Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: tavat

Ei haukku haavaa tee

Outoa havahtua siihen, että tuota sanontaa on viljelty vielä hetki sitten ihan tosissaan. Kuin ihmisillä ei olisi ollut minkäänlaista tuntevaa tietoisuutta siitä, millaisia seurauksia latistavilla ja pahantahtoisilla sanoilla on. Miten sanat voivat viiltää, satuttaa ja haavoittaa, murentaa perusluottamusta ja traumatisoida vuosikymmeniksi. Eli erottaa ihmisen toisista.

Kyse ei arjessa aina ole pahantahtoisuudesta vaan aivan tavallisesta arkipäivän tolloudesta ja osaamattomuudesta,

joskus omien kokemusten sokeasta siirtämisestä eteenpäin. Siis normaalista myötätunnottomuudesta itseä ja muita kohtaan.

Valmentaessani olen usein kysynyt itseltäni, kuinka paljon tämänkin yrityksen tuottavuus kohoaisi, jos ihmiset oppisivat oikeasti ottamaan toiset huomioon puheessaan ja käytöksessään.

Tuottavuuden kasvu edellyttää mielestäni selkeästi kahta asiaa: matkaa ulospäin ja matkaa sisäänpäin.

Tosin sanoen halua oppia eli aktiivisesti hakea tarkoituksenmukaista muutosta omaan toimintaan.

Elämään kuuluu se, että viestit eivät aina mene perille ihan tarkoitetussa muodossa, väärinkäsityksiä syntyy ja loukkaantumisiakin. Jokainen voi silti nostaa tasoaan viestimisensä selkeydessä, varsinkin ruutuviestinnässään. Ja aivan erityisesti siinä, että harjoitellaan yhdessä käsittelemään asioita niin, ettei työnnetä hernettä entistä syvemmälle nenään.

Matka sisäänpäin tapahtuu harjoittelemisen ja reflektoimisen kautta. Miten toisaalta kirkastan ajatteluani ja toisaalta lämmitän yhteistä tunnetta niin, että viestilläni on mahdollisuudet hyviin seurauksiin? Ja miten opin aidosti päästämään irti esimerkiksi kerran koetuista loukkauksista, joista kiinnipitäminen tuhoaa tulevan hyvän.

Usein tarvitaan selkeitä tapoja ja toimintamalleja, joissa yksilön hyvä sulautuu yhteiseen hyvään.

Tällöin ihmiset oppivat löytämään enemmän yhteistä tonttia sen sijaan että kiinnittäisivät huomionsa pikkuasioihin – eli ylittämään pettymyksensä ja traumansa – jotka heitä erottavat. Ja sehän on jokaisessa kelpo työyhteisössä tavoitteena.

Tarvitsetko apua tavoitteiden käytäntöön viemiseen? Keskustellaan: Mikko@Peilaus, p. 050 3840727.

Mainokset

Tulevaisuuden kyvyiksi

Loistavana vuonna 1964 Martha and The Vandellas levytti klassikon Dancing in the Street.

Calling out around the world: are you ready for a brand new beat?

Kun sinulle käy kutsu löytää oma äänesi, oletko valmis uuteen eli näyttämään, mitä oikeasti olet ja mihin kykenet?

Sillä ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustelija nähdäkseen, että seuraavien vuosien aikana tapahtuvat muutokset edellyttävät meiltä adaptaatiota, uudelleen orientoitumista ja uusien kykyjen omaksumista ja kehittämistä. Oletko valmis?

Millaisista kyvyistä on kyse? Tässä yhdeksän ensin mieleen tulevaa.

Systeemiset kyvyt, joista ehkä tärkein on taito nähdä asiat sekä-että sen sijaan että ne olisivat joko-tai, kuten luontaisesti tapahtuu. Kyvyn tarkoitus on vastakkainasettelun (me-ne, hyvä-paha, vahva-heikko) ja erillisyyden voittaminen, maailman turhan osiin jakamisen lopettaminen ja laajemman yhteisen tontin löytäminen. Samalla kehitetään ristiriitojen ja paradoksien sietämistä kohti kokonaisvaltaisempaa ajattelua.

Tunnetaidot eli voimistetaan tahtotunteita kuten uteliaisuus, rakastaminen ja intohimo.

Tunteiden käsittely eli opitaan empatiaa, hyväntahtoisuutta ja myötätuntoa. Jonkinlaisena maksiimina tässä voisi olla ”En voi olla todella onnellinen niin kauan kuin yksikin ihminen lähelläni on onneton.” Tähän liittyy myös syvempi kuunteleminen, jota harjoitetaan jotta ymmärretään ja autetaan toisia löytämään oikeat sanat, ei jotta korjataan heidän ”vääriä” käsityksiään.

Henkisten kykyjen kehittäminen: intuitio, visualisointi ja meditaatio, joiden avulla luodaan parempaa yhteyttä ja suhdetta todellisuuteen, myös sisäiseen todellisuuteen ja toisiin ihmisiin.

