Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: paras

Ei mitään nanobiologiaa

Isäni syntymäpitäjässä kulki legenda haitarinsoittajasta, joka varsinkin vanhemmiten ilmestyi tukevassa humalassa tanssipaikalle soittamaan. Kerran, kun känni oli hirmuinen, joku kysyi ukolta, miten ihmeessä tämä pystyi soittamaan tuossa kunnossa. Mies vastasi: ”Että mitenkä? Kännissähän nää on harjoteltuki.”

Kerran kunnolla opittu taito säilyy periaatteessa ja käytännössäkin loppuelämän.

Luontaiset valmiudet yhdistyneenä taidon oppimiseen näyttäisi suurimmalle osalle olevan uralla kehittymisen päätepiste. Näillä mennään.

Näkemys siitä, että on vuodessa oppinut työtehtävänsä ja seuraavat x vuotta on vain sen toistamista, ei ole muuttuvassakaan maailmassa vanhentunut tai edes mennyt pois muodista.

Väitetään, etteivät ihmiset ole laiskoja.

People are not lazy. They simple have impotent goals – that is, goals that do not inspire them. #ThursdayThoughts @TonyRobbins

Väitetään, että ihmiset tekevät aina parhaansa, lähtökohdistaan ja vallitsevissa olosuhteissa.

En usko.

Ovatko tällaista väittävät ihmiset tutustuneet edes omaan mieleensä? Minä väitän – muotoiltiin se miten tahansa – että parhaansa tekeminen on harvinaista ja että suuri osa ihmisistä laiskottelee määräänsä enemmän. Ja että suurin osa työtehtävistä on määritelty tai ainakin käytännön tasolla hyväksytty sellaiseksi, etteivät ne paljoa vaadi.

Oletko eri mieltä?

·     Kuinka monta kertaa olet kokenut sietämätöntä turhautumista asiakaspalvelijan asenteeseen/suoriutumiseen, vaikkeivät odotuksesi alun alkaenkaan olleet kovin korkealla?

·     Miten on mahdollista, että joku saa jatkaa työtehtävässään, vaikka hän selvästi alittaa riman päivittäin?

·     Joudutko useinkin todistamaan, miten surkeasti palavereja/projekteja/prosesseja johdetaan?

Kun käsillä on tekemistä, mieli ei ehdi ajatella, ja kun mieli ei ehdi ajatella, elämä kulkee pehmeästi kahvitauosta toiseen. Jos lopettaa tekemisen, on kohdattava elämä sellaisena kuin se on. Roope Lipasti

Aika vähällä ja usein todella vähällä pärjää. Hommat tulevat hoidettua pienelläkin vaivannäöllä. Kipuraja on asetettu todella ylös, itseä tarvitsee panna peliin vain minimaalisesti. Opiksi ottaminen eikä varsinkaan upgradaus ole välttämättömiä, parhaansa yrittämisestä yllättyy aina. Lisäksi on työpaikkoja, joissa vähään tyytymistä jopa vartioidaan mustasukkaisesti.

Onko vähällä pääseminen opittua? Niin väittää esimerkiksi Seth Godin.

Me harjoitamme lapset toimimaan opettajien kanssa tietyllä tavalla: ota selvää mitä he haluavat ja tee se, juuri ja juuri, koska on muitakin asioita työstettävänä. Mieti miten vastata heille täsmälleen, mitä he haluavat kuulla, pienimmällä mahdollisella ponnistuksella, ja olet ‘hyvä oppilas’.

Ei ole mahdotonta eikä edes ylivoimaista olla vähän ystävällisempi työkaverille tai puolisolle. Yrittää tehdä vähän paremmin kuin viime kerralla. Se on meissä oleva voima, kehittymisen asenne.

On noloa ulkoistaa tsemppaaminensa ja itsensä ylittäminensä oman suosikki jääkiekkojoukkueensa kolmanteen erään.

