Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: Saku Tuominen

Luova järkevyys

Saku Tuomisen uuden kirjan ilmestyminen on minulle aina kulttuuritapaus. Miksi? Siksi, että jos maailma liikahtaisi enemmän siihen suuntaan, mihin Saku viittoo, tämä maailma olisi radikaalisti parempi.

Luova järkevyys 1

”Minun maailmassani kaikki kehitys lähtee aina luovuudesta. Ilman luovuutta on vain taantumus.” kiteyttää Saku kirjansa Luova järkevyys aluksi. Ja naulaa teesinsä eli karun tosiasian muutama lause myöhemmin: ”… sillä olennaista ei ole, että joku lukee tämän kirjan. Olennaista on se, mitä tapahtuu.”

Niinpä. Tekemiseen haastaminen on syystäkin yksi kirjan punaisista langoista. Sillä paljon hyviä ideoita ja muita aikomuksia jää tahdon kynnyksen tälle puolen eivätkä ne koskaan realisoidu teoksi. ”Ideat hukkuvat jonnekin mustaan aukkoon.” Sen sijaan, että ne oikeasti muuttaisivat elämää, todellisuutta, maailmaa.

Myös siksi Saku käy rynnäkköön luovaa hulluutta ja innovaatioprosesseja vastaan, koska ne vain karkottavat ihmiset kauemmas tekemisestä. ”Luovuuden ydin on halu tehdä eri tavalla, paremmin.” Ja halua tehdä edeltää kyky nähdä, mihin puolestaan liittyy kiinteästi kysymys entä jos.

Mikä sitten estää tekemisen? Saku haastaa itsensä ja samalla jokaisen, sillä syynä ”Eivät ole omat rutinoituneet toimintatavat. Ei oma haluttomuus irtautua tutusta ja turvallisesta. Ei oma laiskuus tai aikaansaamattomuus.” Iloinen sarkasmi piristää. Lisäksi useimmiten ”täytyy miettiä” ensin.

Ja eri tavalla tekeminenhän haastaa oikeasti. Se on usein pelottavaa ja työlästä. Kynnystä eri tavalla tekemiseen madaltaa asioiden kokeileminen. Sillä sen kautta on mahdollista päästä takaisin luovuuteen: ”Luovuus ei ole luonteenpiirre vaan toimintatapa.” John Cleese

Mitä Saku sitten tällä kaikella hakee? ”Luovuus on palautettava luovilta hulluilta kaikkien ominaisuudeksi, anastettava innovaatioprosessien ikeestä kaiken toiminnan ytimeen. Tällaisen luovuuden seurauksena maailmasta tulee useimpina päivinä hieman parempi.” Halleluja, sanon minä ja tarkoitan sitä.

Aivan lopuksi Saku vetää kaiken yhteen todella lyhyesti:

Koska olen luova, näen kaikkialla mahdollisuuksia. Tiedän, etten tiedä. Siksi kokeilen, tarkkailen ja reagoin.

P.S. Saku aloittaa kiitoksensa lauseella: ”Tämän kirjan synnyttäminen vei 25 vuotta.” Siltä se tuntuukin. Kirja on ajateltua, elettyä, tehtyä ja tutkittua elämää. Enkä voi olla lisäämättä, että maailman kulttuurihistoria tuntee ainakin kaksi teosta, joista kumpikin kypsyi 25 vuotta: Goethen Faust ja Wagnerin Parsival. Koska vertaaminen ei tee oikeutta kummallekaan osapuolelle, totean lopuksi: Good job, Saku.

Hyvä elämä!

Tänä aamuna oli Fleuristessa Saku Tuomisen uuden kirjan Hyvä elämä – lyhyt oppimäärä julkkarit. Rentoa tunnelmaa, Fleuristen hyvää syötävää ja ennen kaikkea tietysti Saku Tuominen itse puhumassa kirjastaan. All right!

Saku Tuominen ja Jan Erola rentoutuvat

 

Kirja syntyy

Saku kertoi lyhyillä lauseilla kirjan syntyhistoriasta.

Ei sitaatteja. Tehdä siitä ihan hyvä, se riittää. Tekovaiheessa se lyheni lyhenemistään kunnes 80 sivusta ei ollut enää mistä puristaa pois.

Kirja on Sakun mukaan omistettu hänelle itselleen. Tai voisi olla. Koska hän omien sanojensa mukaan menee hyvän elämän suhteen yhtälailla ’linssit huurussa’ kuin useimmat muutkin.

Tämä ei ole pelkkää puhetta. Kirjasta oikeasti välittyy nöyrä asenne, mikä on teeman suhteen tietysti kohdallaan. Kirjassa ei viisastella eikä olla nokkelia eikä varsinkaan yritetä olla parempia kuin naapuri. Eikä Saku – epäilyksistä huolimatta – ole kenokaula.

Dreamdo

Toteuta unelmasi tai auta ainakin muita toteuttamaan ne. Saku kertoi Dreamdo:n hankkeesta toteuttaa miljoonan ihmisen unelmat yli sadassa maassa. Siis aivan mahtavaa.

Sakulle tuli kirjaa kirjoittaessa oivallus, että unelmointi ja ideointi ovat sama asia. Kumpaakin on aivan liian vähän, rohkeutta kumpaankin uupuu ja sitten vielä se kynnys siihen, että lähtisi toteuttamaan kumpia tahansa.

Täällä on liikaa ihan outoa lamaannusta, sanon minä.

Kuulimme vielä tarinan – kannattaa lukea kirjasta – yksinhuoltajaäidistä, joka toteutti unelmansa nukkua Omanin autiomaassa. ”Kuinka elitististä!” hänen tekoaan kommentoitiin.  Sakun mielestä ihmiset voidaan jakaa kahteen kategoriaan: Omanin autiomaassa nukkuneet ja ne-jotka-eivät-ole-nukkuneet.

Tunnen tämän. Kun kerroin parikymppisenä lähteväni ajamaan moottoripyörällä USA:n halki, parhaan ystäväni kommentti oli: ”Mieti mitä siitä tulis, jos kaikki tekis tollai.” Tosi nuivaa. Ei koskaan kaikki halua tehdä samaa.

Loistava kirja

Sytyin kirjasta heti ensilukemalla enkä yritäkään peitellä sitä. Kirja on aito helmi. Ja siksi poimin siitä tähän loppuun muutaman sykähdyttävän sitaatin:

”Entä jos alkaisimme suhtautua unelmointiin, tekemiseen ja muistelemiseen taitoina? Ajattelisimme, että voimme olla näillä kolmella osa-alueella yllättävän huonoja, ihan hyviä tai loistavia, riippuen siitä, kuin paljon olemme niitä harjoitelleet ja opiskelleet.”

”… koska jos opimme katsomaan, alamme nähdä ja sen myötä meistä tulee paitsi onnellisempia myös onnekkaampia. Alamme nähdä mahdollisuuksia kaikkialla. Ja näemme ihan oikein.”

”Yksi merkittävimpiä onnen lisääjiä on nimittäin tunne oppimisesta, kehittymisestä, kasvusta.”

Totisesti.

Bonuksena: Tom Jakobssonin taitto tekee kirjasta kauniin nautinnon.

Siksi: Jos luet tänä syksynä yhden kirjan, lue tämä.