Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: oppiminen

Vieraantunut olo

Kohtasin edellisessä elämässäni opettajana nuoria, jotka monista syistä kokivat syvää vieraantumista ja ulkopuolisuutta suhteessaan maailmaan. Vaikka apua tarjottiin, oli niitä, jotka eivät kaikesta huolimatta saaneet sillä hetkellä ”elämänsyrjästä kiinni”.

Valmentajana olen kohdannut koko joukon aikuisia, jotka käyvät töissä ja elävät systeemin sisällä. He ovat joskus jopa todella menestyneitä urallaan ja kokevat silti syvää vieraantuneisuutta, joskus juuri siksi.

Mikä näitä kahta sydäntä särkevää tapausta yhdistää?

Se, mitä olen enkä voi muuksi muuttaa, ei löydä tietään maailmaan.

Ehkä tarvittavat keinot puuttuvat tai se, mikä on aidosti minua itseä, jää arvoitukseksi itsellenikin.

Kysymyksiä herää kuin itsestään: Kenen elämää elän? Kuka oikeastaan olen? Minne olen menossa ja olenko menossa minnekään?

Tällaisesta epämääräisestä olosuhteesta kumpuaa paljon sellaista huonoa, jota kukaan ei toivo kenenkään elämään. Erilaisia epätoivoisia yrityksiä löytää jotakin, edes korviketta, joka todella tuntuisi jossakin.

Yhteyttä todellisiin, merkityksellisiin asioihin meistä jokainen etsii omalla tavallaan.

Työllä, muodossa tai toisessa, on tässä etsinnässä suuri merkitys, sillä työ on yhteyttä toisiin ihmisiin ja heidän tarpeisiinsa. Se on yhteyttä maailmaan ja laajassa mielessä yhteyttä ihmiskuntaan. Silloin kun työ ymmärretään sellaiseksi ja annetaan sille sen oikea merkitys.

Miksei yhteys sitten löydy työstä luonnostaan?

Työn olosuhteet ja niitä ohjaavat rakenteet eivät useinkaan ole ihmisen mukaisia. Ne ovat tavallisesti kaikille samat eikä ihminen ja yksilö ole niissä tärkeä. Lisäksi inhimillisyyttä on liian vähän työelämän sosiaalisissa suhteissa. Nämä ovat asioita, jotka ovat uuden työn myötä muuttumassa parempaan, ihmismäisempään suuntaan.

Millaisia keinoja on vierauden voittamiseksi?

·     Oman työn ja itsen säännöllinen reflektoiminen. Miten nämä kaksi voisivat olla enemmän yhtä? Mitä työni voi, joskus vuosien jälkeenkin, opettaa minulle?

·     Kohtaamisten ja rakenteiden muuttamista yhdessä järkevämmiksi, jotta ihminen voi antaa enemmän itsestään ja sen kautta voida paremmin. Tämä muutos on työhyvintoiminnan ytimessä.

Kun on osa jotakin itseä suurempaa ja tuntee sen voiman, elämisentunne vahvistuu. Kun elämällä on tarkoitus, se toimii ohjaavana voimana samalla kun se antaa suuntaa.

Yhä useammalla ihmisellä on nykyisin tähän mahdollisuus. Ja oikeus siihen on kaikilla.

Mitkä rakenteet teillä loisivat yhteyttä vierauden sijasta? Keskustellaan lisää, Mikko@Peilaus, p. 050 3840727.

Mainokset

Opin tiellä

Sain kerran seurata läheltä sellaista yrityskulttuuria, jossa oppiminen oli sijoitettu kaikkien toimintojen keskiöön. Oppimista buustattiin erityisesti kolmella alueella.

·     Yrityksen kulttuuri rohkaisi ihmisiä olemaan aloitteellisia tekemisen suhteen, itseohjautumaan ja itseorganisoitumaan. Ihmisiin ja heidän oppimiskykyynsä ja –tahtoonsa luotettiin niin paljon, että kaikenlaisesta kontrollista oli vähitellen päästy eroon.

·     Jokainen velvoitettiin pitämään huolta siitä, että hän tekee merkityksellisiä asioita joka päivä. Sitä pidettiin niin yksilön kuin yhteisön mutta ennen kaikkea yrityksen etuna. Yrityksen menestyminen palautui jokaiselle tekemisen ja hyvinvoinnin nosteena.

