Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: palautuminen

Syty, pala, sytytä

Ihmiskunnan suurimpia keksintöjä on tulitikku. Siinä ihminen on tehnyt luonnossa sattumanvaraisesti tapahtuvasta syttymisestä järjestelmällistä: tikun leimahtamisesta seuraa palaminen ja palava tikku sytyttää mitä ikinä tarpeen.

Näyttökuva 2014-02-27 kohteessa 18.32.03

Kömpelö vertaus ihmiseen palvelee tässä tarkoitustaan: miten sattumanvaraisesta syttymisestä, innostumisesta voi tehdä järjestelmällisempää?

Miten sytyt?

Onko sinussa sellaiset ainesosat sellaisessa suhteessa, että lämpenet ja innostut vähäisestäkin kitkasta? Mikä saa (läsnä)olosi, mielialasi, elämisentunteesi, energiasi ja voimasi tähän optimitilaan?

Sillä: optimitila arjen keskellä on harvoin todellisuutta. Siksi vain olosuhteista riippumaton sisäinen elämä eli tietoinen kyky ja voima ohjata itse muualle kuin mihin olosuhteet veisivät, ratkaisee. Muutoin on ulkoisen armoilla, eikä se ole useinkaan sytyttävää.

Edellä mainittujen ainesosien huolehtimisesta ja ylläpitämisestä on kyse.

  • Voinko olla aktiivinen ja hereillä
  • Olenko palautunut ja minulla on voimaa innostua
  • Olenko päästänyt irti niin, että voin olla hetkessä ja energinen

Ellen järjestä sisäisiä elämääni ja olosuhteitani, minusta on siihen vain silloin, kun osaset sattuvat kohdalleen.

Mikä saa sinut palamaan?

Asialle palaminen on sitä, että kykenee ylläpitämään liekkiään, innostumistaan. Tämä tapahtuu helpoiten ja onnistuneimmin siten, kun kykenee liittämään itsensä siihen mille palaa. Parhaimmillaan nämä ovat sama asia.

Palaminen on ’staying poweria’: asiassa ja asian ääressä pysymistä. Samalla se on todelliseen lähteeseensä itsensä liittämistä ja asiasta saman ytimen ja merkityksen löytämistä. Eli onko asialle minulle jokin tarkoitus.

Samalla se on tahdon päätös: tämän otan asiakseni, tähän sitoudun. Sitoutuessani löydän uusia teitä siihen, miten liityn siihen.

Bonuksena palamisessa vapautuu lämpöä ja valoa – olennaisia tapahtumia kumpikin ihmisten ja asioiden kanssa toimiessa. Ja joskus käy niin onnekkaasti, että jotakin turhaa palaa samalla pois.

Onko sinusta sytyttämään?

Tunnetusti innostunut ihminen ei aina ole innostava. Miksei? Koska usein tällainen ihminen on innostumisessaan itseensä sulkeutunut. Kuin uskoon tullut, joka ei ymmärrä, ettei hän jaa muiden käsitystä todellisuudesta.

Toisin on silloin kun näyttää esimerkkiä eli ON innostunut. Samalla ottaa muut mukaansa löytämällä ne tiet, joiden avulla muut voivat löytää asian ja innostuksen luo. Tämä edellyttää sosiaalista taitavuutta ja pelisilmää: mistä kohtaa sinä sytyt, missä on sinun syttymispisteesi?

Näyttökuva 2014-02-27 kohteessa 18.37.02

Kyse on usein näyttämisen, innostamisen ja (oman) tilan antamisen välisestä tasapainosta. Joskus taas siitä, että onnistutaan luomaan kokemus, että ollaan samassa veneessä. Joskus se vaatii, että jaksaa olla yksin innostunut kunnes muutkin ymmärtävät innostua. Ja joskus jää vain yksin innostumaan, mikä sekin voi olla ihan hyvä.

Sillä palaminen jättää aina jälkensä. Siksi kannattaa syttyä.

