Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: mieli

Kuminauha

Pyysin eräässä työpajassa osallistujia miettimään, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun he ovat jälleen kerran venyttäneet sisäistä kuminauhaansa – jaksaneet jaksaa – ja sitten päästävät siitä irti.

Kiusasin heitä tahallani. Tiesin, että monet heistä eivät oikeastaan koskaan päästäneet irti vaan kuminauha jäi venytettyyn tilaan odottamaan hapertumistaan ja lopulta katkeamistaan. Minut oli faksattu paikalle muista syistä, mutta toisinaan on yritettävä pysäyttää tuollainen mielenvikaisuus. Ennen kuin katkeaminen alkaa tulla lihaksi.

Kun kuminauhasta päästää irti, kuuluu veikeä paukahdus ja räminä

ja vasta sitten seuraa lepotila, jännitteestä palautuminen.

Ryhmässä oli niitäkin, joille irtipäästäminen oli tuttua. He löysivät syitä siihen, miksi irtipäästäminen on joskus niin vaikeaa.

·     On tehnyt niin pitkään väärin että siitä on tullut tapa, josta on vaikea luopua.

·     Ei halua kuulla sisällään tuota paukahdusta ja räminää, joka syntyy korjausliikkeestä.

·     Ei tiedä, mitä tapahtuu kun päästää irti ja hetkellinen tyhjyydentunne pelottaa.

Täysin ymmärrettävää. Usein liian kauas ja liian kauan jatkunut venyminen on seurausta epätasapainosta (sisäisessä) elämässä ja epätasapainon kohtaaminen ottaa lujille. (Ja tietysti epäterve venyminen rapauttaa sisäistä elämää.) Varsinkin, jos juuri tuota kohtaamista on venymisellään tahtonut välttää.

Milloin tahansa voi valita toisin.

Elämäänsä voi rakentaa antamalla omien tunteiden johtaa omien tarpeiden tunnistamiseen. Tarpeet puolestaan johtavat oman elämisen itseohjautuvuuteen. Ihminen tietää lopulta itse parhaiten, kun hän vain suostuu kohtaamaan tietonsa. Ja ennen kaikkea tietämään itse, mikä on olennaista.

Todellisten tarpeidensa kanssa elämään oppinut ihminen, sisäisesti luja ja vakaa, on aarre jokaisessa yrityksessä. Paitsi niissä yrityksissä, joissa oman vääristyneen, yksipuolisen ja vanhentuneen työetiikan riivaama johto yrittää vahvistaa kyseenalaista etiikkaansa henkilöstössä. Sen sijaan, että rohkaisisivat näitä leikkimään kuminauhalla.

Olisiko työetiikan päivittämisen paikka? kysyy Mikko@Peilaus, p. 050 3840727

Mainokset

Mitä tekee mieli?

Erään keskustelun yhteydessä muistelin kaikkien aikojen ensimmäistä valmennettavaani. Hän oli menestyksekkäästi tiimiään vetävä asiantuntija. Sitten kaikki alkoi murentua hänen ympäriltään: ensin tiimin sisältä hyökkäykset hänen esimiestaitojaan kohtaan, sitten yt-neuvottelut, avioliiton hajoaminen,… Aloimme rakentaa hänen identiteettiään melko alusta. Ja kun olen seurannut hänen elämäänsä, onneksi aloimme. Sanat usein toimivat hyvin sydämen jatkeena.

Mietin tätä tapausta, koska ytimeltään vastaavanlaisia on tullut vastaan kymmeniä. Ydin on siinä, että oma mieli on jätetty niin sanotusti oman onnensa nojaan, luonnontilaan. Tai ehkä tarkemmin: ulkoisten tukien nojaan. Ja kun nämä pettävät, mieli jää tyhjän päälle ja paljastaa itsensä, salatun elämänsä.

Mitä silloin tekee mieli?

Tämä hädissään oleva ja huomiota vaativa, ei-aikuisen tasolle kehittynyt mieli voi heittäytyä todella hankalaksi. Parempien tarinoiden puuttuessa se alkaa uskoa todella huonoja tarinoita, ennen kaikkea itsestä mutta myös ympäristöstä. Syntyy paljon pakkoa, mielen mustuutta ja harhojakin.

Vaikka useat ovat valinneet suhteeksi mieleensä ”näillä mennään”, voi aina valita toisin.

Parasta on luoda ja vahvistaa sisälleen omaa tukipilaria.

Se ei tarkoita, etteikö edelleen tarvitsisi työtä ja ihmissuhteita ja toisten apua, mutta oma tasapaino ei ole yksin niistä riippuvainen. Koska sinä olet sinä, paras ystäväsi.

·     Omaan mieleen voi luoda vähitellen suhdetta eikä se ole edes vaikeaa. Suuri osa mielestä heijastuu näkyvään eli ulkoiseen toimintaan, sanoihin ja ajatuksiin. Tätä näkyvää reflektoimalla oppii hyvinkin tuntemaan itseään.