·     Asiakasrajapinnassa tapahtuvat onnistumiset ja epäonnistumiset olivat juhlan ja palkitsemisen aihe. Yrittäjämäisyys oli nostettu johtavaksi ”tahtoperiaatteeksi”. Ennakoivuus eli jatkuva uteliaisuus vietynä tekoihin, kehittämiseen ja muuttamiseen, oli jotakin sellaista, jonka eteen jaksettiin nähdä vaivaa.

Kaikilla oli omat käytäntönsä, joita koko ajan päivitettiin.

Poisoppiminen ja irtipäästäminen loivat käytännön ymmärrystä siihen, miten kerran opittu muodostuu vähitellen kahleeksi. Osaaminen on usein este omalle oppimiselle, mutta se on nopeasti esteenä ja tiellä myös muiden oppimiselle. Siksi kaikki valmensivat toisiaan. Sparraaminen ja palautteen antaminen olivat arkisia asioita.

Onko tällainen jokapäiväinen tavoitteellisuus ja parempaan pyrkiminen stressaavaa?  Ei tällainen tietenkään sovi kaikille, eikä isompi organisaatio ilman selkeää johtamista ja yhteistä visiota taivu tällaiseen helposti. Kyseisen yrityksen ihmiset kokivat sen useimpina päivinä todella innostavana. Hyvän meiningin ja sitoutumisen lisäksi yritys menestyi.

Tarkoitus ja tekemisen riemu edellä

on mahdollista tehdä eettisesti kestävää ja kasvavaa liiketoimintaa.

Jotain juhlavaa tässä on yksilön, organisaation ja asiakkaan näkökulmasta. Siinä sivussa maailmakin muuttuu paremmaksi. Missä teidän oppimisen fokuksenne on? kysyy Mikko@Peilaus.

Ajatella!

Kysyin kerran erään yrityksen toimarilta, saako teillä ajatella ihan itse. ”Totta kai”, hän vastasi naureskellen. – ”Sitähän me täällä yritämme kaikin keinoin saada ihmisistä esiin!”

Kysyin samaa yhdeltä saman yrityksen esimieheltä hetkeä myöhemmin: ”Totta kai, jos suostut maksamaan siitä hinnan: Naureskelua, eristämistä, outoja katseita, ei-vakavasti ottamista, nimittelyä ja naljailua. Eli kaikkea sitä, millä halutaan viestiä, ettei joku enää kuulu joukkoon.

Tässä on monen organisaation ja työyhteisön ristiriita: ajattelusi on tervetullutta, kunhan se on paljolti samaa kuin meidän muiden. Toisinaan johto jopa kuvittelee, että ”kyllä meillä voi olla aidosti eri mieltä ja uskalletaankin olla”, ja silti henkilöstön kokemus on aivan toinen.

Askel uskaltavaan epävarmuuteen ja sen myötä sekä-että-ajatteluun näyttää olevan monissa yrityksissä todellinen uskonloikka.

Niin paljon helpompaa on pysyä kiinni DNA:hamme koodatussa joko-tai-ajattelussa.

Miten tunkkaisesta ja menneeseen jumittavasta päästään ajattelun vapauteen?

Usein yhdessä ajatteleminen edellyttää turvallisen, luottamuksellisen ilmapiirin luomista. Yritykset ovat täynnä toinen toistaan kirkkaampia mieliä, joiden potentiaalia ei kyetä hyödyntämään, koska ilmapiiri on tyrmäävä. Niin työyhteisö kuin siinä asiakkaita palvelevat yksilötkin voivat kuitenkin haastaa ajatteluaan.

·     Kuinka raikasta ajattelumme on?

·     Olemmeko tyytyväisiä ajatteluumme vain, koska se on helppoa ja sujuu melkein itsestään?

·     Pidämmekö pakolla kiinni sovinnaisuudesta, yhteenkuulumisesta ja yhteisön koossa pysymisestä? Mahtuuko meille vain yksi totuus vai myös moniäänistä ajattelua?

·     Puristaako yrityskulttuurimme ihmisistä rohkeimman ajattelun pois vai tekevätkö he sen itse? Mitä tapahtuu, kun joku uskaltaa ajatella toisin ja sanoa sen ääneen?

Entä käytännössä? Yhdessä voi harjoitella

·     Erimielisyyttä eli siedättyä sallimaan, antamaan sille tilaa, haluamaan sitä – ja lopulta jopa palvomaan sitä. Se on todellinen mahdollisuus oppia toisiltamme – ja oppia olemaan yhdessä enemmän.

