Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: parisuhde

Kestävä vai toimiva

Työsuhteet ja parisuhteet näyttävät kulkevan yhteiskunnan kehityksen kanssa yhtä jalkaa. Aiemmin oltiin saman ihmisen kanssa ja käytiin samassa työpaikassa koko elämä. Näin on harvemmin enää. Ollaan siirrytty kestosta toimivuuteen.

Ei käy

Parisuhteen toimivuus on jokaiselle yksilölle vähän eri. Tämä johtuu siitä, että jokainen heijastaa omat toiveensa suhteeseen ja sen myötä siihen, milloin suhde toimii ja milloin ei. Jos noihin toiveisiin liittyy edes pieni osa itsetuntemusta, toiveet tulevat usein realistisemmiksi ja suhde saattaa kestää. Jos on kestääkseen.

Näyttökuva 2014-04-24 kohteessa 21.41.33

Ihminen on yhä herkempi sille, mikä itselle käy ja mikä ei. Suhteen kestävyys ei enää ole itsestään selvä ihanne, ei ainakaan niin, että sen eteen ollaan valmiita uhraamaan mitä tahansa. Ei kotona eikä töissä. Siitäkin huolimatta, että harva suhteen aloittaessaan ajattelee sen loppua.

Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä.

Niin pari- kuin työsuhteen ytimessä on toive saada tehdä sitä mitä rakastaa ja ilahduttaa sillä suhteen toista osapuolta. Toisin sanoen täyttää toisen osapuolen tarpeita. Parhaassa tapauksessa näin käy. Ja moni löytääkin itselle sopivan tavan toteuttaa ja yhdistää nämä kaksi puolta toisiinsa.

Pulmia

Ihmiset vaihtavat suhdetta ja työpaikkaa tässä etsimisen ja löytämisen prosessissa. Joskus käy hyvin ja vaihtamalla paranee. Joskus samat ongelmat toistuvat, joista vaihtaminen kumpusi, koska ihminen pakeni itseään suhteessa, suhteesta, suhteeseen.

Näyttökuva 2014-04-24 kohteessa 21.42.49

Aito pulma on tasapaino: Kannustaako suhde parasta esiin? Syntyykö aito yhteys? Varsinkaan parisuhde ilman toimivaa yhteyttä ei oikein enää vuonna 2014 perustele itseään.

Tasapainoa hakevaa asennetta kuvastaa myös kysymys, mitä toisaalta haluaa ja kykenee suhteessa antamaan ja toisaalta tyytyykö siinä vähempään kuin olisi hyväksi. Kokemus sanoisi, että liian usein niin työ- kuin parisuhteiden annetaan pienentää itseä, koska ei koeta olevan enemmän arvoisia.

Miten sitten luoda jotakin sellaista, joka toimii?

  • Antamalla itselle lupa löytää se mitä oikeasti rakastaa. Itsessään, maailmassa, toisissa ihmisissä. Eikä antaa periksi ennen kuin on löytänyt sen.
  • Olemalla uskollinen (autenttiselle) itselleen.
  • Asettamalla toisen edun oman edun edelle aina kun se on mahdollista.

Kun oppii rakastamaan sitä parasta, mikä itsessä on, maailma usein rakastaa sitä myös. Se on yksinkertaista, ei aina helppoa, mutta toimii niin valossa kuin varjossa.

Jumi

Viime aikoina olen törmännyt moneen ihmiseen, joka on joutunut Tilanteeseen.

Kun tilanne tulee, ihminen kadottaa mielikuvituksensa ja sitä myötä kykynsä nähdä tilanteessa vaihtoehtoja. Ihminen kokee joutuvansa ahtaalle. Oikeasti.

Alainen

Eräällä ihmisellä on ollut tilanne päällä jo muutamia kuukausia. Hänen toimenkuvaansa muutettiin häntä kuulematta. Ei kovin epätavallista vaikka usein sitäkin riipaisevampaa.

Nyt hän enemmän tai vähemmän haahuilee työpaikallaan ja puuhastelee jotakin, mutta ei saa oikeastaan otetta asioihin ja itseensä. Se intohimo ja innostus, jolla hän teki töitä aiemmin, on poissa. Hän kyselee, mitä hänen oikeastaan pitäisi tehdä, koska se missä hän on loistava, ei toteudu. Hän ei halua lähteä mutta voiko hän antaa itselleen luvan jäädä?

