Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: tiedostaminen

Älä, tapa!

Sanotaan, että tavat määrittävät ihmisen. Mutta kuka tai mikä määrää ihmisen tavat?

Ihmisessä oleva hyvä voi olla ihmisen pahin ansa. Ihmisessä toimivat tavat ovat juuri tätä. Jos ihmisen aivot saisivat päättää, kaikki ihmisen toiminta muodostuisi rutiineiksi ja tavoiksi. Tässä kohtaa voi tuntea pienen kauhun: olisiko se enää elämää?

Tapojen synty

Kirjassaan The Power of Habit Charles Duhigg tuo aivotutkimuksen esiin nostamia näkökulmia ihmisen aivojen ja tapojen yhteisvaikutuksista.

Tapa syntyy valinnasta, jonka on kerran tarkoituksella tehnyt. Siitä lähtien ihminen on lakannut ajattelemasta sitä, jatkanut sen tekemistä tekemättä enää valintaa ja niin käytöksestä on tullut automaattista.

Tavat muodostuvat, koska aivot etsivät jatkuvasti tapoja säästää energiaa ja välttää ponnistusta. Se on ihmisen neurologian luonnollinen seuraus. Ilman tapoja aivot menisivät lukkoon. Kyky jättää huomiotta vähemmän tärkeitä yksityiskohtia ja siten valitsemista on jokapäiväisen toiminnan kannalta elintärkeää.

Tekemisen toistamisen jatkaminen eli tavan muodostuminen tapahtuu seuraavasti:

1)   Jonkin tekeminen tuntuu hyvältä

2)   Tekemisen kautta syntyy ’saavuttamisen’ tunne

3)   Aivot alkavat odottaa samaa palkkiota

Aivojen tasolla tätä prosessia voi verrata siihen, miten vesi uurtaa itselleen uoman, joka levenee ja syvenee. Pidettyään tauon virtaamisesta vesi aloittaa virtaamisen uudestaan seuraamalla aiemmin itse tekemäänsä uomaa.

Tapojen voima

Aivojen tasolla ongelma on esimerkiksi se, että jollei koe autonomian tunnetta vaan tottelee vain ohjeita (toteuttaa impulssejaan, ajatuksiaan), tahdonvoiman lihakset väsyvät nopeammin. Siksi lähtiessään muuttamaan tapojaan tai muuten luomaan omaa elämää tuntee aluksi avuttomuutta sisäisen ja elämän automatiikan edessä. Voimat eivät riitä.

Tavat voivat syntyä tiedostamatta, mutta ne voidaan luoda myös tietoisesti. Ne syntyvät tavallisesti ilman lupaa, mutta niitä voidaan luoda ja muunnella virittelemällä niiden osia. Tavat muovaavat elämäämme enemmän kuin tajuammekaan – ne ovat niin vahvoja, että ne voivat saattaa aivomme ripustautumaan niihin sulkien pois kaiken muun, terve järki mukaan lukien.

Koko elämä rakentuu tavoista – käytännöllisistä, emotionaalisista, älyllisistä – systemaattisesti järjestettynä hyvinvoinniksemme ja murheeksemme, ja ne kantavat meidät vastustamattomasti kohti kohtaloamme. William James

Jos emme tiedosta tapojemme vahvistumista, olemme sokeita kyvyllemme kontrolloida niitä. Jos emme ole tietoisia ennakoinnistamme, menemme halun synnyttämän tavan mukana.

Tiedostamisen ja vastuun tie

Kun kaikki tämä toimii hyvin ja automaattisesti, mikä on ongelma? Se, että aivoille on samantekevää, luoko se hyviä vai huonoja tapoja. Inhimillisellä tasolla on vielä pieni ero: huonot tavat näyttäisivät syntyvän hyviä helpommin, kuin itsestään. Ero suklaan syömisen tavan ja salille lähtemisen tavan välillä on useimmiten tuntuva.

Uusien hyvien tapojen luominen ja niiden luominen huonojen tilalle edellyttää tietoista tahtoa. Tiedostamisen avulla voi alkaa opettaa itselleen niitä elämän taitoja, joita koulu, perhe ja yhteisö eivät onnistuneet opettamaan. Tämä on avain omaan elämään muutenkin kuin tapojen suhteen.

Itsensä opettaminen edellyttää sitä, että panee syrjään henkilökohtaiset tunteet ja ongelmat, sillä muuten emootiot valuvat haasteellisessa kohtaamisessa yli. Jos kykenee pysymään keskittyneenä ja kurinalaisena, kykenee vastaamaan maailman tarpeisiin ja odotuksiin.