Itsensä johtaminen, itsetuntemus, itsensä selvittäminen, oman mielen reflektoiminen ja sen myötä omien mahdollisuuksien ja potentiaalin näkeminen. Omien tavoitteiden asettaminen & yrittäjämäinen asenteen kehittyminen elämässä: luon itse olosuhteita sille, mitä tahdon maailmassa saada aikaan ja miten siinä vaikuttaa.

Metataidot eli taitojen taidot, jotka synnyttävät lisää taitoja. Tällaisia ovat esimerkiksi oppiminen ja oppimaan oppiminen, harjoitteleminen ja harjoittelemaan oppiminen, itsensä uudistuminen ja itsensä opettaminen eli itselle niiden taitojen opettaminen, joita kokee tarvitsevansa. Metataidot luovat ja vahvistavat kehittymisen tahtoa ja asennetta.

Mielikuvituksen vahvistaminen eli aiempaa parempi mahdollisuuksien havaitseminen ja niihin tarttuminen. Tarvittavia kykyjä tähän ovat rohkeus kokeilemiseen, unelmointi, improvisaatio ja leikkiminen.

Sisäisen tarkkailijan vahvistaminen ja kehittäminen. Tämä metakognitiivinen taito on käytännössä esimerkiksi kykyä ajatella omaa ajattelua, peilata omia tunteita ja tulla tietoisemmaksi omista mielenliikkeistä ja mielialoista.

Kokonaisuuden tarkoituksen tavoittaminen eli systeeminen hahmottaminen. Monimutkaisen systeemin osatekijöiden näkeminen dynaamisessa, keskinäisessä riippuvuussuhteessa. Samanaikaisesti tulevaisuuden organisaatiossa korostuu tarve olla kokonainen ihminen työelämässä, kaikkine kykyineen ja valmiuksineen antaa oma panoksensa yhdessä toisten kanssa.

Muuttuuko oikeasti jokin? Vai samako menoko jatkuu kuin eilenkin, kysyy Jukka Poika kappaleessaan Sotaisa rotu. Ja vastaa: sama meno jatkuu.

Huomennakin suurin osa ihmisistä menee samaan työpaikkaan, jonka järjestelmät ja sen sisällä toimivat tavat ja rutiinit pitävät huolen siitä, että kaikki tuntuu jatkuvan kuten aina. Pinnan alla tapahtuva kehitys muuttaa asioita usein hitaasti ja ellei muutokseen kiinnitä huomiota, se saattaa näyttäytyä äkillisenä ja yllättävänä.

Toivottavasti sinulle ei käy niin. Sillä oikeastaan kaikki edellä sanottu on jo näkyvissä.

Kaipaatko apua muutokseen liittyvien kykyjen kehittämisessä? Soita Mikko, p. 050 3840727.

Prosessijohtaja seikkailee

Palkkaisitko sinä teille prosessijohtajan, jolla ei oikeastaan ole mitään käsitystä prosesseista tai niiden kulusta ja joka todennäköisesti siksi johtaisi prosesseja intuitiivisella unissakävelijän varmuudella? Etkö?

Sori, palkkasit jo: itsesi.

Johdat mielessäsi olevia prosesseja kuin edellä kuvattu johtaja: et ollenkaan. Koska

·     Et ole niistä tietoinen

·     Et tiedä mitä tehdä niille

·     Et välttämättä halua edes tietää

Mielen prosessit tuntuvat ajatuksenakin vaikeilta ja hankalilta.

Jo pelkkä niistä tietoiseksi tuleminen kuulostaa vaivalloiselta. Mistä edes aloittaa? Ja ennen kaikkea: mitä se ihmistä hyödyttää? Saako niiden tuntemisesta edes hyvän mielen, puhumattakaan ystävistä, menestyksestä ja vaikutusvallasta?

Vaan: ei siitä haittaakaan ole. Sisäisillä prosesseilla on taipumusta heijastua ulos: sanoihin, tekoihin, olemiseen ja käyttäytymiseen. Silti on mieluisampaa kuvitella, ettei näin käy. Tai ettei se haittaa.

Vaikka elämäsi on täynnä esimerkkejä siitä, että haittaa kyllä. Hyvien prosessien ohessa teet päivittäin päätöksiä

·     Huonojen ja heikkojen tarinoiden pohjalta. Liikaa sellaista, joka estää sinua toteuttamasta sitä hyvää, jonka tiedät.

·     Itsetuhoisten tapojen pohjalta. Voit kysyä itseltäsi jokaisen tapasi kohdalla: vahvistaako vai heikentääkö, rohkaiseeko vai lannistaako tämä minua?

·     Sinua heikentävien impulssien pohjalta. Tarpeesi kulkevat erilaisten suodattimiesi lävitse ja lopputulos on korkeintaan sattumanvaraisesti hyvä.

Nämä sinussa elävät prosessit synnyttävät ja kanavoivat tapahtumia, jotka vaikuttavat suoraan siihen, miten päiväsi rakentuvat ja kulkeeko elämäsi eteenpäin niin kuin sen kuuluisi.