·     Itsetuntemuksen vahvistuessa oman mielen toimintaa voi alkaa muuntaa toivomaansa, omien arvojensa ja todellisen minänsä suuntaan. Tämä on usein hidasta työtä, sillä se on samalla sisäisten työkalujen kehittämistä.

·     Mielen vajaatilat vaihtuvat vähitellen täysitiloiksi: mielen rajoitusten purkaminen ja kaikesta ankeuttavasta irtipäästäminen merkitsee elämän laajentumista. Vähitellen havahtuu huomaamaan, että minusta on paljon enempään ja olen ihanampi kuin kuvittelin.

Tämä prosessi on tie tarvittavan etäisyyden ottamiseen omaan mieleen,

joka ei kaikesta samastumisesta huolimatta ole sama kuin minä. Mieli on joukko toimintoja, joita minän tehtävä on johtaa. Etäisyyden ottaminen on tie paremman näkemiseen ja paremman tekemiseen.

Mielelle kannattaa antaa huomiota ja siihen kannattaa tutustua ennen kuin on pakko. Ottaa – koska niitä ei kukaan anna – hetkiä, jolloin kääntää katseensa ulkomaailmasta sisäänpäin. Siitä se alkaa.

Saatko mielesi toimimaan omaksi ja muiden parhaaksi vai kaipaatko apua? kysyy Mikko @ Peilaus

Löydä uusi yhteys

Muutama viikko sitten Telia antoi koskettavan mainoksensa vyöryä eri kanavissa. Siinä ihmisten ääneen lausumattomat kysymykset ja pelot kiteytyivät kolmeen ratkaisuun:

Kun yhteys on katkennut, se pitää korjata.

Jos yhteyttä ei ole, sen voi rakentaa.

Löydä uusi yhteys.

Mitä sanoa tällaisesta taidokkaasta manipulaatiosta, jonka tarkoitus on vastata syvään ja inhimilliseen yhteyden tarpeeseen ja kaipuuseen tarjoilemalla rasvaa ja sokeria? Kun vedotaan ihmisen vahvaan ja toistuvaan alitajuiseen puutteeseen ja epävarmuuteen, voidaan tarjota sen korvikkeeksi jotain, mitä ihminen ei muuten ymmärtäisi tarvita.

Toistuuko sama työssä silloin, kun työ tarjoaa merkityksellisyyttä vain näennäisesti eikä siten vastaa ihmisen todellisiin tarpeisiin?

Jokaisella työpaikalla tiedetään (tai olisi hyvä tietää), että kun puhutaan totta ja ketju tausta-ajatuksista toimenpiteisiin ja niiden seurauksiin on läpinäkyvä ja moraaliltaan kestävä, se vahvistaa luottamuksen.

Jokainen työyhteisö ansaitsisi rehelliset toimintatavat ja parempaa luottamusta,

koska ne nostavat esiin sen, miten paljon parempaan ihminen pystyy.

Tämä voi kuitenkin syntyä vain, kun useampi ihminen luo ulkoisesta riippumatonta sisäistä elämää. Niin vahvaa, että siihen pääsee vaikuttamaan todella ainoastaan, jos ihminen itse antaa siihen luvan. Jokaisessa on paljon tällaista sisäistä voimaa, joka kaipaa vahvistamista. Tällainen todellisen tasapainon etsiminen ulkoisen ja sisäisen välillä on siksi tarpeen, koska moni elää edelleen ulkoisen armoilla eli tarvitsee toistuvaa ulkoista vahvistamista omalle arvolleen. Katseen kääntäminen aika ajoin sisään päin ja mielen konmarittaminen ovat askeleita tasapainon suuntaan.

Ihminen on koodattu pyrkimään kohti suurempaa vapautta, ei riippuvuutta.

Stephen R. Covey kuvaa klassikkokirjassaan The 7 habits of Highly Effective People matkaa riippuvuudesta riippumattomuuden kautta keskinäiseen riippuvuuteen. Oikotietä ei tässäkään kuitenkaan ole. Riippumattomuus on ensin lunastettava sisäistä voimaa vahvistamalla: syventämällä itsetuntemusta, harjoittelemalla sisäisiä kykyjä kuten ajattelua ja empatiaa.

Tämä on tie vapaampiin ja parempiin suhteisiin ja toimintatapoihin, joissa sanat ja teot vastaavat toisiaan – ja sitä kautta myös organisaation menestykseen. Samalla toteutuu ihmisen todellinen tarkoitus elää aidossa yhteydessä toisten kanssa, kukin tavallaan.

Tahdotko tietää, miten tällaista tietoisempaa yhteyttä itseen ja toisiin vahvistetaan, jotta työyhteisö kukoistaa? Soita Mikko, p. 050 3840727.

Itsestään selvyydet = harmaus

Mieli on bitch – ristiriitainen ja aina haluamassa jotakin. Vähintään huomiota omille agendoilleen. Ja ellet kiinnitä mielen toimintoihin tietoisesti huomiota, se toimii varmuudella sinua vastaan. Koska sillä on oma elämänsä ja koska se vie sinua, ellet sinä vie sitä.

Katso vaikka tätä.

