Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: Paremmaksi tyypiksi

Paremmaksi tyypiksi 2

Esittelin alla olevan kuvan Paremmaksi tyypiksi paremmassa työelämässä –kirjan julkistamistilaisuudessa. Avasin tuon kuvan taustalla olevia ajatuksia edellisessä bloggauksessani ja tässä tulevat loput.

Näyttökuva 2013-12-03 kohteessa 12.59.48

Kuusi polariteettia

Joista tässä loput kolme:

Tyytyväinen – Onnellinen.

Ihmisellä on luonnollinen taipumus järjestää elinolosuhteensa maksimoimalla mielihyvän ja minimoimalla mielipahan. Ihminen voi olla järjestelyihinsä todella tyytyväinen mutta ei onnellinen, ellei hän koe syvimmältään toteutuvansa. Tyytyväisen elämän tavoittelussa syvin kaipuu jää täyttymättä.

Onnellinen elämä syntyy mielekkyyden ja merkityksen kokemuksesta. Ja siitä, että ihminen kokee voivansa toteuttaa potentiaaliaan ja mahdollisuuksiaan ja antaa parhaansa muiden käyttöön. Onnellisuus syntyy mahdollisuudesta rakastaa elämäänsä.

Muutosvastarinta – muutostahto.

Ulkoinen maailma synnyttää illuusion pysähtyneisyydestä ja muuttumattomuudesta. Tähän illuusioon yhtyvät usein ihmisen pelot ja muutokseen liittyvä tunne vaivalloisuudesta. Näin syntyy muutosvastarinta, halu säilyttää asiat sellaisena kuin ne ovat olleet.

Muutostahto syntyy ihmisen sisäisestä kokemuksesta, että kaikki on liikkeessä ja kaikki virtaa. Samalla kaikki on jatkuvassa muutoksen tilassa ja muutoksen vastustaminen ei ole todellisuuden mukaista eikä järkevääkään. Muutostahto toteutuu aktiivisena asenteena ja toimintana muutoksen myötäelämiseksi ja -luomiseksi.

Ennustettavuus – tuoreus.

Ihminen, joka elää perimän ja ympäristön tuotteena, elää usein myös ihmiselle ominaista ’lajielämää’ eli yleisiä ominaisuuksia. Tietyt asiat saavat hänet käyttäytymään tietyllä tavalla, minkä varaan voidaan laskea ja mihin vedota. Tällainen ihminen on ennustettava.

Sellaisen ihmisen, joka on päässyt tietoisesti kosketuksiin sisäisen elämänsä kanssa, elämää leimaa läsnäolon kautta syntyvä tuoreus. Ihminen, joka on hereillä, vastaa siitä hetkestä sen hetken tietoisuudestaan käsin, ei menneestä tai tiedostamattomista impulsseista käsin.

Paremman tyypin synty

Ero hyvän ja paremman tyypin välillä ei aina ole ulkoisesti suuri. Hyville tyypeille käy toisinaan niin, että heidän todellinen potentiaalinsa ja parhaansa ikään kuin tihkuu tuon kynnyksen toiselta puolelta. Siksi he ovat kuin luonnostaan parempia tyyppejä.

Mikä kuitenkin erottaa hyvän paremmasta on juuri se, että siinä missä hyvä toimii, parempi tietää myös, miksi hän toimii. Tietoisuus tekee sen eron, että parempi tyyppi tietää ne arvot jotka saavat hänet liikkeelle. Lisäksi hän tietoisuutensa kautta osaa antaa todellisen merkityksen arvoilleen, joiden seuraukset hän näkee. Se tekee lopputuloksesta kokonaisemman. Parempi tyyppi näkee myös selvemmin kanssaihmisten vaikeuteen toteuttaa arvojaan.

Elämän tarkoitus?

Ihminen, joka 2010-luvulla kertoo löytäneensä elämän tarkoituksen, on lähinnä naiivi. Koko kysymystä on helppoa välttää asennoitumalla siihen kyynisesti. Tarkoituksen ja merkityksen hakeminen on kuitenkin erottamaton osa ihmistä.

