Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: tekeminen

Vastaatko haasteisiin?

Eräs valmennettavani kuvasi oman harjoittelunsa lähtöpistettä seuraavasti: ”Istuimme jossakin rutiinipalaverissa, kun mieleeni nousi itsekriittinen kysymys: onko minusta oikeasti tällaisena vastaamaan päivittäin työni ja näiden ihmisten eteen tuomiin haasteisiin? Vastaus oli niin ilmiselvä ei, että tajusin saman tien, että jotain oli tehtävä.”

Harjoitteleminen on tahdon tie. Se on tie tietämisestä tekemiseen.

Tietäminen on saanut kohtuuttoman painon suhteessa tekemiseen. Me tiedämme usein liiankin hyvin, mikä olisi meille hyvä, mutta paljon tuosta hyvästä jää tekemättä. Tahdon kynnyksen ylittämistä on harjoiteltava. Ja se tapahtuu, kun harjoittelee.

Harjoitteleminen on mielekästä, tietoista ja johdonmukaista toistamista.

·     Mielekkyys syntyy siitä, että valitulla harjoituksella on itselle todellista, syvempää merkitystä. Varsinkin, jos haluaa jatkaa pitempään – saada harjoittelusta sen mitä haluaa – eikä ainoastaan aloittaa.

·     Tietoinen harjoitteleminen merkitsee tietoisia päätöksiä ja tietoista seuraamista. Se tarkoittaa myös tietoista läsnäoloa harjoituksen aikana. Muuten harjoitus on vain mekaanista toistamista, jonka vaikutukset jäävät ohuiksi.

·     Johdonmukaisuus tarkoittaa ennen kaikkea säännöllisyyttä ja sitä, että toimii parhaan taitonsa, ymmärryksensä ja tahtonsa mukaisesti edistääkseen harjoitteluaan.

·     Harjoitteleminen on toistamista eli tekemistä, aina uudestaan tekemistä. Tekemisestä tykkääminen ylipäätään auttaa hyvään alkuun ja toisaalta: tekemään oppii tekemällä, harjoittelemaan harjoittelemalla.

Rakkaus. Tärkein asia on valita, mitä haluat harjoitella. Kysymys on aina: tahdotko oikeasti? Ja miten rakkautesi ”lajiin” tai intohimosi liittyy siihen? On rakkautta joka liittyy harjoittelemiseen niiden asioiden suhteen, joissa jo olet hyvä. Sitten on rakkautta, joka liittyy siihen, että kehittyy ja tulee paremmaksi. Näistä jälkimmäinen on haasteellisempi, koska siihen kuuluu kaikki se, millä saisi työelämäänsä parannettua. Eli mitä juuri siksi olisi tarpeen harjoitella. Usein vasta harjoitteleminen auttaa vastaamaan kysymykseen, miksi oikeasti haluat tulla: ihmisenä, työsi tekijänä, kanssaihmisenä. Kaikki rakkaus ei tule valmiina.

Rytmi. Harva asia on niin tärkeä ja niin suuri apu harjoittelemisessa kuin rytmi. Kaikki elävä perustuu rytmiin. Jos haluaa elämän kantavan harjoittelua, kannattaa kokeilemalla luoda itselle oikea eli sopiva rytmi. Sen luominen vaatii itsensä tuntemista, koska itsepetos vaanii tuhansin tekosyin. Rytmin luominen edellyttää aluksi itsekuria, johdonmukaisuutta ja järjestelmällisyyttä. Kun harjoittelu on ”asettunut” päivärytmiin, erillistä päätöstä tai ponnistusta ei enää tarvita.

Reflektointi. Harjoittelemisen reflektointi merkitsee itsensä valmentamista. Teetkö oikeita asioita, teetkö niitä oikein, millainen asenteesi on? Valmistaudut eli virität itsesi ennen harjoittelemista, fokusoidut harjoittelemiseen ja siihen hetkeen kun harjoittelet. Harjoittelemisen jälkeen olet valmis reflektoimaan harjoitustasi, sen vaikutuksia itsessäsi ja harjoitteluasi eli olet valmis ottamaan vastaan palautetta harjoittelustasi. Vähitellen opit reflektoimaan harjoitustasi jo harjoituksen aikana sen häiritsemättä harjoitteluasi.

Tarvitseeko harjoittelu tavoitteen? Niinhän kaiken maailman kiilusilmäiset konsulentit kysyvät ensimmäiseksi: mikä on tavoitteesi? Harjoittelemisen ainut tavoite on tekeminen, oikea tekeminen. Siksi se on myös niin helppoa aloittaa: sinun tarvitsee vain ryhtyä tekemään.

