Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: tietoiseksi tuleminen

Mielen lean osa 2

Kirjoitin muutama kuukausi sitten Mielen leanista. Bloggauksen jälkeen on spontaanisti syntynyt keskusteluja leaniin ja harjoittelemiseen sekä erityisesti reflektoimiseen liittyen.

Leanin ytimessähän on kehä: rakenna-mittaa-opi. Kuten leanille on tyypillistä, tästäkin on olemassa lukuisia versioita, jokaisella yrityksellä vähän omansa. Esimerkiksi Futuricella on oheinen kuvansa Lean Service Creationista.

Näyttökuva 2015-02-11 kohteessa 20.56.31

Kun leanin kehää ja yllä olevaa kuvaa soveltaa harjoittelemiseen, syntyy seuraavaa:

Rakenna eli harjoittele. Jokainen harjoitus luo parempia tapoja ja kehittää ja nostaa esiin uusia kykyjä eli lisää potentiaalin toteutumista kaikkien eduksi. Lisäksi harjoittelemiseen aina itsestään selvästi kuuluva läsnäolo auttaa tietoiseksi tulemisessa niin itsestä kuin työstä. Samalla oma, mieltä ohjaava sisäinen voima vahvistuu.

Mittaa* eli reflektoi: olenko harjoitellut oikeita asioita riittävästi (kertoja/viikko) ja oikealla tavalla (sitoutuneesti, ei rutiininomaisesti)? Näkyvätkö harjoittelemisen vaikutukset siten, että ne ovat todennettavissa, myös ulkopuolisin (esimies, tiimin jäsen) silmin? Reflektoiminen eli harjoitusten ja niiden ympäristön peilaaminen mittaa todellisuutta, tavoitteiden eli toivotun muutoksen saavuttamista ja samalla auttaa huomion kiinnittämisessä olennaiseen.

Opi eli oivalla ja paranna. Oppiminen tuottaa kokemusten ohessa ajatuksia ja oivalluksia siitä, mihin suuntaan harjoittelemista on kohdennettava: mitä ja miten on harjoiteltava lisää. Harjoitteleminen täsmentyy, uudistuu ja vahvistuu vastaamaan sitä tarkoitusta, jota varten alun perin ryhtyi harjoittelemaan eli kehittymään paremmaksi.

Miten mielen harjoitteleminen vaikuttaa mieleen?

  • Tietoinen mieli vahvistuu. Ihminen tekee tietoisemmin parempia päätöksiä ja kykenee vahvistuneella sisäisellä voimallaan myös pitämään päätöksistään kiinni eli toteuttamaan ne.
  • Mielen ohjaaminen arkipäiväistyy. Huomion kiinnittäminen, tulkintojen ja johtopäätösten tekeminen tapahtuu sattumanvaraisuuden sijasta tietoisemmin ja hyvinvointia voimistaen. Irtipäästäminen ja poisoppiminen tapahtuvat matalalla kynnyksellä.
  • Mieli muuttuu notkeaksi. Uusi ja muutos on helpompaa toivottaa tervetulleeksi. Tilanteiden ja toisten ihmisten tarpeisiin vastaaminen käy joustavammin.

Elämästä eli olemisesta ja toimimisesta tulee virtaavampaa. Leanin termein: virtaustehokkaampaa.

 

* Ulkoisten/fyysisten asioiden mittaaminen on lähtökohtaisesti helpompaa kuin sisäisten/mielen sisältöjen. Varsinkin mielen (kehitys)prosesseihin tietoisuus harvoin ulottuu. Lisäksi mielen liikkuvuus, elastisuus ja muuttuvuus tuottavat pulman: sen tarkasteleminen muuttaa sitä ja niitä asioita, joita tarkastellaan.

Oman mielen tarkastelemiseen on haasteellista saada ulkopuolisen tarkastelijan asemaa eli oman mielen objektiivinen havainnointi ja prosessien seuraaminen ovat lähtökohtaisesti vaatimatonta. Toisaalta tietoisemmaksi tuleminen esimerkiksi omista lähtökohdista ja taipumuksista ja niistä syntyneistä tavoista havaita ja tulkita niin ulkoista kuin sisäistä maailmaa harjoitteleminen luonnollisesti edistää. Tietoisemmaksi tulemisen tahto edistää mittaamistakin.