Alkaako kiinnostaa, mitä sinussa oikeasti tapahtuu?

Sinulle annetaan päivittäin mahdollisuus nähdä omiin prosesseihisi ja syihin, miksi niille kannattaa tehdä jotakin.

Vaikka vain omaksi hyödyksi – ja läheiset työkaverisi kiittävät myös.

Näilläkö mennään vai kaipaisitko prosessiohjausta? Voit aina soittaa Mikolle, p. 050 3840727.

Haasteet, harjoittelu ja seuraukset

Toistaiseksi vain pieni joukko edelläkävijöitä harjoittelee tietoisesti oman mielensä kanssa. Joukko tosin kasvaa, kun ihmiset tulevat tietoisemmaksi itsestään ja siitä, miten sisäisen elämän harjoittaminen vaikuttaa ulkoiseen elämään: työhön, ihmissuhteisiin ja yleiseen elämisen laatuun.

Tietoisemmaksi tuleminen onkin usein avain harjoittelemisen aloittamiseen.

Eräs kollegani kuvasi omaa aloittamisen motiiviaan kuin sisällä kasvaneena paineena, joka pakotti tekemään jotakin päivittäin häiritseville asioille. Toisilla paine ei kasva riittävän suureksi jotta he aloittaisivat – ja miksi aloittaa, jos elämä sujuu riittävän hyvin ilmankin?

Ne, jotka ovat aloittaneet, kertovat seuraavaa.

Haasteet. Arjessa omaan osaamattomuuteen tai voimattomuuteen törmääminen.

·     Reagoin äkkipikaisesti ja usein ensimmäinen reaktioni on negatiivinen. En innostu, näen ensimmäisenä virheet, suhtaudun nuivasti ihmisiin.

·     Ikävät ajatukset jäävät pyörimään mieleeni ja pyörivät siellä vielä pitkään. Esimerkiksi saamani palaute tuntuu useimmiten loukkaukselta. Yritykseni saada tämä ”mielen satunnaisgeneraattori” vaikenemaan epäonnistuu toistuvasti.

·     Asiat, jotka ovat minulle tärkeitä ja nostaisivat elämäni laatua, jäävät toistuvasti tekemättä ja jään toistamaan huonoa tapaani. Kiroan sitä, että häviän itselleni aina uudestaan.

·     En pysty päättämään vaan odotan, että asiat hoituvat jotenkin itsestään tai joku muu päättäisi puolestani.

Harjoittelu. Harjoitteleminen tapahtuu niissä arjen tilanteissa, joissa kohtaa haasteen. Harjoittelu on parempien tapojen luomista ja vahvistamista. Eli niiden kynnysten ylittämistä, joiden taakse usein jää.

·     Helpoin tapa alkaa harjoitella parempia reagointitapoja on aluksi tietoisesti jättää reagoimatta. Ja katsoa, mitä itsessä tapahtuu: miten tunteiden aallokko lyö joskus kiivaanakin mutta vain hetken. Tämän havainnon pohjalta voi lähteä kehittämään myönteisempiä ja kannustavampia tapoja suhtautua asioihin ja ihmisiin.

·     Irtipäästämistä on harjoiteltava tietoisesti. Kannattaa aloittaa jostakin itselle melko yhdentekevästä, päästää siitä irti ja siirtyä vähitellen haasteellisempiin asioihin. Loukkaannuinko oikeasti tuollaisesta pikku jutusta? Tapahtuiko se edes oikeasti?

·     Omat mielikuvat siitä, mitä tekeminen on ja mitä se vaatii, ovat usein ylimitoitettuja suhteessa itse tekemiseen. Just do it toimii tässäkin kohtaa hyvänä mottona – ylittää tahdonkynnys saman tien ja opetella ylittämään sen kevyemmin.

·     Päättämään oppii tekemällä päätöksiä. Asioiden yksinkertaistaminen, mustavalkoistaminen horisontin kokoisesta väripaletista, auttaa päättämään, kun tilanne tai asia sitä edellyttää.

Seuraukset. Harjoittelemisen seurauksia alkaa huomata usein hyvin pian aloittamisen jälkeen. Harjoittelemisen jatkaminen merkitsee uusien tapojen vahvistumista ja syvenemistä, myös järkevämpää harjoittelemista.

·     Kun en ole niin kireänä, ihmiset hengittävät ympärilläni kevyemmin. Tämä on ehkä tärkein seuraus. Ja sen myötä voin itsekin paremmin.

·     Aloin harjoitella itseni syyttelemisen vähentämistä. Tämä oli vaikeaa. Sillä aina kun sain itseni syyttelemisestä kiinni, aloin syytellä itseäni myös siitä. Mutta olin päättänyt päästää irti tästä tuhoavasta tavasta ja vähitellen sen ote alkoi hellittää.