·     Ego-checkiä: erimielisyys ei ole sitä, että ollaan tyhmiä ja räyhäpettereitä, vaan että ajattelumme oikeasti palvelee yritystä ja sen kehitystä.

Harjoitteleminen merkitsee isoa askelta laiskuudesta ja vähään tyytymisestä kohti yrittämistä. Vähän paremmin, sekin on jo hyvä.

Oletko valmis vahvistamaan yrityksesi menestystä vapauttamalla ja kirkastamalla ajattelua? kysyy Mikko, p. 050 3840727.

Me ja minä

Joskus opiskeluaikana kuulin kahden vanhan spurgun jakavan keskenään elämänviisauksia ratikassa.

–      Ei oo ihmisen hyvä olla yksin… Mut ei myöskään kenenkään kanssa.

Kiteytys jäi pysyvästi mieleen. Ehkä tämän – elämän – ei ole tarkoituskaan olla helppoa tai ainakaan ratkaistavissa lopullisesti?

Onko jännite yksilön ja ryhmän välillä Uuden työn tekemisen muotojen myötä liudentumassa? Ei, mutta vanhoja ajatuksia ne selvästi haastavat.

Ryhmä. Toisaalta nähdään yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen – heijastuksena kaipuusta heimoon – sekä yhteenkuulumisen ja yhteyden voima. Se on edellytys kaiken vähänkin suuremman aikaansaamiseen ja samalla myös turvan ja yhteisen voiman alkulähde.

Yksilö. Samanaikaisesti ja vähintään yhtä voimakkaana elää kaipuu olla minä, se mitä pohjimmiltani olen: ainutkertainen, toteutumistani tahtova, sellaisenaan nähdyksi ja kohdatuksi tulemista toivova, jotta voisin kokea itseni aidosti tarpeelliseksi.

Jokainen on erilainen ja olosuhteissa muuntuva, myös suhteessa yksin ja yhdessä toimimiseen.

Toiset syttyvät elämään toisten kanssa, toisille erillisyys tuo oman voiman parhaiten esiin. Kummassakin tapauksessa on kyse yksilön voimasta ja panoksesta yhteiseksi hyväksi – ja samalla erillisyyden voittamisesta, temperamentin ja luonteen tuolla puolen.

Miten nämä välttämättömät ja toisinaan vaikeasti yhteen sovitettavat tarpeet toteutuvat?

Erityisesti nyt, kun algoritmitalous tekee tuottavuustavoitteiden näkökulmasta osasta meistä tarpeettomia ja haastaa meistä jokaisen entistä tietoisemmin punnitsemaan omaa arvoamme ja arvokkuuttamme, mutta ennen kaikkea yhteyttämme suhteessa ryhmään ja sen tarkoitukseen.

Yksi avain on edelleen keskinäisriippuvuutemme eli se, miten muut toiminnallaan mahdollistavat minun elämiseni ja miten minä sen avulla teen omalla panoksellani, osaamisellani ja vaikuttamisellani muille paremman elämän mahdolliseksi.

Työ on toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutusta. Esko Kilpi

Ajankohtaiseksi tämän tekee nyt se, miten

·     meiltä odotetut kyvyt liittävät meidät kiinteämmin toisiimme, esimerkkeinä empatia, syväkuunteleminen, vahvuuksiin kannustaminen, intuitio, uteliaisuus, vuorovaikutus ja tietoisemmaksi tuleminen – työssä syntyy todellisia ihmis-suhteita

·     keinoälyavusteiset projektit vapauttavat keskittymään olennaiseen – asiakkaiden auttamiseen ja heidän kanssaan kommunikoimiseen

·     kokeileminen ja vertaisoppiminen sekä avoimuus ja aiempaa suurempi luottamus hyväntahtoisuuteen tekevät yhteistyöstä aidompaa ja merkityksellisempää

·     potentiaali ja motivaatio jatkuvaan kehittymiseen ja nopeaan muutokseen näyttäytyvät paitsi jokaisen meidän oppimisprofiilissa myös kyvyissä oppia toisilta ja auttaa toisia oppimaan – ja oppia yhdessä ja auttaa organisaatiota/verkostoa kehittymään

Yksilön paras mahdollinen elämä ryhmässä ja ryhmän paras mahdollinen keskinäinen yhteistoiminta kiteytyvät seuraavaan maksiimiin (koskee myös verkostoja):

Organisaation tarkoitus elää jokaisessa yksilössä ja jokaisen yksilön voima pääsee täysimittaisesti vaikuttamaan organisaatiossa.