Kaupunkiretriitti

Kun katson elämääni taaksepäin, voin todeta, että olen ollut useammin väärässä kuin oikeassa. Asioiden, tilanteiden, itseni mutta erityisesti toisten ihmisten suhteen.

Vetäytyminen eli retriitti on yksi tällainen asia. Vuosia ajattelin, että sinne menevät vain elitistiset kynsien viilaajat tai itsensä kuilun partaalle ajaneet surkimukset. Olin väärässä.

Retriitin ydin

Muutaman vuorokauden mittaisessa kaupunkiretriitissä istuneena voin vain todeta, miten hyvää se tekee mielelle. Se, että istuu paikoillaan useita tunteja päivässä ja antaa mielensä rauhoittua. Kun sitä seuraa, se alkaa jäsentyä. Ja sitten seuraavat erilaiset oivallukset.

Näyttökuva 2014-02-17 kohteessa 23.57.57

Kaikki tämä tapahtuu tavalla, johon mieli arjen keskellä harvoin yltää. Aina on liikaa kaikkea. Siksi mieli saa vetäytymisessä mahdollisuuden.

Lisää ja enemmän

Tiedän ihmisiä, joille retriitti on tyhjentyminen. Sitä, että tekee tilaa uudelle, sille mikä hautautuu työn ja toiminnan tuoksinassa. Uusi ei mahdu syntymään elämän täyteyteen enempää kuin uudet tavarat ennestään täyteen kaappiin.

Minulle retriitti on samalla hiljaista mietiskelyä ja kirjoittamista. On aikaa istua aidossa kontemplaation tilassa ja päästä syvälle niihin syviin ja elintärkeisiin kysymyksiin, jotka nousevat istumisen tilassa kuin luonnostaan.

Tai seisomisen tilassa. Löysin viime retriitissä seisomisen jalon taidon. Kokemus mielen aktiivisuudesta seisoessa on sykähdyttävä. Mikä on tärkeää ja olennaista, mitä rakastan?

Mitä seuraa?

Hiljentyminen on yksi itsestään selvä seuraus. Hetken katsoo samalla omaa ja muiden elämää ihmetellen, kuin ulkopuolinen: Onko tuo kaikki oikeasti tärkeää? Miksi ihmiset syövät niin paljon? Mistä nuo suhteettomat reaktiot nousevat?

Innostuminen on toinen yhtä merkille pantava seuraus. Itseen tuleminen, olennaisen peilaaminen omaa elämää ja elämäntilannetta vasten tekee kaikesta selkeää, kirkasta ja innostavaa.

Parempi mieli on kuin peili, kun on saanut tarvitsemaansa lepoa ja ravintoa. Paremmalla mielellä on käyttöä arjen maailmassa, erityisesti oppimisessa, halussa auttaa ja kohdata. Voimaa niihin löytyy kun saa mahdollisuuden vahvistaa yhteyttä itseensä. Ja sitähän retriitti myös on.

 

 

 

 

 

Ylämäki, alamäki

Energian johtamisesta puhutaan. Teeman äärellä käy aina uudestaan selväksi, ettei energiaa voi johtaa, ellei ole millä johtaa. Eikä toisten energiakaan voi johtaa, ellei oma energiataso ole riittävän korkealla. Tai ei siis johtaa ainakaan halutuin seuraamuksin.

Energian synty

Tunnen ihmisiä, jotka avaavat aamulla silmänsä, ovat saman tien hereillä ja valmiina päivään. Heidän punaposkinen energiansa kumpuaa syvästä lähteestä ja virtaa riittää.

Itse en luontaisesti ole sellainen, mutta olen harjoittanut asioita saadakseni jotakin tuosta laadusta itseeni. Olen pyrkinyt järjestämään olosuhteet niin, että on mahdollista herätä voimissaan. Todellista tekemistä päivällä, rauhoittuminen riittävän ajoissa illalla ja irtipäästäminen.

Tässä onkin jo kaksi energiatasoa ylläpitävää asiaa: rasitus ja palautuminen. Kolmantena tulee polttoaine: ravinto niin fyysisessä kuin henkisessä mielessä eli kaikki mitä otan vastaan ja minkä annan vaikuttaa ja miten annan vaikuttaa.

