tahto | Peilaus

16.2.2017

Vastaatko haasteisiin?

Eräs valmennettavani kuvasi oman harjoittelunsa lähtöpistettä seuraavasti: ”Istuimme jossakin rutiinipalaverissa, kun mieleeni nousi itsekriittinen kysymys: onko minusta oikeasti tällaisena vastaamaan päivittäin työni ja näiden ihmisten eteen tuomiin haasteisiin? Vastaus oli niin ilmiselvä ei, että tajusin saman tien, että jotain oli tehtävä.”

Harjoitteleminen on tahdon tie. Se on tie tietämisestä tekemiseen.

Tietäminen on saanut kohtuuttoman painon suhteessa tekemiseen. Me tiedämme usein liiankin hyvin, mikä olisi meille hyvä, mutta paljon tuosta hyvästä jää tekemättä. Tahdon kynnyksen ylittämistä on harjoiteltava. Ja se tapahtuu, kun harjoittelee.

Harjoitteleminen on mielekästä, tietoista ja johdonmukaista toistamista.

· Mielekkyys syntyy siitä, että valitulla harjoituksella on itselle todellista, syvempää merkitystä. Varsinkin, jos haluaa jatkaa pitempään – saada harjoittelusta sen mitä haluaa – eikä ainoastaan aloittaa.

· Tietoinen harjoitteleminen merkitsee tietoisia päätöksiä ja tietoista seuraamista. Se tarkoittaa myös tietoista läsnäoloa harjoituksen aikana. Muuten harjoitus on vain mekaanista toistamista, jonka vaikutukset jäävät ohuiksi.

· Johdonmukaisuus tarkoittaa ennen kaikkea säännöllisyyttä ja sitä, että toimii parhaan taitonsa, ymmärryksensä ja tahtonsa mukaisesti edistääkseen harjoitteluaan.

· Harjoitteleminen on toistamista eli tekemistä, aina uudestaan tekemistä. Tekemisestä tykkääminen ylipäätään auttaa hyvään alkuun ja toisaalta: tekemään oppii tekemällä, harjoittelemaan harjoittelemalla.

Rakkaus. Tärkein asia on valita, mitä haluat harjoitella. Kysymys on aina: tahdotko oikeasti? Ja miten rakkautesi ”lajiin” tai intohimosi liittyy siihen? On rakkautta joka liittyy harjoittelemiseen niiden asioiden suhteen, joissa jo olet hyvä. Sitten on rakkautta, joka liittyy siihen, että kehittyy ja tulee paremmaksi. Näistä jälkimmäinen on haasteellisempi, koska siihen kuuluu kaikki se, millä saisi työelämäänsä parannettua. Eli mitä juuri siksi olisi tarpeen harjoitella. Usein vasta harjoitteleminen auttaa vastaamaan kysymykseen, miksi oikeasti haluat tulla: ihmisenä, työsi tekijänä, kanssaihmisenä. Kaikki rakkaus ei tule valmiina.

Rytmi. Harva asia on niin tärkeä ja niin suuri apu harjoittelemisessa kuin rytmi. Kaikki elävä perustuu rytmiin. Jos haluaa elämän kantavan harjoittelua, kannattaa kokeilemalla luoda itselle oikea eli sopiva rytmi. Sen luominen vaatii itsensä tuntemista, koska itsepetos vaanii tuhansin tekosyin. Rytmin luominen edellyttää aluksi itsekuria, johdonmukaisuutta ja järjestelmällisyyttä. Kun harjoittelu on ”asettunut” päivärytmiin, erillistä päätöstä tai ponnistusta ei enää tarvita.

Reflektointi. Harjoittelemisen reflektointi merkitsee itsensä valmentamista. Teetkö oikeita asioita, teetkö niitä oikein, millainen asenteesi on? Valmistaudut eli virität itsesi ennen harjoittelemista, fokusoidut harjoittelemiseen ja siihen hetkeen kun harjoittelet. Harjoittelemisen jälkeen olet valmis reflektoimaan harjoitustasi, sen vaikutuksia itsessäsi ja harjoitteluasi eli olet valmis ottamaan vastaan palautetta harjoittelustasi. Vähitellen opit reflektoimaan harjoitustasi jo harjoituksen aikana sen häiritsemättä harjoitteluasi.

