Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: tapa

Ote itsestä

Muistaakseni ensimmäinen elämäntapamuutokseni tapahtui siinä seitsemänvuotiaana. Ryhdyin silloin karkkilakkoon. Vuodeksi. Makea ja mielihyväkeskukseni keskustelivat jo silloin vilkkaasti keskenään, mutta päätökseni oli järkkymätön. Mind over matter, olisin sanonut, jos olisin osannut.

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Otin vuodenvaihteessa haasteekseni kolme asiaa.

  • Aloin juoda sitruunavettä ensimmäiseksi aamuisin.
  • Aloin tehdä lankkua herättyäni ja mennessäni nukkumaan.
  • Aloin tehdä ajatuksen kuljettamisharjoitusta iltaisin ennen valmistautumistani seuraavaan päivään. (Yksinkertaisesta esineestä syntyneitä ajatuksia liitetään ketjuksi noin viisi minuuttia niin, ettei ajatusten kulku häiriinny muista mieleen tulevista ajatuksista.)

Kaksi ensimmäistä on ollut helppoa saada päivärytmiin, kolmas vaatii edelleen erillisen ponnistuksen.

Olen vuosia koetellut itseäni ja rajojani. Se on osa luontoani, panna itseni koetukselle ja katsoa, mistä minut on tehty.

Sinäkin olet todennäköisesti ollut tilanteessa, jossa sinun on ollut välttämätöntä tai olet vain halunnut muuttaa tapojasi. Lisätä jotakin, jättää jotakin pois, muuttaa jotakin olemassa olevaa paremmaksi. Millaista se on ollut?

Tapojen muuttaminen edellyttää itsekuria.

Toisaalta vastustaa houkutusta tehdä kuten vanha rutiini veisi. Toisaalta ohjata omaa mieltä niin, että uusi tapa saa tilaisuuden syntyä.

Itsekuria eli voimaa tietoiseen itsen ohjaamiseen ihmisellä on rajallinen määrä. Siksi se kannattaa viisaasti kohdistaa parempien tapojen luomiseen. Pelkällä itsekurilla ei kukaan jaksa pitkään. Tai jos yrittää, joko uupuu tai sitten muutoksen paatti alkaa vuotaa toisesta reunasta kuin korjaavana liikkeenä. Syntyy kuin itsestään toisia huonoja tapoja tai muuten vaan sellaista välitöntä halujen tyydyttämistä, jonka tietää itselle huonoksi.

Miksi sitten on järkevää käyttää tahdonvoima parempien tapojen luomiseen?

Koska tahdonvoimaa on tarpeen käyttää vain siinä hetkessä, jolloin luo tapaa. Se on mielen gymi – harjoitellaanhan oikealla gymilläkin tavallisesti vain kerran päivässä. Tulokset syntyvät levossa.

Harjoittelu eli toistaminen eli tapojen luominen, se tapahtuu hetkissä. Ne ovat tekoja, jotka teen arvojeni ja tavoitteitteni mukaisesti. Haluan parempaa kuin mitä on nyt. Harjoitteleminen on tie parempaan itseen ja parempaan elämään. Se on ihmisen tapa pysyä liikkeessä, jotta pysyisi elävänä ja kokisi olevansa elossa. Uskollisuus harjoittelemiselle on itsekurin muoto, jolla tavoittelemastaan hyvästä syntyy parempia tapoja.

Tiedät tai olet ainakin kuullut, miten vaivalloista uusien tapojen opettelu tai vanhojen tapojen muuttaminen on. Mutta harva tuntuu tietävän, miten meissä jokaisessa on vaste tälle tietoiselle harjoittelulle. Vaste on se, kun tavat ”vuotavat yli” eli jonkin asian harjoitteleminen auttaa minkä tahansa muun harjoittelemisessa.

Tästä seuraa kaksi asiaa.

  • Kun ylität itsesi jonkin asian suhteen, se luo uskoa ja varmuutta siihen, että kykenet siihen toistenkin asioiden suhteen. Tämä on tie saada ote itsestäsi ja päivästäsi. Teet kaikenlaista ja mielesi harhailee ja saa sinut haluamaan kaikenlaista ja välttämään jotain, jonka tiedät päättäneesi. Mutta harjoittelun takia sinulla on voima viedä läpi päätöksesi.
  • Kaikenlainen mailan puristaminen väistyy tämän kokemuksen myötä. Miksi tikistää, kun tietää, että voi päästää irti ja saa halutessaan otteen milloin vain.

