Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: rasitus

Rasittavaa

Miksi rasittaa itseään ellei ole pakko? Tämän kysymyksen monet ovat itseltään kysyneet sen jälkeen, kun elintaso nousi ja arki keveni.

Vastaus on yksinkertainen: ellet rasita itseäsi, elämä alkaa tosissaan rasittaa sinua. Alirasituksen tila on yhtä vaarallinen kuin ylirasituksen tilakin. Ja tasapaino on tiloista haastavin.

Näyttökuva 2014-04-07 kohteessa 20.53.32

Jos ihminen haluaisi vain päästä mahdollisimman helpolla, mitään ristiriitaa ei olisi. Mutta ihmiseen näyttäisi olevan uurrettuna syvään tahto kehittyä ja kasvaa – rasittua ja kestää kipua.

Tyytyväisyys

Sanotaan, että tyytyväisyys on paitsi oppimisen myös kehittymisen este.

Rasituksella ja levolla on hieno tasapainonsa, joka tekee mahdolliseksi sekä hyvinvoinnin että kehittymisen. Elämisentunteeseen vaikuttaa eniten laatu, kummassakin.

Mutta kuinka itseohjautuva todella olen? Kysymystä voi tarkentaa: kuinka omaa elämäni on eli missä määrin olen ulottunut tekemään sitä omakseni?

Omaa tyytyväisyyden tunnettaan voi järkyttää haastamalla eli rasittamalla itseään. Perinteisen liikkumisen ohella voi

  • Muuttaa tapojaan tekemällä toisin.
  • Kiinnostua, kuunnella, nähdä toisin silmin.
  • Ajattelemalla ja muodostamalla sen kautta tietoisen, oman näkemyksen.
  • Ja klassikko: rasita itseäsi pysähtymällä joka päivä hetkeksi.

Näyttökuva 2014-04-07 kohteessa 20.59.36

Sillä on eri asia soittaa kuin kuunnella musiikkia.

Elämän tai ainakin rasittamisen tarkoitus

Ketä varten rasittaa itseään? Kun ihminen rasittaa itseään eli pitää itsestään, omasta hyvinvoinnistaan ja kehityksestään huolta, hän on voimavara taakan sijasta.

Proaktiivinen asenne merkitsee ennen kaikkea kykyä nähdä itsensä ja oman elämänsä ulkopuolisin silmin: mitä minä ja muut ihmiset minulta tarvitsevat nyt ja kohta?

Kun tämä kysymys tuodaan työpaikalle, noustaan seuraavalle levelille: Entä jos seuraavaan työpäivään oltaisiinkin valmistauduttu kuten urheilija suoritukseensa? Pidetty niin sisäisistä kuin ulkoisista olosuhteista sellaista huolta, että kokee omalta osalta tehneensä kaikkensa? Se muuttaisi aika monta asiaa, eikö niin?

Miten tämä tehdään?

  • Olen antanut alitajunnalle sysäyksiä seuraavalle päivälle: luonut katsauksen seuraavaan päivään ja kirjoittanut siitä muutaman spontaanin luetelmaviivan.
  • Rauhoitan illan ja pääsen ajoissa nukkumaan.
  • Hyvät aamurutiinit saavat ”koneen” käyntiin.
  • Odotan mielenkiinnolla sitä, mitä tuleva päivä tuo tullessaan.

Yksi menestyksekäs tapa rasittaa itseään on kokeilla uusia asioita.

 

Ylämäki, alamäki

Energian johtamisesta puhutaan. Teeman äärellä käy aina uudestaan selväksi, ettei energiaa voi johtaa, ellei ole millä johtaa. Eikä toisten energiakaan voi johtaa, ellei oma energiataso ole riittävän korkealla. Tai ei siis johtaa ainakaan halutuin seuraamuksin.

Energian synty

Tunnen ihmisiä, jotka avaavat aamulla silmänsä, ovat saman tien hereillä ja valmiina päivään. Heidän punaposkinen energiansa kumpuaa syvästä lähteestä ja virtaa riittää.

Itse en luontaisesti ole sellainen, mutta olen harjoittanut asioita saadakseni jotakin tuosta laadusta itseeni. Olen pyrkinyt järjestämään olosuhteet niin, että on mahdollista herätä voimissaan. Todellista tekemistä päivällä, rauhoittuminen riittävän ajoissa illalla ja irtipäästäminen.

Tässä onkin jo kaksi energiatasoa ylläpitävää asiaa: rasitus ja palautuminen. Kolmantena tulee polttoaine: ravinto niin fyysisessä kuin henkisessä mielessä eli kaikki mitä otan vastaan ja minkä annan vaikuttaa ja miten annan vaikuttaa.

Näyttökuva 2014-02-10 kohteessa 21.26.54

Kaiken taustalla on tietoinen yhteys. Ennen kaikkea itseen, mikä on aitoa opettelua ja matkalla oloa. Mikä minussa synnyttää energiaa, mikä saa sen virtaamaan ja mikä saa virtauksen jatkumaan niin kauan kuin näen sen hyväksi. Elämä opettaa tässäkin kun sen antaa opettaa.

Energiatason säätely

Päivät eivät ole samanlaisia, energiatasot vaihtelevat. Mistä se johtuu, kukaan ei oikeastaan tiedä. Siihen voi itse vaikuttaa jossain määrin – esimerkiksi ei olla tuhoamassa seuraavaa päiväänsä.

Näyttökuva 2014-02-10 kohteessa 21.25.44

Tämä kaksinaisuus: Olosuhteet ja suhde-toiminta suhteessa olosuhteisiin on itse asiassa meidän arkemme. Voin käyttäytyä kuin Solzhenitsynin kuollut kala* tai sitten voin luoda ikioman suhteen sisäisiin ja ulkoisiin olosuhteisiin. Näin se käy:

  • Kohota itsesi, ylitä itsesi – lisäät voimaasi matalan energian tilassa. Vajoaminen tunteiden ja olotilojen mukana luo puolestaan huonon tavan, joka alkaa itsepintaisesti toistaa itseään.
  • Pidä tauko ja virkistäydy antamalla mielesi rauhoittua ja jäsentyä.
  • Peilaa aika ajoin elämääsi ja siinä toistuvia asioita kysymyksellä ”Onko tämä minulle hyväksi?”

Hyvinvointi kuten energiakin syntyy itsensä haastamisesta ja itsensä rakastamisesta.

 

*Solzhenitsyn: ”Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan.”