Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: olennainen

9.6.2017

Kuminauha

Pyysin eräässä työpajassa osallistujia miettimään, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun he ovat jälleen kerran venyttäneet sisäistä kuminauhaansa – jaksaneet jaksaa – ja sitten päästävät siitä irti.

Kiusasin heitä tahallani. Tiesin, että monet heistä eivät oikeastaan koskaan päästäneet irti vaan kuminauha jäi venytettyyn tilaan odottamaan hapertumistaan ja lopulta katkeamistaan. Minut oli faksattu paikalle muista syistä, mutta toisinaan on yritettävä pysäyttää tuollainen mielenvikaisuus. Ennen kuin katkeaminen alkaa tulla lihaksi.

Kun kuminauhasta päästää irti, kuuluu veikeä paukahdus ja räminä

ja vasta sitten seuraa lepotila, jännitteestä palautuminen.

Ryhmässä oli niitäkin, joille irtipäästäminen oli tuttua. He löysivät syitä siihen, miksi irtipäästäminen on joskus niin vaikeaa.

·     On tehnyt niin pitkään väärin että siitä on tullut tapa, josta on vaikea luopua.

·     Ei halua kuulla sisällään tuota paukahdusta ja räminää, joka syntyy korjausliikkeestä.

·     Ei tiedä, mitä tapahtuu kun päästää irti ja hetkellinen tyhjyydentunne pelottaa.

Täysin ymmärrettävää. Usein liian kauas ja liian kauan jatkunut venyminen on seurausta epätasapainosta (sisäisessä) elämässä ja epätasapainon kohtaaminen ottaa lujille. (Ja tietysti epäterve venyminen rapauttaa sisäistä elämää.) Varsinkin, jos juuri tuota kohtaamista on venymisellään tahtonut välttää.

Milloin tahansa voi valita toisin.

Elämäänsä voi rakentaa antamalla omien tunteiden johtaa omien tarpeiden tunnistamiseen. Tarpeet puolestaan johtavat oman elämisen itseohjautuvuuteen. Ihminen tietää lopulta itse parhaiten, kun hän vain suostuu kohtaamaan tietonsa. Ja ennen kaikkea tietämään itse, mikä on olennaista.

Todellisten tarpeidensa kanssa elämään oppinut ihminen, sisäisesti luja ja vakaa, on aarre jokaisessa yrityksessä. Paitsi niissä yrityksissä, joissa oman vääristyneen, yksipuolisen ja vanhentuneen työetiikan riivaama johto yrittää vahvistaa kyseenalaista etiikkaansa henkilöstössä. Sen sijaan, että rohkaisisivat näitä leikkimään kuminauhalla.

Olisiko työetiikan päivittämisen paikka? kysyy Mikko@Peilaus, p. 050 3840727

Jätä kommentti
24.3.2017

5 syytä meditoida

Kun yrityksenne on siirtymässä teal- eli tulevaisuuden organisaatioksi, uudenlaisten mielenkykyjen kehittäminen on välttämätöntä.

Jos elät normaalia elämää, sinulla on arjessa sisäisiä haasteista, jotka saattavat eksyttää sinut siitä, mikä oikeasti on tärkeää.

Sinulla on aivot, joiden systeemi on koko ajan käynnissä. Se tekee elämästäsi usein aika levotonta. Itsesi ja oman menestyksesi takia opit ehkä aikoinaan suorittamaan eli tekemään asioita kyselemättä turhia. Sokea puurtaminen ei kuitenkaan ole enää cool tai edes oukei vuonna 2017.

Mentäisiinkö näillä silti loppuelämä? Moni menee, mutta sinun ei tarvitse.

Kun kolmekymmentä vuotta sitten aloin meditoida, sen kertominen julkisesti oli samaa kuin myöntää, että minulla on AIDS. Nykyisin meillä menee paremmin. Julkisiin meditaatioulostuloihin törmää viikottain.

