havaintojen tekijä itsekin rauhoittuu. Hän kykenee suuntaamaan huomionsa ja tarkkaavaisuutensa tarkemmin ja täydemmin siihen kokonaiseen maailmaan, joka hänen havainnolleen avautuu.

Ajatusten synty

Jari Sarasvuolla on kiinnostava näkökulma mieleen tulevien ajatusten alkuperästä http://areena.yle.fi/radio/1888826:

  • Perimä – jopa puolet ajatustaipumuksista ja ajatusvirran luonteesta (synkkä valoisa avoin sulkeutunut) on luettavissa kuukauden ikäisestä vauvasta. Perussuunnat = temperamentti.
  • Menneisyys – kaikki mitä ihminen on kokenut, on ehdollistanut ja opettanut häntä.
  • Aineenvaihdunta – ajatukset ovat erilaisia riippuen siitä, onko ihminen nälkäinen, himokas, väsynyt vai onko hänellä tasainen verensokeri, onko hän levännyt, hyvässä kunnossa eikä viettien ja impulssien käskyn alla. Hormonit.
  • Tilanne – olosuhde, ympäristö eli millä kaikilla odotuksilla ja ärsykkeillä ihmistä pommitetaan.

Näistä neljästä syntyy spontaanisti ajatuksia. Mutta ajatukset eivät ole sinä eivätkä ne välttämättä ole totta.

Tähän voi lisätä vielä: Erilaiset tarpeet, toiveet ja pelot synnyttävät ajatuksia. Kukaan ei saa minua loukkaantumaan, ellei minulla ole siihen tarvetta.

Minä voin vaikuttaa tähän

Voin vaikuttaa mieleni toimintaan. Paljonko – ja miten? Kaksi esimerkkiä:

Havainto. Kaikki alkaa havainnosta. Mielen havainnointi alkaa yksittäisten kohteiden ja välähdysten havaitsemisesta. Vähitellen havainto tarkentuu ja ’laajenee’. Esimerkiksi assosiaatioketjun seuraaminen auttaa pääsemään perille ajatusten kulusta ja prosesseista – ja samalla omasta tavasta ajatella. Sitten tulee se kovin pähkinä: havaita oman ajattelun ja siitä seuraavan toiminnan vaikutuksia ja seurauksia. Miten omat ajatukset vaikuttavat omaan hyvinvointiin, tapaan olla itselle ja muille sekä oman toiminnan laatuun ja sisältöön. Puhumattakaan siitä, miten veteen heittämieni kivien laineet ulottuvat lähipiirin kautta maailmaan.

Syöte. Mitä syötämme mielellemme, mitä otamme vastaan, mitä tahdomme sen suhteen? Onko ihmismieli sitä mitä se syö? Myönteinen ajattelu on tästä esimerkki. Kun harjoitan näkemäni ja kohtaamani tulkitsemista myönteisesti, alan nähdä asiat myönteisessä valossa ja vähitellen mieleni taipuu tulkitsemaan niitä autonomisesti siihen suuntaan.

Tapani kiinnittää huomioni ja tulkintani maailmasta saavat maailman näyttämään toiselta. Sillä on suora vaikutus elämisentunteeseeni ja siihen, miten kohtaan ja toimin maailmassa. Minä voin valita.