Tarvitseeko harjoittelu tavoitteen? Niinhän kaiken maailman kiilusilmäiset konsulentit kysyvät ensimmäiseksi: mikä on tavoitteesi? Harjoittelemisen ainut tavoite on tekeminen, oikea tekeminen. Siksi se on myös niin helppoa aloittaa: sinun tarvitsee vain ryhtyä tekemään.

Kaikki seuraa tekemisestä.

Jos haluat kehittää itseäsi, päästä eroon turhista työpäivääsi kuormittavista ongelmista ja vapauttaa itsesi oman näköiseen elämiseen, ryhdy harjoittelemaan. Silloin et vain elä elämääsi vaan luot sitä.

Onko jotain, mitä tahdot elämässäsi juuri nyt muuttaa, tulla jossakin paremmaksi? Kokeile: tee siitä itsellesi harjoitus. Jos tarvitset työssäsi parempaa kuuntelemista, harjoita kuuntelemista aina tilaisuuden tullen. Eron entiseen huomaat pian, sillä ihminen oppii sen, mitä hän harjoittelee.

Saatko aloitettua, jatkettua, vietyä päätökseen? Jos avulle on käyttöä, soita Mikko, 050 3840727.

Jätä kommentti

19.1.2017

Laadukas päivä, parempi uni

Olet ehkä kuullut tarinan suutarista, joka ennen nukkumaan menemistään leikkasi valmiiksi nahan palaset kenkiä varten, jotka hän tekisi herättyään. Kun hän heräsi aamulla, kengät olivat valmiit.

Tämä on se työ, jonka uni tekee meidän puolestamme yön aikana. Uni luo fragmenteista kokonaisuuksia. Unta sanotaan myös pesulaksi, sillä se huuhtelee turhan ryöhnän pois aivoistamme (ja mielestämme). Uni myös uudistaa, ja tunnetusti kaikki kasvu tapahtuu nukkuessa. Siksi aamu on iltaa viisaampi ja yön yli nukkuminen kannattaa. Samasta syystä kannattaa luoda mielikuvia tulevasta päivästä, sillä yön aikana ne auttavat sinua saamaan paremman otteen siitä, mitä teet ja mitä kohtaat.

Unen tarpeen arvoitus on vielä ratkaisematta, mutta tutkimukset paljastavat unesta viikottain uutta. Unen merkitys tajutaan ehkä selvemmin kuin koskaan, varsinkin sen negaation eli univajeen avulla.

Väsymys, univaje ja muutamaksi tunniksi jäänyt yöuni vaikuttavat tutkimusten mukaan suoraan kykyymme ajatella, olla luova ja tuottelias ja siihen, miten herkästi sairastumme. Sen lisäksi väsymys vie parhaan osan ihmisenä olemisestamme: kykymme aidosti kuunnella, kohdata ja tuntea empatiaa sekä ulottua uuteen ja harjoitella uusia asioita. Väsymys on kuin näkymätön kelmu, joka erottaa meidät maailmasta. Tämän useimmat meistä tietävät: väsymys harvoin tuo parasta esiin meistä.

Mitä laadukkaampaa uni on, sitä paremmin se täyttää tehtävänsä. Vuonna 2017 suurimpia paradokseja on se, että tiedämme paremmin kuin koskaan nämä asiat ja silti suuri joukko ihmisiä on avuton toteuttamaan sitä, minkä hyväksi tietää.

Kyse ei ole tiedon vaan tahdon ongelmasta.

Sama koskee syömistä ja liikkumista. Kyky seistä tahtonsa päällä eli pitää kiinni päätöksistä ja itselle annetuista lupauksista – harvoin itsestään selvää, siksi tahtoa on voimistettava harjoittelemalla.