Kun tunnistetaan yhteinen ydin – arvot ja niihin liittyvä merkitys – ihmiset avautuvat, tulevat tietoisemmiksi ja keksivät ja löytävät siksi yhä parempia tapoja sen toteuttamiseen. Juuri niissä olosuhteissa ja niiden ihmisten kesken.

Tässä mukana olemisesta on helpompaa löytää tarkoitus elämälleen.

7 syytä harjoitella

Harjoitteleminen on itsensä eli oman mielen johtamisen perusta.

Harjoitteleminen on myös orgaanisin tapa oppia, kehittyä ja muuttua. Sellaiseksi kuin haluat.

Siksi kerron nyt lyhyesti seitsemän syytä harjoitella.

1)  Haluat oppia jonkun taidon tai kyvyn. Hyvä, harjoittele. Mitä tahansa voi harjoitella ja mistä tahansa asiasta voi tehdä harjoituksen. Se on juuri niin yksinkertaista kuin miltä se kuulostaa.

2)  Kun harjoittelet, harjoittelet tapoja. Harjoitteleminen on säännöllistä ja mielekästä toistamista. Jos pystyt siihen, opit mitä tahansa. Sellaistakin, mitä et vielä osaa ollenkaan.

3)  Kun harjoittelet, et koskaan harjoittele pelkästään taitoa tai kykyä. Harjoittelet samalla tietoisemmaksi tulemista, koska mitä pidemmälle edistyt, sitä paremmin opit tuntemaan itsesi ja sen, mistä sinut on tehty. Lisäksi kun harjoitat itsekuria, harjoitat samalla omaa toimintaasi ohjaavaa voimaa. Mitä enemmän harjoittelet, sitä vahvemmaksi tämä voima kasvaa.

4)  Tärkeintä harjoittelussa on harjoitteleva asenne. Kun suhtaudut mihin tahansa tekemiseen harjoittelevalla asenteella, kynnys tekemiseen ja sen aloittamiseen laskee. Voit alkaa tehdä mitä tahansa, koska harjoittelet ja harjoittelemiseen kuuluu opetteleminen ja erehtyminen ja epäonnistuminen. Harjoitteleminen levittyy vähitellen kaikkeen elämään.

5)  Harjoitteleminen tuo sinulle mielekkyyden kokemuksen. Olet koko ajan kehittymässä ja muutosprosessit elävät sinussa kaiken aikaa. Ja koska olet itse antanut niille suunnan, olet koko ajan menossa oikeaan suuntaan: enemmän parempaa sinulle ja muille.

6)  Kun huolehdit harjoittelemisesta, harjoitteleminen huolehtii sinusta. Ja siitä, että pysyt liikkeessä. Jatkuva muutos on vastakohta niille pakoille (”pitäisi”) ja muureille, jotka pysähtyneessä elämässä vaanivat ennen kaikkea sisäistä elämääsi.

7)  Harjoitteleminen näyttää sinulle konkreettisesti mahdollisuutesi rajattomammin kuin mikään muu. Se antaa sinulle vahvoja aavistuksia siitä kaikesta potentiaalista, joka sinussa on ja joka odottaa vapautumistaan. Ja jota sinä joka kerta harjoitellessasi vapautat.

Haluatko tulla paremmaksi? Harjoittele.

Hyvän edistäjät

Mikä sinussa edistää hyvää? ystäväni kysyi minulta, kun olin aikani innostunut puhumaan hyveistä, tavoista ja lempiaiheestani harjoittelemisesta.

Sauhuamisen keskelle ufon lailla laskeutunut kysymys sai mieleni puolustuskannalle eli sille tuli mieleen vain latteuksia:

  • Nautinto
  • Ilo
  • Hyvät ihmiset
  • Se että saa tehdä mitä haluaa
  • Se että saa olla se mitä on

Samalla vauhdilla olisi ollut helppoa jatkaa luetteloa. Hetken sit back palautti järjen valon takaisin ja auttoi ymmärtämään, että vastakohdat auttavat yhtälailla hyvän edistymisessä vaikka prosessi onkin tällöin toinen.

