Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: rajat

Rajat ja rikkaus

Muistaako joku muukin sen riemukkaan kokemuksen, kun oli oppinut lukemaan ja sitten tuli se hetki, kun osasi ensimmäistä kertaa lukea lehdestä sen pitkän ja vaikean sanan ”eduskuntatalo”.

Pitkällinen hahmottamis-kognitiivinen harjoittelu tuotti tuloksen. Raja oli kohdattu ja ylitetty, ei paluuta.

Alku joskus hankalaa

Kun ihminen aikuisena ryhtyy harjoittelemaan, tapahtuu tavallisesti seuraavaa:

  • Ihminen kohtaa osaamisensa, kykyjensä ja taitavuutensa rajat. Ellei ole harjoitellut pitämään tästä rajakokemuksesta, se on harvoin miellyttävä. Usein käy niin, että ihminen kimmahtaa rajalta takaisin ja eikä halua kokea sitä uudestaan, ellei ole pakko.
  • Ihminen kohtaa oman potentiaalinsa, mahdollisuutensa, piilossa olleet kykynsä, jotka ovat odottaneet niiden henkiin herättämistä. Usein tämä havahtumisen kokemus seuraa oppimiskokemusta: minustahan on tähän. Tällainen kokemus saa ihmisen haluamaan lisää, kaikkea.

Rajankäyntiä

Olen huomannut, että matka osaamisalueelta oppimisalueelle ei välttämättä olisi niin pitkä, jos kykenisin kokemaan uudestaan jotakin siitä tunnelmasta, josta osaamisalue on aikanaan syntynyt. Mielikuvani hankaluudesta on oikeasti vain mieleni kuva asiasta – kaukana todellisuudesta ja varsinkin kaukana tekemisen maailmasta. Tähän illuusioon herään usein, kun tartun toimeen.

Näyttökuva 2013-10-10 kohteessa 22.56.07

Vääristyneen mielikuvani muuntamista ei helpota jankkaava psykopuhe mukavuus- ja epämukavuusalueista, joihin liittyy usein vielä pakkoa ja syyllisyyttä. Jos nuo sinänsä asian yhtä puolta oikeutetusti kuvaavat käsitteet unohdettaisiin hetkeksi ja alettaisiin puhua

  • osaamisalueella oleskelusta
  • ohuen seinämän tai matalan kynnyksen takana olevasta oppimisalueesta

tilanteen ymmärtäminen muuttuisi radikaalisti.

Havahduin jossakin vaiheessa siihen, että käyn tuolla rajalla ja ylitänkin sen päivittäin, usein huomaamattani. Päivän aikana oppimani ei ole kovin tietoista oppimista. Kun kiinnitän tietoisen huomioni päivittäiseen oppimiseen, se muuttaa mielikuvaani ja asennettani – ja madaltaa kynnyksiä.

Mahdollisuuksia

Itsetutkiskelu toi minut siihen, että minussa on paljon sellaista toivottavaa, joka ei pääse toteutumaan. Potentiaalini ei tule käyttöön, sisäiset optioni eivät koskaan laukea.

Lisäksi tunnen ihmisiä, jotka suurimman osan elämäänsä yrittävät tulla toimeen potentiaalinsa kanssa sen sijaan että eläisivät sitä. Ihan hirveää tuhlausta. Mieli toimii usein mahtavana esteenä: toisinaan voi vain kauhulla ihailla mielen monimutkaista ja suurenmoista  kykyä estää parhaan toteutuminen.

Ja sitten osa noista mahdollisuuksista tulee todeksi. Mitä oikeastaan tapahtuu?

Valo, valaise!

Tietoinen pyrkimys alkaa havahtumisesta. Ja uskosta. Joskus myös kokemuksista liittyneenä siihen parhaaseen, joka välähtää hetkissä esiin: minussa on paljon enemmän hyvää.

Oppimiskokemus on minulle kokemus valosta. Asiat valaistuvat. Jos oppimiseen liittyy oivalluksia, ne valaisevat koko elämän, hetkeksi. Jos oppimisesta tulee jatkuva elämys, tulee valostakin sellainen.

Näyttökuva 2013-10-10 kohteessa 22.58.07

Rikkaus seuraa rajojen ylittämisestä. Elämä laajenee sellaisiin mittasuhteisiin, että voi aavistaa varmuudella, ettei pysyviä rajoja ole. Elämästä tulee avoin aarrekammio. Kirjoitin tästä taannoin: http://peilaus.fi/ihanuusalue/.

Itse saan elää unelmaani ja toteuttaa kutsumustani ja silti herään päivittäin mieleni rajoituksille ja esteille. Tämä herättää aiempaakin suuremman kiinnostuksen ja halun auttaa muita mielensä kanssa kamppailevia ihmisiä.

Sisällä vai pihalla?

Tiedättekös tämän: On kahdenlaisia ihmisiä. Ne, joiden mielestä on kahdenlaisia ihmisiä ja ne, joiden mielestä ei ole.

Nyt ainakin tiedätte.

Rajansa kaikilla

On sanottu, että ihmisen yksilöllisyys näyttäytyy rajoina, rajoilla ja rajankäynnissä. Ja rajojen puskemisessa loitommas.

Arkinen havainto ja introspektio vahvistaisi tämän. Kyse voi olla asian ymmärtämisestä, jaksamisesta, henkilökohtaisuudesta – jossain tulee raja vastaan, aina. Joillakin vähän tuonnempana, toisinaan melko pikaisesti.

