tottumukset | Peilaus

Die hard

Ihan jokaisella on huonoja tapoja, joista kannattaisi ja usein haluaisi päästä eroon. Jokaisella on myös varaa kehittää parempia tapoja.

”Sometimes they die hard”, sanotaan huonoista tavoista. Ja vaikkei aina ole helpompaa kehittää uusiakaan tapoja, tietoisesti itse luodut tavat merkitsevät yksilön syntyä.

Elämä

Tavat alkavat muodostua varhain ja ne ovat välttämättömiä. Tapa on automaattinen valinta, joka suojaa meitä rajattomien valintojen kaaokselta. Tavat ovat kuitenkin sekä etu että kirous.

Yhtälailla voi sanoa, että tapa on kuin mafia: se suojelee mutta se pitää myös otteessaan. Irtipääseminen vaatii työtä, paljon vähemmän kuin mafian lipevään syliin uiminen. Miksi?

Siksi että myötäsyntyiset taipumukset ja elämän varrella mukaan tarttuneet ehdollistumat ovat saaneet toistamaan sisäisiä ja ulkoisia toimintoja aina uudestaan. Ne ovat vahvistaneet vankat yhteydet neuroverkkoon.

Toisin kuvattuna: uurtaneet syvän uoman, jota pitkin sitten tahdonvoima kulkee kuin vesi. Ihan itsestään.

Lapiopelillä

Jos haluan muuttaa huonon tavan tai kehittää uuden, paremman tavan, on otettava lapio esiin ja annettava sen laulaa toistamisen tahdissa. Ennen kuin uoma alkaa olla niin syvä että vesi alkaa mieluusti kulkea siinä, tarvitaan melko paljon toistoja.

Huono uutinen: Tähän ei ole vielä kehitetty app:iä, joka tekisi työn puolesta. Yhtä vähän kuin hyvään fyysiseen kuntoon pääsee katselemalla urheilua (vaikka syke nousisikin).

Hyvä uutinen: Jokaisen toiston myötä lapion heiluttaminen helpottuu. Siihen tarttuminen helpottuu. Sisäiset lihakset kaivavat taitavammin ja jaksavat pitempään.

Havahtuminen

Sisäisen työ on tietoisuuden ja tahdon liitto. Kumpikin näistä on luontaisesti unessa. Mutta ihminen herää, viimeistään kun maailma herättää tai hän voi havahtua itse. Hän voi opettaa itselleen taitoja, joita kotona ja koulussa ei opetettu.

Arvoitus on, mikä motivoi eli saa ihmisen luomaan uusia tapoja, harjoittelemaan. Olen törmännyt seuraaviin syihin:

Itselle haitallisista tavoista eroon pääseminen elämän laadun parantamiseksi.
Parempi tapa, parempi mieli.
Kokemus itseohjautuvuudesta, oman todemman itsen toteutumisesta.
Tunne oman elämän luomisesta.

Tuohon voi todeta, että aamen. Myös yipikaye! käy.

Mieletön voima*

Mielellä on automaattista voimaa suorittaa myös kaikki se, mihin sen on omalla toiminnallaan kouluttanut. Niitä kutsutaan tavoiksi, tottumuksiksi ja rutiineiksi. Koulutusta toistamiseksi – tai harjoittelemiseksi.

Aamu

Olen aamuna muutamana istuskellut silmät kiinni, tekemättä mitään, hengitystäni seuraillen. Eräänä aamuna päätin siirtää fokuksen hengityksestä sylissäni lepääviin käsiin, ja mitä tapahtuikaan: fokus ei siirtynytkään. Minua hymyilytti.

Eikä syyttä. Olen harjoitellut fokuksen ohjaamista vuosikausia, mikä on tehnyt siitä helppoa. Mutta mieli urautuu nopeasti, uuteen on aina uusi ponnistus.

Kun ryhdyin tarkkailemaan mielen ponnistelua, huomasin sen jaksavan hetken, sitten se väsyi ja palasi vanhaan. Oma kokemukseni vahvisti sen, minkä olin huomannut olevan toistuvan periaatteena: automaattisuus hallitsee.