I practice meditation for two hours every day, and I go for a long meditation retreat of 30 to 60 days every year, and this is a very fundamental plank in my personal happiness. But I am totally aware that this is not scalable. Yuval Noah Harari

Näiden edelläkävijöiden joukkoon voi melko huoletta liittyä, kun löytää oman tapansa, sillä meditoiminen itsessään on helppoa. Eikä sillä, mitä ja miten meditoit, ole suurtakaan merkitystä meditaatiosta saamiisi hyötyihin.

Missä meditaatio auttaa minua?

·     Se liittää minut todellisuuteen paremmin yhteyksin ja syventää suhdetta todellisuuteen ja sen ymmärtämiseen. Ja tuo varmuuden olemiseen ja toimimiseen. Turha säntäily, stressaaminen ja huolestuminen töiden suhteen vähenevät.

·     Se opettaa eli auttaa huomaamaan yhtälailla ulkoisia kuin sisäisiä asioita. Asiat avautuvat uusista näkökulmista. Meditaation avulla pääsen kokemaan asioita syvemmin, elämä rikastuu.

·     Valppaus lisääntyy. Se on herkistymistä tilanteille ja olosuhteille ja niistä syntyville signaaleille. Kun olen läheisemmässä ja paremmassa suhteessa itseni eli sisäisyyteni kanssa, intuition käyttämisen varmuus voimistuu.

·     Se luo tilaa ja rauhaa. Huomaan, miten tuhoavaa kiire on kaikelle sille, millä oikeasti on merkitystä minulle. Kun keskittyminen paranee, rauha luo mahdollisuuden havaita tarkemmin sellaista, joka ennen jäi epämääräiseksi mielikuvaksi. Lisäksi minussa on tilaa toisillekin, syvemmälle kuuntelemiselle ja toisten paremmalle ymmärtämiselle.

·     Se auttaa minua ymmärtämään paremmin, kuka olen ja mikä minussa elää ja vaikuttaa. Itseni paremmin tunteminen johtaa selkeämpään itseni ja oman elämäni johtamiseen. Myös kohtaamiset selkiintyvät, kun sisäinen erämaa muuttuu rajaseuduksi, räme pelloksi.

Osaatko kuvitella, miltä työpäiväsi näyttäisi meditaation valossa? Miltä tuntuisi olla useammin ja paremmin olennaisen äärellä? Meditoiminen avaa sinulle uusia mahdollisuuksia.

Kaipaatko orientaatiota meditoimisen aloittamiseen tai parempaan jatkamiseen? Soita Mikko, p. 050 3840727.

Jätä kommentti
15.1.2017

Konmarita kalenterisi

Tiedätkö mikä EI ole trendikästä vuonna 2017? Täysi kalenteri.

Miksei? Koska

  • on todellisempiakin tapoja kokea itsensä tärkeäksi
  • on parempi pysähtyä kuin jatkaa juoksemista syistä, joita ei itse tiedä
  • reflektoimisen hetket nostavat esiin sen, minkä on laiminlyönyt, ennen kuin liian myöhäistä

Sillä: minkä määrässä voittaa, sen laadussa kadottaa.

Kuten kiire, josta olen kirjoittanut esimerkiksi täällä, syntyy huonosta (itsensä) johtamisesta ja kyvyttömyydestä tehdä hyviä päätöksiä.

Ehtimisen illuusio voittaa järjen & sydämen äänen.

Paremmassa kalenterissa on

  • tyhjiä slotteja, joissa ei ole ennalta suunnitellusti mitään sisältöä. Ne ovat aikaa pysähtyä ja ihmetellä ja tähyillä taivaalle tai kattoon.
  • pysähtymisen ja reflektoimisen hetkiä, jossa on aikaa tutkailla omaa mieltään, itseään ja työtään. Meneekö tämä niin kuin haluaisin? Ohjaako kalenteriani itseni sijasta se sama tiedostamaton, johon en ole koskaan ehtinyt tutustua?
  • tilaa seurata omaa iloaan eli sitä mistä sydän kaikkein eniten nyt iloitsee.