·     Olen hyvä suoriutumaan työstäni, mutta työni ulkopuolella en saa kunnollista otetta siihen, mitä haluaisin tehdä. Näin kuvittelin, mutta olin väärässä. Harjoittelu toi minusta esiin puolen, jota en tuntenutkaan. Olin paljon parempi kuin kuvittelin. Eli jouduin harjoitteluni myötä toistuvasti päivittämään mielikuvani ja käsitykseni itsestäni. Este oli kirjaimellisesti sisälläni.

·     Heräsin sille ikävälle tosiasialle, että tunteeni tekivät päätöksiä puolestani. Päätin, että tämä asia muuttuu nyt. Tilanteissa, joissa tunteet alkoivat viedä, kysyin itseltäni, kumpi täällä päättää, minä vai tunteeni. Tämä oli ratkaiseva kysymys. Harjoittelu toi myös välittömämmän suhteen tunteisiini.

Kulku haasteisiin havahtumisen kautta tekoihin ja niiden seurauksiin on kiinnostava monestakin syystä. Se on

·     Aina yksilöllinen, koska niin jokainen meistä on rakennettu pienintä yksityiskohtaa myöten.

·     Tietoiseksi tulemisen prosessi. Tiedämme paljon enemmän kuin aloittaessamme. Moni kuvitelma saa väistyä harjoittelussa tapahtuneen todellisuuden kohtaamisen myötä.

·     Tutustumista itseen – mitä oikeastaan tiedän itsestäni ennen kuin altistan itseni tekemisestä syntyville prosesseille ja niiden kohtaamiselle?

Työpäivä tuo vastaan ulkoisia haasteita ja nostaa esiin sisäisiä haasteita.

Näihin haasteisiin vastaaminen eli niiden kohtaaminen riippuu siitä, miten olet vastannut niihin eilen. Jos haluat vastata huomisen haasteisiin paremmin, ryhdy harjoittelemaan.

Mielen harjoittelemisen myötä turha amatöörimäisyys väistää tekemisestämme ja meistä tulee todellisia ammattilaisia työssämme.

Oletko ajatellut liittyä edelläkävijöihin? Voin auttaa, p. 050 3840727/Mikko.

Harjoittele tietoisemmin

Kun tulee tietoisemmaksi, vapautuu samalla tietämättömyyden kahleista ja sattumanvaraisuudesta – kohti selkeyttä. Tätä mantraa olen hokenut itselleni viimeiset 30+ vuotta.

Miten on, kiinnostaako sinua tietoisemmaksi tuleminen? Siitä mitä sisälläsi liikkuu ja millaista toimintaa se synnyttää niin sanoissasi, teoissasi ja reaktioissasi? Ja myös siinä, millaisia vaikutuksia teollasi ja olemisellasi on?

Minua kiinnostaa. On kiinnostanut jo vuosia. Ihan itsestään. Syynä on ollut se, että minua on häirinnyt. Häi-rin-nyt. Se on ajanut minua.

Häirinnyt mikä?

·     Se, etten tiedä enkä osaa. Tämä voisi olla parempaa, tämä elämä.

·     Se, että ajattelen ja toimin toisin kuin tahtoisin. Haluan tehdä niin kuin tahdon.

·     Se, että niin harvaa näyttää kiinnostavan tämä, vaikka tietoisempana on lähempänä itseään ja oman elämänsä luomista.

Sillä onko tiedostamaton, uninen elämä sen arvoista? Se, ettet tiedä kuka olet ja mitä oikeastaan haluat. Saatat hyvinkin toteuttaa ihan jonkun toisen tyypin plänejä. Vaikka parempaakin olisi tarjolla.

Näytän tässä yhden mahdollisen tien. Kyse on tavoista.

1)  Meillä kaikilla on lähtökohtaisesti kaksi mahdollisuutta. Joko

·     Meillä on sokeita tapoja.

·     Meillä on tietoisia tapoja.

Ja koska olemme ihmisiä, me olemme tavallisesti iloinen sekoitus noista kahdesta.

Ja tästä se tie lähtee. Tietoisemmaksi tuleminen.

Samoin kuin voin kysyä, miten näkemykseni ja mielipiteeni ovat syntyneet, samoin voi kysyä, mistä tapani ovat muodostuneet.

Koska tavat ovat sitä, mitä me toistamme. Ja kaikki mitä teemme päivittäin, tekee sen, mikä olemme. Siksi tavat ovat niin olennaisia.

Ja tässä on meidän mahdollisuutemme. Ja se menee näin.

·     Tutustu itseesi.

·     Skannaa tapasi.

·     Luo omempaa ja parempaa.

Tämä on loppujen lopuksi yksinkertaista mutta edellyttää päättäväisyyttä.

Ja samalla löydät oman tahtosi. Ja jos se on ollut hukuksissa, esimerkiksi koska eksyit elämässä (mikä ei ole pelkästään huono asia), sitä joutuu vähän hakemaan.

Jos tämä kuulosti turhan monimutkaiselta, on olemassa yksinkertaisempi vaihtoehto.

2)  Voit aloittaa matkasi siitä, että luot itsellesi jonkun uuden tavan ja alat toistaa sitä.

