Sarasvuo | Peilaus

Avainsana: Sarasvuo

Jari Sarasvuo on tehnyt tämän vuoden aikana vahvaa uudelleen tulemista. Ensin keväinen ja ansiokas YLE Puhe –sarja, juuri alkanut Sarasvuo-talk show Nelosella ja välissä arkista työntekoa siinä, missä häntä ei turhaan pidetä arvossa: valmentajana.

Nordic Business Forumin kiintotähtenä Sarasvuo oli puhumassa viime viikolla myynnin johtamisesta. Hän puhui paljon muustakin. Tässä valittuja poimintoja hänen puheestaan.

Manifestaatio

Kaiken lähtökohtana on nähdä ja hyväksyä asiat sellaisena kuin ne ovat. Nämä ovat kaksi erillistä, usein ponnistelua vaativaa asiaa. Varsinkin jos haluaa tehdä ne hyvin ja ottaa tehtäväkseen ylläpitää niitä arjessa.

Seuraava askel on visualisaatio, joka tarkoittaa kykyä nähdä asiat vähän parempana kuin ne ovat. Jokainen halutessaan kykenee tähän ja ellei, sitä voi harjoitella. Olennaista on se, että tämä näkeminen suuntaa vahvasti tulevaan, tulevassa oleviin mahdollisuuksiin ja siihen tiehen, jota pitkin mahdollisuuksien toteuttamiseen kuljetaan.

Viimeinen askel on vokalisaatio eli äänen löytäminen, ääneen sanominen. Se on oppimista pyytämään ja oppimista sanomaan. Erityistä on vielä oman äänen löytäminen, yksilöllisen ilmaisun löytäminen sille, mikä oikeastaan etsii toteutumistaan ja mitä haluaa olla toteuttamassa.

Näin asiat saavat ilmennyksensä. Ensin jossakin, jossa ei vielä ole mitään. Sitten ne saavat sisäisen kuvan muodon, sitten sanat ja lopulta konkreettisen ilmentymän, toteutumisen. Tätä on ’tyhjästä luominen’.

Kehityksen etsiminen

Jokaisessa ihmisessä elää tahto kehittyä ja elää eteenpäin. Muokata elämää vähän paremmaksi, tehdä itsestä vähän enemmän: parempi versio itsestä.

Sisäisiä esteitä. Se, miten ihminen luontaisesti ajattelee, saattaa asettaa esteen ihmisen kehitykselle. Sarasvuo esitteli kaksi ajattelemisen mallia:

Single-loop-learning – vahvistaa omia, jo olemassa olevia käsityksiä. Tätähän ihminen luonnostaan arjessa pääosin tekee: etsii vahvistusta omille käsityksilleen, sen sijaan että kyseenalaistaisi ne.

Double-loop-learning –omien käsitysten haastaminen, ristiriitaisuuden hyväksyminen ja ennen kaikkea kokemuksista oppiminen. Tämä vaatii tietoisen ponnistamisen ja usein myös sitkeää harjoittelua, ennen kuin tästä tulee tapa ja asenne.

Ulkoisia esteitä. Nykyiset ihmissuhteet saattavat toimia tehokkaana esteenä omalle kehitykselle. Usein ihmiset pidättävät itsellään oikeuden haluta sinut turvallisena eli muuttumattomana sen sijaan että he näkisivät sinut kehittyvänä. Mikä neuvoksi:

Yrittää kouluttaa nykyisiä ihmisiään siihen, että kaikki on liikkeessä. Seuraavalla kerralla kun tapaamme, en ehkä ole enää sama.

Vaihtaa (radikaalisti) ihmisensä sellaisiin, jotka tukevat muutosta ja muuttumista ja toimivat parhaassa tapauksessa itse esimerkkinä kehittyvästä ihmisestä. Usein lähimpien ihmisten turvallisuuden tunne järkkyy muutoksesta eniten. Heidät kannattaa siis valita tarkasti.

Tärkeät asiat

Tärkeät asiat elämässä ovat usein tylsiä, koska ne ovat lähellä ja niiden liittyy paljon toistuvia asioita. Tällaisia ovat esimerkiksi työ ja parisuhde.

Ajatus on kauhistuttava, sillä silloinhan suurin osa elämästä on tylsää. Juuri niin.

Miten löytää kaikkein läheisimmät, arkiset ja usein itsestään selvät asiat uudestaan?

Kiinnittämällä huomio niihin eli huomioimalla niitä tietoisesti
Pyrkiä tekemään niitä pienillä asioilla paremmaksi joka päivä
Pitämällä niitä arvossa ja osoittamalla kiitollisuutta niitä kohtaan itsestään selvyytenä pitämisen sijasta

Kertaus

Harjoittele tyhjästä luomista päivittäin

Kehitä ajatteluasi avoimemmaksi erityisesti kohtaamisissa

Arvio läheisten ihmissuhteidesi panos kehityksellesi

Näe, huomioi ja arvosta arkisia asioita – kehitä itsestään selvyydestä kiitollisuutta

Jätä kommentti

9.8.2013

Karmavelka

Kun kuulin Jari Sarasvuon käyttävän kevään ansiokkaassa Ylepuhe-sessiossaan käsitettä karmavelka, ensimmäinen ajatukseni oli: Mitä? Onko sielunvaellus tullut takaisin muotiin tai jopa edustuskelpoiseksi?

