Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: pysähtyminen

Vaimentaen vahvistaa*

Toisinaan havahtuu keskellä arkipäivää ja huomio kiinnittyy seuraavaan:

Ihmisillä on tapana ottaa itseensä, arvostella itseään kovinkin sanoin tai ainakin vähätellä hyviä juttujaan ja sitä missä ovat hyviä.

Auttavatko sellaisessa tilanteessa sanat: ”Mut sähän oot tosi hyvä.”? Usein tällainen luonnollinen ja hyvää tarkoittava reaktio toisen tukemiseksi ei johda toivottuun lopputulokseen. Miksei?

  • Koska se on reaktio ja reaktiot harvoin ovat muuta kuin yritys hoitaa tilanne.
  • Nuo sanat ovat ennestään tuttuja, joskus jopa ihmisen itsensä käyttämiä, eikä niillä ole enää tehoa.

Mikä sitten olisi hyvä?

Aito pysähtyminen, jossa ottaa toisen ihmisen tilan tosissaan ja omakseen ja antaa sen hetken viipyillä omassa sielussa. Tätä pienen tuokion kestävää tapahtumista voi kutsua vaikka hiljaiseksi myötätunnoksi. Se on samalla liittymistä itseen, sillä tuo edellä kuvattu tapahtuma tapahtuu eri muunnelmin aika ajoin itsellekin.

Näyttökuva 2014-12-02 kohteessa 11.23.06

Hiljainen myötätunto on kuin ymmärtävä katse, joka hyväksyy elämässä olevan vaikeuden olla sitä mitä on ja mitä pohjimmiltaan on. Sen tarkoitus on tyynnyttää tuo levoton mieli ja samalla vahvistaa sitä hyvää, joka haastamisen keskellä – elämän törmäyksissä – pyrkii esiin.

Voi olla, ettei toinen ihminen aluksi edes huomaa tällaista, koska se ei ole suurieleistä eikä muutenkaan kovin näkyvää. Mutta toistuessaan tuo sieluun tehty tila herättää uteliaisuuden ja vetää puoleensa. Elämä kutsuu luokseen.

Yllättävän moni tärkeä asia elämässä alkaa huomion kiinnittämisestä.

 

*Otsikko on peräisin P. Mustapään runosta Laulu, toinen säkeistö:

”Tein lasinkuultavan laulun.

Joko huomaat, tajuat:

se vaimentaen vahvistaa

suven äänet ihanat,

veden solinan, airojen kohahtelun

ja suhinan kaislikon.

Olet kaunein, mitä tiedän,

olet kaunein, mitä on.”

Kohtaaminen, nopeasti ja hitaasti

Kohtaamiset ovat arjessa nopeita ja lipuvat vielä nopeammin ohi, ellei läsnäolo tuo ihmistä paikalle ja tietoisuus saa otetta kohtaamisesta. Kuuluuko hidas kohtaaminen vain retriitteihin? Ovatko arjen kohtaamiset yksinkertaisesti niin luokattomia, että lipuminen on suotavaa?

Nopeat ja hitaat systeemit

Mainiossa kirjassaan Ajattelu, nopeasti ja hitaasti Daniel Kahneman kuvaa ajattelun kahta laatua: intuitiivisen ja emotionaalisen ajattelun nopeaa ja automaattista ja loogisen ja harkitsevamman ajattelun hidasta ja ponnistelevaa.

  • Ensimmäinen systeemi toimii ilman tahdonalaista säätelyä. Siihen liittyvät kiinteästi impulssit ja intuitiot, jotka ohjaavat sen toimintaa.
  • Toinen systeemi perustuu toimijuuteen, valintoihin, keskittymiseen, tarkkaavaisuuteen (”ole tarkkana”). Siihen liittyvät siis tietoisuus ja itsehillintä, impulssikontrolli ja itsekuri.

Ensimmäinen systeemi ei siis vaadi toimiakseen läsnäoloa ja ponnistelua. Luontaisen voittaminen, itsensä tietoinen kehittäminen on sen sijaan toisen systeemin voima, joka puolestaan ei ole luontainen.

Näyttökuva 2013-11-14 kohteessa 20.27.49

Miten nämä kaksi systeemiä käyttäytyvät kohtaamisissa?

Kohtaaminen nopeasti

Ehkä enemmän kuin koskaan ennen elämisentunteeseen liittyvät arjessa kiire ja vauhti. Kävellessä näkisi enemmän kuin juostessa, kävelystä olisi juoksua helpompi seisahtua. Mutta juokseminen on edelleen päivän sana.

Ensimmäisen systeemin pohjalta teen tulkinnan niin tilanteesta kuin ihmisestäkin. Usein tällä samalla periaatteella toimin suhteessa asiaan ja siihen, mitä toinen ihminen sanoo. Tästä voi saada itsensä kiinni päivittäin.

Kaikesta voi tuntea, että puuttuu impulssikontrolli ja sokeat tavat vallitsevat. Kohtaamista leimaa tunteenomaisuus ja assosiaatiot. Ennen kaikkea sössääminen: sanon jotakin omasta mielestäni osuvaa, mutta joka lähemmässä tarkastelussa tekee minusta aivan pellen.

Luulen nopeasti ymmärtäväni ja tavoittavani olennaisen vaikka todellisuudessa menen ohi paljosta siitä, mitä tilanne tarjoaa ja usein myös siitä, mistä oikeastaan on kyse. Ennen kuin itse ehdin mukaan, reagoin. Keskeytän, puhun päälle. Uskon tietäväni. Tämän päälle vielä samastun reaktiooni, mikä usein tekee minusta yhtä kuin reaktioni.

Kohtaaminen hitaasti

Pysähtyminen ja viipyily on löydettävä uudestaan.

Näyttökuva 2013-11-14 kohteessa 20.30.54

Havahtuminen uudelle on avain. Jokainen tilanne on uusi ja mahdollisuus. Pysähdyn, raivaan tilaa eli päästän irti eli ylitän luontaisen, antaudun – vastaan todelliseen tarpeeseen kun kuulen ja tunnustan sen.

Kohtaaminen ei muutu ilman tietoista toimintaa, mikä merkitsee kahta asiaa:

  • Pidättymistä impulssien mukaan menemisestä. Koska vääriä tapoja on harjoitellut koko elämänsä, tähän liittyy aitoa vääntöä.
  • Tietoista kuuntelua, tapojen muuntamista – läsnäolon ja kohtaamisen voimien kultivoimista. Samalla itsensä sivistämistä ja kohottamista luonnontilasta kohtaamisen kulttuuriin.

Kohtaamisen potentiaali

Mahdollisuus on annettu. Ja mahdollisuus on kohtaaminen: asioiden ymmärtäminen, itsensä tuntemaan oppiminen, toisen tavoittaminen, uuden luominen.

Potentiaali on kohtaavissa ihmisissä. Se vapautuu, kun sille antaa tilaa ja suostuu siihen.

Kohtaaminen on mikrokosmos elämän makrokosmoksessa. Kaikki mikä toteutuu siinä, voi toteutua elämässä ja päinvastoin.

Siksi siinä voi kokeilla sisäisyyden ulkoistamista. Kun kohtaamiseen antautuu hetkeksi ja siinä avautuu olemaan ihminen, molemminpuolinen oppiminen käynnistyy itsestään.