Paremman tavan, oman tavan. Ja sitten seuraat uteliaana, miten sen kanssa sujuu ja kenties, millaisia vaikutuksia sillä on. Ja muutat sitä tarpeen mukaan.

Ja kun se alkaa sujua, ota seuraava.

Voi käydä niin, että nämä uudet tavat alkavat

·     korvata vanhoja tapoja

·     muuten vaikuttaa vanhoihin tapoihisi ja joissakin tapauksissa siihen miten elät ja vaikutat

Tekeminen herättää sinut. Eli tekee sinut tietoisemmaksi ja se on harjoittelemisen eli tapojen muodostamisen tie. Tekemisen kautta opit tuntemaan, kuka oikeastaan olet ja mistä sinun elämässäsi parhaimmillaan voisi olla kyse. Free your mind and your ass will follow.

Tekeminen tekee sinut. Ei vain paremman tuloksen vaan enemmän sinut.

Ei ihan vähän. Sinusta tulee oman elämäsi muotoilija. Ja siitä alkaa jotakin todella mahtavaa.

Iki-ihana Maaret Kallio räppää samasta asiasta:

Hanki vain tietoa, mutta sitäkin enemmän uskalla harjoitella taitoa – yksin ja yhdessä. … Harjoittele, harjoittele, harjoittele – ennen kaikkea toisten ihmisten kanssa. Olet joka päivä rakentamassa elämääsi, eikä se ole milloinkaan tuleva valmiiksi. (Lujasti lempeä, 2016)

Sinun ei tarvitsekaan toistaa loppuelämääsi vain jostakin epämääräisestä lähteestä epämääräisesti omaksumaasi vaan voit kirkkaasti, tietoisesti luoda omista tavoistasi ja omasta elämästäsi itsesi näköistä. Just do it.

Mahti homma, tarvitsetko apua matkallasi? Voit soittaa 050 3840727/Mikko

Ote itsestä

Muistaakseni ensimmäinen elämäntapamuutokseni tapahtui siinä seitsemänvuotiaana. Ryhdyin silloin karkkilakkoon. Vuodeksi. Makea ja mielihyväkeskukseni keskustelivat jo silloin vilkkaasti keskenään, mutta päätökseni oli järkkymätön. Mind over matter, olisin sanonut, jos olisin osannut.

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Otin vuodenvaihteessa haasteekseni kolme asiaa.

  • Aloin juoda sitruunavettä ensimmäiseksi aamuisin.
  • Aloin tehdä lankkua herättyäni ja mennessäni nukkumaan.
  • Aloin tehdä ajatuksen kuljettamisharjoitusta iltaisin ennen valmistautumistani seuraavaan päivään. (Yksinkertaisesta esineestä syntyneitä ajatuksia liitetään ketjuksi noin viisi minuuttia niin, ettei ajatusten kulku häiriinny muista mieleen tulevista ajatuksista.)

Kaksi ensimmäistä on ollut helppoa saada päivärytmiin, kolmas vaatii edelleen erillisen ponnistuksen.

Olen vuosia koetellut itseäni ja rajojani. Se on osa luontoani, panna itseni koetukselle ja katsoa, mistä minut on tehty.

Sinäkin olet todennäköisesti ollut tilanteessa, jossa sinun on ollut välttämätöntä tai olet vain halunnut muuttaa tapojasi. Lisätä jotakin, jättää jotakin pois, muuttaa jotakin olemassa olevaa paremmaksi. Millaista se on ollut?

Tapojen muuttaminen edellyttää itsekuria.

Toisaalta vastustaa houkutusta tehdä kuten vanha rutiini veisi. Toisaalta ohjata omaa mieltä niin, että uusi tapa saa tilaisuuden syntyä.

Itsekuria eli voimaa tietoiseen itsen ohjaamiseen ihmisellä on rajallinen määrä. Siksi se kannattaa viisaasti kohdistaa parempien tapojen luomiseen. Pelkällä itsekurilla ei kukaan jaksa pitkään. Tai jos yrittää, joko uupuu tai sitten muutoksen paatti alkaa vuotaa toisesta reunasta kuin korjaavana liikkeenä. Syntyy kuin itsestään toisia huonoja tapoja tai muuten vaan sellaista välitöntä halujen tyydyttämistä, jonka tietää itselle huonoksi.

Miksi sitten on järkevää käyttää tahdonvoima parempien tapojen luomiseen?

Koska tahdonvoimaa on tarpeen käyttää vain siinä hetkessä, jolloin luo tapaa. Se on mielen gymi – harjoitellaanhan oikealla gymilläkin tavallisesti vain kerran päivässä. Tulokset syntyvät levossa.

Harjoittelu eli toistaminen eli tapojen luominen, se tapahtuu hetkissä. Ne ovat tekoja, jotka teen arvojeni ja tavoitteitteni mukaisesti. Haluan parempaa kuin mitä on nyt. Harjoitteleminen on tie parempaan itseen ja parempaan elämään. Se on ihmisen tapa pysyä liikkeessä, jotta pysyisi elävänä ja kokisi olevansa elossa. Uskollisuus harjoittelemiselle on itsekurin muoto, jolla tavoittelemastaan hyvästä syntyy parempia tapoja.