Karmasta ja muustakin

Karman sanotaan syntyvän hyvistä ja huonoista teoista. Puhutaan myös kuukarmasta ja aurinkokarmasta, mutta ei ehkä mennä nyt niihin.

Hyvät teot synnyttävät hyvää karmaa, pahat puolestaan pahaa karmaa eli Sarasvuon mainitsemaa karmavelkaa. Yksinkertaista, eikös vaan?

Periaate yksinkertainen, toteuttaminen vaikeaa ja asia monipolveileva kuin ilon synty. Kaikella sillä, miten asennoidumme, mitä puhumme ja miten käyttäydymme toisiamme kohtaan, synnytämme karmaa. Tämä tuppaa olemaan taseeltaan negatiivinen, ellemme tee asialle jotakin. (Hyveelliset ihmiset ovat luonnollisesti poikkeus.)

Vaan mitä tehdä?

Karmaharjoitus

Karmavelan ajatuksesta voi tehdä itselleen yksinkertaisen harjoituksen.

Päätän heräämiseni hetkellä (tai jo illalla), että tänään pyrin esimerkiksi kärsivällisyydelläni vähentämään karmavelkani taakkaa tai en ainakaan kärsimättömyydelläni sitä lisää.

Mitäs veikkaat, mihin asti päivässäsi pääset, kun ensimmäinen tilaisuus harjoitella tätä tulee vastaan? Pienten lasten perheissä noin viisi sekuntia, vähän isompien lasten perheissä ehkä viisi minuuttia.

Eikä siinä taida vielä ihan olla kaikki. Tilanteita harjoitella tulee päivästä riippuen noin 100-200. Ja se on meille kuolevaisille ensi alkuun aivan liikaa. On siis todettava oman mielen kuntoisuus ja valikoitava hetket, joissa harjoitella. Loppujen kohdalla on todettava, että ’harvat meistä ovat valmiita’. Ainakaan vielä.

Karmaharjoitus töissä

Karmaharjoituksen voi viedä työpaikalle. Ihan hullua? Eipäs, koska yhdessä harjoitteleminen on hauskempaa. Lisäksi yhteisön tuki saa harjoittelemaan innokkaammin ja yhteisön menestys harjoittelemisessa moninkertaistaa seuraamukset.

Too often we think our karma affects our individual lives only but it reaches further afield than us. For example, greed on a small scale leads to greed on a large scale. On the other hand, we may see someone who is a philanthropist attract other philanthropists and together they bring about major positive change. They experience the karma they have created, not only individually but collectively. Annette Ong

Niin että miltä tuntuisi karmataseeltaan positiivinen yritys? Hyvältähän se tuntuisi.

Mitä mielessä tapahtuu?

Ensinnäkin harjoittelemisesta syntyy hyvä olo. Tämä on mielen tasolla sama kuin liikunnan jälkeinen olotila kehossa: olen tietoisesti rasittanut itseäni, ja koska mieleni kaipaa rasitusta siinä missä lihakseni, niveleni ja sisäelimeni, siitä seuraa hyvää oloa.

Voin myös ajatella, että olen tehnyt jotakin, joka tuottaa minulle syvempää tyydytystä. Sellaista, mitä mielen harjoitteleminen, kehon harjoittelemisesta puhumattakaan, ei yksin synnytä. C.G. Jungilla on seuraava ajatus, karmaan liittyen:

’When an inner situation is not made conscious, it appears outside as fate.’

Mielen harjoitteleminen nostaa tietoisuuteen tämän muuten luontaisesti ja tiedostamattomasti tapahtuvan toiminnan. Ja kun se on nostettu tietoisuuteen, tapahtuu jotakin miellyttävää: vapautuminen ja selkiintyminen, usein yhtä aikaa. Ja samalla voi tuntea jonkin taakan, raskauden väistäneen: minun ei ole pakko kantaa tätä enää. Eli minun ei ole pakko toimia kuten ’karmani’ (myötäsyntyiset tai tiedostamatta oppimani tavat ja tottumukset) minua pakottaa vaan voin milloin tahansa päättää toimia toisin.

Olisiko helpompi elää, jos instant karma toimisi?

Instant karma (http://peilaus.fi/instant-karma/) eli se, että saa välittömästi kokea ajattelunsa, puheidensa ja tekojensa seuraamukset. Ei joudu pelkästään näkemään, mitä ne aiheuttavat toisille vaan saa oikeasti tuta ne nahoissaan.

Nythän tilanne on se, että levittämällä omaa huonoa oloamme ajatusten, sanojen ja tekojen kautta, kärsimme siitä kyllä, mutta emme osaa yhdistää sitä omaan toimintaamme. Hienommin sanottuna tietoisuutemme ei yllä näkemään näiden kahden asian välistä yhteyttä, varsinkin syy-seuraus-yhteyttä. Esimerkiksi sitä, että vedämme puoleemme juuri sellaisia ihmisiä kuin millaisina me toiset ihmiset näemme.

Instant karma olisi ankara koulu. Oikea Siperia. Ihan koko ajan. Tulisiko meistä sitä käydessämme instant parempia ihmisiä?