·     Mieli alkaa pitää kaikkea saamaansa itsestään selvyytenä ja haluaa pitää siitä kiinni. Mieli rakastaa turvaa – ja saavutettuja etuja.

·     Mieli katsoo eteenpäin ja haluaa uutta. Se on utelias, vaihtelunhaluinen silloin ja siten kun sille itselle sopii.

·     Mieli näkee mahdollisuuksien runsauden ja rajoittaa niihin tarttumista.

·     Mieli antaa sinun kärsiä siitä kaikesta, mitä ei ole eikä se omasta mielestään(!) voi saavuttaakaan. Niukkuus kuristaa.

Näiden taipumusten ja eri suuntaan vetävien voimien keskellä ei ole välttämättä helppoa elää. Taannoin joku kirjoitti, että jos parisuhde ei anna sinulle sitä mitä haluat, voit kysyä itseltäsi, mitä olet itse antanut siihen.

Mielen terveys edellyttää ponnistuksen, mielen tasapaino samoin.

Onko aika ymmärtää se tosiasia, että harva asia kehittyy itsestään parempaan suuntaan eivätkä näennäiset korjausliikkeet pelasta kokonaisuutta?

Olenko mieluummin tietoisten päätösteni kuin itsestään puuhastelevan mieleni tuote?

Kaikkien suhteiden pitäminen tuoreena edellyttää tietoisen huomion suuntaamisen ja siihen liittyvän tekemisen.

Ongelma: työ on tylsää. Ratkaisu: muuta tapasi katsoa ja tehdä asioita.

Ongelma: keskustelukulttuuri on rikki. Ratkaisu: harjoittele omia dialogitaitojasi käytännössä.

Ongelma: twitter on täynnä itsestään selvää jankuttamista. Ratkaisu: luo & tuo sinne parempaa sisältöä.

Useimmiten toisten ihmisten kanssa tietoisempi eläminen ja toimiminen auttaa torppaamaan mielen pimeän uhkan. Tietoisempi ja parempi on jotakin, joka palvelee muitakin ja parhaassa tapauksessa jotakin paljon suurempaa.

Tyytyväisyys ei aina tässäkään johda tyyneyteen vaan liian vähään tyytymiseen. Lopeta se.

Terveisin Mikko, p. 050 3840727

Kylmä sydän, mykkä iho

Harva asia herättää minussa yhtä voimakasta myötätuntoa kuin ihmiset, joita elämä kuristaa. Tekisi mieli laittaa käsi olkapäälle tai halata lujasti ja sanoa, että kyllä asiat järjestyvät ja sinä olet kaiken hyvän arvoinen.

Kun tutkii mielen monitasoisuutta, kompleksisuutta ja arvoituksellisuutta ja työssään kohtaa puristuksessa eläviä ihmisiä, herää kysymään, millaiset asiat ovat johtaneet ihmiset tuollaiseen tilaan. Pian huomaa, että tilanteessa on Paljon liikkuvia osia, kuten Ville Lähde kirjansa otsikossa toteaa.

Kun ottaa yhden yksittäisen tekijän luupin alle, luulee hetken tajuavansa mielen toiminnasta jotakin.

Syntymäni aikoihin oli vallalla vanha ohjeistus, että vauvoja oli syötettävä neljän tunnin välein riippumatta heidän tarpeistaan. Muuten lapsesta tulisi hemmoteltu ja vaativa. Niinpä vauvojen annettiin itkeä lohduttomasti tai odottaa apaattisena seuraavaa ruokailua.

Millaisen jäljen tällainen hylkääminen ja tarpeisiin vastaamattomuus jättää? Että on selvittävä yksin? Ettei ole sen arvoinen, että tarpeisiin vastattaisiin?

Tällaisen tiedostamattoman ja syvän jäljen kanssa on elettävä – eikä jälki erota työ- ja muuta elämää toisistaan, vaikka olisi mukavampaa ajatella niin.

Mitä eläminen, jäljen kanssa selviäminen tarkoittaa?

·     Edellä kuvatusta ”järkevästä lastenhoidosta” tietäminen auttaa kiinnittämään huomion omaa elämänasennetta ja käyttäytymistä ohjaaviin tekijöihin. Niistä tietoisemmaksi tuleminen on vapauttavaa. Esimerkiksi sen tajuaminen, etteivät nuo tekijät ole minä.

·     Toisin eli omilla ehdoilla toimiminen tuo suuren helpotuksen tunteen: ohjaava ote irtoaa, tämän ei tarvitsekaan olla elinkautinen.

·     Samanaikaisesti tuo jälki on olemassa ja otollisissa hetkissä se kytkeytyy päälle automaattisesti. Siksi on pidettävä olosuhteista huolta, jotta jälki ei ala ohjata. Ja ennen kaikkea, ettei siitä tule olotila ja mielentilakin, tapa reagoida.

Väsymys ja stressi aktivoivat jälkeä.

