Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: mielen vankila

Sähköistyminen

Elämässä vaihtelevan innostumisen ja tylsistymisen taustalla on usein voima tai voimattomuus kytkeytyä todellisuuteen.

Näyttökuva 2014-11-25 kohteessa 11.07.42

Ja kun haluaa, kyse on tavallisesti pienestä ponnistuksesta tuon yhteyden luomiseksi. Vieno askel ulos mielen vankilan avoimesta ovesta, ja yhtäkkiä tunnelma on toinen.

Innostuminen on uudelleen löytämistä. Ennen kaikkea uuden suhteen ja uuden yhteyden löytämistä. Tähän hetkessä kytkeytymiseen liittyy usein avautuminen ja toisinaan antautuminen kohtaamiselle, tilan tekeminen ja pienen särön salliminen mielen kelmeään pintaan.

Tästä tapahtumisesta seuraava innostumisen skaala on laaja ja kokemukset usein ihmisen itsensä näköisiä.

  • Yksi laskee saappaansa suon vihreälle sammalmättäälle ja kokee ekstaattisen yhteyden luonnon ja sen voimien kanssa.
  • Toinen tuntee syvien maailmansalaisuuksien avautuvan sinfonian sävelten, rytmin ja harmonian puhutellessa hänen sieluaan.
  • Kolmas löytää itsensä ja elämänsä kirjasta, jossa kirjailija kuvaa juuri häntä kuvatessaan elämää kaukana täältä.
  • Neljäs kohtaa ihmisen, ja kohtaamisen seurauksena moni asia saa uuden merkityksen ja järjestyksen.
  • Viides havahtuu työnsä merkityksellisyydelle kohdatessaan asiakkaan silmien loisteen.

Elämässä on paljon toistuvia asioita. Uuden suhteen luominen tuttuun asiaan sähköistää olemisen. Samalla tapahtuu latautuminen, kuin olisi yhteydessä voimanlähteeseen.

Mikä on se pieni liikahdus mielessä?

Saman esineen katsominen toisesta näkökulmasta? Saman ihmisen kohtaaminen toisessa ympäristössä?

Vaiko oman mielen yllättävä törmäyttäminen olosuhteissa, jotka ovat todellisuudessa aina uusia ja kaiken takana onkin suostuminen tuohon uuteen?

On hetkiä, jolloin haaveilen tästä: Omasta mielestä murtautuminen sanoilla, jotka oikeasti ulottuisivat mielessä liikkuviin asioihin ja jotka samanaikaisesti ulottuisivat toiseen ihmiseen.

Hetki, jolloin saa olla kipinöiden oma.

Mainokset

Itsetuhoa

F.M. Dostojevski kirjoitti kirjeessä veljelleen: ”Ihminen on salaisuus. Jos koko elämäsi ajan ratkot tuota salaisuutta, et voi sanoa käyttäneesi aikaasi hukkaan. Minä syvennyn tuohon salaisuuteen, sillä haluan olla ihminen.”

Vajaa 150 vuotta myöhemmin päätin haluta selvittää ihmismielen salaisuutta. En vaan tiennyt, mihin ryhdyin. Enkä tiennyt, että mielen Impivaara on nimensä veroinen: neitseellinen paikka, jota kuilut ympäröivät.

Mielen tiloja ja tapauksia

Mielessä on tilaa aivan kaikelle, mille antaa tilan. Provosoin mielelläni koulutettaviani sanomalla heille aluksi: ”Teillä ei ole aavistustakaan, mihin mielelle kykenee.” Työpajan jälkeen he aavistavat.

Ihminen on ristiriitainen. Erilaiset voimat ja impulssit käyvät väsymätöntä taistelua keskenään, ja ihminen on joskus vain sivustaseuraaja. Toisinaan kannattaa vain toivoa, ettei peto herää tai ainakaan käy kimppuun. Toisinaan olisi monta hyvää syytä osallistua, karkottaa varjot nimeämällä ne ja paljastaa niiden – varjomaisuus.