Huomio

Olen viime aikoina valmentaessani huomannut, miten ratkaiseva asia huomion kiinnittäminen on. Ja se, miten mieli valikoi sen, mihin se kulloinkin kiinnittyy. Huomion kiinnittäminen voi tehdä päivästä, työstä ja ihmissuhteesta onnettoman tai paremman.

Huomion kiinnittäminen tapahtuu useimmiten automaattisesti, mutta sen taustalla oleviin tekijöihin voi vaikuttaa. Niin suhteessa aistimuksiin kuin ajatuksiinkin.

Havaitsemisessa on paljon opittua. Havaitsen sen, mille minulla on sanat. Ja sanat syntyvät usein siitä, mihin minut on opetettu kiinnittämään huomioni eli mitä minulle on näytetty.

Kun pysähdyn, sallin itseni huomata asioita, joita ei hetki sitten ollut minulle. Kun opin sanoittamaan näitä asioita, opin samalla sanoittamaan tuttuja asioita uudestaan. Samalla uudet sanat auttavat havaitsemaan uutta ja kurkottamaan uuteen.

Mihin minun oma kiinnostukseni suuntautuu – mikä puhuttelee minua, vetää puoleensa. Tämän yksilöllisen impulssin vastapainona toimii koko evoluution paino, se kaikki mihin selvitäkseen on ollut pakko oppia kiinnittämään huomio.

Tietoisempi ote auttaa minua näkemään itseni kuin ulkopuolinen. Se näyttää evoluution mukanaan tuoman negatiivisen ja näyttää mahdollisuuden itse kiinnittää huomion myönteiseen. Kun automaattinen kohtaa itseohjautuvuuden, itsetuntemus nousee ohjaavaksi voimaksi. Vapaus ja uskallus kiinnostua, kaikesta, ja sen merkityksen oivaltaminen.

Hetkelliset olotilat ja olosuhteet, mielentila ja mieltä sillä hetkellä ohjaavat voimat värittävät vahvasti huomiotani. Väsymys ja stressi kapeuttavat havaintoani ja sen tulkintaa. Hormonit ohjaavat huomiotani. Energiataso vaikuttaa siihen, mitä ”jaksan” havaita.

Kun alan pitää huolta elämäni ulkoisista olosuhteista ja mielentiloistani, tulen tietoisemmaksi siitä, mikä huomiotani ohjaa. Kun kehitän parempia tapoja, huomio alkaa kiinnittyy vapaammin. Havahduttavaa on pidättäytyä jostakin tavasta joksikin aikaa – millainen voima!

Asenteet itseen, toisiin, elämään, työhön – kaikki vaikuttaa siihen, mitä havaitsen. Eli se, mitä olen alun perin havainnut ja mihin olen kiinnittynyt, mistä olen tehty ”vallitsevan tulkinnan” ja mitä olen alkanut toistaa.

Voin muuttaa asenteitani eli alkaa sivistää itseäni. Voin kyseenalaistaa tapani ja harjoittaa avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta – ja tuoreutta. Kuuntelemalla ja oppimalla itsestäni saan huomioni liikkeeseen.

Huomion kiinnittyminen rakentaa ajatukseni ja kokemukseni. Se rakentaa päiväni ja osaltaan myös minua. Kun uskallan kiinnittää huomioni olennaiseen, luon elämääni syvemmän merkityksen.

Ajan virrassa

Kun puhutaan ajan hallinnasta, usein yritetään hallita Tilannetta, joka on irronnut pikku kurarukkasesta. Ulkoa ohjattu ihminen not happy.

Kiirehän on positiivinen asia. Se tarkoittaa sitä, että on innostunut jostakin sellaisesta, joka oikeasti saa liikkeelle. Joskus se tarkoittaa työn rakastamista. Toisinaan kaikkia niitä hyviä kokemuksia, joita työstä saa: onnistumista, toisille avuksi olemista jne.

Ja mikä on tärkeämpää elämässä kuin liikkeessä oleminen, kaikkien prosessien ja hyvän tapahtumisen äiti?

Koomista virettä aiheen ympärillä käytyyn keskusteluun tuo käsite ajanhallinta. Kaikki tietävät, ettei aikaa voi hallita. Sehän hallitsee meitä, ellei meistä ole ohjaamaan itseämme.