Kun suhde itseen ja omiin todellisiin tarpeisiin ohenee, se johtaa huomaamatta noiden alkuasetusten mukaan toimimiseen. Sydän kylmenee maailmalle, ihosta tulee mykkä ja se lakkaa vastaamasta eivätkä tunteet tunnu missään. Kun sydämestä katoaa ilo, kasvoista tulee naamio ja sanoista tyhjiä reaktiota. Tunnistatko tällaisen ihmisen?

Kun eksyy itsestä, eksyy toisista ihmisistä – ja päinvastoin.

Kun on vain itsensä varassa ja voi luottaa vain itseensä, tunteet pienenevät. Niin pieniksi, ettei niistä enää ole kompassiksi, jonka avulla suunnistaa ja tehdä viisaampia valintoja ja päätöksiä.

Päätöksiä urasta ja päivittäisistä asioista, kohtaamisista ja niiden synnyttämästä elämisentunteesta. Jos kaipuu yhteyteen saisi olla elossa, meillä olisi paljon vähemmän sen kuolettamisesta johtuvia lieveilmiöitä: korvikkeita, addiktioita ja oman häpeän ulkoistamista.

Pystytkö näkemään, miten toisenlainen työpäivä ja työelämäkin olisivat, jos lämpöä olisi vähän lisää? Miten omista alkuasetelmista tietoisemmaksi tuleminen herättäisikin ymmärrystä ja empatiaa toisia kohtaan, sen sijaan että pelko ja välinpitämättömyys hallitsevat johtamista, kohtaamisia ja yrityksiä rakentaa luottamusta ja tehdä yhteistyötä? Miten mikään oikeasti voimallinen on mahdollista niin kauan kuin kohtaamaton heikkous ohjaa sanoja ja käyttäytymistä?

Voimme luoda itsellemme ja toisillemme parempaa elämää kuin mitä aikoinaan saimme osaksemme. Parempaan pystyminen on mahdollista. Se on jo syy elää ja samalla jotakin, jonka jättää perinnöksi huomiselle työpäivän päättyessä.

Mielen kulttuuri

Erääseen yritykseen oli kansainvälistymisen myötä tullut ihmisiä useista maista. Yrityksestä pyydettiin minut paikalle puhumaan siitä, miten eri kulttuurien kanssa tullaan toimeen ja miten edetään parhaalla mahdollisella tavalla.

Puhuin siitä, miten jokainen meistä tulee eri kulttuurista.

Meidän jokaisen kasvuympäristö on ollut oma kulttuurinsa ja juuri sen meistä jokainen tuo mukanaan yritykseen. Tavat, asenteet, huomion kiinnittäminen, kieli, uskomukset ja suhtautuminen ovat osa meitä ja ne istuvat usein lujassa.

Toisin kuin systeemit yrityskulttuuria harvoin kyetään luomaan tietoisesti. Siksi kulttuurin alueella tiedostamattomuus hallitsee kuin kaloja ympäröivä vesi.

Mitä on mielen kulttuuri?

Mielen kulttuurin synty. Jokainen luo mielensä kulttuurin tulkitessaan kaiken sisältään ja ulkopuoleltaan tulevan omien valmiuksiensa ja taipumustensa mukaisesti.

Mielen toiminta. Mieli on jatkuvassa toiminnassa ja muutoksessa yleisten ja yksilöllisten prosessien tuloksena. Hitaammin muuttuvat osat lomittuvat iloisesti nopeammin muuttuviin, mikä tekee mielen toiminnasta toisinaan yllätyksellistä, toisinaan hyvin ennalta arvattavaa.

Mieleen vaikuttaminen. Ihminen on aina halunnut tietoisesti vaikuttaa omaan mieleensä ja sen toimintaan. Moni olisi mielissään, jos saisi ohjattua mieltään toimimaan ja palvelemaan paremmin sitä, minkä katsoo hyväksi itselleen ja muille. Ulkoiseen toimintaan ja käyttäytymiseen vaikuttaminen on kuitenkin tavallisesti helpompaa kuin koulia itsestään aidosti hyveellisempää ihmistä.

Mielen kulttuuri on tavallisesti kaoottinen ja sekavakin – kuin unet.

Ulkoinen kulttuuri ja suurin osa ihmisistäkin toimii kuitenkin melko järkevästi ja johdonmukaisesti, koska ulkoinen todellisuus tukee sellaista vahvoilla rutiineilla ja sovinnaisella käyttäytymisellä.

Oman, paremman kulttuurin luominen sisällään on paljon haasteellisempaa, koska ulkoinen tuki puuttuu. Sisäinen voima loppuu helposti kesken ja tietoisuuden öljylampusta loppuu matkalla öljy, kuten joku on runollisesti todennut.

Voit kysyä, että mitä merkitystä jollakin mielen kulttuurilla on, jos hommat hoituvat entiseen tapaan ilman tietoisuutta siitä.

Mielen kulttuurilla on merkitystä, kun halutaan muuttaa ja kehittää asioita paremmiksi – ennen kaikkea merkityksellisemmiksi. Ja varsinkin, kun pyritään aitoon muutokseen ja adaptaatioon muuttuvassa maailmassa. Saman vanhan voi tietysti siivota maton alle puhumalla muutoksesta ja käyttämällä ulkoa omaksuttuja, ”oikeita” sanoja. Kuulostaako tutulta?