Kaikki seuraa tekemisestä.

Jos haluat kehittää itseäsi, päästä eroon turhista työpäivääsi kuormittavista ongelmista ja vapauttaa itsesi oman näköiseen elämiseen, ryhdy harjoittelemaan. Silloin et vain elä elämääsi vaan luot sitä.

Onko jotain, mitä tahdot elämässäsi juuri nyt muuttaa, tulla jossakin paremmaksi? Kokeile: tee siitä itsellesi harjoitus. Jos tarvitset työssäsi parempaa kuuntelemista, harjoita kuuntelemista aina tilaisuuden tullen. Eron entiseen huomaat pian, sillä ihminen oppii sen, mitä hän harjoittelee.

Saatko aloitettua, jatkettua, vietyä päätökseen? Jos avulle on käyttöä, soita Mikko, 050 3840727.

Konepellin alle

Elokuvaklassikko Mr. & Mrs. Smithin kuuluisassa aloituskohtauksessa John Smith (Brad Pitt) sanoo

–      Minä voin aloittaa. Mielestäni tämä on turhaa. … Tämä on vain tarkastus. Mahdollisuus trimmata konetta. Ehkä vaihtaa öljyt ja pari tiivistettä.

Näkymättömissä istuva terapeutti toteaa tähän

–      Selvä. Avataan konepelti.

Mutta onko se niin helppoa? Kuten elokuvassa myös elävässä elämässä: mitä jos elämä tuntuu hankalalta tavalla, jota ei osaa selittää, eikä sen näennäisesti toimivan pinnan alle haluakaan kurkistaa?

Ja mitä on kurkistaa mielen konepellin alle? Se tuntuu epämääräiseltä, ehkä pelottavaltakin, pimeältä avaruudelta tai raivaamattomalta rämeeltä. Ja ennen kaikkea: tekeekö kukaan oikeasti sellaista ja jos tekee, niin voiko siitä seurata mitään hyvää?

Ja kuitenkin: parempi ihminen ja parempi bisnes alkavat kukoistaa, kun suostuu katsomaan tai ainakin lakkaa yrittämästä olla huomaamatta, mitä mielessä tapahtuu. Jakomielinen olo seuraa olevan kieltämisestä ja syö voimia, jotka voisi käyttää paremminkin.

Tiedäthän

·     Jos esimiehen kanssa on läpäisemättömiä seiniä

·     Jos työkaverin kanssa on hankausta

·     Jos oma mieli on jäänyt etäiseksi

Saisiko vaikeita asioita helpommin puhutuksi, jos onnistuisi katsomaan niitä itsessä? Tai muuten vain katsoisi peiliin vähän pitempään?

Näihin kaikkiin voi vaikuttaa yrittämällä katsoa ja sitten hahmottaa niitä prosesseja, jotka vaikuttavat ja elävät kaiken aikaa ja mielen joka kolkassa.

Mitä ne voivat olla?

Meillä on kaiken aikaa käynnissä ajatuksia, tunteja, tarinoita ja impulsseja luovia prosesseja.

Kaikki nuo prosessit olisivat kaaosta ja kakofoniaa, ellei mielemme järjestäisi niitä siten, että toimimme jotenkin järjestäytyneesti arjessamme. Eli loisi niistä tarinan, meidän oman tarinamme.

Jos tämä riittää, ok.

Näin saa elää normaalia elämää & suostuu siihen, että siinä nyt vaan on hankaluutensa.

Mutta siinä vaiheessa, kun

·     Nämä mielen ”tehdasasetukset” aiheuttavat meille ongelmia

·     Haluamme jotakin parempaa, esimerkiksi laadukkaampaa yhteyttä toisiin ihmisiin

·     Haluamme ennakoida sen sijaan että jatkamme reagoimistamme

on aika kääntää katse sisäänpäin ja avata mielen konepelti. Mitä siellä tapahtuu ja millaisin tuntein me tuohon tapahtumiseen liitymme?

Mieli on aktiivinen kaiken aikaa. Mielen pinnan alla moni asia edistää minun ja minun kauttani myös muiden ihmisten hyvinvointia, rakentavia ja kehitystä edistäviä voimia – tai vastaavasti taannuttavia, estäviä ja tuhoavia voimia.