  • Kipu
  • Suru
  • Ikävät ihmiset
  • Se ettei saa tehdä mitä haluaa
  • Se ettei saa olla se mitä on

Kun olin päässyt tähän oivallukseen, seuraava oli jo tulossa:

  • Ihminen kestää rajallisesti nautintoa mutta rajattomasti iloa.
  • Maailma herättää hyvään – usein poikkeuksen tai yllätyksen kautta, kivun tai ilon.
  • Hyvän mahdollisuus elää toteutumisessa mutta myös toteuttamatta jäämisessä.
  • Usein vasta kärsimys luo mahdollisuuden syvempään myötätuntoon.
  • Jokaisella kohtaamisella on oma osansa siinä, mitä voin oppia toiminnastani.

Ihmiset ovat erilaisia eikä ihmisestä tiedä. Ihmisen yksinkertaistaminen ei ole vain pinnallista vaan myös lamauttavaa. Ja silti on selvästi joitakin hyveitä, jotka innostavat minua hyvän edistämisessä:

  • Uteliaisuus, kiinnostus oppimiseen.
  • Hyväntahtoisuus ja hyvän tekeminen, hyvä synnyttää hyvää.
  • Kiitollisuus, ainoa järkevä asenne elämään.
  • Hymy ja nauru tuovat usein taivaan tähän hetkeen.

Vaikka nuo ovat asenteita, usein niiden harjoitteleminen luo olosuhteita, joissa ne toteutuvat silloinkin, kun ei muuten jaksaisi.

Mielen lean osa 2

Kirjoitin muutama kuukausi sitten Mielen leanista. Bloggauksen jälkeen on spontaanisti syntynyt keskusteluja leaniin ja harjoittelemiseen sekä erityisesti reflektoimiseen liittyen.

Leanin ytimessähän on kehä: rakenna-mittaa-opi. Kuten leanille on tyypillistä, tästäkin on olemassa lukuisia versioita, jokaisella yrityksellä vähän omansa. Esimerkiksi Futuricella on oheinen kuvansa Lean Service Creationista.

Näyttökuva 2015-02-11 kohteessa 20.56.31

Kun leanin kehää ja yllä olevaa kuvaa soveltaa harjoittelemiseen, syntyy seuraavaa:

Rakenna eli harjoittele. Jokainen harjoitus luo parempia tapoja ja kehittää ja nostaa esiin uusia kykyjä eli lisää potentiaalin toteutumista kaikkien eduksi. Lisäksi harjoittelemiseen aina itsestään selvästi kuuluva läsnäolo auttaa tietoiseksi tulemisessa niin itsestä kuin työstä. Samalla oma, mieltä ohjaava sisäinen voima vahvistuu.

Mittaa* eli reflektoi: olenko harjoitellut oikeita asioita riittävästi (kertoja/viikko) ja oikealla tavalla (sitoutuneesti, ei rutiininomaisesti)? Näkyvätkö harjoittelemisen vaikutukset siten, että ne ovat todennettavissa, myös ulkopuolisin (esimies, tiimin jäsen) silmin? Reflektoiminen eli harjoitusten ja niiden ympäristön peilaaminen mittaa todellisuutta, tavoitteiden eli toivotun muutoksen saavuttamista ja samalla auttaa huomion kiinnittämisessä olennaiseen.

Opi eli oivalla ja paranna. Oppiminen tuottaa kokemusten ohessa ajatuksia ja oivalluksia siitä, mihin suuntaan harjoittelemista on kohdennettava: mitä ja miten on harjoiteltava lisää. Harjoitteleminen täsmentyy, uudistuu ja vahvistuu vastaamaan sitä tarkoitusta, jota varten alun perin ryhtyi harjoittelemaan eli kehittymään paremmaksi.

Miten mielen harjoitteleminen vaikuttaa mieleen?

  • Tietoinen mieli vahvistuu. Ihminen tekee tietoisemmin parempia päätöksiä ja kykenee vahvistuneella sisäisellä voimallaan myös pitämään päätöksistään kiinni eli toteuttamaan ne.
  • Mielen ohjaaminen arkipäiväistyy. Huomion kiinnittäminen, tulkintojen ja johtopäätösten tekeminen tapahtuu sattumanvaraisuuden sijasta tietoisemmin ja hyvinvointia voimistaen. Irtipäästäminen ja poisoppiminen tapahtuvat matalalla kynnyksellä.
  • Mieli muuttuu notkeaksi. Uusi ja muutos on helpompaa toivottaa tervetulleeksi. Tilanteiden ja toisten ihmisten tarpeisiin vastaaminen käy joustavammin.

