Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: peilaaminen

Paha mieli

Kun puoliso tai kollega toteaa, että nyt hänelle tuli paha mieli, on hyvä pyytää anteeksi. Tämä on hyvin yksinkertaista eikä oikestaan niin vaikeaakaan.

Mutta kun oma mieli on paha eli aiheuttaa jatkuvasti itselle harmia, mielipahaa ja pitää yllä huonoja fiiliksiä eli käyttäytyy itsetuhoisesti, kuka pyytää anteeksi keneltä?

Tavallisesti ei kukaan. Tavallinen on niin tavallista: mielentila tai olotila, sellaista, johon ei enää kiinnitä huomiota. Joskus jopa ympärillä elävät toiset ihmiset ovat niin tottuneet tällaisen omaa pahaa mieltään hautovan ihmisen olotilan hedelmiin, että vain pitävät ihmistä ”sellaisena”.

Näyttökuva 2015-03-13 kohteessa 8.39.00

Monet ihmiset tietävät, että näin ei tarvitse olla. Mielen ei tarvitse olla paha vaikka sitä olisi sellaiseksi kasvatettu: toimimaan kantajaansa vastaan.

Mitä sitten pitäisi tehdä, että mieli olisi hyvä?

Parempien asioiden tekeminen auttaa mieltä kohottautumaan. Ne ovat usein pieniä asioita, ja niiden voima on siinä, että ne saa tehdyksi. Lisäksi pienikin itsensä ylittäminen moninkertaistaa niiden voiman.

Tekemisen jälkeen kannattaa peilata sitä kaikkea, mitä toimiminen on saanut aikaiseksi: kokemuksia, ajatuksia, oivalluksia, tunteita, prosesseja, seurauksia. Suurin osa peilaamisen kohteista jää aluksi hämärään, mutta kas kummaa, tietoisuus ja sen ulottuvuus vahvistuvat peilaamisen myötä. Samoin kuin hyvä mieli vahvistuu, kun sitä vahvistaa.

Omaa mieltä peilatessa nousee esiin mielen kummallinen puoli: Se näkee vaaroja kaikkialla ja puolustautuu mielellään jo etukäteen. Se välttää mielipahaa kiivaammin ja toisinaan myös raivokkaammin kuin hakee mielihyvää.

Minusta näin ei kannata elää. Miksei? Koska törkeä määrä elämää jää elämättä. Ja kuka sellaista haluaisi, edes omalle kohdalle?

Ei tiedä

Kun juoksin ensimmäisen ultramaratonini (100k), odotin jännityksellä sitä kohtaa, jossa ylitän rajan, jonka toisella puolella en ollut koskaan käynyt. Mitä tapahtuu 50 kilometrin jälkeen: hyydynkö, sattuuko,  saanko sydärin vai joudunko luovuttamaan? Lisää tuosta  matkasta: https://peilaus.com/2013/08/25/rautaa-rajan-yli/.

Tuntemattomuusalueella ei voi koskaan tietää ennen kuin ryhtyy. Ennen kuin tekee, ei tiedä seurauksia. Mutta ei tiedä myöskään

  • mistä itse on tehty
  • mihin kaikkeen kykenee
  • missä rajat tulevat vastaan – ja miten ne ylitetään

Ihminen on tavallisesti paljon enemmän kuin mitä hän kuvittelee. Oikeastaan: ihmisessä on paljon enemmän. Pelko on tehokas este lähteä kokemaan ja ylittämään itseään ja omia rajojaan ja tavoittelemaan unelmiaan. Yllättävän harva mutta onneksi yhä useampi tutustuu itseensä.

Näyttökuva 2014-04-28 kohteessa 21.52.32

Sillä tekemisen kautta avautuvat maailmat. Siinä on jotain maagista: teko vaikuttaa paitsi maailmaan, se vaikuttaa myös takaisin itseen. Ei ihme että pelottaa, koska on tekoja, joiden jälkeen ei itse eikä elämä ole enää sama. Vaikka muutos onkin parempaan.

Mielen harjoittelun vaarallisuutta koskee sama asia: se voi muuttaa koko elämän. Tosin useimmiten vain silloin, kun itse antaa sille luvan. Siksi kannattaa astua Alueelle. Tai kuten elokuvaklassikkossa Top gun lauletaan:

You’ll never know what you can do
until you get it up as high as you can go.

