Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: rutiinit

5.5.2017

Työmielenterveys

Eräs työyhteisö oli jotenkin silmiinpistävän ennakoidusti työmielenterveyden janalla: 10% ylisuorittajia (riski palaa loppuun), 80% ”normaaleja” ja 10% alisuorittajia (riski tylsistyä).

Tälle työmielenterveyden jatkumolle jokainen saattoi sijoittaa itsensä.

Kaikkia tuntui yhdistävän se, että tietoisuus ja tunne yhteisöllisyydestä puuttui ja, kuten tavallista, myös suhde itseen oli melko ohut.

Lähdimme purkamaan tilannetta ja olosuhteita.

·     Ylisuorittajien ääripäähän kuului klassisesti joukko ”kilttejä tyttöjä”, joille mikään oman työn suhteen ei ole tarpeeksi tai ainakaan riittävän hyvä. He eivät uskoneet myönteistä palautetta ja venyivät kohtuuttomasti, ihan pyytämättä.

·     Alisuorittajien ääripäähän olivat kerääntyneet ne, jotka olivat tehneet töiden välttelystä taidetta. Rutiinien maailmasta poistuminen oli heille kauhistus ja he kokivat sellaiseen viittaavankin todella ylimääräisenä.

Avuttomuus itse luodun tilanteen suhteen voi siis ilmetä kahdella äärimmäisen erilaisella tavalla. Onko työllä silloin oikea merkitys? Syntyykö kokemus yhdessä työn tekemisestä, kun yksi tekee liikaa ja toinen jättää tekemättä?

Toiset voisivat relata ja toiset skarpata – yksinkertaista,

mutta molemmille ääripäille täysin vastoin omaa luontoa. Kun esitin tätä vaihtoehdoksi, ilmeet kertoivat, että olisin yhtä hyvin voinut syyttää heitä insestin harjoittamisesta.

Eikä syyttä. Kun on tehnyt (yksilön vastuu) ja annettu tehdä (johtamisen vastuu) työtä yksipuolisella tavalla pahimmassa tapauksessa vuosikymmeniä, siitä tulee elimellinen osa itseä. Ulkopuolisen kehotus muuttaa tätä asetelmaa on suora hyökkäys minuutta kohtaan.

Vaikeasta lähtötilanteesta huolimatta pienet askeleet ja ratkaisut olivat mahdollisia.

·     Ylisuorittajien taakkaa lähdettiin purkamaan priorisoinnilla, tarkemmalla työaikaseurannalla ja kiellolla viedä töitä kotiin, paremmilla ja useammin toistuvilla keskusteluilla esimiehen kanssa sekä päivittäisellä irtipäästämisen harjoittelulla.

·     Alisuorittajien kiinnostus muita kuin rutiineja kohtaan herätettiin kysymyksellä, miten sinä haluaisit viettää puolet valveillaoloajastasi. Tarjolla oli kiinnostavampia työtehtäviä ja/tai samoja töitä mutta kiinnostavammalla otteella sekä rytmittämällä päivä uudella tavalla. Rehellisyyden nimissä tarjolla oli myös mahdollisuus tehdä samat työt puolella työajasta ja kenkäkin mainittiin optiona. Joskus niin on parasta kaikille.

Prosessi sai kysymään ääneen: miksei kukaan tehnyt tälle mitään jo aikaa sitten? Paljolta olisi vältytty, mutta parempi näinkin.

Ongelmat on tarkoitettu ratkaistavaksi, terveisin Mikko, p. 050 3840727.

Jätä kommentti
21.1.2014

Vanhapoika töissä

Joko karuja pettymyksiä kokenut tai syntymäujo vanhapoika järjestää elämänsä niin, että se pysyy tiettyjen rajojen sisäpuolella ja itse vanhapoika turvassa. Hyvin säännöstelty, hyvin rytmitetty, yllätysmomentit minimoitu ja… parhaassa tapauksessa aivan kuollut elämä.