Automaattista elämää

Automaatti toimii itsestään, sen eteen ei tarvitse ponnistaa. Sen sijaan muutoksen eteen on nähtävä vaivaa – aina uudestaan. Ellei mieli ole voimissaan eli se esimerkiksi väsyy päivän mittaan, se palaa totuttuihin tapoihin, myös mielessä.

Näissä tavoissa ei aina ole mieltä. En tarkoita ensisijassa ulkoisia rutiineita, joita ihminen on kehittänyt töissä tai kotona vaan mielen rutiineita: ajatus-, mielikuva-, asenne- ja reagointitottumuksia.

Uuden ihmisen tavatessani luon hänestä välittömästi mielikuvan, joka pysyy kunnes toisin todistetaan. Reagoin tavallisesti asioihin hyvä-paha -akselilla yhdenkään ajatuksen pysäyttämättä, ellen poikkeuksellisesi ole hereillä. Useimmiten en ole.

Sokea voima toimii tavalla, jossa ei läheskään aina ole mieltä ja joka ei itsessään luo suotuisia olosuhteita hyvään elämään. Sen sijaan se pitää minut itse luomassani vankilassa, päivästä toiseen.

Havainto muuttaa tilan

Havainnot mieleen virtaavista ajatuksista antavat värikkään kuvan omasta elämästä, jossa tunnistaa itsensä ja jonka samanaikaisesti kokee itselleen vieraaksi. Toistuessaan nämä havainnot ja niiden aikaan saamat tuntemukset herättävät tahtoa: näilläkö mennään loppuun asti?

Lähde, josta ajatukset kumpuavat, tuntuu ulkopuoliselta. Siksi ei ole itse asiassa niin vaikeaa poimia jokin vieraalta tuntuva ajatus tarkastelun kohteeksi. Jo pinnallinen tarkastelu osoittaa ajatuksen perustuvan ei-oikeastaan-mihinkään ja vähänkään syvällisempi tarkastelu näyttää sen musta-valkoisen ja kapean periaatteen, jolla kyseinen ajatus ja sen tuhannet sukulaiset syntyvät.

Hupaisaa on huomata, miten jo pelkkä ajatusten katsominen muuttaa niitä. Kuin niillä olisi voima vain niin kauan, kunnes ne tulevat nähdyiksi. Näkemisen jälkeen avautuu mahdollisuus muuttaa tilanne toiseksi, sellaiseksi kuin itse haluaa.

Toiston voima

Mielen automatiikka on syntynyt huomaamattomista toistoista. Mielen autonomiaa, oman tietoisen mielen synnyttämiä käytänteitä, voi luoda samalla periaatteella. Ja vaikka luominen saattaa aluksi tuntua vaivalloiselta, on hämmästyttävää, miten helppoa se useinkin on, kun on päässyt alkuun.

Kaikki on vaikeaa, kunnes se on helppoa. Goethe

Erityiseksi tämän luomistyön tekee mihinkään muuhun vaikeasti verrattavissa oleva vapautumisen ilo. Kuin kahleet oikeasti murtuisivat, kuin jäät oikeasti lähtisivät. Pisarat, jotka tippuessaan kovertavat kovimmankin kiven.

Samalla mieleen ja sen toimintaan tulee mieltä. Mieli on minun puolellani vahvistaessaan suhdetta itseeni ja toisiin ihmisiin, uskaltaessaan olla läsnä ja herättäessään minut toistuvasti sille, missä on vielä opittavaa.

Mieleni tarjoilee edelleen kaikenlaista. Suunta on kuitenkin se, että minä valitsen, päätän mihin suostun ja mitä poimin siitä omaksi elämäkseni. Tämä on vapauden ilo.

* Sielun Veljet: Taas tukka kasvaa (”Mä kirjahyllyn alle jään ja mut musiikki pusertaa. Mieletön voima, tajuut sä?”)

Peilaus

Avainsana: tottumukset

11.4.2014