Paras tapa kurkistaa mielen pinnan alle on ryhtyä tekemään asioita, joita oikeasti haluan ja jotka tuottavat iloa toisillekin. Silloin käynnistyvät itse luodut prosessit.

Samalla tämä käynnistää usein ”mielen teatterin”, jossa joudut pitämään puolesi ja olla välillä tiukkanakin. Varsinkin sen suhteen, että pysyt päättämässäsi kurssissa ja kykenet johdonmukaisesti ja luovasti joka päivä edistämään tätä hyvää kaikista muista sisäisistä ja ulkoisistakin äänistä välittämättä.

Mitä haluat tehdä tai missä kehittyä paremmaksi? Ryhdy tekemään sitä.

Älä anna tekosyille valtaa äläkä varsinkaan kysy keneltäkään lupaa. Vaan tee.

Kohtaat tekemisen myötä monia päättämääsi tukevia toimintoja mutta myös vastarintaa. Jatka tekemistä. Ennen pitkää sinulle käy todennäköisesti niin kuin minulle, että tästä tekemisestä tulee todellinen voimanlähteesi. Haluttomuudesta kurkistaa mielesi prosesseihin ja vaivalloisuudesta ryhtyä hommiin tuleekin jotakin, joka sytyttää sinut.

·     Vaihdatkin öljyt eli pidät itsesi liikkeessä järkevämmällä tavalla

·     Vaihdatkin muutaman tiivisteen eli estät tahtoasi vuotamasta turhiin asioihin – mielesi fokusoituu halutessasi

·     Trimmaat konettasi eli päivittäisiä tapojasi ja asenteitasi – saat otteen itsestäsi niin kohtaamisissasi kuin suhteessa työhösi.

Koska tiedät sen olevan hyväksi ja samalla luot tarinallesi parempaa jatkoa. Joskus mutkien kautta mutta onnellisempana, kuten elokuvassa.

Time to pop the hood? Better call Mikko, 050 3840727.

Mestaruus ja minä – mieli kehittyy tekemällä

Asian mestarilliseen hallitsemiseen tarvitaan 10000 tuntia harjoittelua. Tämä Anders Ericssonin tutkima ja Malcolm Gladwellin kirjassaan Kuka menestyy ja miksi? tunnetuksi tekemä ”totuus” on herättänyt ristiriitaisia kannanottoja.

Olen miettinyt tätä, koska olen intohimoisesti tutkinut ja harjoittanut mieltä yli 30 vuotta. 10000 tunnin raja on jäänyt minulta jo vuosia sitten kauas taakse.

Mitä tämä utelias harrastaminen on minulle ollut?

Tekemällä, kokeilemalla tutkimista.

Mielen sisällöt ja toiminnot. Oman ja toisten mielen sisältöjen ja toimintojen tarkastelu ja niistä oppiminen. Tähän joukkoon luen esimerkiksi mielessä tapahtuvan seuraamisen, ajatusten ohjaamisen ja käsitysten synnyn.

Tapojen harjoittaminen. Erityisesti paremmat sisäiset tavat: ajattelun selkeys, tilanteisiin vastaaminen reagoinnin sijasta, tunteiden voiman hyödyntäminen ja tasapainottaminen, ennakkoluulottoman asenteen harjoittaminen.

Tahdon vahvistaminen. Paljaan tahdon harjoittaminen yhtäältä, johdonmukaisessa rytmissä toistettujen tapojen harjoittaminen toisaalta. Sivutuotteena syntyy sellainen ote itsestä, jolla saa paremmin tehdyksi sen, mitä on itselleen kulloinkin tekemisekseen asettanut tai mitä olosuhteet edellyttävät.

Itsepetos, ristiriitaisuus ja mielettömyys. Mielen kyky pettää itseään, toimia itsetuhoisesti ja näihin liittyen: kaikessa toiminnassa mieli toimii itsensä kannalta mielekkäästi eli suojellakseen itseään. Tämän ymmärtäminen selittää paljon ihmisen toimintaa.

Tietoisemmaksi tuleminen. Mielen tietoisen osan kasvattamista ja tiedostamattoman osan tietoisempaa hyödyntämistä. Tiedostaminen, maailman tietoinen peilaaminen ja peiliksi asettuminen muuttavat mieltä ja sen rakenteita.

Syvyys, monimutkaisuus ja ikuinen liike. Jokaisen mielen yksilölliset syvyydet, muuntuminen ja elävyys avaavat jatkuvaa tarinaa meistä jokaisesta ja mahdollisuuksistamme.