Kuinka paljon enemmän maailma olisi ja ihmisten yhteistoiminta paranisi, jos

·     Olosuhteita muutettaisiin rohkaiseviksi tai ensi alkuun edes edellyttäviksi

·     Ihmiset löytäisivät kipinänsä haluta enemmän parempaa – itseltään

Ympäristön ja olosuhteiden kannustava vaikutus uteliaaseen oppimiseen ja parhaansa antamiseen antaisi tärkeän sysäyksen meille, yhdessä ja erikseen. Seuraavalle tasolle olisi helpompi nousta.

Nyt näyttää siltä, että ulkoinen pakko – epävarmuus työsuhteissa, kun mahdollisuudet ovat suuret eikä varmuutta ole juuri mistään – auttaa yrittämään vähän enemmän. Niin kuin pakko usein tekee.

Jumalat

Vuosia sitten kummisetäni kertoi meille lapsille tarinan jumalista, jotka suuressa viisaudessaan lahjoittivat ihmiselle kolme vapauden kykyä, jotka erottaisivat heidät muista olennoista: vapauden pystyasentoon, puhumiseen ja ajattelemiseen. Viisaudestaan huolimatta jumalat eivät kuitenkaan tulleet vapautta jakaessaan ajatelleeksi, että vapaudella on aina varjonsa. (Muistan, että tässä kohtaa kummisetäni silmäkulmaan ilmestyi pilke.) Niinpä ihminen sitten löytämistään raaka-aineista teki itselleen juomaa, jota nauttimalla hän teki tyhjäksi jumalten lahjoitukset mutta käänteisessä järjestyksessä: ensin se sumensi hänen kykynsä ajatella, sitten puhua niin että muutkin ymmärtäisivät ja lopulta pystyasentokin muuttui ensin horjuvaksi ja sitten ihminen olikin rähmällään.

Vuosien varrella tämä tarina on tullut mieleeni, kun olen ihmetellyt asiakkaitteni kykyä sabotoida sitä, mikä heissä on kaikkein arvokkainta. Alkoholi ja muut karkeat tavat tuhota tilaisuuksiaan näyttäytyvät vasta jäävuoren huippuna. Ainakin verrattuna niihin arkisiin toimiin, joilla ihminen ohittaa ja aliarvioi potentiaaliaan, mahdollisuuksiaan toteutua ja antaa parastaan.

Koska potentiaalista kirjoittaminen on erillinen aiheensa, rajaan tämänkertaisen kirjoitukseni siihen, mitä arjen tasolla todella tapahtuu joka päivä.

Osata haastaa itsensä epämiellyttävillä kysymyksillä on osa ihmiseksi kasvamista.

·     Teetkö asioita, jotka tyhmentävät sinua, koska et uskalla viisastua? Itsesi tyhmemmäksi ja pienemmäksi tekeminen ei ole kenenkään etu.

·     Oletko mykkä, koska jätät sanomatta asioita vai saatko suhteettomia keuhkoamiskohtauksia mitättömistä asioista? Kasvatat taakkaasi hukkaamalla tilaisuutesi etsiä sanat, joilla on sinulle ja muillekin todellista merkitystä.

·     Painatko pääsi kuin valmiiksi alistuneena, koska et löydä sitä, mikä sinussa on arvokkainta? Väärät uskomuksesi estävät sinua kohottamasta päätäsi pystyyn, koko arvossaan.

Tällaiset huomaamatta tapahtuvat asiat ovat kuin hiljaisen tulehduksen mahdollisuus kenessä tahansa meissä: elän itseni ohi.

You can change the course of your life right now by changing your volitional (intentional) acts and self-destructive patterns. Barbara O’Brien

Minä tahansa hetkenä voi kuitenkin havahtua ja päättää, että tästä lähtien toisin. Ei välttämättä täysin toisin mutta ratkaisevalla tavalla toisin.

·     Aloita oma viisastumisprojektisi. On mahdollista haastaa itsensä älyllisesti tieteen ja taiteen parissa, käydä keskusteluja jotka pakottavat argumentoimaan paremmin. Ja ennen kaikkea: oppia ajattelemaan itse. Enempään tyytyminen kasvattaa sisästä voimaa ja luo todellista yhteyttä itseen ja toisiin. Luot kukoistusta.