Tästä syntyy elämisentunne, jota ei voi saada muuten. Olet vahvempi kuin mielesi. Sinä päätät, sinä ohjaat.

Hyvää alkavaa viikkoa sinulle! Tarvitsetko vahvistusta muutoskykyysi? Soita Mikolle, p. 050 3840727.

Ne hyvät tavat

Eestiläinen ystäväni kertoi, miten hän lapsena katseli Tallinnassa kylmissään käsiään hihoihinsa piilottelevia neuvostosotilaita. Talvi oli tullut jo syyskuun lopussa, mutta komentotaloudessa talvivarusteet jaettiin vasta 5. lokakuuta.

Tässä kohtaa kuuluu hymähtää neuvostojärjestelmän typerälle jäykkyydelle. Mutta saman tien voin kysyä itseltäni: missä jamassa on sisäinen komentotalouteni?

Kaikki valta neuvostoille!

Kun havainnoin omia tapojani, huomaan, että niiden muodostumiseen riittää yksi kerta. Varsinkin, jos asia mistä tahansa syystä tuottaa mielihyvää, tapa alkaa toistua, koska ’kaikki minussa’ haluaa sitä lisää. Valta siirtyy monimutkaisille sisäisille neuvostoille, jotka alkavat hallita. Jokainen toisto vahvistaa niiden valtaa. Ja jos ne saavat yksin päättää, kenelläkään muulla ei valtaa olekaan. No, kuulostaako tutulta?

Näyttökuva 2013-10-08 kohteessa 5.58.26

Parhaimmillaan tavat tuovat helpotuksen elämään: helpommin, nopeammin, varmemmin. Asiat saa hoidettua tehokkaammin ja järkevämmin. Ja ennen kaikkea: jää aikaa muuhun, tärkeämpään ja siihen, mitä oikeasti haluaa tehdä. (Ja liian usein johonkin aivan turhaan, vai?)

Huonoimmillaan tavat ovat huonoja tapoja. Ne tähtäävät hetkelliseen mielihyvään, mikä syö miestä ja kuristaa ankaralla otteella. Tapoja, jotka johtavat arkiseen ja toistuvaan riman alittamiseen ja alisuoriutumisen kehään.

Ja sitten vielä tämä: Kerran hyvistä tavoista muodostuu aikaa myöten huonoja, jos niitä ei muista päivittää. Elämä virtaa: kerran hyvä ei ole ikuisesti hyvä. Päivittämisen ohella olisi hyväksi tietoisesti luoda uusia tapoja.

Tietoiseksi tuleminen

Sanotaan, että ihminen ajattelee noin 60000 ajatusta päivässä. Sanotaan, että 10000 tapaa ja tottumusta pyörittää ihmisen jokaista päivää.

Herääminen: Millaisessa unen kaltaisessa tilassa tietoisuuteni oikeastaan on? Mihin nämä päivät oikein menevät?

Näyttökuva 2013-10-07 kohteessa 23.06.50

Aktiivinen haluni tulla tietoiseksi kohtaa vastarintaa: Se on vaivalloista. Se ei usein ainakaan aluksi ole välttämättä palkitsevaa. Siinä joutuu poistumaan osaamisalueeltaan. Tietoiseksi tuleminen kohtaa kynnyksen tai muurin, jonka ylittämiseen enempää motivaatio kuin sisäinen voimakaan harvoin yltää. Vaikealta tuntuu.

Ja sitten vielä elämä on ankara: tietoisuuden osittainenkin herääminen johtaa siihen, ettei se anna rauhaa. Levottomuuden tai hämmennyksen tila tarjoaa kaksi vaihtoehtoa:

  • jatkan eteenpäin ja vahvistan tietoisuuttani
  • painan heräämässä olevan tietoisuuteni takaisin uneen.

Jälkimmäinen vaihtoehto näyttää toistaiseksi suositummalta. Mutta ajat muuttuvat.

Hyviä tapoja

Omia tapoja voi arvioida seuraavilla kysymyksillä:

  • Vievätkö tapani kehitystäni eteenpäin?
  • Antavatko ne minulle tilaa toteutua siinä mitassa kuin tahtoisin?

Jos vastaus on kumpaan tahansa kysymykseen kyllä, kyseessä ovat hyvät tavat.

Omien tapojen laadukkuutta voi arvioida suoremminkin: Minkälaista oloa ne synnyttävät. Millaista energiaa ne luovat. Olenko tapojen myötä paremmin itsessäni ja tunnistanko paremmin oman sisäisen voimani.