Minua kutsutaan toistuvasti mielen asiantuntijaksi.

Joka kerta kun kuulen tästä, se herättää minussa ristiriitaisen tunteen.

1)  Mielen asiantuntijuuteen ei ole olemassa muodollista koulutusta. Oma muodollinen koulutukseni (KM, Ratkaisukeskeinen valmentaja) enempää kuin esimerkiksi psykologin tai NLP-mestarin koulutus eivät tee mitenkään oikeutta mielen ulottuvuuksille. Eli: siihen työhön, mitä päivittäin teen, minulla ei ole esittää sertifikaattia. Monen koulutetun asiantuntijan näkemykset mielestä kuulostavat korvissani opituilta fraaseilta. Omatkin näkemykseni koen usein pinnallisiksi, vaikka olen perehtynyt aiheeseen vuosikymmeniä.

2)  Mielen asiantuntijuus on oikeastaan vain tavallista vähemmän hapuilua sen suhteen, mikä mieli on, miten se toimii ja millainen on esimerkiksi mielen sisältöjen ja toimintojen/tilojen välinen vuorovaikutus. Kukaan ei oikeasti tiedä. Tutkivan katseen kääntäminen sisäänpäin on harvinaista. Tosin mieleen liittyviä tutkimuksia tehdään kiihtyvällä vauhdilla.

3)  Oma asiantuntijuuteni on kokemusasiantuntijuutta. Minulla on paljon omaa kokemusta mielen tutkailusta, sen kanssa uteliaasta harjoittelemisesta. Olen selkeästi enemmän käsi- kuin käsitetyöläinen eli kiinnostunut tekemisellä vaikuttamaan mieleen. Tätä olen täydentänyt itseopiskelulla kaikesta mielen liittyvästä. Erityinen kiitos kokemuksista kuuluu asiakkailleni yhteisestä ihmettelystä ihmismielen yksilöllisyyden ja ihmeellisyyden syvyyksissä.

4)  Vaikka olen koko aikuisikäni vaikuttanut maailmassa muun muassa perustamalla perheen, koulun ja yrityksen ja toiminut niissä intohimoisesti ja antaumuksella, huomioni kiinnittyy luontaisesti ulkoisen todellisuuden takana vaikuttaviin voimiin ja prosesseihin. Ne saavat minut aina uudestaan innostumaan ja tuntemaan, että olen jonkin oikeasti todellisen äärellä.

5)  Minulla on myötäsyntyinen kyky kokea toisen ihmisen potentiaalin laajuus hänet kohdatessani. Erityisissä luottamuksen hetkissä kohtaan valmennettavissani ne syvyydet, joista he eivät itse tiedä ja mihin heillä ei välttämättä ilman minua olisi pääsyä.

Olisi väärin jättää tällaiset kyvyt käyttämättä. Siksi olen luonut näistä edellä työstämistäni kyvyistäni ja taipumuksistani itselleni ammatin ja elämän.

Vain itseoppineet ovat oppineita, muut ovat opetettuja. Jokainen tuntee sisimmässään, että itseoppiminen on ainut vaikuttava oppimisen tapa. Juha Varto

Arvostan koulutusta suuresti. On tilanteita, joissa muodollinen asiantuntijuus (kirurgi, lentäjä) on välttämättömyys. Sellaiset ammatit, joihin ei ole valmista koulutusta, lisääntyvät kaiken aikaa. Maailma tarvitsee uusia kykyjä ja uutta osaamista, joita vain yksilöt kykenevät itseoppimalla ja –oivaltamalla kehittämään. Unohtamatta ehkä tärkeintä: yhdessä toinen toisiltamme oppimista.

Käytännön elämässä tämä tarkoittaa pätevyyttä vastata ihmisten ja maailman tarpeisiin. Se saavutetaan kyvyllä ja tahdolla oppia kaiken aikaa. Myötäsyntyiset taipumukset kohtaavat kiinnostuksen ja harjoittelemisen.

Kaiken ytimessä on tekeminen, joka on avain muutokseen ja muuttumiseen. Viisaammaksi pääksi tuleminen ei ole koskaan kiinnostanut minua. Tietoisemmaksi tuleminen on sen sijaan kiinnostanut minua aina – tekemällä. Kun tulee tietoisemmaksi, kykenee muuttamaan itseään ja tulee samalla vahvemmaksi. Jokaisessa on tähän valmius ja siksi tätä voi tehdä jokainen.

