Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: onnellisuus

Mitä olisi tehtävä?

Vuosi lähenee loppuaan. Joillekin se tulee tarpeeseen – se että jokin pysähtyy hetkeksi. Edes se tunne, että jokin päättyy. Vaikka todellisuudessa lähes kaikki jatkuu ja vieläpä aivan samanlaisena sitten, kun tauko on ohi ja seuraava vuosi alkaa.

Mutta jossakin elää toive, että voisi aloittaa uudestaan. Tai ainakin tehdä toisin. Ankarat jouluperinteet eivät välttämättä helpota saamaan ajatuksia ja niitä johtavaa halua panna uusiksi asioita.

Näyttökuva 2013-12-17 kohteessa 8.43.22

Elämä jatkuu turvallisena = samanlaisena? Miten tuon turvan keskelle mahtuu uutta?

Mitä teen?

Katsaus itseen synnyttää erilaisia kysymyksiä.

  • Onko se, miten toimin, hyvä? Jos pystyn katsomaan itseäni kuin ulkopuolinen, alanko nähdä sitä, miten vaikutan toiminnallani.
  • Voisiko se olla parempaa? Totta kai se voisi ja jos annan aikaa pysähtyä, keksin keinoja ja tapoja, joilla parempi voi toteutua. Paremmin.
  • Mitä oikeastaan olen? Antaako ihmisyyteni aihetta lähempään tarkasteluun ja miten kaukaa minun on sitä katsottava, että näen sen oikeassa valossa.
  • Mikä olisi mahdollista? Miten lähden elämään unelmiani tai kulkemaan niitä kohti, polkuani pitkin ja siitä välillä poiketen.

Uudelleen organisointia

Jokainen tietää, että elämäänsä voi järjestää monella tavoin uudestaan. Aivan samoin kuin sen on järjestänyt tällaiseksi tässä matkan varrella… Saanut tapahtumaan ja antanut tapahtua.

  • Jos muuttaisin yhden asian, mikä voisi olla se pieni mutta tärkeä asia?
  • Missä mahdollisuuksien raja ylittyisi? Arkipäiväisten mahdollisuuksien tuolla puolen ovat ne vielä toteutumattomat mahdollisuudet. Jotka ovat yhtä mahdollisia kuin ne, jotka toteutuvat. On otettava askel niitä kohti. Miten?
  • Mille sydän sanoisi joo? Miten kuunnella sydäntä – rauhoittaa mieli ja antaa sydämen puhua. Vaarallista, ehkä, ja samalla sydämessä asuva, runoilijan sanoin itseään paljastava voi puhua viisauden sanoja.

Muutoksen luonne

Muutoksesta ei tiedä, ennen kuin siihen ryhtyy. Siksi siinä on jotakin ”kivaa ja kauhistuttavaa”.

Näyttökuva 2013-12-17 kohteessa 8.42.03

Muutos on herättävää. Siksi yksi pienikin asia saa asiat näyttäytymään toisessa valossa. Ja tuolla toisella valolla on voimaa enemmän kuin aavistaakaan.

Muutos on myötäelämistä. Se on elämistä myötä sen muutoksen kanssa, joka on käynnissä kaiken aikaa ennen kaikkea suhteessa ja yhteydessä asioihin. ”Elää muutoksessa tai ei elää ollenkaan.”

Minä en ole sama kuin ennen. Minä en ole se sama, joka kerran loi ja suostui näihin olosuhteisiin ja tiloihin. Elämäni ei toivottavasti ole työpaikka, jossa ensimmäisen vuoden opin uutta ja 19 seuraavaa vuotta toistin samaa ja nyt voin sanoa, että minulla on 20 vuoden työkokemus. Elämänkokemus voi tuoda viisautta tai luoda vankilan. Usein kumpaakin.

Muutostahdosta muutoskykyyn

Muutoksen todellisen luonteen oivaltaminen ja sen kanssa elämään oppiminen on todellinen kansalaistaito, jota ei opeteta missään. Kuitenkin siihen liittyvä elämisen taito on samalla taitoa elää onnellisena. Tärkeä taito: mitä luon ympärilleni?

Muutostahdon ja muutoskyvyn vahvistaminen – luoda omaa elämäänsä samalla kun luo itseään.

Olisiko se jotakin, josta voisi aloittaa tulevan vuoden jo nyt?