Jos omien tapojensa tarkkailukin kuulostaa vaivalloiselta, voi lohduttaa itseään: Yhdenkin tavan havaitseminen alkaa muuttaa suhdetta tapoihin. Tie avautuu mihin tahansa muutokseen. Ja muutoshan ei ole muuta kuin sitä, että myötäelää elämää.

P.S. Ne hyvä tavat on 70-luvulla ilmestynyt käyttäytymis- ja tapaopas. Ajatella, jos 2010-luvulla kirjoitettaisiin opas hyvään sisäiseen käyttäytymiseen. Haluaisitko sinä olla projektissa mukana?

Älä, tapa!

Sanotaan, että tavat määrittävät ihmisen. Mutta kuka tai mikä määrää ihmisen tavat?

Ihmisessä oleva hyvä voi olla ihmisen pahin ansa. Ihmisessä toimivat tavat ovat juuri tätä. Jos ihmisen aivot saisivat päättää, kaikki ihmisen toiminta muodostuisi rutiineiksi ja tavoiksi. Tässä kohtaa voi tuntea pienen kauhun: olisiko se enää elämää?

Tapojen synty

Kirjassaan The Power of Habit Charles Duhigg tuo aivotutkimuksen esiin nostamia näkökulmia ihmisen aivojen ja tapojen yhteisvaikutuksista.

Tapa syntyy valinnasta, jonka on kerran tarkoituksella tehnyt. Siitä lähtien ihminen on lakannut ajattelemasta sitä, jatkanut sen tekemistä tekemättä enää valintaa ja niin käytöksestä on tullut automaattista.

Tavat muodostuvat, koska aivot etsivät jatkuvasti tapoja säästää energiaa ja välttää ponnistusta. Se on ihmisen neurologian luonnollinen seuraus. Ilman tapoja aivot menisivät lukkoon. Kyky jättää huomiotta vähemmän tärkeitä yksityiskohtia ja siten valitsemista on jokapäiväisen toiminnan kannalta elintärkeää.

Tekemisen toistamisen jatkaminen eli tavan muodostuminen tapahtuu seuraavasti:

1)   Jonkin tekeminen tuntuu hyvältä

2)   Tekemisen kautta syntyy ’saavuttamisen’ tunne

3)   Aivot alkavat odottaa samaa palkkiota

Aivojen tasolla tätä prosessia voi verrata siihen, miten vesi uurtaa itselleen uoman, joka levenee ja syvenee. Pidettyään tauon virtaamisesta vesi aloittaa virtaamisen uudestaan seuraamalla aiemmin itse tekemäänsä uomaa.

Tapojen voima

Aivojen tasolla ongelma on esimerkiksi se, että jollei koe autonomian tunnetta vaan tottelee vain ohjeita (toteuttaa impulssejaan, ajatuksiaan), tahdonvoiman lihakset väsyvät nopeammin. Siksi lähtiessään muuttamaan tapojaan tai muuten luomaan omaa elämää tuntee aluksi avuttomuutta sisäisen ja elämän automatiikan edessä. Voimat eivät riitä.

Tavat voivat syntyä tiedostamatta, mutta ne voidaan luoda myös tietoisesti. Ne syntyvät tavallisesti ilman lupaa, mutta niitä voidaan luoda ja muunnella virittelemällä niiden osia. Tavat muovaavat elämäämme enemmän kuin tajuammekaan – ne ovat niin vahvoja, että ne voivat saattaa aivomme ripustautumaan niihin sulkien pois kaiken muun, terve järki mukaan lukien.

Koko elämä rakentuu tavoista – käytännöllisistä, emotionaalisista, älyllisistä – systemaattisesti järjestettynä hyvinvoinniksemme ja murheeksemme, ja ne kantavat meidät vastustamattomasti kohti kohtaloamme. William James

Jos emme tiedosta tapojemme vahvistumista, olemme sokeita kyvyllemme kontrolloida niitä. Jos emme ole tietoisia ennakoinnistamme, menemme halun synnyttämän tavan mukana.

Tiedostamisen ja vastuun tie

Kun kaikki tämä toimii hyvin ja automaattisesti, mikä on ongelma? Se, että aivoille on samantekevää, luoko se hyviä vai huonoja tapoja. Inhimillisellä tasolla on vielä pieni ero: huonot tavat näyttäisivät syntyvän hyviä helpommin, kuin itsestään. Ero suklaan syömisen tavan ja salille lähtemisen tavan välillä on useimmiten tuntuva.