Tietoisella tahdollamme otamme suhteen aikaan kuten mihin tahansa muuhunkin asiaa. Miten?

Näyttökuva 2014-05-22 kohteessa 23.01.51

  • Olennainen löytyy, kun pysähtyy ja reflektoi
  • Joskus tarvitaan tietoista ajattelua tai intuitiota
  • Sitten tehdään tietoisia päätöksiä ja valintoja
  • Loppu on tahdon kevyeksi harjoittelemista sellaiseen tilaan, jonka uusi länsimainen henkisyys tuntee mottona Just do it.

Tämä ei oikeasti ole vaikeaa tai monimutkaista. But.

Pysähtyminen on taito, johon harvalla on luontaisia valmiuksia. Kaikki eivät edes tule ajatelleeksi, että voisi, vaikka reflektointia olennaisen tavoittamiseksi voisi hyvin opettaa ja harjoittaa jo koulussa. Näiden lisäksi aikuisen tahto on luontaisesti jähmeä ja suorittamaan koulutettu.

Luovuttaako vai uskoako harjoittelemisen evankeliumia:

  • Kaikkia edellä mainittuja asioita voi harjoitella.
  • Harjoittelu tuottaa pikaisia tuloksia sen lisäksi, että se herättää tietoisuuden ja lisää itseohjautuvuutta eli tahdon voimaa.
  • Seurauksena on järkevämpiä tapoja, parempia päätöksiä, enemmän aikaa.

Näyttökuva 2014-05-22 kohteessa 23.05.31

Jos haluat laatua elämääsi, ryhdy harjoittelemaan. Jos et, voit jäädä vaikka miettimään, kumpi tässä oli nyt olennaista, pysähtyminen vai liikkeessä oleminen.

Ihmiseksi tuleminen 2.0

Ihmiseksi tuleminen on harjoittelemista.

Pienellä lapsella harjoittelu on myötäsyntyisen tahdon ohjaamaa. Kuin jokin lapsessa tietäisi, ettei hänestä tule täydessä mitassa ihmistä kaikkine mahdollisuuksineen, ellei hän sitkeästi, päättäväisesti ja johdonmukaisesti harjoittele, päivästä päivään. Ja niin lapsi tekeekin. Harjoittelemalla hän oppii ihmisen olemisen, elämisen ja toteutumisen valmiudet.

Koulu ja koulutus ja osin harrastukset ja muu asioiden työskentely jatkavat omalla tavallaan tätä prosessia. Ihmisenä kasvaminen jää kuitenkin vaiheeseen, ellei ihminen tietoisesti kehitä esiin sitä potentiaalia, joka hänessä elää.

Kotikasvatus ja koulu jättävät parhaassakin tapauksessa kesken sen, mitä paremmassa elämässä kuuluu osata, kyetä ja mistä kaikesta on hyvä tulla tietoiseksi. Erityisesti itsessä.

Näyttökuva 2014-05-12 kohteessa 22.30.21

Tämän kesken jäänyt projekti on ihmisen osa. Siis tietoisesti harjoittelemalla kehittää eteenpäin arjen keskellä niitä perustaitoja, jotka tekevät elämästä enemmän:

  • Keskittyminen, ajatteleminen, tietoiseksi tuleminen
  • Kuunteleminen, dialogi, myötätunto, auttaminen, rakastaminen
  • Oman tahdonvoiman vahvistaminen, ote elämästä, elämän ja itsen luominen

Jokainenhan näitä osaa. Vähän. Näistä arkipäiväisinkään taito ei ole arjessa itsestään selvyys. Ja kaikkia voi kehittää paremmaksi. Kun harjoittelee, oppii. Aivan mitä tahansa – niin on ihminen rakennettu.

Elämän kuntosalilla voin kehittää ihmisenä olemisen lihaksiani, jotta

  • Toteudun haluamassani mitassa eli arvojani vastaavasti eri tilanteissa
  • Kykenen vastaamaan toisten ihmisten tarpeisiin

Näyttökuva 2014-05-12 kohteessa 22.33.15

Monen sisäinen kasvu näyttää pysähtyvän yhdessä pituuskasvun kanssa. Näin ei tarvitse olla. Elämä voi olla enemmän ja elämästä voi luoda enemmän, kun ottaa siihen tietoisen suhteen ja ryhtyy harjoittelemaan.