Paremmaksi tyypiksi 2

Esittelin alla olevan kuvan Paremmaksi tyypiksi paremmassa työelämässä –kirjan julkistamistilaisuudessa. Avasin tuon kuvan taustalla olevia ajatuksia edellisessä bloggauksessani ja tässä tulevat loput.

Näyttökuva 2013-12-03 kohteessa 12.59.48

Kuusi polariteettia

Joista tässä loput kolme:

Tyytyväinen – Onnellinen.

Ihmisellä on luonnollinen taipumus järjestää elinolosuhteensa maksimoimalla mielihyvän ja minimoimalla mielipahan. Ihminen voi olla järjestelyihinsä todella tyytyväinen mutta ei onnellinen, ellei hän koe syvimmältään toteutuvansa. Tyytyväisen elämän tavoittelussa syvin kaipuu jää täyttymättä.

Onnellinen elämä syntyy mielekkyyden ja merkityksen kokemuksesta. Ja siitä, että ihminen kokee voivansa toteuttaa potentiaaliaan ja mahdollisuuksiaan ja antaa parhaansa muiden käyttöön. Onnellisuus syntyy mahdollisuudesta rakastaa elämäänsä.

Muutosvastarinta – muutostahto.

Ulkoinen maailma synnyttää illuusion pysähtyneisyydestä ja muuttumattomuudesta. Tähän illuusioon yhtyvät usein ihmisen pelot ja muutokseen liittyvä tunne vaivalloisuudesta. Näin syntyy muutosvastarinta, halu säilyttää asiat sellaisena kuin ne ovat olleet.

Muutostahto syntyy ihmisen sisäisestä kokemuksesta, että kaikki on liikkeessä ja kaikki virtaa. Samalla kaikki on jatkuvassa muutoksen tilassa ja muutoksen vastustaminen ei ole todellisuuden mukaista eikä järkevääkään. Muutostahto toteutuu aktiivisena asenteena ja toimintana muutoksen myötäelämiseksi ja -luomiseksi.

Ennustettavuus – tuoreus.

Ihminen, joka elää perimän ja ympäristön tuotteena, elää usein myös ihmiselle ominaista ’lajielämää’ eli yleisiä ominaisuuksia. Tietyt asiat saavat hänet käyttäytymään tietyllä tavalla, minkä varaan voidaan laskea ja mihin vedota. Tällainen ihminen on ennustettava.

Sellaisen ihmisen, joka on päässyt tietoisesti kosketuksiin sisäisen elämänsä kanssa, elämää leimaa läsnäolon kautta syntyvä tuoreus. Ihminen, joka on hereillä, vastaa siitä hetkestä sen hetken tietoisuudestaan käsin, ei menneestä tai tiedostamattomista impulsseista käsin.

Paremman tyypin synty

Ero hyvän ja paremman tyypin välillä ei aina ole ulkoisesti suuri. Hyville tyypeille käy toisinaan niin, että heidän todellinen potentiaalinsa ja parhaansa ikään kuin tihkuu tuon kynnyksen toiselta puolelta. Siksi he ovat kuin luonnostaan parempia tyyppejä.

Mikä kuitenkin erottaa hyvän paremmasta on juuri se, että siinä missä hyvä toimii, parempi tietää myös, miksi hän toimii. Tietoisuus tekee sen eron, että parempi tyyppi tietää ne arvot jotka saavat hänet liikkeelle. Lisäksi hän tietoisuutensa kautta osaa antaa todellisen merkityksen arvoilleen, joiden seuraukset hän näkee. Se tekee lopputuloksesta kokonaisemman. Parempi tyyppi näkee myös selvemmin kanssaihmisten vaikeuteen toteuttaa arvojaan.

Elämän tarkoitus?

Ihminen, joka 2010-luvulla kertoo löytäneensä elämän tarkoituksen, on lähinnä naiivi. Koko kysymystä on helppoa välttää asennoitumalla siihen kyynisesti. Tarkoituksen ja merkityksen hakeminen on kuitenkin erottamaton osa ihmistä.

Kaiken edellä esitetyn perusteella elämän tarkoituksen voi muotoilla seuraavasti:

Elämän tarkoitus on palvella muita parhaalla mahdollisella itsellään. Kohdata toisen ihmisen todelliset tarpeet, vastata niihin ja auttaa ihmistä hänen kärsimyksessään ja yrityksessään toteutua ja toteuttaa se, mikä hänen tulee.