Tiedät tai olet ainakin kuullut, miten vaivalloista uusien tapojen opettelu tai vanhojen tapojen muuttaminen on. Mutta harva tuntuu tietävän, miten meissä jokaisessa on vaste tälle tietoiselle harjoittelulle. Vaste on se, kun tavat ”vuotavat yli” eli jonkin asian harjoitteleminen auttaa minkä tahansa muun harjoittelemisessa.

Tästä seuraa kaksi asiaa.

  • Kun ylität itsesi jonkin asian suhteen, se luo uskoa ja varmuutta siihen, että kykenet siihen toistenkin asioiden suhteen. Tämä on tie saada ote itsestäsi ja päivästäsi. Teet kaikenlaista ja mielesi harhailee ja saa sinut haluamaan kaikenlaista ja välttämään jotain, jonka tiedät päättäneesi. Mutta harjoittelun takia sinulla on voima viedä läpi päätöksesi.
  • Kaikenlainen mailan puristaminen väistyy tämän kokemuksen myötä. Miksi tikistää, kun tietää, että voi päästää irti ja saa halutessaan otteen milloin vain.

Tästä syntyy elämisentunne, jota ei voi saada muuten. Olet vahvempi kuin mielesi. Sinä päätät, sinä ohjaat.

Hyvää alkavaa viikkoa sinulle! Tarvitsetko vahvistusta muutoskykyysi? Soita Mikolle, p. 050 3840727.

Uraa!

Kohtaus päiväkodin eteisessä:

– Mitäs sinun äitisi tekeekään työkseen?

– Se on kuratoija. Vaikka oikeasti meidän perheen kuratoija olen minä, totesi poika pontevasti vetäessään keltaisia kurahousuja jalastaan.

Yksi tärkeimmistä yrityksen olosuhteista luovista tekemisistä on urapolun tai vaihtoehtoisten urapolkujen luominen yhdessä työntekijän kanssa. Se antaa näkymää tahtotilaan, tulevaisuuteen ja peilaa sitä, mikä ihminen on. Hyvästä tehtävästä parempaan siirtyminen olisi parempaa tätä päivää.

Ura voi olla lyhyt ja tuskainen. Eräs toimitusjohtajaksi valittu alkoi jo henkilöstölle suunnatun esittelypuheensa puolessa välissä huutaa ihmisille kiihtymyksestä. Väärät mielikuvat johtajuudesta saivat puolentoista vuoden kuluessa hiukset lähtemään ja naaman kalpeaksi, kunnes johtokunta päästi hänet vapaaksi. Näitä tarinoita useat ovat joutuneet seuraamaan läheltä.

Ura edellyttää osaamista – myös muiden osaamisen hyödyntämistä. Urasta tulee muuten helposti kuraa.

Samanaikaisesti aivotutkijat puhuvat uran kyntämisestä. Tavat, tottumukset ja rutiini kyntävät aivoihin uria – mitä toistetumpi, sitä syvempiä. Muuttuvassa maailmassa ja ihmisen muuttuessa kaiken aikaa tämä on no good.

Vaan mikä saa ihmisen kurkistamaan kynnetystä urasta takaisin pinnalle tai jopa kapuamaan urasta pois? Realisteina itseään pitävät sanovat, että ihminen tekee sen vain pakon edessä. Olen kuitenkin nähnyt riittävästi vastakkaisia esimerkkejä, jotta uskoisin tämän olevan aina näin.

Yksi tärkeimpiä motiiveja on rehellisyys. Kun katson työpäivääni ja kaikkea siinä tekemääni, voin peilata sitä kysymyksellä: mikä tässä oikeasti innostaa minua? Tai jos haluan uhrata asialle muutaman minuutin lisää, voin tehdä itselleni Taikaseinän: Kirjoitan kuvauksen siitä, millainen on unelmatyöpäiväni. Sitten siitä, millainen on tavallinen työpäiväni. Ja sitten vertaan näitä kahta.

Useimmiten tällainen tietoisemmaksi tuleminen on ensimmäinen askel muutokseen. Seuraava askel on osata pyytää apua tai tarttua ojennettuun käteen.

– Tai hankkia kunnon tikapuut, kuten eräs valmennettavani sanoi.

Talon tavoille

Harva asia on yhtä kaksiteräinen haulikko. Kuin talon tavoille oppiminen.

Tähän tottuu jo lapsena…

Kotona ja lapsena opitaan kodin tavoille. Ne ovat osin hyviä ja tarpeellisia eli antavat järkeviä suuntaviivoja elämälle ja tukevat tiukoissa tilanteissa omien arvojen mukaista toimintaa. Osin ne ovat sietämättömiä epätapoja, jotka raastavat ja vaikeuttavat elämää kaikin tavoin.