Ahneus ajaa ehtimään enemmän kuin ehtii. FOMO eli pelko jäädä jostakin paitsi on illuusio, joka kannattaa rikkoa. Määrällinen saavuttaminen laadun kustannuksella ja vähällä unella ylpeily ovat edelleen tätä päivää – tämänkin typeryyden voi lopettaa.

Olennaisempaa kuin määrillä todistelu on elää sellainen päivä, jossa aito ja innostava tekeminen imaisee sinut päivän sisään. Sillä mitä kauemmas ulotut päivään, sitä syvemmälle uppoat yöhön. As above, so below. Laadukas päiväsi raivaa alitajunnallesi tilaa vaeltaa sen tietoista mieltäsi suuremmissa resursseissa.

Suosittelen kokeilemaan kolmea asiaa:

Päätä mennä nukkumaan, kun iltaväsymys kutsuu sinut uneen. Näin vältät sen, että piristyt myöhemmin ja illanviettosi venyy yöhön.
Anna meditaation rauhoittaa mielesi, ja mielesi jäsentyy aivan kuin unessa. Kun annat tapahtua, erilaiset oivallukset ja asioiden ”loksahtaminen” paikalleen tapahtuvat meditaatiossa yhtä vaivattomasti kuin unessa. Siksi meditaation harjoittamisella illalla viimeiseksi tai aamulla ensimmäiseksi on merkitys, jota vasta aletaan arvostaen ymmärtää.
Yksi tapa vähentää unen kuormittamista on käydä ennen nukahtamista läpi kulunut päivä takaperin, viimeksi kuluneesta hetkestä heräämisen hetkeen. Tällainen intensiivinen päivän kelaaminen – kuin katselisi itseään elokuvassa – auttaa kohtaamaan päivän tapahtumat tavalla, joka johdattaa uneen vailla päivän tapahtumien kuormaa.

Lopuksi: Asiakkaasi ja työkaverisi eli sinulle tärkeät ihmiset iloitsisivat kuorossa, jos he saisivat katsella sirkeitä silmiäsi ja levänneitä kasvojasi. Sen sijaan, että heitä vastassa on aamusta toiseen näytönsäästäjän kaltainen univajenaama.

Jos tarvitset tukea elämän muutoksen tekemisessä, soita Mikko, p. 050 38407

Lue myös:

http://www.hs.fi/elama/art-2000002926202.html?jako=3a0740a87d6378ff587bda86d597b125&ref=tw-share

http://jamesclear.com/sleep

http://ariannahuffington.com/books/the-sleep-revolution-hc

Jätä kommentti

14.11.2014

Kovia aineita

On kahdenlaisia ihmisiä: tietoisesti ja aktiivisesti itseään kehittäviä ja niitä, jotka välttävät tuonkaltaista vaivannäköä kuin ebolaa. Ja väliin mahtuu koko joukko meitä kuolevaisia, jotka ovat hyväntahtoisuudessaan vahvoja ja lihassaan heikkoja.

Ihminen syntyy erilaisin avuin ja taipumuksin. Kuinka pitkälle ihminen putoaa tämä sisäisen omenapuun katveesta tai: kuinka korkealle hän haluaa puussaan kiivetä?

Motivaatio ja tahto ovat arvoituksellisia ja hyvin arkipäiväisiä asioita:

Mitä saa oikeasti tehtyä niistä lukuisista mahdollisuuksista, joita itse ja olosuhteet tarjoavat?
Mihin tahto ulottuu ja mihin ei?

Riittävästi toistoja ja ihminen oppii johonkin asteeseen mitä tahansa. Mielihyvän ohella ihmistä näyttäisi ohjaavan jonkin syvemmän tyydytyksen haluaminen. Se saa ihmisen tavoittelemaan ja näkemään vaivaa asioiden eteen itseään säästämättä.

Tässä on yksi ihmisen arvoitus: jotkut näyttävät löytävän ”oman juttunsa” kun toiset näyttävät tyytyvän selvästi vähempään.