Kenny Loggins: Danger zone

 Näyttökuva 2014-04-28 kohteessa 21.48.13

Miten poistuminen osaamisalueelta tehdään?

  • Harjoittele poistumista joka päivä, totut siihen
  • Rohkaistu arjessa, pienissä asioissa – kaiken ei tarvitse olla äärimmäistä
  • Kun tunnistat esteen, käytä mielikuvitustasi sen ylittämiseen
  • Ja lopuksi: peilaa prosesseja. Kysy itseltäsi, miten sinussa oleva paras näyttäytyy siinä, miten kohtaat itsesi ja maailman uudella tavalla.

Ja miten tässä käy: eräänä päivänä tiedät. Vaikka se saattaa olla pientä ja vaatimatonta, se on enemmän kuin ennen. Se tekee päivästä juhlan, ennen pitkää joka päivästä.

Osallisena

Kun juoksen ja vastaani tulee muita juoksijoita, huomioni kiinnittyy heidän askellukseensa. Siitä syntyy kaksi kysymystä: Miksi he juoksevat noin? Tietävätkö he juoksevansa noin?

Mitä voi tietää?

Jos heidän askeleensa näyttää vaivalloiselta, mietin, ovatko he

  • juosset jo pitkään ja ovat uupuneita
  • juoksemassa ensimmäistä kertaa
  • palaamassa juoksemaan tauon jälkeen
  • saaneet jonkin vamman
  • kärsivät asioista, jotka estävät heitä parhaasta suorituksesta

Näyttökuva 2014-03-17 kohteessa 21.42.12

Ihmisen kohtalosta ei voi tietää eikä aina voi kysyä. Mutta jo pelkkä itseltä kyseleminen herättää ymmärrystä ja myötätuntoa kanssajuoksijoita ja heidän kärsimystään kohtaan.

Mitä paremmin oma juoksu kulkee, sitä enemmän on sisäisiä resursseja peilata omaa onnekkuuttaan, terveyttään ja tahtoaan. Me emme ole samassa kohdassa. On asioita ja tilanteita, joissa toiset juoksevat toisia edellä.

Kuvittelua

Myös ihmisen kuva omasta juoksemisestaan saattaa olla aivan toinen kuin mitä se todellisuudessa on. Harva näkee itseään ulkopuolisin silmin.

Kuvitelma omasta toiminnasta ja performanssista, joka ei aina vastaa todellisuutta, voi olla yksi kärsimyksen lähde. Huono, epätaloudellinen juoksuasento ja epärytminen juoksutyyli voivat olla tuntematon asia sille, joka juoksee.

Apua ei useinkaan osata hakea. Taustalla saattaa olla mielikuva siitä, että ulkopuolista apua käyttävät vain huiput tai ne joilla on todellisia ongelmia. Useinhan vaan lähdetään tekemään jotakin ajattelematta, että asian voisi tehdä toisin tai että asiasta voisi oppia jotakin jo etukäteen.

Yhdessä

Luontaista erillisyyden tunnettaan, sitä katsetta jolla minä olen tässä ja sinä siellä, voi muuttaa

  • Olemalla myötätuntoinen. Jokainen ihminen kärsii. Moni siitä, ettei saa parastaan esiin vaikka haluaisikin. Yhtä moni siitä, ettei tiedä, mitä kärsimykselleen tekisi.
  • Olemalla kannustava ja hyväntahtoinen. Joskus rohkaiseva hymy on sitä.
  • Peilaamalla itseäsi ja ajatuksiasi. Näe, mistä lähteestä erillisyyttä lisäävät ajatuksesi kumpuavat.

Olet myös saattanut saada osaksesi sellaista, mitä toiset eivät ole saaneet.

Näyttökuva 2014-03-17 kohteessa 21.46.43

Ehkä sinun eteesi on nähty enemmän vaivaa kuin monen muun. Ehkä olet luontaisesti ahkerampi, lahjakkaampi tai onnekkaampi. Havahtuminen ja kiitollisuus tulevat tällaisissa tilanteissa mahdolliseksi. Vähitellen ne muuttavat asennettasi siten, että näet enemmän sellaista, mikä yhdistää kuin mikä erottaa sinut toisista.