Näyttökuva 2014-02-10 kohteessa 21.26.54

Kaiken taustalla on tietoinen yhteys. Ennen kaikkea itseen, mikä on aitoa opettelua ja matkalla oloa. Mikä minussa synnyttää energiaa, mikä saa sen virtaamaan ja mikä saa virtauksen jatkumaan niin kauan kuin näen sen hyväksi. Elämä opettaa tässäkin kun sen antaa opettaa.

Energiatason säätely

Päivät eivät ole samanlaisia, energiatasot vaihtelevat. Mistä se johtuu, kukaan ei oikeastaan tiedä. Siihen voi itse vaikuttaa jossain määrin – esimerkiksi ei olla tuhoamassa seuraavaa päiväänsä.

Näyttökuva 2014-02-10 kohteessa 21.25.44

Tämä kaksinaisuus: Olosuhteet ja suhde-toiminta suhteessa olosuhteisiin on itse asiassa meidän arkemme. Voin käyttäytyä kuin Solzhenitsynin kuollut kala* tai sitten voin luoda ikioman suhteen sisäisiin ja ulkoisiin olosuhteisiin. Näin se käy:

  • Kohota itsesi, ylitä itsesi – lisäät voimaasi matalan energian tilassa. Vajoaminen tunteiden ja olotilojen mukana luo puolestaan huonon tavan, joka alkaa itsepintaisesti toistaa itseään.
  • Pidä tauko ja virkistäydy antamalla mielesi rauhoittua ja jäsentyä.
  • Peilaa aika ajoin elämääsi ja siinä toistuvia asioita kysymyksellä ”Onko tämä minulle hyväksi?”

Hyvinvointi kuten energiakin syntyy itsensä haastamisesta ja itsensä rakastamisesta.

 

*Solzhenitsyn: ”Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan.”

Run, baby, run*

Jos sinut on saatu uskomaan, että sinun pitää juosta, ja olet lähtenyt juoksemaan, sinä todennäköisesti juokset edelleen. Juoksemista on vaikea lopettaa jos on kerran aloittanut. Jopa Forest Gump tietää sen.

”Meillä on kiire”

Välillä voi kysyä, minne ja miksi kiire. Yleisesti tiedetään, ettei kiire ole samaa kuin tehokkuus. Juoksemalla päivänsä läpi saa aikansa kulumaan saamatta mitään hyödyllistä aikaan. Samat asiat voisi hoitaa puolet hitaammin ja saada ne tehtyä kaksi kertaa paremmin.

Eikö se näyttäisi yhtä hyvältä – tai vakuuttaisi ketään?

Kiire syntyy usein osaamattomuudesta ja ajatusharhoista. Kiireholisti tarvitsee (itse)apua.

Näyttökuva 2014-01-27 kohteessa 21.54.43

Omia ajatuksia ja uskomuksia kannattaa aika ajoin tarkistaa: mistä ne ovat syntyneet ja mikä niitä pitää elossa. Yllättävän usein huomaa, että monet omista uskomuksista ovat syntyneet ulkopuolisen maailman näkemyksistä, käsityksistä ja uskomuksista. Joskus asioiden kyseenalaistaminen ja näkeminen kokonaisuutta vasten pelastaa ihmisen.

Vapaus valita

Jos on kiire, voinko rauhoittaa mieleni? Kyllä, voin harjoitella tämän taidon. Täytyykö minun stressaantua, jos ympäristö stressaa? Ei tarvitse. Valinnan vapaus on minulla.

Kyse on usein siitä, osaanko pysähtyä itse vai pitääkö minut pysäyttää. Uskonko keltaista korttia vai tarvitaanko punainen? Jos ajattelisin vain ja ainoastaan omaa etuani, olisin proaktiivinen ja tekisin asioille saman tien jotakin.

Mitä edellä kuvatun peilaamisen lisäksi?