Autenttista itseään kohtaamalla ihminen saa aavistuksen siitä, mikä tai kuka hän on. Oman potentiaalin kohtaamisen kautta siitä, mitä hän on täällä tekemässä. Itsetuntemuksen vahvistuminen tuo näkyviin myös ne ominaisuudet, joita ihminen hyveiden avulla kehittää tullakseen paremmaksi palvelijaksi.

Näin ollen voi puhua kutsumuksesta, jossa oma toteutuminen kohtaa maailman tarpeet. Voi puhua onnellisuudesta, joka syntyy syvemmästä toteutumisesta. Ja voi myös puhua autenttisuudesta, joka tarkoittaa samalla parhaan itsessä olevan toteuttamista ja samanaikaisesti itsensä uhraamista jonkin itseä suuremman asian edestä.

 

Hyvä elämä!

Tänä aamuna oli Fleuristessa Saku Tuomisen uuden kirjan Hyvä elämä – lyhyt oppimäärä julkkarit. Rentoa tunnelmaa, Fleuristen hyvää syötävää ja ennen kaikkea tietysti Saku Tuominen itse puhumassa kirjastaan. All right!

Saku Tuominen ja Jan Erola rentoutuvat

 

Kirja syntyy

Saku kertoi lyhyillä lauseilla kirjan syntyhistoriasta.

Ei sitaatteja. Tehdä siitä ihan hyvä, se riittää. Tekovaiheessa se lyheni lyhenemistään kunnes 80 sivusta ei ollut enää mistä puristaa pois.

Kirja on Sakun mukaan omistettu hänelle itselleen. Tai voisi olla. Koska hän omien sanojensa mukaan menee hyvän elämän suhteen yhtälailla ’linssit huurussa’ kuin useimmat muutkin.

Tämä ei ole pelkkää puhetta. Kirjasta oikeasti välittyy nöyrä asenne, mikä on teeman suhteen tietysti kohdallaan. Kirjassa ei viisastella eikä olla nokkelia eikä varsinkaan yritetä olla parempia kuin naapuri. Eikä Saku – epäilyksistä huolimatta – ole kenokaula.

Dreamdo

Toteuta unelmasi tai auta ainakin muita toteuttamaan ne. Saku kertoi Dreamdo:n hankkeesta toteuttaa miljoonan ihmisen unelmat yli sadassa maassa. Siis aivan mahtavaa.

Sakulle tuli kirjaa kirjoittaessa oivallus, että unelmointi ja ideointi ovat sama asia. Kumpaakin on aivan liian vähän, rohkeutta kumpaankin uupuu ja sitten vielä se kynnys siihen, että lähtisi toteuttamaan kumpia tahansa.

Täällä on liikaa ihan outoa lamaannusta, sanon minä.

Kuulimme vielä tarinan – kannattaa lukea kirjasta – yksinhuoltajaäidistä, joka toteutti unelmansa nukkua Omanin autiomaassa. ”Kuinka elitististä!” hänen tekoaan kommentoitiin.  Sakun mielestä ihmiset voidaan jakaa kahteen kategoriaan: Omanin autiomaassa nukkuneet ja ne-jotka-eivät-ole-nukkuneet.

Tunnen tämän. Kun kerroin parikymppisenä lähteväni ajamaan moottoripyörällä USA:n halki, parhaan ystäväni kommentti oli: ”Mieti mitä siitä tulis, jos kaikki tekis tollai.” Tosi nuivaa. Ei koskaan kaikki halua tehdä samaa.

Loistava kirja

Sytyin kirjasta heti ensilukemalla enkä yritäkään peitellä sitä. Kirja on aito helmi. Ja siksi poimin siitä tähän loppuun muutaman sykähdyttävän sitaatin:

”Entä jos alkaisimme suhtautua unelmointiin, tekemiseen ja muistelemiseen taitoina? Ajattelisimme, että voimme olla näillä kolmella osa-alueella yllättävän huonoja, ihan hyviä tai loistavia, riippuen siitä, kuin paljon olemme niitä harjoitelleet ja opiskelleet.”

”… koska jos opimme katsomaan, alamme nähdä ja sen myötä meistä tulee paitsi onnellisempia myös onnekkaampia. Alamme nähdä mahdollisuuksia kaikkialla. Ja näemme ihan oikein.”

”Yksi merkittävimpiä onnen lisääjiä on nimittäin tunne oppimisesta, kehittymisestä, kasvusta.”

Totisesti.

Bonuksena: Tom Jakobssonin taitto tekee kirjasta kauniin nautinnon.

Siksi: Jos luet tänä syksynä yhden kirjan, lue tämä.