Uusien hyvien tapojen luominen ja niiden luominen huonojen tilalle edellyttää tietoista tahtoa. Tiedostamisen avulla voi alkaa opettaa itselleen niitä elämän taitoja, joita koulu, perhe ja yhteisö eivät onnistuneet opettamaan. Tämä on avain omaan elämään muutenkin kuin tapojen suhteen.

Itsensä opettaminen edellyttää sitä, että panee syrjään henkilökohtaiset tunteet ja ongelmat, sillä muuten emootiot valuvat haasteellisessa kohtaamisessa yli. Jos kykenee pysymään keskittyneenä ja kurinalaisena, kykenee vastaamaan maailman tarpeisiin ja odotuksiin.

On tietoisesti hyväksyttävä kova työ tunnistaa ärsykkeet ja palkkiot, jotka ohjaavat tapoja, ja löytää vaihtoehtoja. On hyvä tietää, että itsellä on kontrolli, ja samanaikaisesti on oltava riittävän itsetietoinen käyttääkseen sitä.

Muutos vaatii toisinaan toistuvia kokeiluja ja epäonnistumisia. Mutta ennen pitkää voimistut ja olet tapaasi voimakkaampi. Charles Duhigg

Kun kerran ymmärtää, että tavat ovat muutettavissa, herää vapaus – ja vastuu – tehdä niistä uusi ja parempi versio. Kun näkee, että tavat voi ’saneerata’, tottumuksen voima on helpompi tavoittaa, ja voi  ryhtyä työhön.

Harjoittelun eli tapojen muuntamisen seurauksia

Onneksi aivoissa tapahtuvat prosessit eivät ole pelkkä vastus muuntamisen ja vapauden tiellä. Sieltä löytyy myös lohtu.

Ensiksi: harjoittelu tapojen muuntamiseksi ’vuotaa yli’. Tämä tarkoittaa sitä, että muunnetut tavat siirtyvät myös sellaisiin tapoihin, joita ei ole muunnettu. Säännöllisen liikuntaharrastuksen aloittaminen siirtyy parempiin ja säännöllisempiin ruokailutottumuksiin.

Toiseksi on huomattu, että olennaiset sisäiset muutokset käynnistävät ketjureaktion, jolloin hyvät tavat saavat otteen.

Kolmanneksi nk. pienillä voitoilla eli esimerkiksi pienelläkin itsensä ylittämisellä on suhteettoman suuri vaikutus verrattuna ponnistuksen kautta tavoitettuihin saavutuksiin

Neljänneksi avaintavat rohkaisevat muutosta: ne luovat rakenteita, jotka auttavat muita tapoja kukoistamaan.

Tämä helpottaa ja luo toivoa uusien tapojen harjoittelemiseen.

Ihmisen osa

Aivojen katsotaan ohjaavan ihmisen elämää. Näin onkin, kunnes ihminen ottaa tietoisella aktiivisuudella suhteen aivojen toimintaan, jota hän alkaa muokata enemmän itsensä mukaiseksi. Pois yleisluonteisesta ja ennen kaikkea siitä luonnontilasta, jossa ihminen vain toimii, mutta ei vaikuta tietoisesti ja ratkaisevasti omaan elämäänsä. Tietoiseksi tulemisella ei ole rajoja.

Tämä asettaa kaiken uuteen valoon: mikä on ihmisen osa?

Ihmisen osa ei olekaan olla ’sellainen kuin on’ ja antaa neuro-biologian määrätä elämästään. Ihmisen osa on luoda itsestään se instrumentti, jolla hän voi toteuttaa oman parhaansa toisten parhaaksi. Tämä tapahtuu tietoiseksi tulemisen kautta ja aktiivisesti omaa tahtoa etsien.

Tavat ovat avainasemassa, sillä motivaatio saa ihmisen liikkeelle, mutta tavat pitävät hänet liikkeessä. Tai toisin sanoen: motiivit saavat ihmisen liikkeelle, tavat määräävät miten.

Mieletön voima*

Mielellä on automaattista voimaa suorittaa myös kaikki se, mihin sen on omalla toiminnallaan kouluttanut. Niitä kutsutaan tavoiksi, tottumuksiksi ja rutiineiksi. Koulutusta toistamiseksi – tai harjoittelemiseksi.

Aamu

Olen aamuna muutamana istuskellut silmät kiinni, tekemättä mitään, hengitystäni seuraillen. Eräänä aamuna päätin siirtää fokuksen hengityksestä sylissäni lepääviin käsiin, ja mitä tapahtuikaan: fokus ei siirtynytkään. Minua hymyilytti.