Näyttökuva 2014-04-16 kohteessa 22.24.56

Monen aikuisikä menee joko tapoja toteuttaessa tai vastaan taistellessa. Säästävätkö vai vievätkö ne energiaa – tästä ristiriidasta meistä useimmat on tehty.

Eikä tässä vielä kaikki vaan toinen kaksipiippuinen miekka:

Onnellinen se, joka on saanut voimaannuttavan kasvatuksen.

Onnellinen se, joka on saanut kehittää ja harjoitella uusia tapoja, koska

  • Hänessä on vaikeuden herättämää myötätuntoa
  • Hänen tahtonsa on vahvistunut itsensä kohtaamisen ja harjoittelemisen myötä.

… ja viimeistään työpaikalla

Työpaikalla menee x aikaa, kun uusi työntekijä oppii talon tavoille eli marinoituu yrityksen kulttuurissa ja tulee osaksi joukkoa.

Kertakaikkisen mainioita, jos yrityksen kulttuuri on terve: kannustaa näkemään uusin silmin, rohkaisee ja tukee ylittämään itsensä koko potentiaalin voimin, auttaa kehittämään parempia ja järkevämpiä työtapoja.

Näyttökuva 2014-04-16 kohteessa 22.17.30

Kertakaikkisen karmeata, jos yrityksen kulttuuri on sairas: kannustaa alisuoriutumaan ja –suorittamaan, rohkaisee hoitamaan hommansa kyselemättä, auttaa ihmistä tukahduttamaan myötäsyntyisen luovuuden ja intohimon.

Saako kulttuuri ihmisestä paremman vai huonomman version esiin?

Molempia näkee. Ja vähän kuin naapurin perheen touhuja seuraillessa: wotkänjuuduu?

  • Kieltäydy hukkaamasta itseäsi ja innostustasi vaikka olisit sen kanssa yksin.
  • Ellet jaksa, etsi sellainen paikka, jossa sille mitä olet ja mitä tahdot osataan antaa arvoa.
  • Kaikkeen ei tarvitse suostua & kaikesta voi tehdä ainakin vähän parempaa.

Die hard

Ihan jokaisella on huonoja tapoja, joista kannattaisi ja usein haluaisi päästä eroon. Jokaisella on myös varaa kehittää parempia tapoja.

”Sometimes they die hard”, sanotaan huonoista tavoista. Ja vaikkei aina ole helpompaa kehittää uusiakaan tapoja, tietoisesti itse luodut tavat merkitsevät yksilön syntyä.

Elämä

Tavat alkavat muodostua varhain ja ne ovat välttämättömiä. Tapa on automaattinen valinta, joka suojaa meitä rajattomien valintojen kaaokselta. Tavat ovat kuitenkin sekä etu että kirous.

Yhtälailla voi sanoa, että tapa on kuin mafia: se suojelee mutta se pitää myös otteessaan. Irtipääseminen vaatii työtä, paljon vähemmän kuin mafian lipevään syliin uiminen. Miksi?

Siksi että myötäsyntyiset taipumukset ja elämän varrella mukaan tarttuneet ehdollistumat ovat saaneet toistamaan sisäisiä ja ulkoisia toimintoja aina uudestaan. Ne ovat vahvistaneet vankat yhteydet neuroverkkoon.

Näyttökuva 2014-04-10 kohteessa 20.39.43

Toisin kuvattuna: uurtaneet syvän uoman, jota pitkin sitten tahdonvoima kulkee kuin vesi. Ihan itsestään.

Lapiopelillä

Jos haluan muuttaa huonon tavan tai kehittää uuden, paremman tavan, on otettava lapio esiin ja annettava sen laulaa toistamisen tahdissa. Ennen kuin uoma alkaa olla niin syvä että vesi alkaa mieluusti kulkea siinä, tarvitaan melko paljon toistoja.

Huono uutinen: Tähän ei ole vielä kehitetty app:iä, joka tekisi työn puolesta. Yhtä vähän kuin hyvään fyysiseen kuntoon pääsee katselemalla urheilua (vaikka syke nousisikin).

Näyttökuva 2014-04-10 kohteessa 20.36.58

Hyvä uutinen: Jokaisen toiston myötä lapion heiluttaminen helpottuu. Siihen tarttuminen helpottuu. Sisäiset lihakset kaivavat taitavammin ja jaksavat pitempään.

Havahtuminen

Sisäisen työ on tietoisuuden ja tahdon liitto. Kumpikin näistä on luontaisesti unessa. Mutta ihminen herää, viimeistään kun maailma herättää tai hän voi havahtua itse. Hän voi opettaa itselleen taitoja, joita kotona ja koulussa ei opetettu.

Arvoitus on, mikä motivoi eli saa ihmisen luomaan uusia tapoja, harjoittelemaan. Olen törmännyt seuraaviin syihin:

  • Itselle haitallisista tavoista eroon pääseminen elämän laadun parantamiseksi.
  • Parempi tapa, parempi mieli.
  • Kokemus itseohjautuvuudesta, oman todemman itsen toteutumisesta.
  • Tunne oman elämän luomisesta.