  • Pidä päivittäinen rauhoittumistuokio, jossa annat mielesi rauhoittua ja jäsentyä. Ja jos ehdit (sic!), monta pientä tietoista taukoa sen lisäksi.
  • Kysy itseltäsi, mikä on olennaista. Ennen työpäiväsi alkua ja sen lopuksi.
  • Suuntaa energiasi yhteen asiaan ja ole siinä täysillä läsnä. Erittäin palkitsevaa!

Tänään on sinun päiväsi. Valitse siis vapaasti.

 

*70-luvun uskiskirjallisuuden helmi: Nicky Cruzin Juokse poika juokse. Kirjan alussa Nicky toteaa kuolemattomasti: ”Olin alkanut juosta, eikä mikään voinut enää pysäyttää minua.”

Ylijäämävoimat

Jos ihminen kykenee palautumaan elämään kuuluvasta rasituksesta ja stressistä, hän normaalisti voi hyvin. Jos ihminen tämän lisäksi kykenee rauhoittumaan ja luomaan yhteyden itseensä päivittäin, hänelle jää voimia, niin, vaikka muille jakaa.

Voimia

Jokainen voi halutessaan peilata omaa tilaansa:

  • Onko minulla voimaa olla läsnä?
  • Onko minusta aktiivisesti kuuntelemaan, mitä toinen sanoo?
  • Onko minulla myötätuntoa auttaa kanssaihmistä?
  • Oletko valmis oppimaan kohtaamissa?
  • Kykenenkö peilaamaan ikäviä tapahtumia tärkeinä oppimis- ja itsetuntemuskokemuksina?

Näihin kaikkiin tarvitaan sisäistä voimaa, joka ei ole arjessa itsestään selvyys.

Elämän huumoriin kuuluu se, että jos minusta on vain hoitamaan velvollisuuteni ja rutiinini niin työssä kuin vapaa-ajalla, elämän mielekkyyden tuntu tämän suorittamisen keskellä hiipuu. Voimat, joiden avulla ylitän tämän arjen elämän ja pääsen pinnan läpi, luovat puolestaan merkityksen kokemuksen.

Vahvistavassa kohtaamisessa

Jotta elämäni olisi enemmän ja jotta minusta olisi toisille ihmisille enemmän kuin vain ihmisen kuvatus, minun on vahvistettava sitä sisäistä voimaani, jolla kykenen edellä kuvattuun ”enempään”.

Näyttökuva 2014-01-17 kohteessa 8.59.26

Sisäinen voima kasvaa vastuksen kohtaamisessa. Aivan kuin lihakset kasvavat niiden ponnistellessa painovoimaa vasten, sisäinen voima kasvaa arjen sisäiset ja ulkoiset haasteet kohdatessaan ja niiden suhteen ponnistaessa. Ensin vastus on minua voimakkaampi, harjoittelemisen kautta minusta tulee sitä voimakkaampi.

Vanha kunnon ”Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin” muuntuu arjessa muotoon  ”Läsnä olevammin, intensiivisemmin, itsenäisemmin”.

Täällä maailmassa

On todellinen taito olla hereillä ja vastata tilanteeseen sen edellyttämällä tavalla.

Kyse ei ole pelkästä taidosta vaan myös voimasta jaksaa pysyä hereillä, kyetä kiinnittämään huomio olennaiseen ja pystyä ylittämään tekemiseen johtava kynnys. Yli yhdeksässä tapauksessa kymmenestä on helpompaa jättää tekemättä ja jäädä miettimään asiaa kuin toimia tilanteessa oikein.

Elämän kultainen sääntö on, että jos minusta ei ole johonkin, voin kysyä itseltäni: ”Olenko harjoitellut asiaa?” Jos asia ei suju, voin kysyä: ”Olenko harjoitellut tarpeeksi?” Useimmiten tästä on kyse.

Taitavuuden harjoitteleminen antaa pelivaraa tilanteessa. Harjoitteleminen auttaa säilyttämään tietyn tason silloinkin, kun on vaarassa vajota riman ali. Ellei jaksa, voima on riittämätön, mikä johtuu harjoittelemattomuudesta vastaamaan niihin olosuhteisiin, joissa elää ja joita kohtaa. Tämä on elämän haaste.