Kaiken edellä esitetyn perusteella elämän tarkoituksen voi muotoilla seuraavasti:

Elämän tarkoitus on palvella muita parhaalla mahdollisella itsellään. Kohdata toisen ihmisen todelliset tarpeet, vastata niihin ja auttaa ihmistä hänen kärsimyksessään ja yrityksessään toteutua ja toteuttaa se, mikä hänen tulee.

Autenttista itseään kohtaamalla ihminen saa aavistuksen siitä, mikä tai kuka hän on. Oman potentiaalin kohtaamisen kautta siitä, mitä hän on täällä tekemässä. Itsetuntemuksen vahvistuminen tuo näkyviin myös ne ominaisuudet, joita ihminen hyveiden avulla kehittää tullakseen paremmaksi palvelijaksi.

Näin ollen voi puhua kutsumuksesta, jossa oma toteutuminen kohtaa maailman tarpeet. Voi puhua onnellisuudesta, joka syntyy syvemmästä toteutumisesta. Ja voi myös puhua autenttisuudesta, joka tarkoittaa samalla parhaan itsessä olevan toteuttamista ja samanaikaisesti itsensä uhraamista jonkin itseä suuremman asian edestä.

 

Paremmaksi tyypiksi 1

Esittelin alla olevan kuvan Paremmaksi tyypiksi paremmassa työelämässä –kirjan julkistamistilaisuudessa. Avaan tuon kuvan taustalla olevia ajatuksia tässä ja tulevan torstain bloggauksessani.

Näyttökuva 2013-12-03 kohteessa 12.59.48

Elämä voi olla enemmän

Perimä. Jokaisen ihmisen kohtalo on syntyä johonkin perimävirtaan. Ihmisen saama perimä antaa puitteet elämisellä ja tiettynä ihmisenä olemiselle.

Ympäristö. Ihminen syntyy tiettyyn kasvuympäristöön, joka antaa ihmiselle eväitä elämään. Ja joka ehdollistaa ihmisen sekä hyvälle että huonolle.

Havahtumisen kynnys. Raja, jonka ihminen ylittää silloin kun hän ylittää itsensä.

Mahdollisuudet, potentiaali. Ihminen voi alkaa vähitellen tunnistaa ja tunnustaa itsessään olevan enemmän kuin mitä itse on tajunnut ja ympäristö on antanut ymmärtää. Ihmisessä on paljon sellaisia mahdollisuuksia, joista ihminen tulee tietoiseksi vasta, kun ihminen ryhtyy tekemään asioille jotakin.

Autenttisuus. Ihmisessä oleva aito ja alkuperäinen ja paras puoli. Ylittäessään itsensä ihminen tulee tietoiseksi siitä puolesta itseä, mikä ei ole opittua ja omaksuttua. Vasta tutustuessaan autenttisuuteensa, ihminen voi antaa parhaansa loistaa.

Ennen kuin ihminen ylittää tuon rajan, ihminen elää puolikasta elämää, usein perimän ja ympäristön tuotteena. Elää ’vajareilla’, kuten Jukka-Poika kuvaa laulussaan ’Potentiaali’.

Kun ihminen ylittää tuon rajan, elämä täydentyy kokonaiseksi. Ihminen alkaa kirjaimellisesti luoda itseään ja omaa elämäänsä, ja hänen elämästään tulee päivä päivältä enemmän hänen itsensä tekemä luomus.

Kuusi polariteettia

Joista tässä ensimmäiset kolme:

Ulkoinen – Sisäinen.

Kun ihminen elää perimän ja ympäristön tuotteena, elämä rakentuu ulkoisista asioista. Niihin hän kiinnittää huomionsa, ne vievät häntä ja niihin hän myöskin usein takertuu.

Kun ihminen ylittää kynnyksen sisäiseen maailmaansa, ulkoiset asiat säilyttävät merkityksellisyytensä, mutta niiden rinnalle tulee muita tärkeitä asioita ja arvoja. Mikä tärkeintä, sisäiset arvot alkavat aiempaa enemmän johtaa ja ohjata ihmisen toimintaa.

Normaali – Paras.

Ympäristön ja perimän ohjatessa ihmisen elämää ihminen omaksuu kulttuurista asioita niitä kyseenalaistamatta. Ihminen tyytyy normaaleihin asioihin ja hakee myös arvoilleen vahvistusta ympäristöstä.