·     Ala sanoa toden sanoja ääneen, ensin vaikka itsellesi. Kirjoittaminen, rohkaistuminen, oman äänen löytäminen ja sen käyttäminen. Kaikkien kohtaamiesi ihmisten kanssa, yhtälailla asiakkaiden kuin ventovieraiden. Sinä alat puhua, eivät enää ne muut äänet, jotka eivät ole sinä. Sinun todellinen panoksesi kasvaa kaikilla elämän alueilla.

·     Suorista sisäisen ryhtisi ja ulkoinen ryhtisi suoristuu. Ei tarvitse suostua kaikkeen sellaiseen, joka ei vastaa sinun käsitystäsi arvokkaasta elämästä. Samalla luot sellaista elämää, jossa ei tarvitse suostua vain siihen, mitä maailmassa on tarjolla. Luot itse sellaista, mitä haluat. Teet itsestäsi aiempaa arvokkaamman yhteisön jäsenen, ja yhteisösi arvo nousee.

To make a decision to change route in your life is taking some rough mind exploration. In fact very few dear to change the route they have prepared and grown up with. Hov Trond

Harjoittelet näitä asioita. Mitä tapahtuu? Se, mikä sinussa on todellisinta, alkaa vähitellen sulaa syväjäästä. Sitten se alkaa oikoa jäseniään. Ja ennen pitkää tämä ”toinen ihminen” sinussa alkaa toteutua yhä enemmän jokapäiväisessä toiminnassasi, niin sisäisessä kuin ulkoisessa.

Lopussa harmittaa, jos olet tehnyt vain sitä, mitä muut ovat halunneet. Patrick Degerman

Alkaa tapahtua hämmästyttäviä asioita, kun joku sanoo ääneen, että tämä kaikki ei ole vain sallittua vaan mahdollista. Se voit olla myös sinä itse, joka sanoo omille lahjoilleen kyllä.

Muutosilo

Mielen harjoittelemisen yksi parhaista puolista on sen proaktiivisuus: se toivottaa muutoksen tervetulleeksi.

Kun muutokset itsessä ja elämässä tapahtuvat harjoittelemisen kautta, ne tapahtuvat sisältäpäin. Silloin muutos tapahtuu siihen suuntaan, johon itse haluaa sen suuntautuvan.

Kun puhutaan elämän luomisesta, tästä on kyse. Luon itse tietoisilla valinnoillani – kaikella sillä, jonka koen toistamisen arvoiseksi päivittäisistä rutiineista erityisiin hetkiin –elämäni ja samalla sen suunnan.

Siksi itse luotu muutos ei herätä muutosvastarintaa. Miksi vastustaisin itse haluamaani muutosta parempaan?

Aina muutosta ei tarvitse luoda aivan itse. Elämässä vastaan tulevat asiat opettavat, kun niihin onnistuu luomaan niitä vastaavan suhteen. Kuten Leo Buscaglia on todennut:

Kaiken todellisen oppimisen lopputulos on muutos.

Muutos parempaan kääntää esiin monet kasvonsa.

Yhdet niistä ovat kasvu ja kehitys. Kokemus siitä, että on jatkuvassa muuntumisen tilassa, kasvamassa jotakin parempaa kohti ja kehittymässä paremmaksi eläjäksi, saa sydämen iloitsemaan.

Näyttökuva 2015-03-05 kohteessa 23.45.41

Toiset ovat oman parhaan kohtaaminen. Sen kokee niissä pienissä arkipäiväisissä hetkissä, joissa kuin yllättäin yltääkin parempaan kuin mitä odotti. Ja miten näitä hetkiä tulee useammin.

Kolmannet kasvot liittyvät edelliseen, mutta ovat kuin ilmeiden synty kasvojen takana. Se tapahtuu reflektoidessa omia pyrkimyksiään. Vaikka on selvää, että oikeastaan vain seurauksilla eli lopputuloksella on todellista merkitystä – samoin kuin vain teoilla on merkitystä – omia intentioita peilatessa tavoittaa sen toisen ihmisen, joka elää arkisen ihmisen rinnalla.

Tähän parempaan ihmiseen tutustuminen on aina uudestaan juhlavaa. Siinä kohtaa sen tyypin, joka on harjoittelemisen, itsensä ylittämisen, parempaan pyrkimisen ja kehittämisen taustalla.