Harjoitteleminen on helppoa ja yksinkertaista, koska tarvitsee vain tehdä. Itseksi kutsuttu haastava seuralainen tulee kyllä tutuksi, kun

  • Voittaa itsensä ja oman mukavuudenhalunsa
  • Ylittää säännöllisesti tahdon kynnyksensä
  • Pysyy päättäväisenä sisäisen muutosvastarintansa edessä

Haasta itsesi ja innostu elämään täyttä elämää. Älä tyydy vähään, sillä jokaisella on oikeus tavoitella unelmiaan ja luoda itseään. Uskollisuus itselle on juuri tätä.

Ryhdy uteliaaksi

Utelias-sanalla on myös paha kaiku.

Toisten asioiden uteleminen, niihin puuttuminen, kyylääminen – siinä nimeät. Varsinkin vanhemmilla, opettajilla, esimiehillä ja muilla oman-elämänsä-naapureilla on siihen taipumusta.

Näyttökuva 2014-05-05 kohteessa 23.09.01

Muuten uteliaisuus on hyve. Sellainen, jota kannattaa kehittää siitä, missä se on, siihen, minne se voi yltää.

Uteliaisuus ilmentää ja ilmaisee aitoa sisäsyntyistä kiinnostusta, joka voi suuntautua mihin tahansa arkipäiväiseen asiaan, jonka tavallisesti ohittaa. Kun suhtautuu omaan elämään uteliaasti, saa usein huomata, ettei ollut huomannut puoliakaan.

Ennen kaikkea uteliaisuus kannattaa suunnata sinne, mihin sitä ei tavallisesti osata suunnata: omaan mieleen, sen toimintaan ja sisältöihin. Tähän on monta syytä.

Oman mielen liikkeet ohjaavat kaikkea, myös sisäistä toimintaa. Sieltä se mitä kutsumme elämäksi kumpuaa. Toiminta synnyttää sisältöjä ja sisällöt toimintoja – kumpaankin kannattaa siis suhtautua kiinnostuksella. Mitä tämä kertoo minusta, mihin tämä vie ja mitä luo ja mitä aiheuttaa?

Uteliaisuus eli avoin mieli johtaa myös rehelliseen itsetutkiskeluun vailla ennakkoasetelmia ja valmiita mielikuvia. Siis ennen kaikkea: mikään ei ole kiellettyä etukäteen.

Ja sanon suoraan sen, minkä kaikki tietävät: tämä on oikeasti vaarallista. Varsinkin, jos ei ole aiemmin tutustunut mieleensä laajasti ja saanut aavistusta siitä, mitä kaikkea siellä liikkuu.

Koska mielessä voi liikkua mitä tahansa. Kyseessä on siis aito itsetuntemusseikkailu. Sulje silmäsi ja ota vastaan ja huomaat, millainen hyve irtipäästäminen tässäkin asiassa on.

Pysähdy päivittäin jonkin ajatuksen ääreen ja ihmettele arvostelematta: ”Mitä tämä on?” Myöhemmin voit sitten miettiä, pitäisikö tällaiselle tavalle ajatella kenties tehdä jotain.

Näyttökuva 2014-05-05 kohteessa 23.11.38

Oman elämänlaadun kohentaminen eli sisäisen elintason nostaminen alkaa uteliaisuudesta ja sen seurauksena tietoiseksi tulemisesta. Uteliaisuus on kohottavaa. Myös ihmissuhteissa.

Osallisena

Kun juoksen ja vastaani tulee muita juoksijoita, huomioni kiinnittyy heidän askellukseensa. Siitä syntyy kaksi kysymystä: Miksi he juoksevat noin? Tietävätkö he juoksevansa noin?

Mitä voi tietää?

Jos heidän askeleensa näyttää vaivalloiselta, mietin, ovatko he

  • juosset jo pitkään ja ovat uupuneita
  • juoksemassa ensimmäistä kertaa
  • palaamassa juoksemaan tauon jälkeen
  • saaneet jonkin vamman
  • kärsivät asioista, jotka estävät heitä parhaasta suorituksesta

Näyttökuva 2014-03-17 kohteessa 21.42.12

Ihmisen kohtalosta ei voi tietää eikä aina voi kysyä. Mutta jo pelkkä itseltä kyseleminen herättää ymmärrystä ja myötätuntoa kanssajuoksijoita ja heidän kärsimystään kohtaan.