Sellainen kuitenkin vain lisää ristiriitaa mielen ja todellisuuden välillä. Se, että selviää mielensä kanssa ja hoitaa hommansa ei vielä ole hyvinvointia eikä varsinkaan sellaista, mistä voisi ammentaa muillekin. Ja juuri yksilöllisestä hyvinvoinnista ammentavaa parempaa kulttuuria me tarvitsemme, myös työpaikoilla. Sen avulla meistä on kohtaamaan päivittäiset, uudetkin haasteet.

Onko teillä mielen kulttuuriin liittyviä asioita, jotka kaipaavat ratkaisuja? Soita Mikko, p. 050 3840727.

Prosessijohtaja seikkailee

Palkkaisitko sinä teille prosessijohtajan, jolla ei oikeastaan ole mitään käsitystä prosesseista tai niiden kulusta ja joka todennäköisesti siksi johtaisi prosesseja intuitiivisella unissakävelijän varmuudella? Etkö?

Sori, palkkasit jo: itsesi.

Johdat mielessäsi olevia prosesseja kuin edellä kuvattu johtaja: et ollenkaan. Koska

·     Et ole niistä tietoinen

·     Et tiedä mitä tehdä niille

·     Et välttämättä halua edes tietää

Mielen prosessit tuntuvat ajatuksenakin vaikeilta ja hankalilta.

Jo pelkkä niistä tietoiseksi tuleminen kuulostaa vaivalloiselta. Mistä edes aloittaa? Ja ennen kaikkea: mitä se ihmistä hyödyttää? Saako niiden tuntemisesta edes hyvän mielen, puhumattakaan ystävistä, menestyksestä ja vaikutusvallasta?

Vaan: ei siitä haittaakaan ole. Sisäisillä prosesseilla on taipumusta heijastua ulos: sanoihin, tekoihin, olemiseen ja käyttäytymiseen. Silti on mieluisampaa kuvitella, ettei näin käy. Tai ettei se haittaa.

Vaikka elämäsi on täynnä esimerkkejä siitä, että haittaa kyllä. Hyvien prosessien ohessa teet päivittäin päätöksiä

·     Huonojen ja heikkojen tarinoiden pohjalta. Liikaa sellaista, joka estää sinua toteuttamasta sitä hyvää, jonka tiedät.

·     Itsetuhoisten tapojen pohjalta. Voit kysyä itseltäsi jokaisen tapasi kohdalla: vahvistaako vai heikentääkö, rohkaiseeko vai lannistaako tämä minua?

·     Sinua heikentävien impulssien pohjalta. Tarpeesi kulkevat erilaisten suodattimiesi lävitse ja lopputulos on korkeintaan sattumanvaraisesti hyvä.

Nämä sinussa elävät prosessit synnyttävät ja kanavoivat tapahtumia, jotka vaikuttavat suoraan siihen, miten päiväsi rakentuvat ja kulkeeko elämäsi eteenpäin niin kuin sen kuuluisi.

Alkaako kiinnostaa, mitä sinussa oikeasti tapahtuu?

Sinulle annetaan päivittäin mahdollisuus nähdä omiin prosesseihisi ja syihin, miksi niille kannattaa tehdä jotakin.

Vaikka vain omaksi hyödyksi – ja läheiset työkaverisi kiittävät myös.

Näilläkö mennään vai kaipaisitko prosessiohjausta? Voit aina soittaa Mikolle, p. 050 3840727.

Niin sydämes rakastuu turvaan

Näin sanaili Ismo Alanko Sielun veljien ensimmäisellä levyllä kappaleessa Turvaa. Siitä, mitä tarrautuminen turvaan ja siitä kiinni pitäminen merkitsevät. Turvaan voi jäädä kiinni – ja helposti jääkin.

Koska se käy itsestään. Miten?

Naurettiinko sinulle koulussa, kun vastasit väärin? Katsoivatko kollegat sinua oudosti, kun teit aloitteen palaverissa? Tällaiset kokemukset, niihin ”oikean” tarinan liittäminen ja kokemusten aika ajoin tapahtuva hautominen vahvistavat tarvetta turvallisuuteen. Ja liittävät elämisentunteen biologiseen perustaan:

·     Turva on aivojen perustavin toiminto. Aivojen perimmäisin tehtävä on pitää ruumis hengissä.

·     Mielen tärkein tehtävä on estää mieltä hajoamasta eli turvata itsensä.

Näiden kahden sidos on todella luja ja jyrää kaiken muun alleen tavalla, joka ei jätä ihmettelemiselle sijaa. Turvallisuus ensin.

Tämänkö edessä on antauduttava: noukänduu? Tehdasasetuksilla mennään elämän läpi?

Tuskin, sillä tällaisia asetuksia ihmisessä on muitakin:

·     Rasvan ja sokerin yhdistelmä on ikiaikaisesta tarpeesta muistuttava mielihyvän lähde, jolle estoitta antautumisesta ei tavallisesti seuraa hyvää. Vähemmällä voi paremmin.