Run, baby, run*

Jos sinut on saatu uskomaan, että sinun pitää juosta, ja olet lähtenyt juoksemaan, sinä todennäköisesti juokset edelleen. Juoksemista on vaikea lopettaa jos on kerran aloittanut. Jopa Forest Gump tietää sen.

”Meillä on kiire”

Välillä voi kysyä, minne ja miksi kiire. Yleisesti tiedetään, ettei kiire ole samaa kuin tehokkuus. Juoksemalla päivänsä läpi saa aikansa kulumaan saamatta mitään hyödyllistä aikaan. Samat asiat voisi hoitaa puolet hitaammin ja saada ne tehtyä kaksi kertaa paremmin.

Eikö se näyttäisi yhtä hyvältä – tai vakuuttaisi ketään?

Kiire syntyy usein osaamattomuudesta ja ajatusharhoista. Kiireholisti tarvitsee (itse)apua.

Näyttökuva 2014-01-27 kohteessa 21.54.43

Omia ajatuksia ja uskomuksia kannattaa aika ajoin tarkistaa: mistä ne ovat syntyneet ja mikä niitä pitää elossa. Yllättävän usein huomaa, että monet omista uskomuksista ovat syntyneet ulkopuolisen maailman näkemyksistä, käsityksistä ja uskomuksista. Joskus asioiden kyseenalaistaminen ja näkeminen kokonaisuutta vasten pelastaa ihmisen.

Vapaus valita

Jos on kiire, voinko rauhoittaa mieleni? Kyllä, voin harjoitella tämän taidon. Täytyykö minun stressaantua, jos ympäristö stressaa? Ei tarvitse. Valinnan vapaus on minulla.

Kyse on usein siitä, osaanko pysähtyä itse vai pitääkö minut pysäyttää. Uskonko keltaista korttia vai tarvitaanko punainen? Jos ajattelisin vain ja ainoastaan omaa etuani, olisin proaktiivinen ja tekisin asioille saman tien jotakin.

Mitä edellä kuvatun peilaamisen lisäksi?

  • Pidä päivittäinen rauhoittumistuokio, jossa annat mielesi rauhoittua ja jäsentyä. Ja jos ehdit (sic!), monta pientä tietoista taukoa sen lisäksi.
  • Kysy itseltäsi, mikä on olennaista. Ennen työpäiväsi alkua ja sen lopuksi.
  • Suuntaa energiasi yhteen asiaan ja ole siinä täysillä läsnä. Erittäin palkitsevaa!

Tänään on sinun päiväsi. Valitse siis vapaasti.

 

*70-luvun uskiskirjallisuuden helmi: Nicky Cruzin Juokse poika juokse. Kirjan alussa Nicky toteaa kuolemattomasti: ”Olin alkanut juosta, eikä mikään voinut enää pysäyttää minua.”

Peilaus

Tänään kolme vuotta sitten perustin yritykseni Peilaus Oy. Muistan sen onnentunteen, kun sain rekisteröityä sen nimen, jonka halusinkin. Siis aivan mahtavaa olla yrittäjä.

Näyttökuva 2013-10-22 kohteessa 11.34.20

Halusin nimen, joka olisi kaikki syvyydet ja samalla se antaisi mahdollisimman hyvän kuvan siitä, miten yritykseni palvelee ihmisten tarpeita. Nämä vuodet ovat osoittaneet, että edellinen haluni toteutui jälkimmäistä paremmin.

Kaikki lähti

Siitä, kun kehitin omasta mielestäni hienon kuuntelemisen menetelmän, jota kutsuin peilaamiseksi. Se tarkoitti syväkuuntelua. Hiljensin valmennettaviani kuunnellessa mieleni niin, että mieleni muodosti peilin, josta kaikki sanottu heijastui takaisin sellaisenaan.

Oliko ehkä vähän erikoinen menetelmä useimmille, vaikka ideana vaikutti niin hyvältä? Kyllä oli. Kaikki yrittäjän ideat eivät täysin vastaa maailman tarpeisiin.

Eikä siinä kaikki: Innoissani kehitin tällaisesta peilaamisesta vielä harjoituksen, jota yritin myydä työpajoissa ihmisille. Eivät ostaneet. Muutaman yrityksen jälkeen saatoin vain todeta olevani vuosisatoja edellä aikaani.