Ihmisen löytäessä kosketuksen parhaaseensa, hän löytää sisältään merkityksellisiä, omia arvoja. Näitä arvoja toteuttaessaan ihminen alkaa loistaa parastaan. Jokainen ihminen on paljon enemmän ja parempaa kuin osaa kuvitellakaan.

Unessa – hereillä.

Perimän ja ympäristön tuotteena ihminen voi elää unessa kohdusta hautaan kertaakaan kyseenalaistamatta elämäänsä ja kysymättä merkityksellisemmän elämän perään. Elämän uni jättää jälkeensä usein elämätöntä elämää ja toteutumattomia toiveita.

Havahduttuaan ihminen alkaa ensin tulla tietoiseksi ja sitten johtaa elämäänsä tästä tietoisuudesta käsin. Ihminen alkaa olla hereillä elämän eri tilanteissa niin itsensä kuin omien tarpeiden kuin toisten ihmisten ja heidän tarpeidensa suhteen. Hän myös kykenee paremmin vastaamaan näihin tarpeisiin.

(loppuosa torstaina)

Julkkarit!

Kirjan synty on aina ihmeellinen asia: mistä sanat oikeasti tulevat? Mutta: aina vuodessa yhden kirjan ehtii kirjoittaa.

Ihanaa väkeä!

Ja kun kirja on sitten saavuttanut kriittisen 1.0 versionsa, on aika juhlistaa sitä. Ja se on kyllä ihanaa! Ihmiset, jotka ovat ahkeroineet kirjan eteen tai muuten antaneet oman panoksensa, tulevat yhteen. Ja muut tärkeät ihmiset. Heidän edessään kelpaa kyllä kirjaa esitelläkin.

Uskomattoman hauskaa. Puhua tuttujen ja puolituttujen ja tuntemattomien ja tuikituntemattomien kanssa. Kun kirjoittaa Hyvistä tyypeistä ja Paremmista tyypeistä niin vetää puoleensa sellaisia. Ja paikalle tulee pelkästään sellaisia tyyppejä. Vetovoiman laki – kuka voi olla uskomatta siihen?

Mikä fiilis?

Fiilis on se, että kirjasta tuli juuri niin hyvä kuin siitä näissä olosuhteissa saattoi. Tyytyväinen siis.

Ja onnellinen siitä, että se tuli kirjoitettua. Humanisti ja maailmanparantaja minussa ei vaikene. Insinööri miettii, miten systeemistä tai kojeesta saisi toimivamman ja paremman. Minä ihmismielen insinöörinä mietin sitä, miten ihmisen suhteen itseensä ja toisiin saisi vastaamaan ja toteuttamaan paremmin sitä, mikä siinä on parasta ja mahdollista.

Tällaisesta ei voi kirjoittaa liikaa. Kyse on avainkysymyksestä (työ)hyvinvoinnin, (työ)onnellisuuden ja (työ)elämisen kannalta. Se saa yrittämään. Aina uudestaan. Ja kun saa jotain oikeasti tehdyksi, kyllä se vaan tuntuu hyvältä.

Mitä seuraavaksi?

Kun viimeinen lasillinen on kohotettu, viimeiset kuvat otettu, viimeiset sanat puhuttu ja kuunneltu kanssakulkijoiden kanssa ja kirja lähetetty maailmaan – mitä seuraavaksi?

Odottelemaan, miten maailma ottaa vastaan ja mitä vastaa. Ihmiset, joille se on kirjoitettu. Julkinen toiminta on omansa ja siitä saa osansa. Iloinen asia.

Kevyt sisäänhengitys ja sitten katse tähyää uusiin seikkailuihin. Okei, tähyää jo. Uusien kokemusten ja oivallusten sanoittaminen antaa itselle paljon ja sitten voi vaan toivoa, että toiset saavat tästä paljosta osansa.

Se kirja!

 

Näyttökuva 2013-11-29 kohteessa 8.25.51

Iloiset kirjailijat eilisissä juhlatunnelmissa.

Kirja on ladattavissa meidän blogista. Lataa ja ravista.