Ihan sairasta

Mitä jos lepäisi yhden päivän kotona keskellä viikkoa? Heräisi aamulla, puuhailisi ja ehkä lukisi jotakin ja sitten menisi takaisin nukkumaan ja nukkuisi puolille päivin. Sitten ihmettelisi teekuppi kädessä, että mitä seuraavaksi ja päättäisi, ettei oikeastaan mitään.

Kuulostaa vapaapäivältä? Joo, mutta oikeasti on terveyspäivä. Sillä se, että sairauspäivä hoitaa ihmiselle välttämättömän palautumisen hänen puolestaan, on oikeastaan melko noloa.

Terveyspäivät

Utopiaa? Ei mitään tekemistä todellisuuden kanssa? Harvalla asialla on, ennen kuin niitä kokeillaan käytännössä.

Näyttökuva 2014-01-14 kohteessa 9.44.08Entä jos saisikin olla luova?

Työyhteisö voisi hyvin rakentaa pelisääntönsä siten, että jokaisen yhteisöön kuuluvan hyvinvointi on yrityksen prioriteetti. Hyvinvoiva työntekijä tunnetusti antaa itsestään enemmän ja kykenee huomattavasti parempaan työsuoritukseen ja –tulokseen kuin huonosti voiva.

Tästä käytännön seurauksena olisivat terveyspäivät, kun ihminen niitä tarvitsee. Se olisi kaikkien etuoikeus. Yritys toimisi proaktiivisesti ja antaisi vastuun työntekijälle itselleen omasta terveydestä, hyvinvoinnista ja sen ylläpitämisestä. Ei ihan pikkujuttu.

Työ kuluttaa, itse voi vaikuttaa

Suuri osa toimistoväestä työskentelee suurimman osan työajastaan avonaisessa tilassa muiden kanssa. Työhön liittyy aiempaa enemmän häiriötä ja keskeytyksiä. Työ kuluttaa kuten sen kuuluukin, mutta palautua osaa harva.

Tiedetään, että ihmiset nukkuvat tarvettaan vähemmän. Tavallista on myös, ettei osata pitää oikeanlaatuisia taukoja, joissa mieli rauhoittuu ja jäsentyy. Näin ihminen altistuu ja altistaa itsensä sairastumiselle.

Itseään ja ennen kaikkea kehoaan kuuntelemalla saa selkeitä suuntaviivoja sille, miten olisi milloinkin toimittava. Rajojen ja itsensä ylittäminen on tärkeää, mutta vain ajoittain. Muuten on hyvä olla vain hyvä itselleen.

”Ajattoman ajan” antaminen itselle on todellinen lahja ja samalla lahja työnantajalle. Itsenäisesti ajatteleva ja virkistyneellä mielellä itseään ohjaava työntekijä on kullanarvoinen työntekijä. Verrattuna niihin, joiden mielet, sanat, asenteet ja teot kiertävät kehää palaverista toiseen.

Aloitettaisiinko sillä, että koulutettaisiin väki lataavien taukojen pitämiseen? Tai antamalla kaikille subjektiivinen oikeus torkkuihin? Vai miten teillä tehtäisiin?

Puolesta vai vastaan?

Ihminen on nerokas keksintö. Ihmisessä olevat voimat korjaavat kaiken ja palauttavat voimat eikä ihmisen tarvitse tehdä muuta kuin olla möllöttää. Hieno on ihminen.

Onko oleminen helppoa?

Haavat paranevat x-aikavälillä, isommat haavat vaativat jo huomiota ja tosi isot apuakin. Mutta itse paranemisen hoitaa ’jokin ihmisessä’. Tavallisesti kyse on ajan antamisesta sille, että parantuminen voi tapahtua.

Sama koskee palautumista. Kun antaa itseään uusintaville voimavaroille mahdollisuuden kasvaa täyteen mittaansa, ihminen ’parantaa’ itsensä. Kyse on ennen kaikkea oikeiden olosuhteiden luomisesta.