Eikä syyttä. Olen harjoitellut fokuksen ohjaamista vuosikausia, mikä on tehnyt siitä helppoa. Mutta mieli urautuu nopeasti, uuteen on aina uusi ponnistus.

Kun ryhdyin tarkkailemaan mielen ponnistelua, huomasin sen jaksavan hetken, sitten se väsyi ja palasi vanhaan. Oma kokemukseni vahvisti sen, minkä olin huomannut olevan toistuvan periaatteena: automaattisuus hallitsee.

Automaattista elämää

Automaatti toimii itsestään, sen eteen ei tarvitse ponnistaa. Sen sijaan muutoksen eteen on nähtävä vaivaa – aina uudestaan. Ellei mieli ole voimissaan eli se esimerkiksi väsyy päivän mittaan, se palaa totuttuihin tapoihin, myös mielessä.

Näissä tavoissa ei aina ole mieltä. En tarkoita ensisijassa ulkoisia rutiineita, joita ihminen on kehittänyt töissä tai kotona vaan mielen rutiineita: ajatus-, mielikuva-, asenne- ja reagointitottumuksia.

Uuden ihmisen tavatessani luon hänestä välittömästi mielikuvan, joka pysyy kunnes toisin todistetaan. Reagoin tavallisesti asioihin hyvä-paha -akselilla yhdenkään ajatuksen pysäyttämättä, ellen poikkeuksellisesi ole hereillä. Useimmiten en ole.

Sokea voima toimii tavalla, jossa ei läheskään aina ole mieltä ja joka ei itsessään luo suotuisia olosuhteita hyvään elämään. Sen sijaan se pitää minut itse luomassani vankilassa, päivästä toiseen.

Havainto muuttaa tilan

Havainnot mieleen virtaavista ajatuksista antavat värikkään kuvan omasta elämästä, jossa tunnistaa itsensä ja jonka samanaikaisesti kokee itselleen vieraaksi.  Toistuessaan nämä havainnot ja niiden aikaan saamat tuntemukset herättävät tahtoa: näilläkö mennään loppuun asti?

Lähde, josta ajatukset kumpuavat, tuntuu ulkopuoliselta. Siksi ei ole itse asiassa niin vaikeaa poimia jokin vieraalta tuntuva ajatus tarkastelun kohteeksi. Jo pinnallinen tarkastelu osoittaa ajatuksen perustuvan ei-oikeastaan-mihinkään ja vähänkään syvällisempi tarkastelu näyttää sen musta-valkoisen ja kapean periaatteen, jolla kyseinen ajatus ja sen tuhannet sukulaiset syntyvät.

Hupaisaa on huomata, miten jo pelkkä ajatusten katsominen muuttaa niitä. Kuin niillä olisi voima vain niin kauan, kunnes ne tulevat nähdyiksi. Näkemisen jälkeen avautuu mahdollisuus muuttaa tilanne toiseksi, sellaiseksi kuin itse haluaa.

Toiston voima

Mielen automatiikka on syntynyt huomaamattomista toistoista. Mielen autonomiaa, oman tietoisen mielen synnyttämiä käytänteitä, voi luoda samalla periaatteella. Ja vaikka luominen saattaa aluksi tuntua vaivalloiselta, on hämmästyttävää, miten helppoa se useinkin on, kun on päässyt alkuun.

Kaikki on vaikeaa, kunnes se on helppoa. Goethe

Erityiseksi tämän luomistyön tekee mihinkään muuhun vaikeasti verrattavissa oleva vapautumisen ilo. Kuin kahleet oikeasti murtuisivat, kuin jäät oikeasti lähtisivät. Pisarat, jotka tippuessaan kovertavat kovimmankin kiven.

Samalla mieleen ja sen toimintaan tulee mieltä. Mieli on minun puolellani vahvistaessaan suhdetta itseeni ja toisiin ihmisiin, uskaltaessaan olla läsnä ja herättäessään minut toistuvasti sille, missä on vielä opittavaa.

Mieleni tarjoilee edelleen kaikenlaista. Suunta on kuitenkin se, että minä valitsen, päätän mihin suostun ja mitä poimin siitä omaksi elämäkseni. Tämä on vapauden ilo.

* Sielun Veljet: Taas tukka kasvaa (”Mä kirjahyllyn alle jään ja mut musiikki pusertaa. Mieletön voima, tajuut sä?”)