Useimmiten tekeminen ja harjoitteleminenkin suuntautuvat ulkoisiin tapoihin. Yhtälailla tahto voi suuntautua sisäisiin tapoihin: miten suhtaudun, miten reagoin, miten ajattelen, miten asennoidun. Miten se, mitä minun sisälläni elää, palvelee tekojeni kautta parhaiten ihmisten tarpeita?

Harjoittelemalla mielensä saa parempaan käyttöön – yhteiseksi hyödyksi. Se on olosuhteisiin ja tarpeisiin vastaamista, ilon ja avun tuottamista ja sitä, että on kehittämässä asioita parempaan suuntaan ja avaamassa ihmisille parempia mahdollisuuksia.

Parempi mieli, parempi vaikuttaminen. Eheämpi mieli, kokonaisempi toiminta.

Mitä mestaruus on minulle?

Käytännössä se on edellä kuvatun pohjalta parhaani antamista pitämissäni työpajoissa ja yksilövalmennuksissa. Se on jatkuvaa tiedon ja taidon syventämistä, asioiden harjoittelemista ja oivaltamiseen johtavaa uteliaisuutta. Kehittämieni taitojen ja työkalujen avulla kykenen kaiken aikaa paremmin vastaamaan niihin todellisiin tarpeisiin, joita asiakkaillani on. Tarpeisiin, jotka liittyvät yhtälailla bisneksen tekemiseen kuin muutokseen ja kehittymiseen ihmisinä ja joita ei kannata erottaa toisistaan.

Jokainen voi tuoda oman panoksensa mielen tutkimiseen ja mielen harjoittamiseen. Kohti omaa mestaruuttaan.

Oletko sinä jaksanut veivata jotakin 10000+ tuntia? Mitä se on?

Jos haluat päästä tielläsi eteenpäin, voin olla sinulle avuksi. Soita 050 3840727/Mikko.

Harjoittele tietoisemmin

Kun tulee tietoisemmaksi, vapautuu samalla tietämättömyyden kahleista ja sattumanvaraisuudesta – kohti selkeyttä. Tätä mantraa olen hokenut itselleni viimeiset 30+ vuotta.

Miten on, kiinnostaako sinua tietoisemmaksi tuleminen? Siitä mitä sisälläsi liikkuu ja millaista toimintaa se synnyttää niin sanoissasi, teoissasi ja reaktioissasi? Ja myös siinä, millaisia vaikutuksia teollasi ja olemisellasi on?

Minua kiinnostaa. On kiinnostanut jo vuosia. Ihan itsestään. Syynä on ollut se, että minua on häirinnyt. Häi-rin-nyt. Se on ajanut minua.

Häirinnyt mikä?

·     Se, etten tiedä enkä osaa. Tämä voisi olla parempaa, tämä elämä.

·     Se, että ajattelen ja toimin toisin kuin tahtoisin. Haluan tehdä niin kuin tahdon.

·     Se, että niin harvaa näyttää kiinnostavan tämä, vaikka tietoisempana on lähempänä itseään ja oman elämänsä luomista.

Sillä onko tiedostamaton, uninen elämä sen arvoista? Se, ettet tiedä kuka olet ja mitä oikeastaan haluat. Saatat hyvinkin toteuttaa ihan jonkun toisen tyypin plänejä. Vaikka parempaakin olisi tarjolla.

Näytän tässä yhden mahdollisen tien. Kyse on tavoista.

1)  Meillä kaikilla on lähtökohtaisesti kaksi mahdollisuutta. Joko

·     Meillä on sokeita tapoja.

·     Meillä on tietoisia tapoja.

Ja koska olemme ihmisiä, me olemme tavallisesti iloinen sekoitus noista kahdesta.

Ja tästä se tie lähtee. Tietoisemmaksi tuleminen.

Samoin kuin voin kysyä, miten näkemykseni ja mielipiteeni ovat syntyneet, samoin voi kysyä, mistä tapani ovat muodostuneet.

Koska tavat ovat sitä, mitä me toistamme. Ja kaikki mitä teemme päivittäin, tekee sen, mikä olemme. Siksi tavat ovat niin olennaisia.

Ja tässä on meidän mahdollisuutemme. Ja se menee näin.

·     Tutustu itseesi.

·     Skannaa tapasi.

·     Luo omempaa ja parempaa.

Tämä on loppujen lopuksi yksinkertaista mutta edellyttää päättäväisyyttä.