Kohtaamiset tämän kuin todemman itsensä kanssa muuttavat kokemusta myös muutoksesta ja siihen liittyvästä ilosta. Muutos tulee ymmärrettävämmäksi, ilo syvemmäksi ja niistä tulee vähitellen uusi elämisentunne. Eli ihme tapahtuu.

Autonomisaatio

Kenelle sinä myyt itsesi, aikasi ja työpanoksesi? Tätä kysymystä Marx pohti aikoinaan ansiokkaasti Pääoma-teoksessaan. Nimenomaan pohti, sillä hänen ratkaisunsa eivät olleet aivan hänen pohdintojensa veroisia, hänen nimeensä vannoneista käytännön soveltajista puhumattakaan.

Mutta kysymys, se osuu ja upottaa edelleen. Ja kaiken takana voi tuntea tämän kysymyksen leijailevan kuin kommunismin aave: ”Kenen elämää elät?”

Olemme eläneet viimeisinä vuosina suurta automatisaation liittymistä autonomisaatioon. Suorittavan työn väheneminen on paradoksaalisesti nostattanut kysymyksen suorittamisen mielekkyydestä. Tai ehkei se olekaan niin paradoksaalista, pikemmin itsestään selvää.

Ihmiset alkavat havahtua, ja olosuhteiden muutos auttaa havahtumisessa. Suorittamisessa ja puurtamisessa oli mielekkyytensä niin kauan kuin ihmiset elivät unessa, jolle harvat näkivät vaihtoehtoja. Totteleminen, käskyjen ja määräysten ja ohjeiden itsestään selvä noudattaminen sopi hyvin tuohon eilisen maailmaan.

Vahvistuva kaipuu itsensä liittämiseen, vapauteen toteuttaa ja toteutua näkyy ja kuuluu. Eikä se ole vain uuden sukupolven vaan kaikkien sukupolvien asia. Mielekkyyden ja merkityksen kokeminen on osa ihmisyyden dna:ta eikä se synny ilman ihmisen mahdollisuutta vaikuttaa työhönsä.

Tämä kiteytyy työn omistajuudessa. Omistajuus on omaksi tekemistä. Sitä, ettei mikään eikä kukaan ole esteenä suhteen ja yhteyden luomiselle ja vahvistamiselle omaan työhön.

Näyttökuva 2015-01-23 kohteessa 7.12.11

Miten tätä omistajuutta sitten luodaan? Omaamalla rohkeutta ottaa vastuu, itsenäisesti. Vastuu tarjoaa vapauden ja riippumattomuuden liittyä kaikella sillä, millä voi. Sillä ensin on oltava itsenäisyyttä ennen kuin aitoa ja hedelmällistä liittymistä tosiin. Tai kuten Stephen R. Covey kirjassaan Tie menestykseen sen muotoilee: ”Hyvät suhteet muihin perustuvat itsekuriin ja itsensä hallitsemiseen.”

Ja tämän kautta tulee mahdolliseksi – mikä muu kuin parhaan toteutuminen: ”Rohkaisemme (toisissa) heidän luonnollista kasvuaan, minkä ansiosta he pystyvät panostamaan yhteistoimintaan, toisten auttamiseen, itsekuriin ja henkiseen ryhtiin – löytämään itsestään sen, mikä heissä on ylevintä ja parasta, ja elämään sen mukaisesti.” (sama)

Kun heimoistuminen ja co-working-tilat yleistyvät myös yritysten sisällä, on autonomian perustalta pienempi mahdollisuus eksyä joukkoon, joka latistaa tai on tehoton. Parhaan antamisesta tulee hyvää työarkea.

Sisäinen nousukausi

Minusta kannattaa olla hyväntahtoinen ja hymyillä ja nauraa paljon.  Se tavallisesti luo hyvää ilmapiiriä ja kutsuu toisiakin ymmärtämään käytännössä makean elämän arvon.

Maailma on antanut ja antaa minulle enemmän kuin koskaan pystyn antamaan sille takaisin. Se antaa syyn hymyillä ja yrittää antaa ihmisille sitä, mikä minussa on parasta.