Soft skills are the hardest skills to develop.

@ValaAfshar

Tähän kätkeytyy myös jako ulkoiseen ja sisäiseen, pehmeisiin ja koviin kehittämiskohteisiin.

Ulkoisten taitojen kehittäminen on toistaiseksi suositumpaa kuin sisäisten. Ulkoiset taidot on helpompi perustella itselle ja muille. Sisäisten taitojen kehittämiseen ryhtyminen on iso askel osaamisalueelta oppimisalueelle. Eikä sisäisten taitojen kehittäminen ole ainakaan yhtään helpompaa kuin ulkoisten.

Usein asetetaan edelleen vastakkain, tarjotaanko kovaa myynnin tai teknisen osaamisen koulutusta vs. pehmeää mielenjohtamisen koulutusta. Vielä on matkaa havahtua siihen, miten vastakkainasettelun aika on ohi ja miten ulkoinen osaaminen ja sen toteutuminen on riippuvaista siitä, miten sisäiset olosuhteet antavat sille myöten.

Asioita voi tehdä järkevämmin. Elää voi paremminkin. Kun esimerkiksi esimiehestä lopulta kehkeytyy myös itsensä esimies, asioiden radikaali toisennäköisyys alkaa kajastaa.

Jätä kommentti

31.10.2014

Kilttejä lapsia

Kiltteys on ilmiö, johon törmään usein. Ihmiset haluavat totella. Ihmiset haluavat tehdä niin kuin joku sanoo. Ihmiset haluavat että heille sanotaan.

Tänä yksilöllisyyden, yksilövapauden ja itsensä johtamisen aikana tuo hämmentää. Varsinkin, kun samanaikaisesti suorittava työ vähenee maailmasta nopeaa vauhtia.

Enkä puhu tässä ihmisistä, joille suorittava työ on luontaisesti fine. Vaan korkeasti koulutetuista ja/tai huippupaikoilla ja huippupalkkaa nauttivista ihmisistä.

He saattavat vain olla sellaisia. He tekevät, mitä pomo sanoo. Ja sitten he odottavat alaisiltaan, että ne tottelevat – kuten he itse.

Mistä on kyse?

He eivät ole itsenäistyneet? He eivät luota, että he pystyisivät tekemään oikeita päätöksiä? He eivät usko, että heillä olisi oikeasti jotain omaa?

Tässä on jotakin omituista, sillä tämä maailma ei varsinaisesti kaipaa kilttejä lapsia. Vaan aikuisia, jotka ovat heränneet tahdossaan ja myös tekevät itse jotakin parempaa. Miksi se on niin tärkeää?

Koska me olemme niitä ihmisiä, jotka hyötyvät siitä. Samoin yritykset ja koko kansantalous. Eikä siitä tahtomisesta itsekään kuole, vaikka niin pelkäisikin käyvän.

On olemassa vireyttä, elinvoimaa, energiaa, liikettä, joka voi sinun kauttasi ilmentyä toimintana, ja koska milloinkaan ei voi olla olemassa kuin yksi sinä, sinun ilmaisusi on ainutlaatuinen. Jos estät sen, se ei pääse koskaan esille mitään muutakaan kautta, ja se katoaa. Maailma ei saa siitä osaansa.

Martha Graham

Yksilöllisestä ajattelusta syntyy tekoja, kun ympärillä on muitakin, kaltaisia. Tähän olisi nyt tilaus.

Jätä kommentti

30.9.2014

Minän voima

Itsensä johtaminen merkitsee sisäisten impulssien ja ulkoisten ärsykkeiden ohjaamista haluttuun suuntaan. Sisäisellä voimallaan ihminen kykenee halutessaan ohjaamaan tahtonsa muuhun kuin hetkellisen mielihyvän saamiseen. Tai ylittämään itsensä hyveitä harjoittaessaan. Eli suuntaamaan sinne missä olennainen on.