Ja samalla löydät oman tahtosi. Ja jos se on ollut hukuksissa, esimerkiksi koska eksyit elämässä (mikä ei ole pelkästään huono asia), sitä joutuu vähän hakemaan.

Jos tämä kuulosti turhan monimutkaiselta, on olemassa yksinkertaisempi vaihtoehto.

2)  Voit aloittaa matkasi siitä, että luot itsellesi jonkun uuden tavan ja alat toistaa sitä.

Paremman tavan, oman tavan. Ja sitten seuraat uteliaana, miten sen kanssa sujuu ja kenties, millaisia vaikutuksia sillä on. Ja muutat sitä tarpeen mukaan.

Ja kun se alkaa sujua, ota seuraava.

Voi käydä niin, että nämä uudet tavat alkavat

·     korvata vanhoja tapoja

·     muuten vaikuttaa vanhoihin tapoihisi ja joissakin tapauksissa siihen miten elät ja vaikutat

Tekeminen herättää sinut. Eli tekee sinut tietoisemmaksi ja se on harjoittelemisen eli tapojen muodostamisen tie. Tekemisen kautta opit tuntemaan, kuka oikeastaan olet ja mistä sinun elämässäsi parhaimmillaan voisi olla kyse. Free your mind and your ass will follow.

Tekeminen tekee sinut. Ei vain paremman tuloksen vaan enemmän sinut.

Ei ihan vähän. Sinusta tulee oman elämäsi muotoilija. Ja siitä alkaa jotakin todella mahtavaa.

Iki-ihana Maaret Kallio räppää samasta asiasta:

Hanki vain tietoa, mutta sitäkin enemmän uskalla harjoitella taitoa – yksin ja yhdessä. … Harjoittele, harjoittele, harjoittele – ennen kaikkea toisten ihmisten kanssa. Olet joka päivä rakentamassa elämääsi, eikä se ole milloinkaan tuleva valmiiksi. (Lujasti lempeä, 2016)

Sinun ei tarvitsekaan toistaa loppuelämääsi vain jostakin epämääräisestä lähteestä epämääräisesti omaksumaasi vaan voit kirkkaasti, tietoisesti luoda omista tavoistasi ja omasta elämästäsi itsesi näköistä. Just do it.

Mahti homma, tarvitsetko apua matkallasi? Voit soittaa 050 3840727/Mikko

Paha mieli

Kun puoliso tai kollega toteaa, että nyt hänelle tuli paha mieli, on hyvä pyytää anteeksi. Tämä on hyvin yksinkertaista eikä oikestaan niin vaikeaakaan.

Mutta kun oma mieli on paha eli aiheuttaa jatkuvasti itselle harmia, mielipahaa ja pitää yllä huonoja fiiliksiä eli käyttäytyy itsetuhoisesti, kuka pyytää anteeksi keneltä?

Tavallisesti ei kukaan. Tavallinen on niin tavallista: mielentila tai olotila, sellaista, johon ei enää kiinnitä huomiota. Joskus jopa ympärillä elävät toiset ihmiset ovat niin tottuneet tällaisen omaa pahaa mieltään hautovan ihmisen olotilan hedelmiin, että vain pitävät ihmistä ”sellaisena”.

Näyttökuva 2015-03-13 kohteessa 8.39.00

Monet ihmiset tietävät, että näin ei tarvitse olla. Mielen ei tarvitse olla paha vaikka sitä olisi sellaiseksi kasvatettu: toimimaan kantajaansa vastaan.

Mitä sitten pitäisi tehdä, että mieli olisi hyvä?

Parempien asioiden tekeminen auttaa mieltä kohottautumaan. Ne ovat usein pieniä asioita, ja niiden voima on siinä, että ne saa tehdyksi. Lisäksi pienikin itsensä ylittäminen moninkertaistaa niiden voiman.

Tekemisen jälkeen kannattaa peilata sitä kaikkea, mitä toimiminen on saanut aikaiseksi: kokemuksia, ajatuksia, oivalluksia, tunteita, prosesseja, seurauksia. Suurin osa peilaamisen kohteista jää aluksi hämärään, mutta kas kummaa, tietoisuus ja sen ulottuvuus vahvistuvat peilaamisen myötä. Samoin kuin hyvä mieli vahvistuu, kun sitä vahvistaa.

Omaa mieltä peilatessa nousee esiin mielen kummallinen puoli: Se näkee vaaroja kaikkialla ja puolustautuu mielellään jo etukäteen. Se välttää mielipahaa kiivaammin ja toisinaan myös raivokkaammin kuin hakee mielihyvää.