Nämä hetket ovat kohtaamisia varten, yhteyden luomista varten – sinun kokonaishyvinvointiasi varten. Ja myös sitä varten, että kykenet paremmin olemaan itseesi yhteydessä siten, ettei elämäsi kohina vie sinulta tätä yhteyttä.

Arkkitehtiystäväni lainasi kerran jotakin kuuluisaa kollegaansa, jonka mukaan arkkitehtuuri on valon leikkiä tilassa.

Voit tehdä kalenteristasi kodin,

jossa sinun on mahdollista nauttia tilasta, jossa puolestaan oma sisäinen valosi pääsee leikkimään. Se valo, joka syttyy kehityksestäsi ja laajenemisistasi lähemmäs potentiaalisi ääriä. Jos kotisi täyttyy roinalla, tilaa tälle elämäsi kannalta olennaiselle prosessille on kuristavan vähän.

Oletko sinä oman elämäsi arkkitehti?

Ihminen voi paremmin kun tärkeille asioille on aikaa. Yksi tärkeimmistä ovat ihmissuhteet, joista tärkein on suhde itseen. Voit testata elämäsi ihmisten tärkeyttä pysähtymällä hetkeksi ja peilaamalla omaa suhdettasi ympärillä oleviin ihmisiin: millaisia tunteita heidän ajattelemisensa synnyttää?

Onko tämä se kohta, jossa kehotan sinua opettelemaan sanomaan ei? Ei, sen sijaan kehotan sinua sanomaan kyllä paremmille asioille. Tilan luominen on yksi tärkeimpiä asioita, joita voit tänä vuonna tehdä.

Usein kannattaa lukea hiljaisia merkkejä suhteista asioihin ja ihmisiin ennen kuin laiminlyönnit lyövät takaisin. Kun havahtuu sille, miltä oma elämä oikeasti tuntuu, näistä yhteyksistä oppii pitämään paremmin huolta.

Sillä elämisentunteestasi kumpuaa se, miten teet työtäsi ja miten olet ihmisten kanssa. Ja sitä on lupa kehittää eli harjoitella.

Osaatko erottaa olennaisen epäolennaisesta? Kaipaatko apua kalenterisi eli mielesi konmarittamiseen? kysyy Mikko, p. 050 3840727

Jätä kommentti
30.1.2015

Tekeminen ja tapahtuminen

Mistä tietää, milloin olla aktiivinen ja tehdä ja milloin taas antaa asioiden tapahtua?

Joskus sen vain tietää, toisinaan olo on epävarma ja joskus arvio menee metsään kuin Hannu ja Kerttu. Voiko tietämisen varmuutta kehittää?

Tekeminen ja tapahtuminen eivät ole ristiriidassa keskenään, koska kumpaankin liittyvä aktiivisuus on usein esteiden ja tilan raivaamisesta toteutumiselle.

Tietoisempaa huomiota kaipaavat mielessä olevat esteet, joista suurimpia ovat tunnistamattomat pelot. Tunnistan niiden jäytävän sieluani tavalla, joka estää ryhtymästä tai jatkamasta – myös sallimasta. Näistä arkipäivän motivaatio-ongelmien taustoista löytyy yllättävän usein tarpeita, joiden synty kestää huonosti päivänvaloa.

Näyttökuva 2015-01-30 kohteessa 8.41.47

Miten mielen harhailun ja harhaan astumisen keskellä oppii tunnistamaan, osaako prosessia jatkaa riittävän kauan ja osaako siitä laskea irti ajoissa, oikea-aikaisesti?

Kyllä: tämä muistuttaa sitä, miten olennainen erotetaan epäolennaisesta. On luotava olosuhteita ja sellaisia suhteita näihin olosuhteisiin, että erottelukyky voi paitsi kehittyä myös vahvistua.