Elämästä eli olemisesta ja toimimisesta tulee virtaavampaa. Leanin termein: virtaustehokkaampaa.

 

* Ulkoisten/fyysisten asioiden mittaaminen on lähtökohtaisesti helpompaa kuin sisäisten/mielen sisältöjen. Varsinkin mielen (kehitys)prosesseihin tietoisuus harvoin ulottuu. Lisäksi mielen liikkuvuus, elastisuus ja muuttuvuus tuottavat pulman: sen tarkasteleminen muuttaa sitä ja niitä asioita, joita tarkastellaan.

Oman mielen tarkastelemiseen on haasteellista saada ulkopuolisen tarkastelijan asemaa eli oman mielen objektiivinen havainnointi ja prosessien seuraaminen ovat lähtökohtaisesti vaatimatonta. Toisaalta tietoisemmaksi tuleminen esimerkiksi omista lähtökohdista ja taipumuksista ja niistä syntyneistä tavoista havaita ja tulkita niin ulkoista kuin sisäistä maailmaa harjoitteleminen luonnollisesti edistää. Tietoisemmaksi tulemisen tahto edistää mittaamistakin.

Ihmiseksi tuleminen 2.0

Ihmiseksi tuleminen on harjoittelemista.

Pienellä lapsella harjoittelu on myötäsyntyisen tahdon ohjaamaa. Kuin jokin lapsessa tietäisi, ettei hänestä tule täydessä mitassa ihmistä kaikkine mahdollisuuksineen, ellei hän sitkeästi, päättäväisesti ja johdonmukaisesti harjoittele, päivästä päivään. Ja niin lapsi tekeekin. Harjoittelemalla hän oppii ihmisen olemisen, elämisen ja toteutumisen valmiudet.

Koulu ja koulutus ja osin harrastukset ja muu asioiden työskentely jatkavat omalla tavallaan tätä prosessia. Ihmisenä kasvaminen jää kuitenkin vaiheeseen, ellei ihminen tietoisesti kehitä esiin sitä potentiaalia, joka hänessä elää.

Kotikasvatus ja koulu jättävät parhaassakin tapauksessa kesken sen, mitä paremmassa elämässä kuuluu osata, kyetä ja mistä kaikesta on hyvä tulla tietoiseksi. Erityisesti itsessä.

Näyttökuva 2014-05-12 kohteessa 22.30.21

Tämän kesken jäänyt projekti on ihmisen osa. Siis tietoisesti harjoittelemalla kehittää eteenpäin arjen keskellä niitä perustaitoja, jotka tekevät elämästä enemmän:

  • Keskittyminen, ajatteleminen, tietoiseksi tuleminen
  • Kuunteleminen, dialogi, myötätunto, auttaminen, rakastaminen
  • Oman tahdonvoiman vahvistaminen, ote elämästä, elämän ja itsen luominen

Jokainenhan näitä osaa. Vähän. Näistä arkipäiväisinkään taito ei ole arjessa itsestään selvyys. Ja kaikkia voi kehittää paremmaksi. Kun harjoittelee, oppii. Aivan mitä tahansa – niin on ihminen rakennettu.

Elämän kuntosalilla voin kehittää ihmisenä olemisen lihaksiani, jotta

  • Toteudun haluamassani mitassa eli arvojani vastaavasti eri tilanteissa
  • Kykenen vastaamaan toisten ihmisten tarpeisiin

Näyttökuva 2014-05-12 kohteessa 22.33.15

Monen sisäinen kasvu näyttää pysähtyvän yhdessä pituuskasvun kanssa. Näin ei tarvitse olla. Elämä voi olla enemmän ja elämästä voi luoda enemmän, kun ottaa siihen tietoisen suhteen ja ryhtyy harjoittelemaan.

Harjoitteleminen on helppoa ja yksinkertaista, koska tarvitsee vain tehdä. Itseksi kutsuttu haastava seuralainen tulee kyllä tutuksi, kun

  • Voittaa itsensä ja oman mukavuudenhalunsa
  • Ylittää säännöllisesti tahdon kynnyksensä
  • Pysyy päättäväisenä sisäisen muutosvastarintansa edessä

Haasta itsesi ja innostu elämään täyttä elämää. Älä tyydy vähään, sillä jokaisella on oikeus tavoitella unelmiaan ja luoda itseään. Uskollisuus itselle on juuri tätä.