Mitä paremmin oma juoksu kulkee, sitä enemmän on sisäisiä resursseja peilata omaa onnekkuuttaan, terveyttään ja tahtoaan. Me emme ole samassa kohdassa. On asioita ja tilanteita, joissa toiset juoksevat toisia edellä.

Kuvittelua

Myös ihmisen kuva omasta juoksemisestaan saattaa olla aivan toinen kuin mitä se todellisuudessa on. Harva näkee itseään ulkopuolisin silmin.

Kuvitelma omasta toiminnasta ja performanssista, joka ei aina vastaa todellisuutta, voi olla yksi kärsimyksen lähde. Huono, epätaloudellinen juoksuasento ja epärytminen juoksutyyli voivat olla tuntematon asia sille, joka juoksee.

Apua ei useinkaan osata hakea. Taustalla saattaa olla mielikuva siitä, että ulkopuolista apua käyttävät vain huiput tai ne joilla on todellisia ongelmia. Useinhan vaan lähdetään tekemään jotakin ajattelematta, että asian voisi tehdä toisin tai että asiasta voisi oppia jotakin jo etukäteen.

Yhdessä

Luontaista erillisyyden tunnettaan, sitä katsetta jolla minä olen tässä ja sinä siellä, voi muuttaa

  • Olemalla myötätuntoinen. Jokainen ihminen kärsii. Moni siitä, ettei saa parastaan esiin vaikka haluaisikin. Yhtä moni siitä, ettei tiedä, mitä kärsimykselleen tekisi.
  • Olemalla kannustava ja hyväntahtoinen. Joskus rohkaiseva hymy on sitä.
  • Peilaamalla itseäsi ja ajatuksiasi. Näe, mistä lähteestä erillisyyttä lisäävät ajatuksesi kumpuavat.

Olet myös saattanut saada osaksesi sellaista, mitä toiset eivät ole saaneet.

Näyttökuva 2014-03-17 kohteessa 21.46.43

Ehkä sinun eteesi on nähty enemmän vaivaa kuin monen muun. Ehkä olet luontaisesti ahkerampi, lahjakkaampi tai onnekkaampi. Havahtuminen ja kiitollisuus tulevat tällaisissa tilanteissa mahdolliseksi. Vähitellen ne muuttavat asennettasi siten, että näet enemmän sellaista, mikä yhdistää kuin mikä erottaa sinut toisista.

Vaikuttavaa

Omaa vaikuttavuutta on usein vaikea nähdä ja arvioida. Itsen peilaaminen suhteessa itseen ja ympäristöön on aito haaste: miten nähdä itsensä kuin ulkopuolisin silmin? Millä todentaa oma vaikutus, joskus pitkälle tulevaisuuteenkin?

Näyttökuva 2014-03-14 kohteessa 7.46.24

Kokemus ja havainto sanoisivat, että tämän asian suhteen meidät erottaa toisistamme vain unemme syvyys. Unesta voi kuitenkin herätä – ja toiset auttavat.

Vaikutus itseen

Saan itseni liikkeelle satoihin erilaisiin toimiin päivän mittaan. Millaisessa suhteessa tekoni ovat itseeni ja siihen, mitä syvimmältäni olen. Niin kauan kuin onnistun olemaan yhteydessä syvimpään itseeni, tekoni ovat sopusoinnussa sen kanssa mitä olen. Silloin voin hyvin.

Psykologi Mikael Saarinen toteaa HS:n haastattelussa: ”Jokaisen kannattaisi välillä pysähtyä miettimään, mistä asioista innostuu, ja mille haluaa omistautua. Innostuksen alkulähde on se, että ollaan lähellä tunteita ja tarpeita.”

Jokaiseen päivään mahtuu tilanteita, joissa kohtelen itseäni eri tavoin. Usein oppimieni ehdollistumien pohjalta, käytöstäni juuri huomaamatta. Suhtautumiseni itseeni on sisäisen yhteyteni peili. Samalla se synnyttää elämää niin sisälleni kuin ulospäin.