Olennainen on sitä tärkeää, jossa ihminen keskittyy oikeasti uuden luomiseen. Tämä tarkoittaa käytännössä itsenäisten valintojen tekemistä. Valintoja ärsykkeen ja reaktion välillä – siinä on ihmisen vapaus johtaa itseään.

Tämä sisäinen aktiivisuus edellyttää ihmiseltä voimaa, jota voi kutsua minävoimaksi. Tavallisesti se on ihmisellä melko heikko, koska

Ihminen ei ole aktiivisesti harjoittanut sen vahvistamista.
Ihmiseltä ei ole edellytetty vahvaa kykyä johtaa itseään, tehdä päivittäin tietoisia itsenäisiä päätöksiä ja valintoja.
Virran mukana meneminen on ollut sekä suositumpaa että suositellumpaa.

Nykyisissä aineellisissa olosuhteissa yhä useammalla ihmisellä olisi mahdollisuus toteutua aidoista sisäisistä toteutumisen tarpeista eikä ulkoisista olosuhteista käsin. Selviämisestä on siirrytty elämiseen ja mahdollisuuksiin. Mutta onko ihminen löytänyt oman tahtonsa, jonka varassa hän luo elämäänsä ja toteutuu sitä kautta elämässään muidenkin onneksi?

Joku sanoi joskus, että ihminen on siirtynyt mutkattomasti raadannasta viihteen maailmaan. Jokapäiväisen leivän hankkiminen vei aiemmin ajan, voiman ja energian. Kun näin ei enää ollut, tuon tyhjiön täytti ulkoapäin tarjolla oleva, iloinen viihteellisyys.

Siis sen sijaan, että ihminen olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseen: löytänyt yksilöllisen tahtonsa, joka odottaa toteutumistaan.

Vaikka viihteellisyys edelleen lisääntyy, jotakin on tapahtumassa.

Ulkoinen suorittaminen vähenee samassa mitassa kuin se lakkaa kiinnostamasta ihmisiä.
Googlen Search Inside Yourself löytää paikallisia muotoja.
Merkitysten ja tarkoituksen etsiminen leviää elämän eri osa-alueille.
Olemisen ja tekemisen tapa yksilöityvät, aito itsensä johtaminen vahvistuu.

Minävoiman vahvistamisesta saattaa tämän kehityksen myötä tulla yksilön ponnistelun tueksi joukkoistettu hanke. Luodessamme elämme tulevaisuutta.

Jätä kommentti

5.9.2014

Vaihtoehtoinen itse

Toisinaan ihminen joutuu sellaiseen mielentilaan, jossa hän näkee vain yhden tavan selvitä tai toimia. Kuitenkin: aina on vaihtoehto.

Umpikujaan päädytään usein siksi, ettei nähty sen tulevan. Tai siksi, ettei osata toimia toisin. Siksi saatetaan töräyttää sellaista, mitä kadutaan saman tien.

Kysymys: voinko vaihtaa ehtoja löytääkseni vaihtoehdon?

Luoda olosuhteet, jossa parempi itse pääsee esiin.
Luoda sellaiset ehdot itselleni, joissa harjoittelen paremman itsen vahvistumista.

Olosuhteita voi ajatella kolmena yhteytenä

Yhteys kehoon (lepo, rasitus, ravinto) eli kehonhuolto sanan laajimmassa merkityksessä
Yhteys toisiin ihmisiin eli avoin dialogi
Yhteys itseen eli suhde omaan mieleen

Kun opin pitämään olosuhteista parempaa huolta, olen valmiimpi oppimaan, kehittymään ja luonnostaan toteuttamaan parempaa itseään.

Millaisia ehtoja voin asettaa itselleni?

On huomattu, että kieltäminen on harvoin hyvä ehto. Kannattaa mennä positiivisen kautta eli luoda itselleen, omia arvoja vastaavia myönteisiä keinoja muutokseen.