Olemisen laaduista tärkein on uni, tuo paras lääke ja oppimisen ja muistamisen kehto. Seuraavaksi tulee muu ajan antaminen sille, ettei oikeasti syö huomisen eväitä jo tänään.

Onko se helppoa? Ei kyllä kaikesta päätellen ole.

Tietoisesti itseä vastaan

Nerokkaiden, evoluutiossa kehittyneiden järjestelmien ohella ihmisessä elää jotakin ei-ihan-vielä-yhtä-nerokasta eli ihmisen toistaiseksi melko rajallisesti kehittynyt tietoisuus ja itsetietoisuus.

Samalla tietoisuudella, jolla ihminen on lakannut olemasta pelkkä luonnonolento, ihminen kykenee toimimaan itseäänkin vastaan. Hyvässä ja pahassa.

Ihminen ei aina tiedä, mikä on hänen etunsa mukaista, ja siksi hän toimii tuhoisasti. Toisaalta ihmisen ei tarvitse toimia luontonsa mukaisesti vaan kehittää itsessään olevaa ihmistä esiin.

Tasapainon hakeminen

Ihmisen osa on olla enemmän kuin hän luonnostaan on. Tätä on itsensä ylittäminen.

Oman luontonsa ja ihmisluonnon ylittäminen, toiselle puolelle kurkottaminen ja ihmisyyden esiin nostaminen ja sillä enemmän luominen. Irti tuntemisen mustavalkoisuudesta, irti oikeassa olemisesta, irti itsekeskeisyydestä. Saada aikaan jotakin, josta parhaassa tapauksessa hyötyy koko ihmiskunta.

Arjen haaste on löytää tietoisuuden kautta tasapaino ylittämisen ja palautumisen välillä. Sillä toisessa äärilaidassa vaanivat itsetuho, uupuminen ja itsensä sairastuttaminen.

Eräs yksityisyrittäjä kauhistui ensimmäisellä hengityskoulutunnilla terapeutin puhetta siitä, että saa vain olla. Jo ajatuskin olemisesta uhkasi hänen työmoraaliaan. Mitäs siitä tulisi, jos yksityisyrittäjä alkaisi olemaan. Hän lopetti ryhmän ensimmäiseen kertaan. Martin, Seppä et al: Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena

Tasapainoon ei ole kertakaikkista ratkaisua eikä edes selkeää ohjetta. Ainoa keino on kuunnella ja kuulla itseään. Paljon tietoisuutta viisaampia ruumiin tuntemuksia. Ja sitten vielä toimia niiden mukaisesti.

Tie itseen

Harva osaa tätä hyvin. Ja hyvillekin tulee monta tilaisuutta harjoitella kuuntelemista ja toimimista. Kevyt check-lista selkiinnyttää perusteita:

  • Järkevää boho-arkea
  • Taukoja arjen keskellä
  • Yksi hetki päivässä tekemättä mitään
  • Palautumispäiviä
  • Säännöllistä itsereflektiota

Tietoisuus  siitä, että oma tietoisuus on mahdollisuus enempään ja mahdollinen ansa. Omat voimavarat ovat monelle vielä tuntemattomat. Oppia käyttämään tietoisuutta itsen ja kanssaihmisten hyväksi on tie, jonka alussa ihminen toistaiseksi seisoo.

Toisinaan epäröi ja ihmettelee sen keskellä, ettei osaa tehdä asioille mitään. Syvän avuttomuuden keskellä moni vie vielä mukanaan toisia ihmisiä. Mutta paluuta eläimen luonnontilaan ei ole, vaikka jotkut niin toivoisivat.

Todellinen toivo on tietoisuuden ja sen myötä itsenäisen tahdon vahvistamisessa.

Minne sirkeät kadonneet?

Kun katsoo ihmisiä vilkaisua tarkemmin, huomaa monessa ihmisessä väsymyksen uurteita kasvoilla. Kun puhuu ihmisten kanssa, kuulee jo äänestä yhtä usein väsymyksen kuin se sanotaan ääneen.