·     Negatiivisuus on aivojen ja mielen oletusasetus: huonoimman vaihtoehdon olettaminen on pitänyt meidät hengissä. Negatiivisuus myös jättää syvemmän kokemusjäljen. Meidän ei tarvitse silti olla ja asennoitua negatiivisesti. Sitä kutsutaan myönteisyyde(n harjoittelemise)ksi eli paremmin voimiseksi.

Antautumisen sijasta voimme itse luoda itsessämme ja teoissamme parempaa tasapainoa Aristoteleen kolmijaon mukaisesti: pelon vastakohta ei ole rohkeus vaan uhkarohkeus. Rohkeus on tasapainoa – rohkeus elää vähän isommin, toteutua itseään syvemmin ilmaisten ja toisten kasvua edistäen. Mieluiten nämä kolme yhdessä.

Tästä voi tehdä yksinkertaista kysymällä oikeat kysymykset:

·     Mitä pelättävää minulla todellisuudessa on? Miten luon avoimemman suhteen itseeni?

·     Miten luon sellaisen suhteen esimerkiksi kollegoihini, ettei minulla ole pelättävää – eli opin tuntemaan heidät paremmin ja tajuan, etteivät he halua vahingoittaa minua?

·     Miten vahvistan rohkeuttani ja luottamusta suhteessa itseeni esimerkiksi kysymällä aika ajoin vaikeita kysymyksiä: Kohtaanko itseni ja todellisuuden rehellisesti? Uskallanko kysyä elämän suuria kysymyksiä?

Epäluuloisuuden voi vaihtaa lähtökohtaiseen luottamiseen: päätän tietoisesti luottaa jatkuvan epäilemisen sijasta. Itsensä ja evoluution vähäinenkin ylittäminen tekee suuren eron entiseen. Seuraa vapautuminen jatkuvasta varuillaan olemisesta ja ennakkoluulojen suojaamasta elämästä.

Se on varma tapa varmistaa sellainen… keskikaikenlainen elämä… Pelkistetty elämä pelkureille, ja yhteiskunta tukee. Alf Rehn (Minna Marshin kirjassa Intohimo – lukusuositus)

Tämä maailma on varovaisten kamreerien.

Ole kuivan asiallinen mieluummin kuin intoilija. Sano mieluummin vähemmän kuin liikaa ja jätä kaikki ei-välttämätön tekemättä. Parempi olla varovainen ja sovinnainen ja varmistaa, että olet turvassa etkä ylitä rajoja.

Seuraus: järkyttävä määrä potentiaalia jää käyttämättä päivittäin.

Minun ei tarvitse olla kamreeri. Voin muuttaa tätä asetelmaa ja muuttua niin, ettei turvan tarve ole etusijalla. Ja voin houkutella muut mukaan.

Voin siedättää turvan tarvettani ja oppia antamaan pelon olla vaikuttamatta niin paljon. Kyse on asettumisesta biologiaa ja evoluutiota vastaan. Kyse on sivistymisestä, itsensä voittamisesta – siitä, miten todellinen kehitys tapahtuu. Sisäisessä avaruudessa nämä ovat suuria askeleita yksilölle –  ja ihmiskunnalle.

Voin vähentää turvallisuuden tarvettani harjoittelemalla.

·     Katson itseeni syvemmälle kuin aiemmin.

·     Otan esiin itselleni vaikean asian.

·     Teen itselleni merkityksellisiä asioita pelosta huolimatta.

·     Leikin pelkoni ja rohkeuteni rajapinnassa.

Tehdä, pieniä askeleita tai suuria asioita. Voin todeta itselleni: en tarvitse näin paljon turvaa tässä. Voin kuoriutua sen alta esiin. Voin sivistyä, tämä on tietoiseksi tulemisen ja harjoittelemisen tie.

Luottamusta niin itseen kuin maailmaan voi harjoitella kuten mitä tahansa muutakin asiaa. Asiat eivät vain näytä toiselta vaan ne ovat toisin.

Kai sä maksat mitä vaan pikku pisarasta turvaa. Ehkä ei enää näin?

Kaipaatko apuja harjoittelemisessasi? Soita 050 3840727/Mikko.

Pysähdy ja pysy liikkeessä

Muutama päivä sitten vedin työpajaa, jossa panin ihmiset tekemään yksinkertaista harjoitustani Pysähtyminen. Siinä kahden minuutin ajan ihminen seuraa sitä, mitä hänen mielessään tapahtuu pyrkimättä tietoisesti vaikuttamaan mihinkään.

Harjoituksen tarkoitus ja vaikutus on moninainen.

·     Se opettaa pysähtyjää havainnoimaan omaa mielensä sisältöjä ja toimintoja.

·     Se auttaa havainnoimaan mieltä kuin ulkopuolinen. Siis irrottautumaan mieleen ja sen sisältöihin – ajatuksiin, tunteisiin, impulsseihin – samastumisesta, mikä arjessa tapahtuu itsestään.

·     Se auttaa tutustumaan itseen ja siihen, mitä juuri omassa mielessä tapahtuu ja miten sen kokee.