On tietoisesti hyväksyttävä kova työ tunnistaa ärsykkeet ja palkkiot, jotka ohjaavat tapoja, ja löytää vaihtoehtoja. On hyvä tietää, että itsellä on kontrolli, ja samanaikaisesti on oltava riittävän itsetietoinen käyttääkseen sitä.

Muutos vaatii toisinaan toistuvia kokeiluja ja epäonnistumisia. Mutta ennen pitkää voimistut ja olet tapaasi voimakkaampi. Charles Duhigg

Kun kerran ymmärtää, että tavat ovat muutettavissa, herää vapaus – ja vastuu – tehdä niistä uusi ja parempi versio. Kun näkee, että tavat voi ’saneerata’, tottumuksen voima on helpompi tavoittaa, ja voi  ryhtyä työhön.

Harjoittelun eli tapojen muuntamisen seurauksia

Onneksi aivoissa tapahtuvat prosessit eivät ole pelkkä vastus muuntamisen ja vapauden tiellä. Sieltä löytyy myös lohtu.

Ensiksi: harjoittelu tapojen muuntamiseksi ’vuotaa yli’. Tämä tarkoittaa sitä, että muunnetut tavat siirtyvät myös sellaisiin tapoihin, joita ei ole muunnettu. Säännöllisen liikuntaharrastuksen aloittaminen siirtyy parempiin ja säännöllisempiin ruokailutottumuksiin.

Toiseksi on huomattu, että olennaiset sisäiset muutokset käynnistävät ketjureaktion, jolloin hyvät tavat saavat otteen.

Kolmanneksi nk. pienillä voitoilla eli esimerkiksi pienelläkin itsensä ylittämisellä on suhteettoman suuri vaikutus verrattuna ponnistuksen kautta tavoitettuihin saavutuksiin

Neljänneksi avaintavat rohkaisevat muutosta: ne luovat rakenteita, jotka auttavat muita tapoja kukoistamaan.

Tämä helpottaa ja luo toivoa uusien tapojen harjoittelemiseen.

Ihmisen osa

Aivojen katsotaan ohjaavan ihmisen elämää. Näin onkin, kunnes ihminen ottaa tietoisella aktiivisuudella suhteen aivojen toimintaan, jota hän alkaa muokata enemmän itsensä mukaiseksi. Pois yleisluonteisesta ja ennen kaikkea siitä luonnontilasta, jossa ihminen vain toimii, mutta ei vaikuta tietoisesti ja ratkaisevasti omaan elämäänsä. Tietoiseksi tulemisella ei ole rajoja.

Tämä asettaa kaiken uuteen valoon: mikä on ihmisen osa?

Ihmisen osa ei olekaan olla ’sellainen kuin on’ ja antaa neuro-biologian määrätä elämästään. Ihmisen osa on luoda itsestään se instrumentti, jolla hän voi toteuttaa oman parhaansa toisten parhaaksi. Tämä tapahtuu tietoiseksi tulemisen kautta ja aktiivisesti omaa tahtoa etsien.

Tavat ovat avainasemassa, sillä motivaatio saa ihmisen liikkeelle, mutta tavat pitävät hänet liikkeessä. Tai toisin sanoen: motiivit saavat ihmisen liikkeelle, tavat määräävät miten.

Pidennetty versio itsestä

Työarjen ja arkiarjen yhdistää yksi tekijä: kummankin tehtävä on tekemisen ja olemisen kautta tuottaa lisäarvoa kanssaihmisille. Ja itselle.

Millaista lisäarvoa meistä kukin tuottaa oikeasti – ja tiedämmekö sen?

Tehdasasetuksista kustomointiin

Mieli on kummallinen: siitä ei ole helppoa saada havaintoa eikä se taivu määritelmien kohteeksi. Saippua? Vähän. Mutta niiden käsitysten varassa, joita meillä on, on tiedossa sentään jotakin.

Mieli toimii luontaisesti minimisuorituksen periaatteella. Jos käytämme vanhaa kunnon ecce homo –periaatetta, voimme nähdä, ettei se ole paljon.

Mieli hoitaa hommansa, ei enempää. Ihminen, joka ei tee tälle minimille tietoisesti ja aktiivisesti mitään, hoitaa myöskin vain hommansa. Toisina hetkinä tuntuu, että sekin on paljon mutta ei siitä lisäarvoa synny. Ei ainakaan siinä ihmisympäristössä, jossa ihminen työskentelee ja elää. Eikä ihmis-evoluutiossa.