Olenko onnellinen siitä, miten elän itsessäni? Tunnenko vahvan yhteyden itseeni vai onko yhteys ohut ja katkeileva? Kannatan toistuvasti miettimään pysähtymistä.

Vaikutus toisiin

Millaista elämää luon ympärilleni? Teoilla ja sanoilla voin saada aikaan iloa ja elämää, joka luo ja avaa uusia mahdollisuuksia.

Näyttökuva 2014-03-14 kohteessa 7.45.43

Tärkeä osa vaikuttamisesta tapahtuu sillä, mitä olen ja miten olen. Sisäinen kireys, pakko ja koleus vaikuttavat vastakkaisesti kuin parhaassa tapauksessa valoisa ja ennakkoluuloton ajattelu, maailmaan kauttani leviävä lämpö.

Toisissa ihmisissä tapahtuvat reaktiot ja reagointi ovat osa sitä palautetta, jota voi harjoitella lukemaan. Lisäharjoittelua tarjoaa taito osata ottaa vastaan palautetta ja ottaa siitä opikseen. Kohtaamiset ovat mahdollisuuksia tulla tietoisemmaksi ja taitavammaksi.

Vaikutus maailmassa

Työ on keskeinen vaikuttamisen mahdollisuus. Usein vaikuttaminen on laajempaa ja pitkäkestoisempaa kuin kuvitteleekaan: minne tekojeni jäljet ulottuvat?

Sosiaalinen media ja siinä toimiminen peilaa tätä vaikuttavuutta. Palaute – kommentit, tykkäämiset ja uudelleen twiittaamiset – ovat pieni osa sitä, mitä tapahtuu todella. Mitä eri ihmiset ottavat vastaan ja saavat kaikesta siitä, mitä verkkoon tuottaa.

Miten kauas aikaan saamani aallot kantautuvat ja miten pitkän ajan päästä? Ja toisaalta: miten pitkät ovat toimintani varjot ja onko tämä muutakin kuin valon leikkiä tilassa?

Perintöä jakamaan

Päivän päätteeksi olen ottanut tavakseni miettiä, mitä päivästä jäi jäljelle ja minkä jäljen jätin maailmaan. Haikeuden iltaan tuo ajatus siitä, että olisin voinut antaa itsestäni enemmän, olisin voinut olla taitavampi. Onneksi huominen tarjoaa tilaisuuden päästä näkemään, auttoiko asioiden ymmärtäminen niiden toteuttamisessa.

Toisinaan ajattelen tämän elämän päättymistä ja kysyn saman kysymyksen. Mikä on perintöni, jonka jätän jälkeeni? Millaisia asioita sain aikaan, millaisia seurauksia niillä oli – mitä lisäsin ja vahvistin tässä maailmassa?

Oliko elämäni ”rikas, rämä mutta oma”? Tähän vastaisin nyt kyllä.

Kaupunkiretriitti

Kun katson elämääni taaksepäin, voin todeta, että olen ollut useammin väärässä kuin oikeassa. Asioiden, tilanteiden, itseni mutta erityisesti toisten ihmisten suhteen.

Vetäytyminen eli retriitti on yksi tällainen asia. Vuosia ajattelin, että sinne menevät vain elitistiset kynsien viilaajat tai itsensä kuilun partaalle ajaneet surkimukset. Olin väärässä.

Retriitin ydin

Muutaman vuorokauden mittaisessa kaupunkiretriitissä istuneena voin vain todeta, miten hyvää se tekee mielelle. Se, että istuu paikoillaan useita tunteja päivässä ja antaa mielensä rauhoittua. Kun sitä seuraa, se alkaa jäsentyä. Ja sitten seuraavat erilaiset oivallukset.

Näyttökuva 2014-02-17 kohteessa 23.57.57

Kaikki tämä tapahtuu tavalla, johon mieli arjen keskellä harvoin yltää. Aina on liikaa kaikkea. Siksi mieli saa vetäytymisessä mahdollisuuden.

Lisää ja enemmän

Tiedän ihmisiä, joille retriitti on tyhjentyminen. Sitä, että tekee tilaa uudelle, sille mikä hautautuu työn ja toiminnan tuoksinassa. Uusi ei mahdu syntymään elämän täyteyteen enempää kuin uudet tavarat ennestään täyteen kaappiin.

