Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Avainsana: tietoisemmaksi tuleminen

Uraa!

Kohtaus päiväkodin eteisessä:

– Mitäs sinun äitisi tekeekään työkseen?

– Se on kuratoija. Vaikka oikeasti meidän perheen kuratoija olen minä, totesi poika pontevasti vetäessään keltaisia kurahousuja jalastaan.

Yksi tärkeimmistä yrityksen olosuhteista luovista tekemisistä on urapolun tai vaihtoehtoisten urapolkujen luominen yhdessä työntekijän kanssa. Se antaa näkymää tahtotilaan, tulevaisuuteen ja peilaa sitä, mikä ihminen on. Hyvästä tehtävästä parempaan siirtyminen olisi parempaa tätä päivää.

Ura voi olla lyhyt ja tuskainen. Eräs toimitusjohtajaksi valittu alkoi jo henkilöstölle suunnatun esittelypuheensa puolessa välissä huutaa ihmisille kiihtymyksestä. Väärät mielikuvat johtajuudesta saivat puolentoista vuoden kuluessa hiukset lähtemään ja naaman kalpeaksi, kunnes johtokunta päästi hänet vapaaksi. Näitä tarinoita useat ovat joutuneet seuraamaan läheltä.

Ura edellyttää osaamista – myös muiden osaamisen hyödyntämistä. Urasta tulee muuten helposti kuraa.

Samanaikaisesti aivotutkijat puhuvat uran kyntämisestä. Tavat, tottumukset ja rutiini kyntävät aivoihin uria – mitä toistetumpi, sitä syvempiä. Muuttuvassa maailmassa ja ihmisen muuttuessa kaiken aikaa tämä on no good.

Vaan mikä saa ihmisen kurkistamaan kynnetystä urasta takaisin pinnalle tai jopa kapuamaan urasta pois? Realisteina itseään pitävät sanovat, että ihminen tekee sen vain pakon edessä. Olen kuitenkin nähnyt riittävästi vastakkaisia esimerkkejä, jotta uskoisin tämän olevan aina näin.

Yksi tärkeimpiä motiiveja on rehellisyys. Kun katson työpäivääni ja kaikkea siinä tekemääni, voin peilata sitä kysymyksellä: mikä tässä oikeasti innostaa minua? Tai jos haluan uhrata asialle muutaman minuutin lisää, voin tehdä itselleni Taikaseinän: Kirjoitan kuvauksen siitä, millainen on unelmatyöpäiväni. Sitten siitä, millainen on tavallinen työpäiväni. Ja sitten vertaan näitä kahta.

Useimmiten tällainen tietoisemmaksi tuleminen on ensimmäinen askel muutokseen. Seuraava askel on osata pyytää apua tai tarttua ojennettuun käteen.

– Tai hankkia kunnon tikapuut, kuten eräs valmennettavani sanoi.

Itseään vahvistava

Elämä näyttää noudattavan mekaniikan lakeja. Jokin liikkeelle sysätty asia jatkaa kulkuaan, kunnes löytyy syy sen pysähtymiseen.

Jotta elämä tuntuisi jossakin eikä olisi ihan yksinkertaista, ihmisessä tapahtuu paljon tietoisuuden kynnyksen alapuolella, mikä aiheuttaa kaikenlaista huonoa.

Suurin näistä huonoista kehittymisen kannalta on pelko, joka saa ihmisen jättämään tekemättä asioita, jotka olisivat hyviä niin hänen kuin muidenkin ihmisten kannalta.

Niin kauan kuin ihminen tottelee pelkonsa rajoja, hän vahvistaa noita rajoja. Samalla hänen ihmisenä olemisen lihaksensa pysyvät voimattomina. Muutosta vastustavien rajojen puolustaminen on omiaan synnyttämään kuvitelmia muutoksen negatiivisista puolista, mikä puolestaan ruokkii pelkoa ja epävarmuutta. Tämä on selvästi huono kehä.

Havahtuminen pelkojen rajoittavalla voimalle alkaa niiden tiedostamisesta ja sen jälkeen niiden siedättämisestä ja muuntamisesta. Kuten Henkka Hyppönen toteaa kirjassaan Pelon hinta: ”Jos siedättää itseään pelottavissa tilanteissa, pelko murtuu lopulta.”

Näyttökuva 2014-12-09 kohteessa 11.56.14

Kuten siedättämisen kohdalla, usein tietoisuuden liikkeelle sysäämä tahto tuo mukanaan hyviä kehiä.

Altistuminen. Altistuakseni eli itseni avatakseni minun on koettava sisäinen vahvuuteni, jolta saamani luottamuksen varassa avautuminen tulee mahdolliseksi. Jokainen avautuminen puolestaan vahvistaa sisäisyyttäni ja sen ohjaavaa voimaa.

Itsensä rakastaminen. Mitä enemmän kykenee rakastamaan itseään, sitä enemmän kykenee ja myös haluaa huolehtia sisäisten olosuhteiden parhaasta laadusta. Mitä enemmän kykenee olemaan parhaimmillaan, sitä enemmän kykenee rakastamaan, myös itseään.

Itsensä voittaminen. Muutoksessa, joka perustuu itsensä alastomaksi riisumiseen ja tuon alastoman olemuksen kohtaamiseen ja alastomalla olemuksella kohtaamiseen, ihminen voittaa itsensä, löytää itsensä ja vahvistaa itsensä. Tästä syntyy jälleen hyvä kehä: voittaminen auttaa löytämään ja vahvistumaan, löytäminen voittamaan ja vahvistumaan lisää, vahvistuminen voittamaan ja löytämään enemmän.

Tietoisemmaksi tuleminen on vapautumista ja mahdollisuuksien selvempää näkemistä. Siinä on elämisen kutsu.