Minusta näin ei kannata elää. Miksei? Koska törkeä määrä elämää jää elämättä. Ja kuka sellaista haluaisi, edes omalle kohdalle?

Luova järkevyys

Saku Tuomisen uuden kirjan ilmestyminen on minulle aina kulttuuritapaus. Miksi? Siksi, että jos maailma liikahtaisi enemmän siihen suuntaan, mihin Saku viittoo, tämä maailma olisi radikaalisti parempi.

Luova järkevyys 1

”Minun maailmassani kaikki kehitys lähtee aina luovuudesta. Ilman luovuutta on vain taantumus.” kiteyttää Saku kirjansa Luova järkevyys aluksi. Ja naulaa teesinsä eli karun tosiasian muutama lause myöhemmin: ”… sillä olennaista ei ole, että joku lukee tämän kirjan. Olennaista on se, mitä tapahtuu.”

Niinpä. Tekemiseen haastaminen on syystäkin yksi kirjan punaisista langoista. Sillä paljon hyviä ideoita ja muita aikomuksia jää tahdon kynnyksen tälle puolen eivätkä ne koskaan realisoidu teoksi. ”Ideat hukkuvat jonnekin mustaan aukkoon.” Sen sijaan, että ne oikeasti muuttaisivat elämää, todellisuutta, maailmaa.

Myös siksi Saku käy rynnäkköön luovaa hulluutta ja innovaatioprosesseja vastaan, koska ne vain karkottavat ihmiset kauemmas tekemisestä. ”Luovuuden ydin on halu tehdä eri tavalla, paremmin.” Ja halua tehdä edeltää kyky nähdä, mihin puolestaan liittyy kiinteästi kysymys entä jos.

Mikä sitten estää tekemisen? Saku haastaa itsensä ja samalla jokaisen, sillä syynä ”Eivät ole omat rutinoituneet toimintatavat. Ei oma haluttomuus irtautua tutusta ja turvallisesta. Ei oma laiskuus tai aikaansaamattomuus.” Iloinen sarkasmi piristää. Lisäksi useimmiten ”täytyy miettiä” ensin.

Ja eri tavalla tekeminenhän haastaa oikeasti. Se on usein pelottavaa ja työlästä. Kynnystä eri tavalla tekemiseen madaltaa asioiden kokeileminen. Sillä sen kautta on mahdollista päästä takaisin luovuuteen: ”Luovuus ei ole luonteenpiirre vaan toimintatapa.” John Cleese

Mitä Saku sitten tällä kaikella hakee? ”Luovuus on palautettava luovilta hulluilta kaikkien ominaisuudeksi, anastettava innovaatioprosessien ikeestä kaiken toiminnan ytimeen. Tällaisen luovuuden seurauksena maailmasta tulee useimpina päivinä hieman parempi.” Halleluja, sanon minä ja tarkoitan sitä.

Aivan lopuksi Saku vetää kaiken yhteen todella lyhyesti:

Koska olen luova, näen kaikkialla mahdollisuuksia. Tiedän, etten tiedä. Siksi kokeilen, tarkkailen ja reagoin.

P.S. Saku aloittaa kiitoksensa lauseella: ”Tämän kirjan synnyttäminen vei 25 vuotta.” Siltä se tuntuukin. Kirja on ajateltua, elettyä, tehtyä ja tutkittua elämää. Enkä voi olla lisäämättä, että maailman kulttuurihistoria tuntee ainakin kaksi teosta, joista kumpikin kypsyi 25 vuotta: Goethen Faust ja Wagnerin Parsival. Koska vertaaminen ei tee oikeutta kummallekaan osapuolelle, totean lopuksi: Good job, Saku.

Resurssi olet sinä

”Mistä saisin lisää tunteja vuorokauteen?” minulta kysytään aika ajoin. Tavallisesti vastaan jotenkin näin: ”Et tarvitse lisää tunteja vaan otteen itsestäsi. Aikaa syntyy jokaisesta järkevästä valinnasta, päätöksestä ja järkevämmästä työtavasta. Sitten sinulla on aikaa, ennen kaikkea kaikelle sille, mikä on sinulle tärkeää.”

Elämää mielessä

Viime vuosien aikana olen tutustunut eri ihmisten kautta mindfulnessiin ja läsnäolon taitoon. Monia hyviä harjoituksia. Erityisesti koko homman ytimessä oleva pyrkimys siihen, että ajassa levottomasti ja hallitsemattomasti seilaava mieli rauhoittuisi ja jäsentyisi ja löytäisi läsnäolon taidon, voiman ja tietoisuuden.