Minulle retriitti on samalla hiljaista mietiskelyä ja kirjoittamista. On aikaa istua aidossa kontemplaation tilassa ja päästä syvälle niihin syviin ja elintärkeisiin kysymyksiin, jotka nousevat istumisen tilassa kuin luonnostaan.

Tai seisomisen tilassa. Löysin viime retriitissä seisomisen jalon taidon. Kokemus mielen aktiivisuudesta seisoessa on sykähdyttävä. Mikä on tärkeää ja olennaista, mitä rakastan?

Mitä seuraa?

Hiljentyminen on yksi itsestään selvä seuraus. Hetken katsoo samalla omaa ja muiden elämää ihmetellen, kuin ulkopuolinen: Onko tuo kaikki oikeasti tärkeää? Miksi ihmiset syövät niin paljon? Mistä nuo suhteettomat reaktiot nousevat?

Innostuminen on toinen yhtä merkille pantava seuraus. Itseen tuleminen, olennaisen peilaaminen omaa elämää ja elämäntilannetta vasten tekee kaikesta selkeää, kirkasta ja innostavaa.

Parempi mieli on kuin peili, kun on saanut tarvitsemaansa lepoa ja ravintoa. Paremmalla mielellä on käyttöä arjen maailmassa, erityisesti oppimisessa, halussa auttaa ja kohdata. Voimaa niihin löytyy kun saa mahdollisuuden vahvistaa yhteyttä itseensä. Ja sitähän retriitti myös on.

 

 

 

 

 

Oikeesti ne auttaa sua

Laiska saattaa kuvitella, että kehitys tapahtuisi itsestään ilman että jokin pakottaisi. Useimmiten ei.

Maailmaa voi katsella näin: toiset ihmiset opettavat meitä, minkä seurauksena meistä tulee taitavampia palvelijoita heille.

Hienovarainen apu vai nyrkillä naamaan?

On kolmenlaista opettajaa, siis ihmistä, joita kohtaamme päivittäin.

Lähellä olevat, jokapäiväiset ihmiset haastavat eniten ja lujimmin. Kaivavat esiin sen, missä olisi vielä kehityttävää. Vaativat että opit tai itket ja opit. Lapset, puoliso, esimies, sukulaiset, työkaverit,… Ja joskus myös itse.

Näyttökuva 2014-01-30 kohteessa 22.21.11

Ne ihmiset, joihin törmää muuten vaan maailmassa liikkuessaan. Hetkessä nämä ihmiset saattavat pakottaa valitsemaan esimerkiksi toiminnan tai ei-toiminnan välillä. Tai he ovat ihmisiä, jotka auttavat oivaltamaan.

Monesti luulee saavansa elämält turpaan vaik oikeesti elämä antaa juuri isällistä avaria herättääkseen sua ettet jumitu paskaan tilanteeseen. Arman Alizad ‏@titmeister

Sitten vielä ne ihmiset, jotka ohimennen sanovat tai tekevät jotakin, josta voi ottaa opikseen ja havahtua. Esimerkiksi käytöksessä jokin on esimerkillistä, hyvässä tai huonossa.

Kaikki kolme elämänopettajatyyppiä edellyttävät oppimiselta samaa.

  • Tietoista läsnäoloa, herkkyyttä, hereillä oloa.
  • Tahtoa, voimaa ja taitoa oppia.
  • Suostumista, nöyrtymistä, antaumusta.
  • Rohkeutta.

Astua ’kohtaloaan’ vastaan?

Voinko sisäisellä kuin ulkoisella toiminnallani vaikuttaa siihen, mitä kohtaan. Arjen kokemukset vahvistaisivat sen, että kyllä.

Jos minulla on edes joitakin edellä luetelluista ominaisuuksista eli suostun oppimaan, oppimista ei tarvitse pakottaa eikä se tunnukaan niin kamalalta, tavallisesti. Jos vielä katsoo omaa opin saunaansa silmästä silmään, ei tarvitse venkoilla vastaan.

Tavallisesti tämä vaatii asennemuutoksen.