Rajankäynnit ovat oikeastaan astetta kiinnostavampia: miten reagoin ja toimin, kun raja tulee vastaan. Luovutanko? Hermostunko? Ja varsinainen ihminen näyttäytyy siinä, mitä olen valmis tekemään siirtääkseni noita rajoja kauemmas – ja olenko. Varsinkin kun on kyse siitä, millainen olen.

Sisäistyneet

Minulla on tuttuja, jotka ovat luonteensa perusteella melko haikeita. Se näyttäytyy esimerkiksi siinä, etteivät he halua mennä ulos, koska siellä on aina joko liian kuuma tai liian kylmä. He viihtyvät sisällä. Monesti he viihtyvät myös omassa sisällä eli eivät ole ylettömän ulospäin suuntautuneita.

Lapsuuteni kesiin kuuluivat vierailut maaseudulla. Siellä ei ollut epätavallista, että joku körrikkä astui uksesta tupaan, istuutui penkille seinän viereen, istui siinä tuntikausia puhumatta mitään ja lähti sitten takaisin kotiinsa. Olen aikuisena miettinyt, että jotakin tuon ihmisen täytyi siitä saada ja jotakin kai hänenkin sisällään liikkui siitä huolimatta – kuten sanotaan – että hänen ’lampensa pinta oli peilityyni’.

Ulkoistuneet

Opiskellessani ystävystyin useammankin norjalaisen kanssa, ja – kyllä, he vastasivat stereotypioita – nämä punaposkiset outdoor-ihmiset olivat säässä kuin säässä aitoja vuoren valloittajia. Kun näki, millaisella ilolla ja imulla raikas vuori-ilma imeytyi heidän verenkiertoonsa, vaikuttui väistämättä yhdenlaisesta elämisentunteesta. Johon ei kuulunut tunkkaisen sisäilman arvostaminen.

Elämänpiiriini kuuluu kavereita, jotka puhuvat välittömästi kaiken, mitä heille tai heissä tapahtuu. Se ei vaan pysy heidän sisällään. Heille elämä tapahtuu ihmisten välissä, kohtaamisissa ja seurueen tapahtumisessa. Muutaman itsen seurassa vietetyn hetken jälkeen heitä alkaa kovasti kaikertaa seuran puute ja se, ettei mitään tapahdu. Kirjojakin he lukisivat, jos ne eivät olisi niin tylsiä.

Tasapainoon

Ihmisessä on luontainen pyrkimys tasapainoon. Joillakin se näyttäytyy aktiivisena toimintana esimerkiksi oman yksipuolisuuden monipuolistamisena, omien heikkouksien muuntamisena vahvuuksiksi – oman olemuksen tasapainottamisena. Toisilla tasapaino syntyy siitä, että samastuu siihen mitä on. Vähän kärjistäen: oma hyvä olo ja tasapaino syntyvät siitä, ettei kohtaa sitä, mikä haastaisi muutokseen.

Näiden kahden ero on huomattava. Tekeminen ja tekemättä jättäminen tuntuvat. Pyrkimys muuntaa itseä tekee mielestä joustavan ja helpommin lähestyttävän. Hallitsematon luonne puolestaan voi joskus kohdattuna olla ihan hauska tai ainakin kiinnostava, pidemmän päälle ja joka päivä kohdattuna rasittava tai jopa murha.

Day-to-day eläminen yhdenlaisen turjakkeen, ei-kovin-kommunikatiivisen ihmisen kanssa samassa neukkarissa, äijämäisemmistä ympäristöistä puhumattakaan? Tai hysteerisyyteen taipuvaisen, jolle pienikin ärsyke riittää tunnetsunamiin, sillä se mikä tulee voimalla sisään, tulee myös voimalla ulos?

Myötäsyntyiset ominaisuudet vaikuttavat ihmisen elämään suuresti. Onko jotain kuitenkin tehtävissä?

Pienten asioiden suuri muutos

Aina on jotain tehtävissä. Tapahtuuko se niin, että luontaisesti ulospäin suuntautunut tulee opettamaan sisäistyneille ihmisille vuorovaikutustaitoja ja reipastumista. Ei välttämästi.

Kaikenlaista voi päättää tehdä itsekin.

Teen vähän toiseen suuntaan. Teen vähän toisin kuin muuten tekisin. Sanon sanan sittenkin vaikka tavallisesti vaikenen. Vaikenen vaikka niin mielelläni puhuisin. Haen tasapainoa: en puhu liian vähän enkä liian paljon. Aluksi hikoilua mutta vähitellen palkitsevaa.

Voin myös järjestellä olosuhteita. Ja opetella ottamaan vastaan apua. Vähitellen maailma näyttäytyy paikkana täynnä mahdollisuuksia.

Minä en olekaan vain se millaiseksi synnyin ja kasvoin, vaan se mitä itsestäni teen.

Herääminen sytyttää ihmisessä motivaation hakea tasapainoa oman elämän rikastamiseksi ja muidenkin ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Tähän sisäiseen evakkorekeen ei toistaiseksi vielä moni kapua.

Monipuolinen ja joustava mieli ja sen käytännön seuraukset ovat kuitenkin tänä päivänä paikoin jo kovaa valuuttaa. Ja kurssi näyttää olevan nousussa.