Päätän olla läsnä kun syön eli nautin ruoastani. Lähden virkistävälle kävelylle aina kun voin. Lahjoitan itselleni kunnon yöunet viimeistään klo 23:sta lähtien.
Päätän kuunnella aktiivisesti jotakuta klo 12:een mennessä joka päivä.
Pysähdyn kerran päivässä ja kuuntelen itseäni.

Ihmiset pystyisivät helposti hahmotettavilla muutoksilla parantamaan oman elämänsä laatua.

Tie on luoda itseään niillä itse valitsemillaan tavoilla, päivittäisillä teoilla, joita elämässään harjoittaa. Lähtökohtaisesti voin muuttaa mitä vain, kun olen päättäväinen ja sitkeä. Eli toistan sitä, millä on minulle todellista merkitystä.

Tämä on tahdon tie: luon vaihtoehdon sille, joka olen tänään. Ja kun päädyn elämässäni umpikujaan, tahto tuo minut sieltä takaisin. Teiden risteykseen.

Jätä kommentti

15.8.2014

Näkyvä uhka

Nämä kysymykset ovat pyörineet mielessäni koko aikuisikäni:

Miksi en koe tulevani kuulluksi?
Miksi toinen ihminen ei tule kohtaamisessamme kuulluksi?

Olen nykyisin varma, ettei kyse on hyvän tahdon puuttumisesta. Hyväntahtoisuuden löydän helposti itsestäni, niin pyrkimyksestäni kuin sallimisesta eli pyrkimättä jättämisestäni. Samaa olen kohdannut monissa tapaamissani ihmisissä. Kyse ei myöskään ole kuuntelemisen tai kohtaamisen tai läsnäolon taidosta – kaikkea on tarjolla.

Mistä sitten on kyse?

Olen tullut siihen tulokseen, että kyse on uhkasta, jonka toinen ihminen saa aikaan. Se minä, jonka tulisi ottaa vastaan ja aidosti ymmärtää toista ihmistä, on tähän tehtävään liian heikko ja hauras. Sen voimat menevät itsesuojeluun, minän koossapitämiseen.

Jo koulun psykologian tunneilla opittiin, että minällä on monenlaisia suojautumiskeinoja, joista yksi suosituimmista on torjuminen.

Kaikista vaikeinta on ymmärtää toisen ihmisen tosi todeksi ja kunnioittaa sitä. Kun sinä esimerkiksi ilmaiset itseäsi… niin minä otan sen omaan ajatus- tai tunnetasooni ja pyrin heti korjaamaan sinua, että eihän se nyt aivan noin ole. Miten vaikeaa on todella kuunnella toista ihmistä, että noin, noin sinusta todella tuntuu.

Helinä Siikala

Pelko kadottaa oma minä on suurin syy siihen, että todella kuulluksi ja kohdatuksi tuleminen on harvinaisempaa kuin harvinaista. Ne välähdykset, joita hetkittäin saa kohdatuksi tulemisesta, kertovat kuin toisesta maailmasta.

Mitä tehdä?

Minää on vahvistettava, jotta se kykenisi kohtaamaan. Eikä mikään vahvista minää yhtä paljon kuin kohtaaminen ja tahto harjoitella.

Omaa avoimuuttaan voi harjoitella jokaisessa kohtaamisessa.
Omista puolustusmekanismeista voi oppia pois ja päästää irti.
Toisen kuulemista suoraan ja sellaisenaan voi harjoittaa – päästämättä itseä siihen väliin.

Nykytila on lähtökohta, josta voi aina liikahtaa kohti parempaa.

Jätä kommentti

19.6.2014

Rohkea askel

Mitä on sen maagisen päätöksen takana, jossa astuminen itselle uuteen tai vaikealta tuntuvaan tekoon tulee tehdyksi – tai jossa se ei tapahdu.

Tällaisessa kohtaamisessa oman tahdon kanssa itsereflektio peilaa motivaatiota ja kysyy sen perään: onko asia prioriteettilistalla niin korkealla, että tahto riittää maaliin viemiseen?

Motivaatiosta ei kuitenkaan ole arvoituksen ratkaisemiseksi. Motivaatio saattaa olla täysin kohdallaan mutta se ei riitä: minusta ei olekaan siihen, en uskallakaan.