Työelämässä

Mitä tämä tarkoittaa työelämässä? Sitä

  • että eletään turvallisissa rutiineissa eikä oppimis- tai yllätysalueelle haluta mennä. Elämä järjestyy tuttujen ja turvallisten rutiinien ympärille niin suuressa määrin kuin mahdollista. Ja se on nykyisinkin hyvin mahdollista.
  • että tylsyys leviää itsestä ulospäin. Sitä että sekä kapasiteettia että potentiaalia jää käyttämättä. Kaikkien häviöksi.
  • ettei meillä ole oikeastaan varaa tällaiseen vanhapoika-asenteeseen.

Mitä olisi tehtävä?

Jos ihminen käyttää työpäivänsä pelkästään rutiininomaisten tehtävien hoitamiseen, jäävät parhaat inhimilliset mahdollisuudet hyödyntämättä. Rutiinien parissa työskentely säästää energiaa, mutta hyvinvoinnin ja arvon luonnin kannalta tehtävät, jotka vaativat kognitiivista ponnistelua, tarjoaisivat enemmän mahdollisuuksia. Esimerkiksi oppiminen synnyttää uusia yhteyksiä aivoissa.

Näyttökuva 2014-01-21 kohteessa 9.21.16

Vaikka aivotoimintojensa mukaisesti käyttäytyvä, energiaminimiin pyrkivä ihminen vastustaa oppimista, toinen puoli ihmisestä janoaa ja nauttii oppia. Nautinnon lisäksi oppiminen lisää siihen liittyvää sisäistä motivaatiota.

”Parhaimmassa tapauksessa uutuuden havaitsemisesta, oppimisesta ja sisäsyntyisestä motivaatiosta tulee työntekoa energisoiva positiivinen noidankehä.” (Katri Saarikivi: Töissä pitää olla vaikeaa)

Erityisesti tämä mielihyvä ja mielihalu lisääntyvät, kun voi valita omia tehtäviään tai vaikuttaa niiden sisältöön. Itselle merkityksellinen työ luo merkitystä elämään. Työhön osallistuvien ihmisten vuorovaikutuksen laatu määrittää puolestaan suoraan syntyvän työn arvoa. Paino on sanalla laatu: turhauttava vuorovaikutus esimerkiksi loputtomissa palavereissa syö energiaa, intoa ja lopulta myös merkitystä.

”Organisaatiot, jotka pystyvät muuntautumaan inhimillistä tiedonkäsittelyä ja verkottuneisuutta tukeviksi ja jotka automatisoivat rutiinitehtäviä, pystyvät ratkaisemaan monimutkaisempia ongelmia, luovat näin ollen työllään enemmän arvoa ja pysyvät relevantteina muuttuvissa ympäristöissä myös tulevaisuudessa. Samaan tapaan yksilöt, jotka haastavat oppimiskykyään työssä ja keskittyvät itselleen merkityksellisiin asioihin säilyttävät niin ikään iskukykynsä ja jopa terveytensä pidempään.” (Katri Saarikivi: Töissä pitää olla vaikeaa)

Mitä tästä opimme?

Jokainen saisi nyt parittaa sisäisen vanhanpoikansa.

Työpäivänkin merkitys kasvaa itse kohdatuissa luovissa ja henkisissä haasteissa – ihmiseksi kasvamisessa. Vallalla oleva mekanistinen ”ihminen informaation käsittelijänä” ei tuota tätä työn mielekkyyden kynnyskokemusta.

Jätä kommentti
7.5.2013

Mieletön voima*

Mielellä on automaattista voimaa suorittaa myös kaikki se, mihin sen on omalla toiminnallaan kouluttanut. Niitä kutsutaan tavoiksi, tottumuksiksi ja rutiineiksi. Koulutusta toistamiseksi – tai harjoittelemiseksi.

Aamu

Olen aamuna muutamana istuskellut silmät kiinni, tekemättä mitään, hengitystäni seuraillen. Eräänä aamuna päätin siirtää fokuksen hengityksestä sylissäni lepääviin käsiin, ja mitä tapahtuikaan: fokus ei siirtynytkään. Minua hymyilytti.

Eikä syyttä. Olen harjoitellut fokuksen ohjaamista vuosikausia, mikä on tehnyt siitä helppoa. Mutta mieli urautuu nopeasti, uuteen on aina uusi ponnistus.