Puoliso

Parisuhde on vuosia hiipunut ja muuttunut olosuhteeksi. Toinen osapuoli ei kaipaa muutosta ja oikeastaan vastustaa/pelkää muutoksen esiin ottamistakin. Elämä tuntuu menevän ohi ja hukkaan.

Näyttökuva 2013-11-05 kohteessa 11.35.22

Hyvästä, pitkään jatkuneesta ihmissuhteesta ei haluaisi luopua. Toisaalta asioita ei voi vain katsoa vierestä. Miten elämän parhaasta asiasta tulee öitä valvottava maanvaiva?

Hankaluus ja loisto

Tilanteen hankaus näyttää usein olevan siinä, että kaikki vaihtoehdot tuntuvat jo etukäteen huonommilta kuin nykytilanne. Muutos on pelottava, irtipäästäminen ei tapahdu, koska ei oikein tiedä, mikä tässä olisi oikein.

Siksi monen on päästävä siihen tunnelmaan, jossa voi vain todeta, ettei ole mitään menetettävää. Luopumisesta syntyvä pohjakosketus, vapauden hetki, uuden luominen tai syntyminen. Ainakin mahdollisuus.

Tämä voi olla maaginen hetki elämässä. Se muistuttaa sitä hetkeä, jolloin tapahtuu havahtuminen itselle ja omalle elämälle: tämä ei voi olla kaikki, tämä ei ole minun elämäni.

Hetki sattuu, mutta on usein paras elämässä. Silloin tietää, että aina on vaihtoehtoja.

Töppöhönö

Valmennukseen tulevilla ihmisillä on tavallisesti samanlainen kaava kuin ihmisillä, jotka vasta tutustuvat toisiinsa. He puhuvat itsestään kaikenlaista ja sitten kuin spiraalina kohti ydintä, olennaista.

Kaksi kuukautta oli kulunut ’lämmitellessä’, kun nainen hetken hiljaisuuden jälkeen kysyi minulta: ”Mitä mun pitäis tehdä sen kotona olevan töppöhönön kanssa?”

Tehtävä

Vastasin spontaanisti:

”Kirjoita paperille hänen kolme parasta ominaisuuttaan.

Kun nainen oli tehnyt työtä käskettyä, kysyin häneltä:

”Onko hän sen arvoinen?”

Kun nainen oli lähtenyt, en tiennyt, aikoiko hän vielä palata.

Yllätys

Nainen soitti minulle seuraavalla viikolla, päivää ennen viikoittaista tapaamistamme.

”Voiko mieheni tulla mukaan?”

Seuraavana päivänä nainen melko kirjaimellisesti raahasi paikalle miehensä, joka vastasi olemukseltaan aika tavalla naisen sanavalintaa.

Juttu ja kuva eivät liity toisiinsa.

Katsoin heitä kumpaakin vuorotellen kysyvästi.

”Mikset sinä puhu minulle koskaan mitään?” nainen kysyi mieheltään.

”Koska sinä puhut kaiken aikaa.” mies vastasi.

Ulkoisesti hetki oli arkinen. Mutta minulle jäi hyytävä tunne siitä, että ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen nämä kaksi ihmistä kohtasivat ja kummankin kipu tuli näkyväksi.

Parisuhde

Seuraavalla viikolla nainen tuli sovittuna aikana. Hän näytti huojentuneelta. Kun hän alkoi puhua, hän puhui rohkeammin ja avoimemmin kuin koskaan. Tuntui kuin hänellä olisi vähemmän menetettävää ja suojeltavaa.

”Mistä voi tietää, milloin on rohkeutta jäädä ja milloin lähteä? Tällä hetkellä tuntuu, että pitäisi vain lähteä, tukehdun tähän 20+ -vuotiseen liittoon, joka on tyhjää täynnä. Mutta miltä se tuntuu sitten puolen vuoden tai kolmen vuoden päästä? Monet eronneet ystäväni viettävät ’itsenäistä’ elämää, mutta yksinäiseltä se minusta näyttää ja kuulostaa. Ja ketä viisikymppistä naista oikeasti enää lykästää miesten suhteen?”