Tuohon voi todeta, että aamen. Myös yipikaye! käy.

Ne hyvät tavat

Eestiläinen ystäväni kertoi, miten hän lapsena katseli Tallinnassa kylmissään käsiään hihoihinsa piilottelevia neuvostosotilaita. Talvi oli tullut jo syyskuun lopussa, mutta komentotaloudessa talvivarusteet jaettiin vasta 5. lokakuuta.

Tässä kohtaa kuuluu hymähtää neuvostojärjestelmän typerälle jäykkyydelle. Mutta saman tien voin kysyä itseltäni: missä jamassa on sisäinen komentotalouteni?

Kaikki valta neuvostoille!

Kun havainnoin omia tapojani, huomaan, että niiden muodostumiseen riittää yksi kerta. Varsinkin, jos asia mistä tahansa syystä tuottaa mielihyvää, tapa alkaa toistua, koska ’kaikki minussa’ haluaa sitä lisää. Valta siirtyy monimutkaisille sisäisille neuvostoille, jotka alkavat hallita. Jokainen toisto vahvistaa niiden valtaa. Ja jos ne saavat yksin päättää, kenelläkään muulla ei valtaa olekaan. No, kuulostaako tutulta?

Näyttökuva 2013-10-08 kohteessa 5.58.26

Parhaimmillaan tavat tuovat helpotuksen elämään: helpommin, nopeammin, varmemmin. Asiat saa hoidettua tehokkaammin ja järkevämmin. Ja ennen kaikkea: jää aikaa muuhun, tärkeämpään ja siihen, mitä oikeasti haluaa tehdä. (Ja liian usein johonkin aivan turhaan, vai?)

Huonoimmillaan tavat ovat huonoja tapoja. Ne tähtäävät hetkelliseen mielihyvään, mikä syö miestä ja kuristaa ankaralla otteella. Tapoja, jotka johtavat arkiseen ja toistuvaan riman alittamiseen ja alisuoriutumisen kehään.

Ja sitten vielä tämä: Kerran hyvistä tavoista muodostuu aikaa myöten huonoja, jos niitä ei muista päivittää. Elämä virtaa: kerran hyvä ei ole ikuisesti hyvä. Päivittämisen ohella olisi hyväksi tietoisesti luoda uusia tapoja.

Tietoiseksi tuleminen

Sanotaan, että ihminen ajattelee noin 60000 ajatusta päivässä. Sanotaan, että 10000 tapaa ja tottumusta pyörittää ihmisen jokaista päivää.

Herääminen: Millaisessa unen kaltaisessa tilassa tietoisuuteni oikeastaan on? Mihin nämä päivät oikein menevät?

Näyttökuva 2013-10-07 kohteessa 23.06.50

Aktiivinen haluni tulla tietoiseksi kohtaa vastarintaa: Se on vaivalloista. Se ei usein ainakaan aluksi ole välttämättä palkitsevaa. Siinä joutuu poistumaan osaamisalueeltaan. Tietoiseksi tuleminen kohtaa kynnyksen tai muurin, jonka ylittämiseen enempää motivaatio kuin sisäinen voimakaan harvoin yltää. Vaikealta tuntuu.

Ja sitten vielä elämä on ankara: tietoisuuden osittainenkin herääminen johtaa siihen, ettei se anna rauhaa. Levottomuuden tai hämmennyksen tila tarjoaa kaksi vaihtoehtoa:

  • jatkan eteenpäin ja vahvistan tietoisuuttani
  • painan heräämässä olevan tietoisuuteni takaisin uneen.

Jälkimmäinen vaihtoehto näyttää toistaiseksi suositummalta. Mutta ajat muuttuvat.

Hyviä tapoja

Omia tapoja voi arvioida seuraavilla kysymyksillä:

  • Vievätkö tapani kehitystäni eteenpäin?
  • Antavatko ne minulle tilaa toteutua siinä mitassa kuin tahtoisin?

Jos vastaus on kumpaan tahansa kysymykseen kyllä, kyseessä ovat hyvät tavat.

Omien tapojen laadukkuutta voi arvioida suoremminkin: Minkälaista oloa ne synnyttävät. Millaista energiaa ne luovat. Olenko tapojen myötä paremmin itsessäni ja tunnistanko paremmin oman sisäisen voimani.

Jos omien tapojensa tarkkailukin kuulostaa vaivalloiselta, voi lohduttaa itseään: Yhdenkin tavan havaitseminen alkaa muuttaa suhdetta tapoihin. Tie avautuu mihin tahansa muutokseen. Ja muutoshan ei ole muuta kuin sitä, että myötäelää elämää.

P.S. Ne hyvä tavat on 70-luvulla ilmestynyt käyttäytymis- ja tapaopas. Ajatella, jos 2010-luvulla kirjoitettaisiin opas hyvään sisäiseen käyttäytymiseen. Haluaisitko sinä olla projektissa mukana?