Medioihin käytetään 8h33 min/pvä, siitä 20% radio , 25% netti ja 30% tv – milloin me tehdään duunia ja nukutaan! Anna Perho

Mikä ihmisiä väsyttää? Miksi he eivät tee asialle mitään? Milloin maailmasta tuli tällainen?

Jokin on muuttunut

Elämä ei itsestään selvästi tue lepoa ja virkistystä: Työ kuormittaa entistä yksipuolisemmin ja ’rajattomammin’. Työpaikan ärsyketulva jatkuu vapaa-ajallakin: sama media-some pyörii. Ympäristö tukee voimaantumista ja palautumista entistä vähemmän.

Mieli jää entistä vähemmän työpaikalle. Ehkä siksi työpaikalla olisi hyvä tapahtua jotakin, jotta mieli lähtisi sieltä mukaan toisenlaisena.

Tämän keskellä mieli on levoton, täynnä elämää eikä jätä rauhaan. Siellä elää usein myös äänten kakofonia ja vaatimusten tulva.

Vaikuttaa siltä että ihminen on heikoilla, itsensä ja omien valintojensa varassa. Mitä asettaa kaaosta vastaan, jos ei itsekään tiedä, mikä olisi olennaista.

Mikä olisi itselle hyvä?

Kuka saa laskun?

Monelta näyttää katoavan terve tunto siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei. Ahneus on illuusio siitä, että enemmän on aina enemmän. Samaan asiaan saa helposti tuhlattua näennäisen tehokkuuden nimissä paljon aikaa ellei pysty fokusoitumaan. Kun esimies vetää päivän neljättä palaveriaan, voi aivan hyvin kysyä, luodaanko tässä jotakin uutta vai toistetaanko vanhaa ja väsynyttä.

Itsensä ylittäminen kuuluu ihmisen elämään pienessä ja isossa. Mutta kun niin tekee, se on väliaikaista ja sen jälkeen on huolehdittava siitä, että vastaavassa määrin palautuu.

Miten kauan ihminen jaksaa osoittaa itselleen ja maailmalle, että on tärkeä ja tehokas ja suoriutuva? Usein hommasta puuttuu ilo ja se, mikä antaa sille merkityksen. Jotkut ihmiset jaksavat kauemmin kuin toiset.

Silloinkin voi kysyä: minkä kustannuksella ja millaisin seurauksin?

Back to basics

Kaiken tekemisen ja olemisen voi jakaa luonnollisen hengitysrytmin mukaan: hengitys sisään ja ulos. Ensin tehdään töitä ja sitten pidetään tauko. Paljon pieniä taukoja ja muutama iso. Joka päivä ja sitten viikossa, kuukaudessa ja vuodessa. Taukoja, joiden aikana voi reflektoida ja – uloshengittämisen jälkeen – ihmetellä sitä, mitä tähän asti ja mitä tästä eteenpäin.

Jopa minuutin, puolentoista pausseilla on vaikutusta vireystilaan. Avainsana on taukojen systemaattisuus. Rubanovitsch-Aalto: Bisnesatleetti

Laadukkaan ja riittävän unen tiedetään olevan avainasemassa suhteessa kaikkeen hyvinvointiin. Miksi ihminen ei nuku kun kerran väsyttää? Kun luonnollinen rytmi katoaa, ihminen on ristiriitaisten impulssiensa armoilla.

Entä sitten kun ei nukuta vaikka väsyttää? Usein nukahtamisvaikeudet johtuvat irtipäästämisen ongelmasta. Irtipäästämistä voi harjoitella aloittaen jostakin helposta mielikuvasta, ajatuksesta, tunteesta ja siirry sitten hankalampiin. Harjoitustilanteita ei tarvitse hakea, niitä tulee päivän mittaan luonnostaan. Kun harjoittelee päivällä, yö on levollisempi.

Kyse ei ole pelkästään määrästä vaan laadusta. Ennen kaikkea siitä, että käyttää päivänsä asioihin, joilla on oikeasti merkitystä itselle. Ja että työnsä ja toimintansa kautta luo merkitystä, myös muille.