Näyttökuva 2014-04-22 kohteessa 8.51.31

Erilaisten tarkkailuharjoitusten lisäksi läsnä voi olla myös ajattelussaan. Myös ihmisen kyky suhteessa menneisyyteensä ja tulevaisuuteensa on resurssi: voin luoda itsellesi paremman menneisyyden ja voin innostua tulevaisuudestani.

Se mihin mieli kykenee ja millaisia sisältöjä se kykenee tuottamaan – se on resurssi, joka on suurelta osin hyödyntämättä.

Potentiaalii

Ihminen ei välttämättä herää ennen kuin hänet herätetään tajuamaan, että hänessä on paljon vapauttamattomia voimavaroja, kykyjä ja mahdollisuuksia. Niistä vain pieni osa tulee tavallisesti käyttöön. Ihminen on paljon enemmän.

Ihminen kykenee hyvään ja parempaankin, kun antaa sille mahdollisuuden. Ja antaa ennen kaikkea mahdollisuuden kehittää mahdollisuutensa kyvyiksi ja voimaksi.

Näyttökuva 2014-04-22 kohteessa 8.52.27

Ihminen ei tiedä, mihin kaikkeen hänestä on ja missä mitassa, ennen kuin hän ryhtyy ylittämään itseään. Eikä hän useinkaan tiedä, miten suuria ovat hänen kykynsä oppia ja kehittyä.

Mieli taipuu tahdon edessä. Siksi kannattaa lähteä tekemään ja kokeilemaan asioita. Se herättää tietoisuuden ja tahdon siihen kaikkeen, joka on kätkettyä ja odottaa toteutumistaan.

 

Mittaa ihan keskenäs!*

Keskustelin viime viikolla erään kansainvälisen yrityksen tutun toimarin kanssa ja kävi ilmi, että he olivat tehneet laajan henkilöstökyselyn loppusyksystä. Tätä seurannut keskustelu yllätti.

Mitataan, mitataan

Lähdin kysymään huolettomasti:

–       No, millon aiotte pistää muuttumaan?

–       Niin, siis koko tää vuosihan tässä menee ennen kuin nää kartotukset on analysoitu eli varmaan ens vuoteen menee, ennen kuin tästä jotakin seuraa.

Olin varma, että kuulin väärin: koko vuosi?

Näyttökuva 2014-03-03 kohteessa 22.05.46

Mittaamisen hyvä puoli on selkeys mutu-fiilistelyn sijasta – jos mittarit ja mittaamistavat ja niiden analysointi on laadukasta. Pulma on se, että mittaaminen herättää tunteen kuin olisi tehty jotakin, vaikka varsinainen työ on vielä tekemättä. Siis se kaikki, mihin mittaamisen avulla yritetään päästä eli mitä lukujen valossa muuttaa.

Toinen, vielä suurempi pulma on se, ettei mittaamisesta välttämättä seuraa mitään. Tai kuten Siili Oyj:n Aki Ahlroth toteaa blogissaan: ”Ärsytät ihmisiä kyselyillä, jotka eivät johda mihinkään toimenpiteisiin.”

Vain tee se

Olen ehdottanut yrityksissä – johdon, esimiesten ja henkilöstön valmentamisen suhteen – että mittaamisen sijasta tehtäisiin ensin. Tekemisen kautta saataisiin arvokkaampaa ja konkreettista tietoa siitä, mitä tulisi muuttaa. Ja samanaikaisesti – hei! –  muutettaisiin asioita.

Yritykset jakautuvat vielä kahteen:  Jotkut kaipaavat kovasti lukuja ja pitävät niistä kiinni. Toisilla on vähän luovempi eli tehokkaampi ote asioihin: fire – aim!

Luvuilla on roolinsa ja toisinaan tärkeä sellainen. Vasta tekeminen on kuitenkin se, joka muuttaa asioita. Ja jostain syystä kynnys tekemiseen on edelleen korkeampi kuin mittaamiseen.

Näyttökuva 2014-03-03 kohteessa 22.08.16

*Otsikko tulee tilanteesta, jossa kaksi vanhinta lastani olivat pienenä löytäneet käsiinsä mitan. He mittailivat sillä innokkaasti, kunnes esikoinen pudotti mitan pikkuveljen varpaille. Siitä kirposi otsikon ajaton lausuma.