Mikä on parasta? Se missä olen hyvä ja missä näkyy tahtoni ja haluni kehittyä paremmaksi. Kehitystahto muuttuu harjoittelemisen myötä kehityskyvyksi.

Näyttökuva 2014-05-26 kohteessa 22.28.47

Tästä näkökulmasta yksi asia saa minut haikeaksi. Se, että hyvät ihmiset vähättelevät juuri eniten sitä, mistä heidän pitäisi olla kaikkein ylpeimpiä ja missä heidän parhaansa saa tilaisuuden loistaa maailmaan.

Suuri syy on mielestäni kasvatuksessa ja sen seurauksena ympäröivien ihmisten nuivissa asenteissa, jotka sisäistettyään ihmiset häpeävät sitä,

  • mikä tekee heistä yksilöitä
  • mikä erottaa heidät kaikista muista
  • mikä on heissä paras ja kallisarvoisin
  • mikä tekee heistä kaikkein eniten toisille ihmisille.

Tämän tilan haluan muuttaa. Maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä. Haluan muuttaa näiden yhdeksän miljardin kohtalon.

Näyttökuva 2014-05-27 kohteessa 7.22.52

Paras ihminen astukoon esiin! Tai niin kuin Dreamdo:n superillassa viime viikolla julistin lavalta: Sisäinen nousukausi on alkanut!

Can you dig it?

Renessanssinero tänään

Renessanssinerot ovat poissa. Paikalla on vielä hauskoja monitoimihenkilöitä, mutta mihin yleistaitavuutta vielä tarvitaan?

Näyttökuva 2014-03-25 kohteessa 8.13.42

Joidenkin mielestä on parasta keskittyä siihen, missä on hyvä eikä lähteä alueille, joihin ei ole taipumuksia. Toiset, vähemmistö, ovat päinvastaista mieltä.

Kykyä kehittämään

Kannattaako kehittää vain hyviä ominaisuuksiaan ja taipumuksiaan, jotta oikeasti voisi tehdä sitä, missä on hyvä? Kyllä. Ihminen palvelee parhaiten muita ihmisiä juuri sillä, mitä hän osaa parhaiten ja millä hän on hyödyksi muille.

Mutta: johtaako se mentaalis-sosiaalisen aspergerin kaltaiseen rajalliseen osaamiskierteeseen, jonka ulkopuolella ollaan aivan turisteja? Kun toteutuminen kapeutuu, elämä kapeutuu eivätkä seuraukset ympärille aina ole pelkästään myönteiset.

Monipuolisuus nyt

Mitä hyvä (työ)elämä edellyttää ihmiseltä? Mekaanisten, arjen rutiinien ja suorittavan työn yläpuolella nousevat kysymykseen mielen taidot, joita harjoitella kaiken keskellä.

Itseohjautuminen. Miten johtaa itseään sisältäpäin? Tunnistaa olennainen ja seurata sitä, tehdä itsenäisiä päätöksiä ja toteuttaa ne. Kynnykset on tarkoitettu ylitettäviksi.

Vuorotellen vaikutus. Osata olla kanssakäymisissä,  käydä aitoa dialogia,  kyetä aktiiviseen kuunteluun.

”Ihminen palvelee kokonaisuutta sitä paremmin, mitä tietoisemmin hän on itseään kehittänyt.”

Toisilta oppiminen. Arjessa oppiminen on kaikkien resurssien käyttöön ottamista, hyväksikäyttämistä sanan parhaassa merkityksessä.

Näyttökuva 2014-03-25 kohteessa 8.14.38

Itsesuhdetaidot – osaanko palvella itseäni niin että paras loistaa minusta ulospäin? Pitää huolta itsestä, jotta voin pitää huolta muista. Pysyä yhteydessä itseeni ja saada halutessa luotua yhteys.

Potentiaalin vapauttaminen

Jokaisessa ihmisessä on runsaasti vapauttamatonta potentiaalia. Eikä siinä kaikki: jokaisessa ihmisessä on jotakin paljon parempaa kuin pääsee esiin.

