Peilaus

A coach tries to think by writing and speaking.

Tag: työ

Vieraantunut olo

Kohtasin edellisessä elämässäni opettajana nuoria, jotka monista syistä kokivat syvää vieraantumista ja ulkopuolisuutta suhteessaan maailmaan. Vaikka apua tarjottiin, oli niitä, jotka eivät kaikesta huolimatta saaneet sillä hetkellä ”elämänsyrjästä kiinni”.

Valmentajana olen kohdannut koko joukon aikuisia, jotka käyvät töissä ja elävät systeemin sisällä. He ovat joskus jopa todella menestyneitä urallaan ja kokevat silti syvää vieraantuneisuutta, joskus juuri siksi.

Mikä näitä kahta sydäntä särkevää tapausta yhdistää?

Se, mitä olen enkä voi muuksi muuttaa, ei löydä tietään maailmaan.

Ehkä tarvittavat keinot puuttuvat tai se, mikä on aidosti minua itseä, jää arvoitukseksi itsellenikin.

Kysymyksiä herää kuin itsestään: Kenen elämää elän? Kuka oikeastaan olen? Minne olen menossa ja olenko menossa minnekään?

Tällaisesta epämääräisestä olosuhteesta kumpuaa paljon sellaista huonoa, jota kukaan ei toivo kenenkään elämään. Erilaisia epätoivoisia yrityksiä löytää jotakin, edes korviketta, joka todella tuntuisi jossakin.

Yhteyttä todellisiin, merkityksellisiin asioihin meistä jokainen etsii omalla tavallaan.

Työllä, muodossa tai toisessa, on tässä etsinnässä suuri merkitys, sillä työ on yhteyttä toisiin ihmisiin ja heidän tarpeisiinsa. Se on yhteyttä maailmaan ja laajassa mielessä yhteyttä ihmiskuntaan. Silloin kun työ ymmärretään sellaiseksi ja annetaan sille sen oikea merkitys.

Miksei yhteys sitten löydy työstä luonnostaan?

Työn olosuhteet ja niitä ohjaavat rakenteet eivät useinkaan ole ihmisen mukaisia. Ne ovat tavallisesti kaikille samat eikä ihminen ja yksilö ole niissä tärkeä. Lisäksi inhimillisyyttä on liian vähän työelämän sosiaalisissa suhteissa. Nämä ovat asioita, jotka ovat uuden työn myötä muuttumassa parempaan, ihmismäisempään suuntaan.

Millaisia keinoja on vierauden voittamiseksi?

·     Oman työn ja itsen säännöllinen reflektoiminen. Miten nämä kaksi voisivat olla enemmän yhtä? Mitä työni voi, joskus vuosien jälkeenkin, opettaa minulle?

·     Kohtaamisten ja rakenteiden muuttamista yhdessä järkevämmiksi, jotta ihminen voi antaa enemmän itsestään ja sen kautta voida paremmin. Tämä muutos on työhyvintoiminnan ytimessä.

Kun on osa jotakin itseä suurempaa ja tuntee sen voiman, elämisentunne vahvistuu. Kun elämällä on tarkoitus, se toimii ohjaavana voimana samalla kun se antaa suuntaa.

Yhä useammalla ihmisellä on nykyisin tähän mahdollisuus. Ja oikeus siihen on kaikilla.

Mitkä rakenteet teillä loisivat yhteyttä vierauden sijasta? Keskustellaan lisää, Mikko@Peilaus, p. 050 3840727.

Mainokset

Työmielenterveys

Eräs työyhteisö oli jotenkin silmiinpistävän ennakoidusti työmielenterveyden janalla: 10% ylisuorittajia (riski palaa loppuun), 80% ”normaaleja” ja 10% alisuorittajia (riski tylsistyä).

Tälle työmielenterveyden jatkumolle jokainen saattoi sijoittaa itsensä.

Kaikkia tuntui yhdistävän se, että tietoisuus ja tunne yhteisöllisyydestä puuttui ja, kuten tavallista, myös suhde itseen oli melko ohut.