Tärkeä osa elämän mielekkääksi kokemista ja oman mielen terveyden vaalimista on oman mielen havainnointi ja havainnoinnin pohjalta tapahtuva mielen ohjaaminen. Ellei sitä tee itse, sen tekee jokin muu. Toisaalta synkimmälläkin käyttäytymisellä on aina mieli. Silloinkin kun se näyttää mielettömältä.

Mieli itseä vastaan, näytös 1

Mieli toimii toisinaan omaa parasta vastaan. Useimmiten hyvin arkisesti.

Ihminen ei näe omia mahdollisuuksiaan ja usein aktiivisesti kieltäytyy näkemästä niitä. Oman parhaan kohtaaminen on pelottavaa jo pelkästään sen mukanaan tuoman muutoksen ja vastuun takia. Tämän lisäksi ihminen ei tiedä eikä tunnista omaa etuaan, esimerkiksi asioita, jotka edistäisivät hänen hyvinvointiaan.

Yllättävän monen mielensä ohjaavana voimana on itsensä pitäminen huonona, pahana tai pelkkänä elukkana. Tällainen ihminen ei omasta mielestään ole ansainnut hyvää, ei myönteistä palautetta eikä todellakaan rakkautta. Sen sijaan, että ihminen vain ottaisi vastaan hyvän, hän rankaisee tai sättii itseään päivästä toiseen.

I’m definitely not worth it.

Ihmisen mieli harhailee ja eksyy ja alkaa aktiivisesti sabotoida niitä mahdollisuuksia, joita elämä tarjoaa. Usko omaan arvottomuuteen ja särkyneeseen kuvaan itsestä johtaa pyrkimykseen rikkoa kaikki vastaan tuleva ehjä ja kokonainen. Kuvitelmat ja ympäristöstä jo varhain opitut mallit pitävät mielen vankilan portteja kiinni.

Mieli itseä vastaan, näytös 2

Ihminen voi käydä myös epätoivoiselta näyttävää eloonjäämiskamppailua oikeaksi itseksi kokemansa puolesta. Sen, jota kukaan ei ole koskaan tunnistanut tai tunnustanut. Ihminen taistelee oman toteutumisensa ja siihen liittyvien vapauden ja parhaan puolesta. Kun varmuus puuttuu, on yritettävä ja erehdyttävä – ei voi lopettaa.

Tässä prosessissa teot saattavat ylittää järjen ja tietoisuuden. Ne näyttävät, järkevästi mutta ahtaasti perustellusta elämäntavasta käsin hullulta. Mutta jossain sisällään ihminen tietää, että tämä hänen on tehtävä.

Joissakin elää pyhä levottomuus. Joissakin toive saada kerran kokea se, miltä tuntuu olla minä. Saada jotakin aikaan, toisille ihmisille. Päästä jonakin päivänä astumaan sille tontille, jossa omat ja toisten tarpeet kohtaavat, ojentavat toisille kätensä ikuisen ystävyyden eli kutsumuksen merkiksi. Vaikka henki menisi.

Sen sijaan

Riuhtomisen ja ryntäilyn sijasta voi pysähtyä.

Havahtua eli tiedostaa se, että itse voi vaikuttaa omaan mieleensä ja sen kautta kaikkeen omassa elämässä. Nähdä kaiken tarpeettoman taakse ja samalla niihin mahdollisuuksiin, joiden kautta omaa mieltä voi ohjata.

Kun saa käsiinsä työkaluja, joiden avulla voi tietoisesti lähteä muuttamaan mielensä toimintoja ja varsinkin sen automatiikkaa, olotila helpottuu. Enää ei olekaan pelkän, usein ahdistavan tiedon kanssa lamaantuneena vaan tiedon avulla voi tehdä jotakin.

Harjoittelu eli elämän muuttaminen, muutoskyvyn voimistaminen ja ylläpitäminen, tuo muutoshaaveille konkreettisen muodon ja suunnan. Harjoitteleminen luo parempaa tätä päivää ja antaa toivon vielä paremmasta huomisesta.

Ihmisellä on vapaus valita, onko hänen mielensä hänen pahin vihollisensa vai hänen paras ystävänsä. Vapaus alkaa nyt.