Mikä luo laatua elämään?

Järjestykseen

Mielen järjestäminen alkaa mielessä liikkuvan ja mielen toiminnan havaitsemisesta. Tämä ei tavallisesti tapahdu itsestään. Sen havaitsemattomuudessa on ihmisen tragedia, jos mieli tekee mitä sattuu. Sen havainnoimisessa on ihmisen mahdollisuus aidosti omaan elämään ja sen ohjaamiseen.

Kun tietoisuus on syttynyt, on aika ottaa käyttöön työkaluja. Tietoista mielen elämää, tietoista mielen ohjaamista harjoitetaan erilaisin menetelmin. Ihmisten sisäisen elämän kaikuja kuunnellessa on vaikea välttyä siltä johtopäätökseltä, että mielen ohjaaminen on tärkeämpää tänään kuin koskaan.

Mitä harjoittaminen on? Se on tietoisesti tahdottua ja suunnattua mielen toimintaa. Se voi olla mielen hiljentämistä, sen keskittämistä johonkin asiaan, sen huomion kiinnittämistä negatiivisen sijasta myönteiseen, sen kykyä päästää irti. Kaikki taitoja, joita tämän maailman keskellä eläessään tarvitsee luodakseen hyvinvoivaa elämää.

Luodako mieleen mieltä vai antaako kaaoksen jatkua?

Palautuminen

Palautuminen on sitä, että antaa omalle voimavaroja luovalle ja ylläpitävälle järjestelmälle tilaa ja mahdollisuuden hoitaa tehtävänsä. Jos kaivon tyhjentää, kestää aikansa kunnes siitä voi taas ammentaa.

Vastapaino on hyvä sana: se tuo sisäiseen vaakaan tasapainoa. Jos koko päivä on täynnä nopeita ärsykkeitä, kannattaa luoda tasapainoa hetkissä, jolloin ajattelu jäsentää koettua tai jolloin ei tapahdu mitään.

Myös päiväunet virkistävät ja palauttavat. NASA:n mukaan 40 minuutin päiväunet paransivat suorituskykyä 34 prosentilla ja vireystasoa 100 prosentilla. Este asenteiden tasolla on suurin: ”Eihän työaikana nukuta!” Entäs jos nukuttaisiin?

Monen ihmisen tarve on vain hengittää vapaasti. Lähes mikä tahansa oma juttu, joka tarjoaa elämyksiä, auttaa palautumaan.  Myös reflektoiminen ja pohdiskeleminen kannattavat. Vanha kunnon päiväkirjan pitäminen sen monissa muodoissa auttaa ymmärtämään itseä ja elämää.

Aloittaako kuitenkin unesta?

Hienoimmat laadut

Tunnetusti väsyneenä on vaikea pitää päätöksistään kiinni. Eläimelliset kerrokset ottavat vallan. Terve ravinto saa kyytiä, kun väsynyt mieli vaatii rasvaa ja sokeria. Päätökset aikaisesta nukkumaan menosta ovat altavastaajina kun muutakin on tarjolla.

Väsymys tuo harvoin ihmisestä parhaan esiin.

Hienoimmat laadut katoavat usein ensin. Väsymys karkottaa ihmisestä herkkyyden, ajattelun ja luovuuden. Oppimisen, kiinnostuksen ja tahdon kehittyä.

Tällainen elämä ja elämisentunne ruokkii huonoja kehiä. Ihminen on kuin tarjoilija, joka hoitaa hommansa mutta ei luo toiminnallaan sitä kaikkea, mikä saa asiakkaan palaamaan.

Koska elämässäkin on monessa kyse juuri tuosta ylimääräisestä. Virkistynyt mieli tuo inhimillisen eli ihmisen esiin. Vaikkemme itsestä välittäisikään, muut ihmiset osaisivat antaa sille arvoa. Sirkeän ihmisen kanssa virkistyy itsekin.

Ja hyvää on aina mukava jakaa.