Lähdimme purkamaan tilannetta ja olosuhteita.

·     Ylisuorittajien ääripäähän kuului klassisesti joukko ”kilttejä tyttöjä”, joille mikään oman työn suhteen ei ole tarpeeksi tai ainakaan riittävän hyvä. He eivät uskoneet myönteistä palautetta ja venyivät kohtuuttomasti, ihan pyytämättä.

·     Alisuorittajien ääripäähän olivat kerääntyneet ne, jotka olivat tehneet töiden välttelystä taidetta. Rutiinien maailmasta poistuminen oli heille kauhistus ja he kokivat sellaiseen viittaavankin todella ylimääräisenä.

Avuttomuus itse luodun tilanteen suhteen voi siis ilmetä kahdella äärimmäisen erilaisella tavalla. Onko työllä silloin oikea merkitys? Syntyykö kokemus yhdessä työn tekemisestä, kun yksi tekee liikaa ja toinen jättää tekemättä?

Toiset voisivat relata ja toiset skarpata – yksinkertaista,

mutta molemmille ääripäille täysin vastoin omaa luontoa. Kun esitin tätä vaihtoehdoksi, ilmeet kertoivat, että olisin yhtä hyvin voinut syyttää heitä insestin harjoittamisesta.

Eikä syyttä. Kun on tehnyt (yksilön vastuu) ja annettu tehdä (johtamisen vastuu) työtä yksipuolisella tavalla pahimmassa tapauksessa vuosikymmeniä, siitä tulee elimellinen osa itseä. Ulkopuolisen kehotus muuttaa tätä asetelmaa on suora hyökkäys minuutta kohtaan.

Vaikeasta lähtötilanteesta huolimatta pienet askeleet ja ratkaisut olivat mahdollisia.

·     Ylisuorittajien taakkaa lähdettiin purkamaan priorisoinnilla, tarkemmalla työaikaseurannalla ja kiellolla viedä töitä kotiin, paremmilla ja useammin toistuvilla keskusteluilla esimiehen kanssa sekä päivittäisellä irtipäästämisen harjoittelulla.

·     Alisuorittajien kiinnostus muita kuin rutiineja kohtaan herätettiin kysymyksellä, miten sinä haluaisit viettää puolet valveillaoloajastasi. Tarjolla oli kiinnostavampia työtehtäviä ja/tai samoja töitä mutta kiinnostavammalla otteella sekä rytmittämällä päivä uudella tavalla. Rehellisyyden nimissä tarjolla oli myös mahdollisuus tehdä samat työt puolella työajasta ja kenkäkin mainittiin optiona. Joskus niin on parasta kaikille.

Prosessi sai kysymään ääneen: miksei kukaan tehnyt tälle mitään jo aikaa sitten? Paljolta olisi vältytty, mutta parempi näinkin.

Ongelmat on tarkoitettu ratkaistavaksi, terveisin Mikko, p. 050 3840727.

Vähän lisää laatua

Luoko työsi laatua elämääsi?

Tarina kertoo tutkimuksesta, jossa ihmiset arvioivat oman elämänsä suurimpia voimavara- ja rasituksen lähteitään. Top kahteen pääsivät kummassakin kategoriassa kaksi asiaa: työ ja parisuhde. Jokainen parisuhde on siis tsäänssi siinä missä jokainen työ on mahdollisuus.

Seuraavilla kysymyksillä voit arvioida työelämäsi laatua viidellä osa-alueella:

Terveys ja hyvinvointi. Mitkä tekijät työssäsi lisäävät suoraan tai välillisesti terveyttäsi ja hyvinvointiasi? Mikä uhkaa niitä?

Luottamus ja turvallisuus. Lisääkö työ luottamustasi elämään, omaan osaamiseen, toisiin ihmisiin ja itseesi? Oletko luottavaisella mielellä?