Kun ryhdyin tarkkailemaan mielen ponnistelua, huomasin sen jaksavan hetken, sitten se väsyi ja palasi vanhaan. Oma kokemukseni vahvisti sen, minkä olin huomannut olevan toistuvan periaatteena: automaattisuus hallitsee.

Automaattista elämää

Automaatti toimii itsestään, sen eteen ei tarvitse ponnistaa. Sen sijaan muutoksen eteen on nähtävä vaivaa – aina uudestaan. Ellei mieli ole voimissaan eli se esimerkiksi väsyy päivän mittaan, se palaa totuttuihin tapoihin, myös mielessä.

Näissä tavoissa ei aina ole mieltä. En tarkoita ensisijassa ulkoisia rutiineita, joita ihminen on kehittänyt töissä tai kotona vaan mielen rutiineita: ajatus-, mielikuva-, asenne- ja reagointitottumuksia.

Uuden ihmisen tavatessani luon hänestä välittömästi mielikuvan, joka pysyy kunnes toisin todistetaan. Reagoin tavallisesti asioihin hyvä-paha -akselilla yhdenkään ajatuksen pysäyttämättä, ellen poikkeuksellisesi ole hereillä. Useimmiten en ole.

Sokea voima toimii tavalla, jossa ei läheskään aina ole mieltä ja joka ei itsessään luo suotuisia olosuhteita hyvään elämään. Sen sijaan se pitää minut itse luomassani vankilassa, päivästä toiseen.

Havainto muuttaa tilan

Havainnot mieleen virtaavista ajatuksista antavat värikkään kuvan omasta elämästä, jossa tunnistaa itsensä ja jonka samanaikaisesti kokee itselleen vieraaksi.  Toistuessaan nämä havainnot ja niiden aikaan saamat tuntemukset herättävät tahtoa: näilläkö mennään loppuun asti?

Lähde, josta ajatukset kumpuavat, tuntuu ulkopuoliselta. Siksi ei ole itse asiassa niin vaikeaa poimia jokin vieraalta tuntuva ajatus tarkastelun kohteeksi. Jo pinnallinen tarkastelu osoittaa ajatuksen perustuvan ei-oikeastaan-mihinkään ja vähänkään syvällisempi tarkastelu näyttää sen musta-valkoisen ja kapean periaatteen, jolla kyseinen ajatus ja sen tuhannet sukulaiset syntyvät.

Hupaisaa on huomata, miten jo pelkkä ajatusten katsominen muuttaa niitä. Kuin niillä olisi voima vain niin kauan, kunnes ne tulevat nähdyiksi. Näkemisen jälkeen avautuu mahdollisuus muuttaa tilanne toiseksi, sellaiseksi kuin itse haluaa.

Toiston voima

Mielen automatiikka on syntynyt huomaamattomista toistoista. Mielen autonomiaa, oman tietoisen mielen synnyttämiä käytänteitä, voi luoda samalla periaatteella. Ja vaikka luominen saattaa aluksi tuntua vaivalloiselta, on hämmästyttävää, miten helppoa se useinkin on, kun on päässyt alkuun.

Kaikki on vaikeaa, kunnes se on helppoa. Goethe

Erityiseksi tämän luomistyön tekee mihinkään muuhun vaikeasti verrattavissa oleva vapautumisen ilo. Kuin kahleet oikeasti murtuisivat, kuin jäät oikeasti lähtisivät. Pisarat, jotka tippuessaan kovertavat kovimmankin kiven.

Samalla mieleen ja sen toimintaan tulee mieltä. Mieli on minun puolellani vahvistaessaan suhdetta itseeni ja toisiin ihmisiin, uskaltaessaan olla läsnä ja herättäessään minut toistuvasti sille, missä on vielä opittavaa.

Mieleni tarjoilee edelleen kaikenlaista. Suunta on kuitenkin se, että minä valitsen, päätän mihin suostun ja mitä poimin siitä omaksi elämäkseni. Tämä on vapauden ilo.

* Sielun Veljet: Taas tukka kasvaa (”Mä kirjahyllyn alle jään ja mut musiikki pusertaa. Mieletön voima, tajuut sä?”)

Jätä kommentti