Yksi kysymys on se, mistä rohkeuden puuttuminen ratkaisevassa paikassa syntyy. Mutta oikeasti kiinnostavampaa on se, miten rohkeutta vahvistetaan niin, että se on käytössä silloin kun sitä todella tarvitaan. Mikä on rohkeuden synty?

Itseluottamus vahvistuu niistä kokemuksista, joita tahdon kynnyksen ylittämisestä saa. Ja ehkä erityisesti niistä kokemuksista, jotka jättävät kynnyksen tälle puolen mutta jotka saavat yrittämään uudestaan kynnykselle ja siitä yli. Pelottomasti.

Sisu yhdistyneenä peräänantamattomuuteen luo tilanteita ja mahdollisuuksia aina uudestaan. Tässäkään kyseessä ei ole se että itsensä voittaminen johtaa haluttuun tulokseen. Vaan ennen kaikkea siitä, että tahdonomaisuus vie. Ammatista ja toimenkuvasta riippumatonta yrittäjyyttä, yrittämistä yli sen mitä luonnollisesti ja luontaisesti syntyy.

Usko siihen, että tämä tulee onnistumaan, minä pystyn siihen. Siinä on myönteiseen lopputulokseen uskominen yhdistyneenä syvempään merkitykseen: jos tämä aitoa, se toteutuu.

Tuntuu kun moneen sanaan liitettäisiin sitä itseään isompia mielikuvia. Harjoitteleminen mielletään jonkin ulkoisen taidon vuosia kestäväksi toistamiseksi vaikka se voi yhtälailla olla yksi tietoisesti ohjattu mielen liike. Rohkeus puolestaan ’tulta päin’ – syöksymiseksi vaikka se voi olla arkista silmästä silmään itsensä katsomista, pelottomuutta rakastaa ja tulla rakastetuksi, sanoa kyllä tai ei omaa tahtoa vastaavasti.

Huomisen luomisesta on kyse. Ja siitä voi tehdä paremman, sinulle ja meille kaikille.

P.S. Olen kirjoittanut tänä keväänä noin 80 bloggausta tähän omaan blogiini ja vuoroviikoin Esimiehistymiseen ja Paremmaksi tyypiksi –blogeihin. Näiden lisäksi raapustanut kymmeniä muistioita työpajoista sekä luonnoksen kirjaksi. Omavaltaisesti lähden nyt kirjoituslomalle. Palataan, kun iloinen ja aurinkoinen Summer of Love on ohi. Ellei se jatku ikuisesti 🙂

Jätä kommentti

23.5.2014

Ajan virrassa

Kun puhutaan ajan hallinnasta, usein yritetään hallita Tilannetta, joka on irronnut pikku kurarukkasesta. Ulkoa ohjattu ihminen not happy.

Kiirehän on positiivinen asia. Se tarkoittaa sitä, että on innostunut jostakin sellaisesta, joka oikeasti saa liikkeelle. Joskus se tarkoittaa työn rakastamista. Toisinaan kaikkia niitä hyviä kokemuksia, joita työstä saa: onnistumista, toisille avuksi olemista jne.

Ja mikä on tärkeämpää elämässä kuin liikkeessä oleminen, kaikkien prosessien ja hyvän tapahtumisen äiti?

Koomista virettä aiheen ympärillä käytyyn keskusteluun tuo käsite ajanhallinta. Kaikki tietävät, ettei aikaa voi hallita. Sehän hallitsee meitä, ellei meistä ole ohjaamaan itseämme.

Tietoisella tahdollamme otamme suhteen aikaan kuten mihin tahansa muuhunkin asiaa. Miten?

Olennainen löytyy, kun pysähtyy ja reflektoi
Joskus tarvitaan tietoista ajattelua tai intuitiota
Sitten tehdään tietoisia päätöksiä ja valintoja
Loppu on tahdon kevyeksi harjoittelemista sellaiseen tilaan, jonka uusi länsimainen henkisyys tuntee mottona Just do it.