Tähän liittyvä luomismatkani on alkanut uteliaisuudesta omaa mieltä ja sen toimintoja kohtaan. Olen sallinut itselleni pysähtymisen hetkiä, jossa mieleni on saanut laskeutua eli rauhoittua ja jäsentyä. Jäsentynyt mieli nostaa kohinan seasta ne asiat, jotka ovat olennaisia, tärkeitä ja merkityksellisiä.

Tällaisten mieleen yhteyttä luovien hetkien kautta olen havahtunut vähitellen saavani suhteen siihen, mitä sysään liikkeelle ja miksi. Usein asioiden laatu ja merkitys minulle määrää sitä, miten niiden kanssa tulee toimia.

Laadun tunnistaminen on harjoittelemisesta huolimatta aina oma matkansa:

  • Pidänkö sittenkin liikaa kiinni, yritänkö väkisin sen sijaan että luottaisin?
  • Luovutanko heikkouttani liian aikaisin vai eikö minulla ole ymmärrystä, mitä asian edistyminen oikeasti edellyttää?

Näillä matkoilla on juhlavaa tutustua itsessä siihen puoleen, joka oikeasti tietää, ja tehdä päätöksiä siltä pohjalta. Sillä kyse ei olekaan aina siitä, että antaisi asioiden mennä, vaan että uskaltautuu itse astumaan ja heittäytymään.

Joskus tämä ero tuntuu samalta kuin ero klassisen mekaniikan ja kvanttihypyn välillä: sen sijaan että olen sysäämässä kappaletta liikkeelle, aika taipuukin tapahtumien edessä ja ihmeet ovat todellisia, kun on silmät nähdä.

Kun sisäinen elämä muuttuu paremmaksi, ulkoinen seuraa kyllä.

Jätä kommentti
5.12.2014

Avaimet

Puhumisessa ja kirjoittamisessa on yksi yhteinen piirre: sanat ovat avaimia, jotka avaavat paitsi lukkoja myös teitä sinne, minne aiemmin ei ollut pääsyä.

Avaimet alkavat tavallisesti toimia vasta kun niitä kiertää lukossa. Niin avaimet kuin lukotkin ovat näkymättömiä. Niistä tulee näkyviä vasta, kun tekee jotakin, tässä tapauksessa puhuu tai kirjoittaa.

Näyttökuva 2014-12-05 kohteessa 11.29.34

Tästä tapahtumisesta harvoin tietää etukäteen: ei tiedä mitä tapahtuu eikä minne se johtaa.

Kirjoittaessani tätä en tiedä, mitä tästä seuraa. Mitä tähän liittyy, mihin ulotun, ketä tämä puhuttelee.

Keskustelussa toisen kanssa tilanteeseen liittyy vielä jotakin lisää. Keskustelu on edellä kuvatun tapahtumisen synty kummankin sisällä. Synty voi olla syvästi vuorovaikutteinen: toinen löytääkin juuri oikeat sanat, jotka avaavat tien kummallekin kulkea.

Joskus kysyn itsekseni, mikä sitten on lukinnut tien? Ja heti perään: tarvitseeko sen olla jokin erityinen tapahtuma?

Riittääkö, että oikea hetki on koittanut: On valmis näkemään asiat, joiden näkemistä ei ehkä aiemmin olisi kestänyt tai joiden aika ei elämässä vielä ollut. On valmis sanomaan ja tulemaan ja tekemään näkyväksi. Jotakin mitä itse on, jotakin mikä on syystä tai toisesta lojunut varjoihin kätkeytyneenä.

Työyhteisöihin ja yksilöihin kätketyn potentiaalin vapauttamisessa on usein kyse juuri tästä.

 

ihmisellä

on kaksi varjoa

varjolla

on varjonsa

toimivalla tavalla näkymättömiä

näkyvällä tavalla toimimattomia

Mikael Brygger: Tuuliatlas

 

Merkillisellä tavalla tähän prosessiin liittyy aika ja aikaan sidotut voimat. Hetki tulee, sanat syntyvät, ihmiset ilmestyvät… Se, millä on todellista merkitystä, näyttäytyy sille, joka haluaa nähdä.

 

Jätä kommentti