Sekä potentiaali että paras ovat varjoihin kätkeytyneinä, kunnes ihminen alkaa niitä tietoisesti kehittämään esiin. Tässä esiin kehittämisessä parempaa menetelmää kuin harjoitteleminen ei ole vielä löydetty. Tietoiseksi tuleminen, havahtuminen, osoittaa voimansa ja tien omien syvyyksien salaisuuksiin.

Jos tahdot, että potentiaalisi tulee laajassa mitassa esiin, ryhdy tekemään asioita, toteuttamaan haluamaasi ja toteutumaan unelmissasi ja siinä, mikä oikeasti saa sinut innostumaan.

Useilla ihmisellä on kokemuksensa siitä, milloin paras loistaa hänestä esiin. Tällaisten hetkien laajentaminen ja toteuttaminen useimmin on harjoittelemisen paikka. Olla tietoinen mahdollisuuksista hetkessä, olla hereillä ja toimia – pitää kynnys tekemiseen matalana.

Tarvitseeko osata punoa verkkoja tai soittaa kannelta? Ei välttämästi. Mutta jos osaa liittää kätensä, sydämensä ja mielensä päivittäiseen tekemiseen, kokonaisena eläminen ja toteutuminen luo hyvää elämisentunnetta myös ympäristöön.

Julkkarit!

Kirjan synty on aina ihmeellinen asia: mistä sanat oikeasti tulevat? Mutta: aina vuodessa yhden kirjan ehtii kirjoittaa.

Ihanaa väkeä!

Ja kun kirja on sitten saavuttanut kriittisen 1.0 versionsa, on aika juhlistaa sitä. Ja se on kyllä ihanaa! Ihmiset, jotka ovat ahkeroineet kirjan eteen tai muuten antaneet oman panoksensa, tulevat yhteen. Ja muut tärkeät ihmiset. Heidän edessään kelpaa kyllä kirjaa esitelläkin.

Uskomattoman hauskaa. Puhua tuttujen ja puolituttujen ja tuntemattomien ja tuikituntemattomien kanssa. Kun kirjoittaa Hyvistä tyypeistä ja Paremmista tyypeistä niin vetää puoleensa sellaisia. Ja paikalle tulee pelkästään sellaisia tyyppejä. Vetovoiman laki – kuka voi olla uskomatta siihen?

Mikä fiilis?

Fiilis on se, että kirjasta tuli juuri niin hyvä kuin siitä näissä olosuhteissa saattoi. Tyytyväinen siis.

Ja onnellinen siitä, että se tuli kirjoitettua. Humanisti ja maailmanparantaja minussa ei vaikene. Insinööri miettii, miten systeemistä tai kojeesta saisi toimivamman ja paremman. Minä ihmismielen insinöörinä mietin sitä, miten ihmisen suhteen itseensä ja toisiin saisi vastaamaan ja toteuttamaan paremmin sitä, mikä siinä on parasta ja mahdollista.

Tällaisesta ei voi kirjoittaa liikaa. Kyse on avainkysymyksestä (työ)hyvinvoinnin, (työ)onnellisuuden ja (työ)elämisen kannalta. Se saa yrittämään. Aina uudestaan. Ja kun saa jotain oikeasti tehdyksi, kyllä se vaan tuntuu hyvältä.

Mitä seuraavaksi?

Kun viimeinen lasillinen on kohotettu, viimeiset kuvat otettu, viimeiset sanat puhuttu ja kuunneltu kanssakulkijoiden kanssa ja kirja lähetetty maailmaan – mitä seuraavaksi?

Odottelemaan, miten maailma ottaa vastaan ja mitä vastaa. Ihmiset, joille se on kirjoitettu. Julkinen toiminta on omansa ja siitä saa osansa. Iloinen asia.

Kevyt sisäänhengitys ja sitten katse tähyää uusiin seikkailuihin. Okei, tähyää jo. Uusien kokemusten ja oivallusten sanoittaminen antaa itselle paljon ja sitten voi vaan toivoa, että toiset saavat tästä paljosta osansa.

Se kirja!

 

Näyttökuva 2013-11-29 kohteessa 8.25.51

Iloiset kirjailijat eilisissä juhlatunnelmissa.

Kirja on ladattavissa meidän blogista. Lataa ja ravista.