Yrittäjän elämän tekee helpoksi se, että hän voi kaikessa rauhassa jäädä odottelemaan tietoisuuden laajenemista.

Ihmiset peilaavat

Ihmisen jäljittely- ja empatiakyky perustuu peilineuroneihin. Me peilaamme toisiamme kaiken aikaa. Teemme sitä hyvässä ja pahassa.

Hyvässä silloin kun olemme kirkastaneet oman peilimme ja väistäneet itse peilaamisen tieltä pois tulkintoinemme. Silloin olemme vähintäänkin neutraaleja peilejä sille, mitä toinen on. Voimme myös olla peilejä, jotka peilaavat toisessa olevaa potentiaalia ja mahdollisuuksia. Silloin hyvästä peilistä tulee hyvää vahvistava peili.

Huonossa silloin kun peilimme on vääristynyt. Kun peilaamme omia ennakkoluulojamme, omaa ahdasta kuvaamme itsestämme ja kun peili kiinnittää yksipuolisesti huomion virheisiin, huonoon, negatiiviseen.

Itsestä löytää kummatkin tavat. Ja ne löytyvät myös ympärillä olevista ihmisistä. Paremmaksi peiliksi kehittyminen on mahdollista. Siksi olen pyrkinyt siihen valmentaessani.

Itsepeilaus

Ihminen peilaa myös itseään, omaa toimintaansa, omaa mieltään – kaikkea mitä itsessä liikkuu. Peilaaminen johtaa itsestä tietoiseksi tulemiseen ja itsetuntemuksen vahvistumiseen.

Näyttökuva 2013-10-21 kohteessa 20.43.33

Peilaaminen johtaa sitä myötä myös onnellisempaan elämään vaikka – tai koska – itsensä tuntemaan oppiminen ei aina tuotakaan välitöntä mielihyvää.

Säännöllinen työnsä ja itsensä reflektoiminen johtaa myös parempaan työelämään. Tapojen päivittämiseen, parempien työtapojen kehittämiseen ja laadukkaampiin ja aidompiin kohtaamisiin.

Harjoittelupeilaus

Harjoituselämän, harjoittelun peilaaminen on elimellinen osa harjoittelemista. Ilman peilaamista harjoitteleminen on vain sokeaa tahtoa. Harjoittelemisen seuraamukset muodostuvat yhtä sattumanvaraisiksi kuin elämässä kehittyminen ilman harjoittelemista.

Siksi harjoittelemiseen kuuluu harjoituspäiväkirjan ja/tai oppimispäiväkirjan pitäminen. Oman harjoittelemisen peilaaminen tuo mahdollisuuden seurata omaa kehitystä, ohjata sitä tarkkojen havaintojen pohjalta ja ennen kaikkea oppia siitä tietoiseksi tulemisen kautta.

Peilaaminen ei kuitenkaan ole pelkästä harjoittelusta tietoiseksi tulemista. Tietoisuuden lisääntyessä alkaa vähitellen nähdä ja luoda mahdollisuuksia harjoitella, oppia ja kehittyä arjen tilanteissa. Alan olla hereillä ja valpas – siinä peilaamisen hedelmä.

Nimi on enne eikä pahenna miestä

Kaikki eivät ole olleet nimestä innoissaan.

–       Hei, täällä on Mikko Taskinen Peilaus Oy:stä…

–       Kuule, mä ostan kampaamotuotteet verkosta! (klik)

Toisille se on kuitenkin nimi, joka jää erikoisuudessaan mieleen – usein humoristisena.

Enemmistö yksilövalmennettavistani on pitänyt nimeä nerokkaana. Ehkä siksi, että he voivat mielessään luoda sille haluamansa sisällön. Peilaaminen ei lopu eikä tyhjene.

 

No, mitä kolmivuotias sitten osaa? Hän osaa kävellä, puhua ja ensimmäiset ajatuksetkin alkavat ilmestyä. Mutta mikä olennaisinta: hän on lakannut kutsumasta itseään omalla nimellään ja sanoo reippaasti ”MINÄ!” eikä jätä omaa tahtoaan ilmaisematta.

Kuulostaa niin yrittäjän elämältä.

P.S. Tänään on toinenkin juhlapäivä. Susanna Isohannin ja minun käsikirjoitus Paremmaksi tyypiksi – kirjasta lähti tänään kustannustoimittajalle. Kohta juhlitaan.