Näyttökuva 2014-12-16 kohteessa 10.55.56

Ilo ja tyydytys. Millaista iloa ja tyydytystä pääset kokemaan työssäsi, päivittäin? Mitkä ovat keskeiset ilon ja tyydytyksen lähteesi?

Fokus ja priorisoiminen. Onko sinulla selkeä fokus suhteessa työhösi ja saatko palautettua sen, häiriöiden keskelläkin? Miten paljon voit itse vaikuttaa oman työsi priorisoimiseen?

Tarkoitus ja tärkeys. Voitko kokea päivän päätteeksi, että sillä mitä teit ja sait aikaiseksi, oli tarkoitus? Mitä tärkeitä arvojasi voit työssäsi toteuttaa?

Työ, kuten monet ulkoisen elämän asiat, kulkee akselilla, jonka toisessa päässä ovat omat tarpeet ja toisessa päässä muiden ihmisten tarpeet. Näiden välillä tasapainoilu edellyttää ihmiseltä kykyä ohjata itseään, ehkä enemmän kuin koskaan.

Missä määrin kykenet ohjaamaan itseäsi? Mitä enemmän koet, että voit ja kykenet itse vaikuttamaan, sitä laadukkaammaksi todennäköisesti koet työsi. Silloin työ ei enää luo laatua elämääsi vaan sinä teet sen itse.

Voit tehdä työelämäsi laatua mittaavan testin täällä.

Jumi

Viime aikoina olen törmännyt moneen ihmiseen, joka on joutunut Tilanteeseen.

Kun tilanne tulee, ihminen kadottaa mielikuvituksensa ja sitä myötä kykynsä nähdä tilanteessa vaihtoehtoja. Ihminen kokee joutuvansa ahtaalle. Oikeasti.

Alainen

Eräällä ihmisellä on ollut tilanne päällä jo muutamia kuukausia. Hänen toimenkuvaansa muutettiin häntä kuulematta. Ei kovin epätavallista vaikka usein sitäkin riipaisevampaa.

Nyt hän enemmän tai vähemmän haahuilee työpaikallaan ja puuhastelee jotakin, mutta ei saa oikeastaan otetta asioihin ja itseensä. Se intohimo ja innostus, jolla hän teki töitä aiemmin, on poissa. Hän kyselee, mitä hänen oikeastaan pitäisi tehdä, koska se missä hän on loistava, ei toteudu. Hän ei halua lähteä mutta voiko hän antaa itselleen luvan jäädä?

Puoliso

Parisuhde on vuosia hiipunut ja muuttunut olosuhteeksi. Toinen osapuoli ei kaipaa muutosta ja oikeastaan vastustaa/pelkää muutoksen esiin ottamistakin. Elämä tuntuu menevän ohi ja hukkaan.

Näyttökuva 2013-11-05 kohteessa 11.35.22

Hyvästä, pitkään jatkuneesta ihmissuhteesta ei haluaisi luopua. Toisaalta asioita ei voi vain katsoa vierestä. Miten elämän parhaasta asiasta tulee öitä valvottava maanvaiva?

Hankaluus ja loisto

Tilanteen hankaus näyttää usein olevan siinä, että kaikki vaihtoehdot tuntuvat jo etukäteen huonommilta kuin nykytilanne. Muutos on pelottava, irtipäästäminen ei tapahdu, koska ei oikein tiedä, mikä tässä olisi oikein.

Siksi monen on päästävä siihen tunnelmaan, jossa voi vain todeta, ettei ole mitään menetettävää. Luopumisesta syntyvä pohjakosketus, vapauden hetki, uuden luominen tai syntyminen. Ainakin mahdollisuus.

Tämä voi olla maaginen hetki elämässä. Se muistuttaa sitä hetkeä, jolloin tapahtuu havahtuminen itselle ja omalle elämälle: tämä ei voi olla kaikki, tämä ei ole minun elämäni.

Hetki sattuu, mutta on usein paras elämässä. Silloin tietää, että aina on vaihtoehtoja.