Renessanssinero tänään

Renessanssinerot ovat poissa. Paikalla on vielä hauskoja monitoimihenkilöitä, mutta mihin yleistaitavuutta vielä tarvitaan?

Näyttökuva 2014-03-25 kohteessa 8.13.42

Joidenkin mielestä on parasta keskittyä siihen, missä on hyvä eikä lähteä alueille, joihin ei ole taipumuksia. Toiset, vähemmistö, ovat päinvastaista mieltä.

Kykyä kehittämään

Kannattaako kehittää vain hyviä ominaisuuksiaan ja taipumuksiaan, jotta oikeasti voisi tehdä sitä, missä on hyvä? Kyllä. Ihminen palvelee parhaiten muita ihmisiä juuri sillä, mitä hän osaa parhaiten ja millä hän on hyödyksi muille.

Mutta: johtaako se mentaalis-sosiaalisen aspergerin kaltaiseen rajalliseen osaamiskierteeseen, jonka ulkopuolella ollaan aivan turisteja? Kun toteutuminen kapeutuu, elämä kapeutuu eivätkä seuraukset ympärille aina ole pelkästään myönteiset.

Monipuolisuus nyt

Mitä hyvä (työ)elämä edellyttää ihmiseltä? Mekaanisten, arjen rutiinien ja suorittavan työn yläpuolella nousevat kysymykseen mielen taidot, joita harjoitella kaiken keskellä.

Itseohjautuminen. Miten johtaa itseään sisältäpäin? Tunnistaa olennainen ja seurata sitä, tehdä itsenäisiä päätöksiä ja toteuttaa ne. Kynnykset on tarkoitettu ylitettäviksi.

Vuorotellen vaikutus. Osata olla kanssakäymisissä,  käydä aitoa dialogia,  kyetä aktiiviseen kuunteluun.

”Ihminen palvelee kokonaisuutta sitä paremmin, mitä tietoisemmin hän on itseään kehittänyt.”

Toisilta oppiminen. Arjessa oppiminen on kaikkien resurssien käyttöön ottamista, hyväksikäyttämistä sanan parhaassa merkityksessä.

Näyttökuva 2014-03-25 kohteessa 8.14.38

Itsesuhdetaidot – osaanko palvella itseäni niin että paras loistaa minusta ulospäin? Pitää huolta itsestä, jotta voin pitää huolta muista. Pysyä yhteydessä itseeni ja saada halutessa luotua yhteys.

Potentiaalin vapauttaminen

Jokaisessa ihmisessä on runsaasti vapauttamatonta potentiaalia. Eikä siinä kaikki: jokaisessa ihmisessä on jotakin paljon parempaa kuin pääsee esiin.

Sekä potentiaali että paras ovat varjoihin kätkeytyneinä, kunnes ihminen alkaa niitä tietoisesti kehittämään esiin. Tässä esiin kehittämisessä parempaa menetelmää kuin harjoitteleminen ei ole vielä löydetty. Tietoiseksi tuleminen, havahtuminen, osoittaa voimansa ja tien omien syvyyksien salaisuuksiin.

Jos tahdot, että potentiaalisi tulee laajassa mitassa esiin, ryhdy tekemään asioita, toteuttamaan haluamaasi ja toteutumaan unelmissasi ja siinä, mikä oikeasti saa sinut innostumaan.

Useilla ihmisellä on kokemuksensa siitä, milloin paras loistaa hänestä esiin. Tällaisten hetkien laajentaminen ja toteuttaminen useimmin on harjoittelemisen paikka. Olla tietoinen mahdollisuuksista hetkessä, olla hereillä ja toimia – pitää kynnys tekemiseen matalana.

Tarvitseeko osata punoa verkkoja tai soittaa kannelta? Ei välttämästi. Mutta jos osaa liittää kätensä, sydämensä ja mielensä päivittäiseen tekemiseen, kokonaisena eläminen ja toteutuminen luo hyvää elämisentunnetta myös ympäristöön.