Alun perin harjoitus syntyi valmennettavieni tarpeesta harjoitella pysähtymään kesken kiireisen, hektisen ja stressaavankin arjen.

Harjoitus on kuin mikä tahansa mielen harjoitus: harjoitus on hyvin yksinkertainen, mutta sen tekeminen osoittautuu arjessa usein haasteelliseksi.

Kyky pysähtyä ei ole itsestään selvyys. Jos se olisi, sitä ei tarvitsisi harjoitella.

Miksi pysähtyminen sitten on niin tärkeää?

·     Se antaa mielelle tauon arjen kohinasta

·     Se luo hetken reflektoida työtä ja itseä

·     Se rauhoittaa mielen ja mieli saa mahdollisuuden jäsentyä

·     Jäsentynyt mieli on keskittyneempi ja toiminnassaan järkevämpi

·     Mielen ominaislaatu eli selkeys pääsee esiin ja yhdistyy valppauteen

·     Se auttaa löytämään tyhjyyden ja rauhan, toisinaan huomaamaan oman olotilansa, esimerkiksi väsymyksensä tai levottomuutensa.

·     Pysähtymisen hetket päivän mittaan vähentävät yöunen kuormittamista ja usein myös auttavat nukahtamaan ja vahvistamaan laadukkaampaa unta, suurta pysähtymistä.

Liikkeessä pysyminen on yhtälailla tärkeää ulkoisesti kuin sisäisesti.

Ulkoinen liikkuminen saa sisäisen liikkeelle, sisäinen liikkuvuus helpottaa ulkoista liikkeelle lähtemistä.

Sanotaan, että liike on lääke. Se on sitä ennakoivasti. Paljon hankaluuksia vältetään pysymällä liikkeessä. Sillä jähmettyminen, liikkumattomuus on vastoin sitä, miten ihminen toimii. Paikoillaan ihminen tukehtuu omiin prosesseihinsa.

Pysähtyneisyyttä voi olla yhtälailla jatkuva sohvalla makailu kuin jäykistyneet tavatkin.

Ulkoinen liike syntyy yhtälailla tahdon kynnyksen ylittämisestä kuin sisäinenkin.

·     Saata itsesi liikkumiseen. Just do it – and keep it.

·     Saata mielikuvituksesi liikkeeseen yllättävän, esimerkiksi taiteen kautta.

Mieltään voi liikuttaa myös harjoituksella Näkökulman vaihtaminen, joka on vastalääke sisäiseen jäykkyyteen ja mielikuvien jähmettymiseen. Kumpikin pysyviä kärsimyksen lähteitä niin itselle kuin kanssaihmisille.

Harjoitus on kysyä itseltään, miksi minun näkökulmani olisi oikea tai oikeampi kuin toisen.

Tietoisesti voi vaihtaa näkökulmaa esimerkiksi

·     Asettumalla toisen asemaan, ”kävellä hänen kengissään” (empatia, myötätunto)

·     Asettamalla oma näkökulma suurempaan kokonaisuuteen tai yhteyteen

·     Nähdä epäonnistumisessa jokin myönteinen, eteenpäin vievä puoli

·     Nähdä vaikeassa tilanteessa oleva mahdollisuus kehittyä ja oppia

·     Ymmärtämällä, että voi itse valita asenteensa ja suhtautumisensa asiaan

Harjoituksen tarkoitus on

·     Arvioida kriittisesti omia näkökulmia ja näkemyksiä

·     Laajentaa ja monipuolistaa omaa, luontaisesti usein kapeaa näkökulmaa asioihin ja saada niihin tuoreutta

·     Lisätä ymmärrystä toisia ihmisiä ja heidän maailmojaan kohtaan

·     Itsensä sivistämisessä: avarakatseisuuden, ennakkoluulottomuuden ja suvaitsevaisuuden vahvistamisessa

Harjoitus syntyi ihmisten koettua, että he törmäilevät arjen työssään eli sosiaalisissa tilanteissa omien, yksipuolisten näkökulmiensa kanssa asiakkaiden ja työkavereiden näkökulmiin. Näkökulman vaihtaminen ei tarkoita omasta näkökulmasta luopumista vaan sen rikastamista toisilla näkökulmilla. Ei joko-tai vaan sekä-että.

Kun mieli on avoimena ja liikkeessä ja antaa sen liikuttaa ja saattaa liikkeelle, minä voin paremmin ja ympäristöni pääsee nauttimaan harjoitteluni hedelmistä.

Yksi parhaista asioista mielen harjoittelemisessa on se, että edellä kuvattuja harjoituksia voi harjoitella milloin vain työpäivän aikana. Haluatko tehdä jotain elämällesi? Harjoittele.

Päätätkö aloittaa mutta et saa aloitettua? Saatko aloitettua mutta sitten harjoittelu jää? Soita Mikko, p. 050 3840727

Konepellin alle

Elokuvaklassikko Mr. & Mrs. Smithin kuuluisassa aloituskohtauksessa John Smith (Brad Pitt) sanoo

–      Minä voin aloittaa. Mielestäni tämä on turhaa. … Tämä on vain tarkastus. Mahdollisuus trimmata konetta. Ehkä vaihtaa öljyt ja pari tiivistettä.