Mielen toi totuttaa toimimaan toisin. Sitä kutsutaan harjoittelemiseksi.

Tule tietoiseksi

Puhutaan tietoisuustaidoista mutta ehkä olisi parempi puhua tietoiseksi tulemisen taidoista.

Havainnon puuttuminen johtaa tavallisesti kahteen asiaan: Kun ei ole havaintoa itsessä olevista mahdollisuuksista, niitä ei tunnista tilanteissa ja maailmassa. Siitä syystä asiat tapahtuvat, elämä menee, valinnat ja päätökset koskettavat toissijaisia asioita. Eivät siis välttämättä niitä, joilla olisi omalle ja ympäristön kehitykselle todellista merkitystä.

Mitä mielessä oikeasti tapahtuu ja millaisin seurauksin, siitä on enää askel siihen, että jotakin voi alkaa tapahtua. Mutta millä tavoin lujittaa mielen perustaa?

Ole aktiivinen

Käytänkö ne arjen tilanteet hyväkseni, joita elämä minulle tarjoilee? Tämä tarkoittaa aktiivista otetta ennen kaikkea arkipäivän kohtaamisiin ihmisten, asioiden, tilanteiden ja itsen, oman mielen kanssa.

Useimmiten vastaus on ei. Elämä tapahtuu, meissä tapahtuu, me reagoimme eli elämme unessa, kuten Yrjö Kallinen jo aikoinaan kohtalokkaasti sanoi.

Lopputulema: Olenko vain lyhennetty versio itsestäni?

Minusta nousee ajatuksia, maailmassa kohtaan tapahtumia – olenko siinä kohtaa hereillä ja valitsen tietoisesti vai annanko itseni reagoida kuten aina olen tehnyt. Jos jälkimmäistä, mikään ei muutu, ainakaan parempaan suuntaan. Jos edellistä, minulla on toivoa.

Voin päättää olla aktiivinen. Aluksi yksittäisissä hetkissä, sitten yhä enemmän. Jokainen tällainen päätös tuo todellista potentiaaliani esiin.

Vapautuminen todellisuuteen

Oman mielensä kaapista tuloa voi auttaa pohtimalla kahta kysymystä:

Se, mikä mielestäni on kiellettyä, saa minut toisaalta torjumaan asian takaisin sinne, mistä se on tullutkin. Toisaalta se estää minua toimimasta, kuten ehkä haluaisin ja olisi minulle jopa hyväksi.

Onko kielletty oikeasti vaarallista tai vahingollista? Vai onko joku vain sanonut niin, ja uskon siihen yhä? Miksi jotkut ajatukset ja tunteet ja tarpeet ovat sallittuja ja toiset eivät? Tätä kannattaisi tutkia lähemmin. Ja sanoa fuck it (John C. Parkin) suurimmalle osalle näistä kielletyistä asioista ja alkaa elää.

Aktiivisuuden suhteen sama homma: mikä estää minua olemasta aktiivisia? Todellisuudessa: ei mikään. Voin olla aktiivinen silloin kun päätän olla. Minussa elävä tahto on mukavuudenhaluani vahvempi vaikka aluksi tuntuu muulta. Tämä siksi, että tahtoa voi vahvistaa.

Vahvistuva mieli

Mieli vahvistuu kun sitä harjoittaa. Kun lähtee juoksemaan, ihmisessä vahvistuvat niin luut, jänteet kuin lihaksetkin. Oman mielensä voi lähettää lenkille vahvistamaan mielen luita, jänteitä ja lihaksia. Sitä kutsutaan perustan rakentamiseksi. Ja sitten käy, niin kuin Jari Sarasvuo lohkaisee YLE-puheen blogissaan:

”Siis että ajateltaisiin mielenterveyden olevan vähän kuin hapenottokyky. Huono hapenottokyky kutistaa toimintasäteen kovin lyhyeksi, ja vähänkin pidempi vastamäki saa kääntymään tulosuuntaan. Hyvä hapenottokyky sen sijaan alistaa jyrkimmänkin ylämäen pikku tömpäreeksi, ja jäljellä olevan taipaleen mitta ei koskaan kelpaa murheen aiheeksi.” http://yle.fi/puhe/ohjelmat/jari_sarasvuo/jari_sarasvuo_6289.html

Niinpä. Kun pidän proaktiivisesti huolta mielestäni, oma mielen-terveyteni ja mielen kykyni pitää minun puoltani myös niin hetkinä, kun yritän toimia itseäni vastaan. Siitä on kyse mielen perustan lujittamisessa.