Parisuhdepuoskaroinnin ja avun antamisen välinen vesiviiva liittyy usein kysymiseen. Voiko omaa elämää laajentaa suhteessa?

”Pahinta tässä on pelko haaleasta kompromissista. Koska siitä on ollut koko ajan kyse, alusta lähtien. Viimeviikkoinen vasta avasi silmät sille, mistä kaikesta olen luopunut tässä suhteessa, ja pelkään, että suurin osa on vielä näkemättä. Pahinta on, että luovuin… itsestäni, siitä, mitä olin, kun suhde alkoi. Eikä sitä saa enää takaisin.”

”Vai onko pahinta sittenkin tajuta se, etten aina ollut tällainen pelkuri. Mitä sitten oikein tapahtui? Miksi turvallisuudentunteesta on valmis maksamaan tällaisen hinnan? Eikö hinta ole liian kova?”

Tämä oli viimeinen kerta, kun nainen tuli tapaamaan minua. Vuotta myöhemmin olin näkevinäni hänet miehensä kanssa konsertissa, mutta en ole varma.

Viisastelua

Voi ajatella, että parisuhde on parisuhde ja työpaikalla tehdään työtä, mutta ei ihminen ole kone. Jos ilmeen tilalle on tullut näytönsäästäjä, se vaikuttaa ihan kaikkeen.

Sanotaan, että parisuhde on koulu. Ja lisätään, että onko se Kiva koulu vai Kova koulu, riippuu asenteesta ja sen takana olevasta päätöksestä. Sitten voikin kysyä, kuka antaisi sellaisen todistuksen, jolla pääsisi luokalta tai jopa seuraavaan kouluun.

Tavallisesti parisuhde ei ole helppo, koska siinä joutuu myöntymään ihmiseksi sekä itselle että toiselle. Näkemään ja kohtaamaan kaiken sen, minkä on onnistunut siihen asti kätkemään itseltään. Ja kohtaamaan toisessa saman.

Kova yhtälö, varsinkin kun eväät kohtaamiseen näyttävät keskimäärin heikoilta. Ehkä siksi suhteista ei aina tule ihmissuhteita vaan olosuhteita ja parisuhteita, joiden pääasiallinen tehtävä on koossa pysyminen ja koossa pitäminen.

Onko ihmisen hyvä olla yksin ja toisen kanssakaan, näyttää olevan riippuvaista siitä, millaista suhdetta itseen harjoittaa ja miten tämä suhde toteutuu toisen kanssa. Onnelliset parisuhteet näyttävät olevan yhtä harvassa kuin onnelliset ihmiset: asia- vaan ei syy-yhteys?

Maailman lyhyin parisuhdeopas

Maailman lyhimmän parisuhdeoppaan ydin on kysymyksessä puolisolle:

Mitä minun sinun mielestäsi kannattaisi harjoitella tässä suhteessa ensi viikolla?

Kun puoliso on antanut tähän rehellisen vastauksensa, on hänen vuoronsa kysyä.

Harjoittele?!

Viikon lopussa harjoituksen tekijät kertovat harjoittelunsa sujumisesta, ja harjoituksen antajat arvioivat sen sujumista omasta näkökulmastaan. Sitten onkin aika kysyä seuraavan viikon harjoitusta.

Mihin pyritään?

Harjoitus tuo tai vahvistaa suhteessa olevia peruselementtejä:

  • Antaumus – heittäydyn suhteen ja toisen vietäväksi
  • Luottamus – luovutan osan kehityksestäni toisen käsiin
  • Usko – uskon toisen tahtovan minun parastani
  • Avoimuus – harjoitus on selkeä viesti kehittämistarpeesta
  • Yhteisyys – yhteinen työskentely vahvistaa yhteistä tunnetta
  • Tasavertaisuus – kummallakin on lupa ja oikeus sanoa, kysyä ja peilata
  • Rehellisyys – tarpeiden ja toiveiden vapaa ilmaiseminen

Harjoitus taipuu myös ystävyyssuhteisiin – ja aidoksi sosiaaliseksi peliksi työkavereiden kesken.

 

Harjoitteleminen – se on yksinkertaista iloa hikoilla.