Näkymättömissä istuva terapeutti toteaa tähän

–      Selvä. Avataan konepelti.

Mutta onko se niin helppoa? Kuten elokuvassa myös elävässä elämässä: mitä jos elämä tuntuu hankalalta tavalla, jota ei osaa selittää, eikä sen näennäisesti toimivan pinnan alle haluakaan kurkistaa?

Ja mitä on kurkistaa mielen konepellin alle? Se tuntuu epämääräiseltä, ehkä pelottavaltakin, pimeältä avaruudelta tai raivaamattomalta rämeeltä. Ja ennen kaikkea: tekeekö kukaan oikeasti sellaista ja jos tekee, niin voiko siitä seurata mitään hyvää?

Ja kuitenkin: parempi ihminen ja parempi bisnes alkavat kukoistaa, kun suostuu katsomaan tai ainakin lakkaa yrittämästä olla huomaamatta, mitä mielessä tapahtuu. Jakomielinen olo seuraa olevan kieltämisestä ja syö voimia, jotka voisi käyttää paremminkin.

Tiedäthän

·     Jos esimiehen kanssa on läpäisemättömiä seiniä

·     Jos työkaverin kanssa on hankausta

·     Jos oma mieli on jäänyt etäiseksi

Saisiko vaikeita asioita helpommin puhutuksi, jos onnistuisi katsomaan niitä itsessä? Tai muuten vain katsoisi peiliin vähän pitempään?

Näihin kaikkiin voi vaikuttaa yrittämällä katsoa ja sitten hahmottaa niitä prosesseja, jotka vaikuttavat ja elävät kaiken aikaa ja mielen joka kolkassa.

Mitä ne voivat olla?

Meillä on kaiken aikaa käynnissä ajatuksia, tunteja, tarinoita ja impulsseja luovia prosesseja.

Kaikki nuo prosessit olisivat kaaosta ja kakofoniaa, ellei mielemme järjestäisi niitä siten, että toimimme jotenkin järjestäytyneesti arjessamme. Eli loisi niistä tarinan, meidän oman tarinamme.

Jos tämä riittää, ok.

Näin saa elää normaalia elämää & suostuu siihen, että siinä nyt vaan on hankaluutensa.

Mutta siinä vaiheessa, kun

·     Nämä mielen ”tehdasasetukset” aiheuttavat meille ongelmia

·     Haluamme jotakin parempaa, esimerkiksi laadukkaampaa yhteyttä toisiin ihmisiin

·     Haluamme ennakoida sen sijaan että jatkamme reagoimistamme

on aika kääntää katse sisäänpäin ja avata mielen konepelti. Mitä siellä tapahtuu ja millaisin tuntein me tuohon tapahtumiseen liitymme?

Mieli on aktiivinen kaiken aikaa. Mielen pinnan alla moni asia edistää minun ja minun kauttani myös muiden ihmisten hyvinvointia, rakentavia ja kehitystä edistäviä voimia – tai vastaavasti taannuttavia, estäviä ja tuhoavia voimia.

Paras tapa kurkistaa mielen pinnan alle on ryhtyä tekemään asioita, joita oikeasti haluan ja jotka tuottavat iloa toisillekin. Silloin käynnistyvät itse luodut prosessit.

Samalla tämä käynnistää usein ”mielen teatterin”, jossa joudut pitämään puolesi ja olla välillä tiukkanakin. Varsinkin sen suhteen, että pysyt päättämässäsi kurssissa ja kykenet johdonmukaisesti ja luovasti joka päivä edistämään tätä hyvää kaikista muista sisäisistä ja ulkoisistakin äänistä välittämättä.

Mitä haluat tehdä tai missä kehittyä paremmaksi? Ryhdy tekemään sitä.

Älä anna tekosyille valtaa äläkä varsinkaan kysy keneltäkään lupaa. Vaan tee.

Kohtaat tekemisen myötä monia päättämääsi tukevia toimintoja mutta myös vastarintaa. Jatka tekemistä. Ennen pitkää sinulle käy todennäköisesti niin kuin minulle, että tästä tekemisestä tulee todellinen voimanlähteesi. Haluttomuudesta kurkistaa mielesi prosesseihin ja vaivalloisuudesta ryhtyä hommiin tuleekin jotakin, joka sytyttää sinut.

·     Vaihdatkin öljyt eli pidät itsesi liikkeessä järkevämmällä tavalla

·     Vaihdatkin muutaman tiivisteen eli estät tahtoasi vuotamasta turhiin asioihin – mielesi fokusoituu halutessasi

·     Trimmaat konettasi eli päivittäisiä tapojasi ja asenteitasi – saat otteen itsestäsi niin kohtaamisissasi kuin suhteessa työhösi.

Koska tiedät sen olevan hyväksi ja samalla luot tarinallesi parempaa jatkoa. Joskus mutkien kautta mutta onnellisempana, kuten elokuvassa.

Time to pop the hood? Better call Mikko, 050 3840727.