Vaikuttavaa

Omaa vaikuttavuutta on usein vaikea nähdä ja arvioida. Itsen peilaaminen suhteessa itseen ja ympäristöön on aito haaste: miten nähdä itsensä kuin ulkopuolisin silmin? Millä todentaa oma vaikutus, joskus pitkälle tulevaisuuteenkin?

Näyttökuva 2014-03-14 kohteessa 7.46.24

Kokemus ja havainto sanoisivat, että tämän asian suhteen meidät erottaa toisistamme vain unemme syvyys. Unesta voi kuitenkin herätä – ja toiset auttavat.

Vaikutus itseen

Saan itseni liikkeelle satoihin erilaisiin toimiin päivän mittaan. Millaisessa suhteessa tekoni ovat itseeni ja siihen, mitä syvimmältäni olen. Niin kauan kuin onnistun olemaan yhteydessä syvimpään itseeni, tekoni ovat sopusoinnussa sen kanssa mitä olen. Silloin voin hyvin.

Psykologi Mikael Saarinen toteaa HS:n haastattelussa: ”Jokaisen kannattaisi välillä pysähtyä miettimään, mistä asioista innostuu, ja mille haluaa omistautua. Innostuksen alkulähde on se, että ollaan lähellä tunteita ja tarpeita.”

Jokaiseen päivään mahtuu tilanteita, joissa kohtelen itseäni eri tavoin. Usein oppimieni ehdollistumien pohjalta, käytöstäni juuri huomaamatta. Suhtautumiseni itseeni on sisäisen yhteyteni peili. Samalla se synnyttää elämää niin sisälleni kuin ulospäin.

Olenko onnellinen siitä, miten elän itsessäni? Tunnenko vahvan yhteyden itseeni vai onko yhteys ohut ja katkeileva? Kannatan toistuvasti miettimään pysähtymistä.

Vaikutus toisiin

Millaista elämää luon ympärilleni? Teoilla ja sanoilla voin saada aikaan iloa ja elämää, joka luo ja avaa uusia mahdollisuuksia.

Näyttökuva 2014-03-14 kohteessa 7.45.43

Tärkeä osa vaikuttamisesta tapahtuu sillä, mitä olen ja miten olen. Sisäinen kireys, pakko ja koleus vaikuttavat vastakkaisesti kuin parhaassa tapauksessa valoisa ja ennakkoluuloton ajattelu, maailmaan kauttani leviävä lämpö.

Toisissa ihmisissä tapahtuvat reaktiot ja reagointi ovat osa sitä palautetta, jota voi harjoitella lukemaan. Lisäharjoittelua tarjoaa taito osata ottaa vastaan palautetta ja ottaa siitä opikseen. Kohtaamiset ovat mahdollisuuksia tulla tietoisemmaksi ja taitavammaksi.

Vaikutus maailmassa

Työ on keskeinen vaikuttamisen mahdollisuus. Usein vaikuttaminen on laajempaa ja pitkäkestoisempaa kuin kuvitteleekaan: minne tekojeni jäljet ulottuvat?

Sosiaalinen media ja siinä toimiminen peilaa tätä vaikuttavuutta. Palaute – kommentit, tykkäämiset ja uudelleen twiittaamiset – ovat pieni osa sitä, mitä tapahtuu todella. Mitä eri ihmiset ottavat vastaan ja saavat kaikesta siitä, mitä verkkoon tuottaa.

Miten kauas aikaan saamani aallot kantautuvat ja miten pitkän ajan päästä? Ja toisaalta: miten pitkät ovat toimintani varjot ja onko tämä muutakin kuin valon leikkiä tilassa?

Perintöä jakamaan

Päivän päätteeksi olen ottanut tavakseni miettiä, mitä päivästä jäi jäljelle ja minkä jäljen jätin maailmaan. Haikeuden iltaan tuo ajatus siitä, että olisin voinut antaa itsestäni enemmän, olisin voinut olla taitavampi. Onneksi huominen tarjoaa tilaisuuden päästä näkemään, auttoiko asioiden ymmärtäminen niiden toteuttamisessa.

Toisinaan ajattelen tämän elämän päättymistä ja kysyn saman kysymyksen. Mikä on perintöni, jonka jätän jälkeeni? Millaisia asioita sain aikaan, millaisia seurauksia niillä oli – mitä lisäsin ja vahvistin tässä maailmassa?

Oliko elämäni ”rikas, rämä mutta oma”? Tähän vastaisin nyt kyllä.