  • En reagoikaan haastamiseen viholliskuvillani.
  • En ohita arjen opetuksia välinpitämättömillä elämäntorkkumisillani.

Vaan

  • Herätän itseni asennerutiineistani ja ohjaan itseni peilaamaan itseäni maailman peilissä.

Resepti: Vähän nöyrtymistä. Vähän enemmän kiinnostusta. Lisää rakkautta elämää kohtaan.

Elämä muuttuu oman näköiseksi, ja sitten alamme elää aiempaa täydemmin.

Elämän apteekki

Me etsimme maailmasta lievitystä elämään kuuluvalle, väistämättömälle kärsimyksellemme.

Akuutti kärsimys vaatii akuutteja keinoja. Useimmiten kuitenkin kärsimyksen aiheuttavia syitä on katsottava silmästä silmään. Sitä voi ja on hyväkin tehdä yksin. Mutta kun omat rajat tulevat vastaan, toisen ihmisen apu on paikallaan. Ja silloin tietystä olisi hyvä, jos sellainen olisi paikalla. Auttava ihminen.

Miten on?

Tässä maailmassa on pulma.

Ulkoisen hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden keskellä ihmiset voivat yhä huonommin. Maailma on täynnä häiriötekijöitä, jotka johtavat eriasteisiin mielenhäiriöihin. Sellaisiin joista palautuu tai sellaisiin jotka kuormittavat pysyvästi tai lopullisesti. Ruumis näyttäisi kestävän mieltä paremmin. Voi myös kysyä, minkä kustannuksella ja millä tavoin mieli kestää ja tuleeko elämästä pelkkää selviämistä.

Näyttökuva 2014-01-06 kohteessa 22.27.35

Huonovointisuuteen vastaamaan on syntynyt kasvava joukko auttamaan halukkaita ihmisiä, jotka katsovat olevansa myös kyvykkäitä auttamaan. He ovat konsultteja, valmentajia, coacheja, terapeutteja – yhden- ja toisenlaisia hoitajia.

Avun tarve on todellinen. Myös auttajilla.

Mitä auttaja tarvitsee?

Tarpeet ovat tietenkin yksilöllisiä. Olen huomannut sekä itsessäni että monen muun ihmisen kohdalla, että itsensä tuntemaan oppiminen on avain, tässäkin.

  • Miksi haluan auttaa? Olennaista on oman elämänhistorian skannaaminen. Ennen kaikkea sen perintöosan selvittäminen, jonka on tuonut mukanaan aikuiseen elämäänsä.
  • Millä autan? Millaisia todellisia kykyjä ja taitoja minulla on luoda yhteys toiseen ihmiseen ja millä tavoin auttavat ja parantavat voimat toimivat käytännössä, siinä hetkessä.
  • Millaisin seurauksin? Toisaalta syventyminen siihen, millaista apua ihmiset saavat ja millaisia seurauksia avun antamisella on. Toisaalta seurausten näkeminen, niistä oppiminen ja toiveajattelun ja kriittisyyden hieno tasapaino.

Ja ennen kaikkea: kykenenkö todella vastaamaan ihmisten tarpeisiin eli ovatko omat tarpeeni tyydytettyjä?

Tulevaisuus nyt

Millaisia vaihtoehtoisia näkymiä tästä syntyy, kaikille avun tarvitsijoille?

Näyttökuva 2014-01-06 kohteessa 22.28.27

Havahtuminen. Ihmisten tietoisuus lisääntyy kaiken aikaa. Sen myötä ihmiset alkavat havahtua ja tulla tietoisemmiksi kaikesta itsessään. Kun tämä herääminen tapahtuu sisältä päin, muutokset mielessä alkavat siirtyä tekemisen kautta käytäntöön ja elämään.

Mielen kyvyt. Ihminen alkaa havahtumisensa myötä kehittää itsessään mielen ohjaamisen kykyjään ja kykyä antautua aitoon vuoropuheluun niin itsensä kuin toisten ihmisten kanssa.

Kriisiytyminen. Ihminen havahtuu ja ryhtyy toimeen vasta pakon edessä. Vasta kun omien  tapojen ja tottumusten itsetuhoisuus on niin ilmiselvää, ettei sitä voi enää paeta.

Onneksi vielä on mahdollisuus valita. On vuosi 2014.