Tämä ei oikeasti ole vaikeaa tai monimutkaista. But.

Pysähtyminen on taito, johon harvalla on luontaisia valmiuksia. Kaikki eivät edes tule ajatelleeksi, että voisi, vaikka reflektointia olennaisen tavoittamiseksi voisi hyvin opettaa ja harjoittaa jo koulussa. Näiden lisäksi aikuisen tahto on luontaisesti jähmeä ja suorittamaan koulutettu.

Luovuttaako vai uskoako harjoittelemisen evankeliumia:

Kaikkia edellä mainittuja asioita voi harjoitella.
Harjoittelu tuottaa pikaisia tuloksia sen lisäksi, että se herättää tietoisuuden ja lisää itseohjautuvuutta eli tahdon voimaa.
Seurauksena on järkevämpiä tapoja, parempia päätöksiä, enemmän aikaa.

Jos haluat laatua elämääsi, ryhdy harjoittelemaan. Jos et, voit jäädä vaikka miettimään, kumpi tässä oli nyt olennaista, pysähtyminen vai liikkeessä oleminen.

Jätä kommentti

22.4.2014

Resurssi olet sinä

”Mistä saisin lisää tunteja vuorokauteen?” minulta kysytään aika ajoin. Tavallisesti vastaan jotenkin näin: ”Et tarvitse lisää tunteja vaan otteen itsestäsi. Aikaa syntyy jokaisesta järkevästä valinnasta, päätöksestä ja järkevämmästä työtavasta. Sitten sinulla on aikaa, ennen kaikkea kaikelle sille, mikä on sinulle tärkeää.”

Elämää mielessä

Viime vuosien aikana olen tutustunut eri ihmisten kautta mindfulnessiin ja läsnäolon taitoon. Monia hyviä harjoituksia. Erityisesti koko homman ytimessä oleva pyrkimys siihen, että ajassa levottomasti ja hallitsemattomasti seilaava mieli rauhoittuisi ja jäsentyisi ja löytäisi läsnäolon taidon, voiman ja tietoisuuden.

Erilaisten tarkkailuharjoitusten lisäksi läsnä voi olla myös ajattelussaan. Myös ihmisen kyky suhteessa menneisyyteensä ja tulevaisuuteensa on resurssi: voin luoda itsellesi paremman menneisyyden ja voin innostua tulevaisuudestani.

Se mihin mieli kykenee ja millaisia sisältöjä se kykenee tuottamaan – se on resurssi, joka on suurelta osin hyödyntämättä.

Potentiaalii

Ihminen ei välttämättä herää ennen kuin hänet herätetään tajuamaan, että hänessä on paljon vapauttamattomia voimavaroja, kykyjä ja mahdollisuuksia. Niistä vain pieni osa tulee tavallisesti käyttöön. Ihminen on paljon enemmän.

Ihminen kykenee hyvään ja parempaankin, kun antaa sille mahdollisuuden. Ja antaa ennen kaikkea mahdollisuuden kehittää mahdollisuutensa kyvyiksi ja voimaksi.

Ihminen ei tiedä, mihin kaikkeen hänestä on ja missä mitassa, ennen kuin hän ryhtyy ylittämään itseään. Eikä hän useinkaan tiedä, miten suuria ovat hänen kykynsä oppia ja kehittyä.

Mieli taipuu tahdon edessä. Siksi kannattaa lähteä tekemään ja kokeilemaan asioita. Se herättää tietoisuuden ja tahdon siihen kaikkeen, joka on kätkettyä ja odottaa toteutumistaan.

Jätä kommentti

Avainsana: tahto

Harjoitteleminen on tahdon tie. Se on tie tietämisestä tekemiseen.

Harjoitteleminen on mielekästä, tietoista ja johdonmukaista toistamista.

Kaikki seuraa tekemisestä.

Kyse ei ole tiedon vaan tahdon ongelmasta.

Elämää mielessä

Potentiaalii